Pikainen postaus tämän päivän taipparitreeneistä ja fiiliksistä. Fiiliksistä, jotka ovatkin taas yllättäen toivottomat.
Otin ennen treenejä omalla variksella muutamat noudot ja nostot. Alkukankeuden jälkeen Tilda toi taas hyvin. Kun mentiin tekemään hakuruutua variksilla, pikkukettu näytti siltä, ettei olisi ikinä varista nähnytkään. Hetsaamalla ja kunnon käskyllä sain sen tuomaan onnistuneen noudon. Tehtiin sitten motivoitu ruutu, jossa Tilda näki, kun kaksi lintua vietiin metsään. Kettu lähti innokkaana, tutki yhden variksen, katsoi kysyvästi, siirtyi seuraavan variksen luo, katsoi kysyvästi, jäi kuljeskelemaan ruutuun. Kouluttaja lähti näyttämään Tildalle toista varista ja kettusen mielestähän oli vaan vallan hauskaa, kun joku täti leikki vaakulla sen kanssa. Ei sitä minulle viitsinyt tuoda. Lopulta Tildan tullessa ruudusta luokseni kävelin topakasti sen kanssa takaisin variksen luo ja käskin hakea. Hilppa otti hienon otteen variksesta ja kantoi sen koko matkan lähetyspisteeseen perässäni kulkien.
Kertokaa mitä teen tuon tuuliviirin kanssa?! Se osaa ja se tietää tasan tarkkaan, mitä sen pitää tehdä. Se on tuonut sieltä ruudusta ne kolme varista ja tehnyt miljoona noutoa innolla ja itseensä todella tyytyväisenä! Miksei nyt...? Vieraat varikset ja vireen laskeminen liian alas ovat kaksi syytä tähän, mutta ne eivät selitä tätä koko taistelua noiden lintujen kanssa. Ehkä Tildalla ei ole riittävästi metsästysviettiä roskalintujen noukkimiseen, mutta on se kumma, että kaikki muu kyllä menee.
"Jotkut koirat ei vaan koskaan ota varista..." Jos sen kokeen Tilda koskaan läpäisee, niin lupaan sille, ettei sen jälkeen tarvi tuoda minulle variksen varista. Nyt ne tuodaan!
P.S. En halua vielä kuulla, että meidän on luovutettava varisten ja taippareiden suhteen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti