Asiat tärkeysjärjestykseen

Kaikkeahan ei vaan voi saada heti. Jos haluaa jossakin olla super, siihen pitää keskittyä täysillä. Näin se vaan menee. Meillä on ollut monta rautaa tulessa Tildan kanssa oikeastaan koko ajan ja se on kostautunut sillä ettei me olla missään supereita. Ihan täysin yhteen asiaan en voi keskittyä kerralla, mutta jonkinlaista tärkeysjärjestystä on tehtävä.

Agility on ykkönen. Nyt taas tuntuu, että ollaan hyvin samalla kartalla Tildan kanssa. Viime kisojen jälkeen ollaan tehty treeneissä onnistunuttta agilitya hyvällä fiiliksellä. Ferrarista on löytynyt taas turbovaihde! Kontakteihin on keskityttävä, jotta ne saataisiin pian varmemmiksi, mutta uskon, että asia on hoidossa nyt uusien vinkkien myötä. Kisarutiinia on taas saatava, joten kesän aikana yritetään kisata mahdollisimman paljon.

Taipparit on numero kaksi. Tildalla (ja minulla) menee kohta hermot varisten kanssa. Hinkkaaminen ei tässä tapauksessa johda mihinkään, joten kertarykäys taitaa olla paras ratkaisu. Loppukesästä/syksystä yritän saada meidät taippareihin. Se ei varmaan kerrasta ole selvä, mutta onpahan sitten nähty millaista niissä on. Noutaja Tildassa kuitenkin on ja taisi pieni ajatustyökin tulla viime viikolla tehtyä. Tein kolmen variksen hakuruudun, jossa Tilda kävi ensimmäisen linnun ottamassa suuhunsa ja tiputtamassa, sitte tutkimassa missä muut varikset ovat. Jokaisen variksen kohdalla sain "täällä on varis" -katseen. Kierroksen jälkeen pikkukettu pisti pitkäkseen mättäälle ja ryömi. Sitten juosten ensimmäiselle varikselle ja se suuhun. Minä riehaannuin, kehuin ja hoputin ja niin noutaja toi onnellisena kaikki maailman hienoimmat aarteet mammalle! Jos tämän kesän rykäys ei toimi, niin talven ajaksi unohdetaan vaakut.

Mejä kutkuttelee sekin sen verran, että syksyn tullen haluaisin Tildan yhteen kokeeseen. Treenata en enempää erityisesti ajatellut, joten mejälle voidaan suoda se yksi viikonloppu. Kokeisiin on hankala päästä, joten se on kohtaloa sitten, jos koepaikkaa meille ei irtoa.

Tokon olen siis suosiolla jättänyt neljänneksi. Sitä kyllä ehtii myöhemminkin! Talvikaudelle sitten voisin ajatella meille ryhmäpaikkaa tokon parista, mutta kesäksi se jätetään kokonaan. Talvella ei ole mejää, enkä kiusaa Tildaa variksilla, joten tokollekin jäisi enemmän aikaa. Siihenkin on kuitenkin nyt ohjatusti panostettava, jotta päästään eteenpäin. Eikä tokon treenaaminen hallissa muiden koirien kanssa olisi ollenkaan pahitteeksi... Talvella ohjattujen treenien myötä voisi rykäistä sen TK1 -tunnuksenkin.

Flyball on meidän lajikirjossa myös, mutta se on pelkkää hauskanpitoa ja höntsäilyä ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Luonnetestiin haluaisin viedä Tildan ja vastoin aikaisempia suunnitelmia taidan miettiä sitä aikaisintaan ensi keväälle. Siinä kohtaa minulla olisi jo lähes 3 ja puoli vuotias ketunpoika, joka ehkä on kesän ja talven myötä vielä kasvanut.

Onpa hyvä tunne saada asioita järjestykseen. Kaikkea ei tarvitse miettiä koko ajan, vaan saa hyvillä mielin keskittyä olennaiseen ja ehkä jopa paremmalla motivaatiolla tarttua aina uusiin haasteisiin.

Taktiikkapalaveri. Pelisäännöt on sovittu!

Mitä ollaan saatu aikaan? - Ja näkymiä uudelle vuodelle

Taas alkaa vuosi lähestyä loppuaan - uskomatonta. Paljon ollaan touhuttu ja paljon on taas edessä. Hyvillä mielin ja valmiina ollaan uuteen vuoteen! Vaikkakin harrastustouhujen aloitus uudelta vuodelta hieman viivästyykin... Tilda on potenut flunssaa koko joulunajan ja joudutaan nyt treenien ja kisojen lisäksi jättämään välistä loman ilottelut kavereiden kanssa. No muutaman viikon lepäilyn jälkeen minulla on luultavasti entistä innokkaampi treenikaveri, vaikka toimettomuus nyt harmittaakin...

Hyvää joulua! Toivottaa toipilas-Tilda.

Kaikki lahjat paketoitu.

"Onks tää mulle?" Innokas pieni olisi avannut mielellään kaikkien paketit!

Mitä sitten tänä vuonna ollaan saatu aikaan ja mitä suunnitelmia olisi ensi vuodelle? Agilityssa ja tokossa startattiin kummassakin ensimmäistä kertaa. Agility alkoi loistavasti, mikä osaltaan aiheutti pientä kisa-ahdistusta. Kuopasta ollaan kuitenkin noustu ja uusi vuosi saadaan aloittaa kakkosluokassa! Tavoitteena on nyt edetä rauhassa ja opetella tekniikkaa ja kisaamista kakkosissa. Raahkeet ei etenkään minulla riitä vielä edes ajatukseen kolmosissa kisaamisessa, joten tekniikkatreeniä ja uusia näkökulmia lähdetään kevään aikana hakemaan jostakin. Valtava halu on nyt syventyä todenteolla agilityn saloihin, joten sitä käytetään hyväksi! Inspiraationa Tildan hieno päällejuoksu: http://www.youtube.com/watch?v=SohkH2cE55Q&feature=youtu.be

Kettunen vaihtopenkillä.

Toko-ura ei alkanut kovin hyvin. Edelleen kuulen kuittailuja Tildan paikkamakuusta ja ryömimisestä... Sitä ollaankin nyt työstetty ja kyllä se paremmin tuntuu sujuvan. Nuuskujen kurssilta saatiin syksyllä paljon ajatuksia ylempien luokkien liikkeiden treenaamiseen, joten niihin olisi jo hinku siirtyä. Alkuvuodesta aiotaan osallistua toiseen alokas luokan kokeeseemme, jossa toivottavasti menestys olisi edellistä parempi. Tokossa tähtäin uudelle vuodelle voisi olla avoimeen luokkaan siirtymisessä. Ylempien luokkien liikkeitä opetellaan muun rinnalla.

Mejää alettiin kokeilla myös Tildan kanssa ja kettunenhan osoittautui nenän käytössään oikein näppäräksi. Jotenkin se on kesän ja syksyn aikana oivaltanut hajujen maailmaa ja oppinut todellakin käyttämään nenäänsä. Ensi vuonna ajatus on hakea muutamaan mejä-kokeeseen. Jospa johonkin päästäisi koko perhe testaamaan Tildan nuuskuttelua!

Viime kesästä alkaen höntsäilylajeihimme on kuulunut myös flyball. Tilda on ollut pallosta ja flyball-laatikosta niin valtavan innoissaan, että ajauduin ilmoittamaan meidät pari viikkoa sitten olleeseen Helsingin messukeskuksen Voittaja-näyttelyyn flyball kisaan Tamskin joukkueessa. Kokemus oli jännittävä Areenoineen, spottivaloineen ja kulkueineen. Jatkoon ei päästy ensimmäiseltä kierrokselta ollenkaan, eikä Tilda ollut oma itsensä oudossa tilanteessa. Sen verran kuitenkin kipinä tuohonkin lajiin iski, että ehkä ensi vuonnakin lähdetään messariin höntsäämään... Videossa meidän joukkueen onnistunut suoritus takaradalla, Tilda lähdössä kolmantena.

Taipparit. Se pitkäntähtäimen haaveeni Tildan kanssa. Kevät-kesällä lähdetään selvittämään taipuuko pikkukettu! Syksyn viikoittainen treenaaminen on tuottanut tulosta ja viikko sitten sitten Tilda esitti noudon, jonka jälkeen en voinut pidätellä ilonkyyneleitä yksin metsässä ollessani. Kävin viemässä variksen metsään kettusen odotellessa autossa ja kun Tildan mielestä vihdoinkin päästin sen etsimään, sain katsella kuinka murumustakorva etsi, nappasi ja palautti linnun silminnähden ylpeänä saaliistaan. Voisin sanoa, että jos Tilda ensi vuonna (tai edes joskus) taipparit läpäisee ja NOU1 tuloksen saa, ollaan saavutettu jotain todella suurta.

Joulunvärit: punainen ja vihreä.

Luonnekuvauksessa käytiin viime syksynä ja siinä tunsin oppineeni Tildasta paljon. Jos sopivaan ajankohtaan ensi kesälle tai syksylle osuu luonnetestimahdollisuus, niin ollaan mukana. Näyttelytouhut jää Tollershown varaan jatkossa. Tänä vuonna saavutettiin jo Tildan suurin näytelmätavoite, kun valio H:n sijaan murumustakorvainen nappasi Eurassa valio ERI:n. Nyt voikin Tilda olla rauhassa luonnonlapsi ja keskittyä muihin puuhiin...

...ja kasvattaa mustaa hännänpäätä.

Mejää ja flyballia siinä sivussa

Ollaan oltu superahkeria tällä viikolla! Maanantaisten taipparitreenien jälkeen jatkettiin agilityepiksillä, flyballilla, agilitylla ja mejällä. Tokoakin ehdittiin eilen tehdä vähän! Ohhoh. Siinäpä lajirepertuaari.

Tamsk järjestää flyballtreenejä keväällä ja kesällä noin kerran viikossa. Pääsimme keskiviikkona kokeilemaan lajia näin alkuun ja katsomaan, mitä mieltä pikkukettu pallosta ja sen hakemisesta olisi. Flyballhan on nopeuslaji, jossa kaksi neljän koirakon joukkuetta kilpailee toisiaan vastaan. Koirat lähetetään viestinomaisesti neljän hyppyesteen takaa hakemaan pallo laatikosta ja tuomaan se hyppyjen kautta takaisin lähetysalueelle. Flyball-laatikosta aloitimmekin treenin. Koira laukaisee pallon laatikosta koskemalla laatikon seinämää. Tilda hoksasi nopeasti, kuinka pallon saa kolosta ja ihmeekseni tarjosi sitä heti minulle. Treenien päätteeksi otettiin kisanomainen kierros neljän koirakon kesken, jossa kahden hypyn takaa lähetettiin koira pallon hakuun. Hienosti jokainen koira sai pallon laatikosta, mutta vielä jäi treenattavaa siinä, että jokaisen esteen kautta on tultava takaisinkin ohjaajan luo. Tilda oli koko treenin ajan tosi täpinöissään pallosta ja nostatti kierroksiaan katsomalla muiden koirien spurtteja. Hyvä näin - innostusta lajiin siis löytyisi! ;) Jospa otetaan flyball kesän ajaksi höntsäilyksi mukaan ja käydään jokusen kerran treenailemassa...

Mutta viimein... Tänään oli vuorossa kauan odotettu mejä -koulutus. Pitkään olen jo halunnut kokeilla, kuinka Tilda ajaisi verijälkeä ja nyt Pirkanmaan palveluskoiraharrastajat tarjosivat siihen kivan mahdollisuuden. Isäntäkin saatiin lähtemään reissuun mukaan ja myös kiinnostumaan lajista entistä enemmän!

Päivä aloitettiin teoriaosuudella, jossa kuultiin monipuolisesti mejä-kokeen kulusta ja jäljen treenaamisesta. Koe on kaksipäiväinen. Ensimmäisenä päivänä jokainen osallistuja tekee jäljen. Toisena päivänä jäljet ajetaan sekä jokainen osallistuja on tekemällään jäljellä mukana oppaana. Jälki on piirretty karttaan ja jäljen tekijän on osattava kartan ja kompassin avulla suunnistaen vetää jälki maastoon. Mejässä on avoin- ja voittajaluokka, avoimen luokan jäljen ollessa noin 900m pitkä ja voittajaluokan 1400m. Aikaa koiralla kummassakin luokassa jäljestämiseen on 45 minuuttia. Avoimen luokan jäljessä on kaksi kulmaa ja niissä makuut, joissa on potkittu maata ja pöyritelty veristä sientä (haavoittuneen eläimen makuupaikka). Jäljessä on alku, kaksi makuuta ja kaato, joiden välissä on kolme suoraa kulmikkaisen U-kirjaimen muodossa. Alku on samanlainen kuin makuut, mutta kaadosta (eläimen kaato paikka) löytyy lisäksi esim. peuran sorkka. Jälki vedetään liinan päässä olevalla sienellä, johon alussa ja makuilla kaadetaan naudan tai riistaeläimen verta. Verta jäljen tekemiseen käytetään kokeessa 3dl ja jäljen annetaan muhia maassa noin 18-24 tuntia. Meille oli tänään veret lantrattu vastaamaan 18 tunnin jälkeä. Jäljet itsessään vastasivat muuten avoimen luokan jälkiä, mutta olivat vain noin 150m pituudeltaan.

Jäljestämistilanne oli alkuun Tildan mielestä jännittävä ja heti metsään tullessamme se haukkui kouluttajan ja muut kurssilaiset. Oli myös epäilyttävää, kun opas lähti metsään kulkemaan jäljen sivussa edellämme. Jäljelle Tilda lähti hyvin, kun näytin alkua ja kkannustin eteenpäin. Kettunen tiesi heti, mitä pitää tehdä. Ilmavainua käyttäen se otti alkuun jo melkoisia spurtteja ja jouduin hidastamaan vähän pikkuketun tahtia. Onneksi myös maavainu oli Tildalla käytössä. Ihmiset jäljen laidalla välillä häiritsivät Tildaa ja muutaman kerran täytyi karvamadon käydä kieriskelemässä sivummalla. Käskettäessä Tiitiäinen palasi hyvin jäljelle. Se selvästi tiesi koko ajan, missä jälki menee. Makuut Tilda merkkasi haistelemalla. Tosin kiire oli jo jatkaa jäljestämistä ja jouduin kutsumaan Tildan takaisin katsomaan makuita paremmin. Viimeisellä suoralla pikkukettu teki piston eli ajautui jäljeltä sivuun ja palasi toisesta kohtaa takaisin. Veren haju leviää maastossa laajemmalle alueelle kuin vain vedettyyn kohtaan, joten pistot ovat tavallisia ja sallittuja. Hienosti päätyi Tii kaadolle ja haisteli ja nuoli sorkkaa tohkeissaan. Ottipa se sen kantoonkin hetkeksi ennen kuin luovutettiin sorkka pois!

"Osaa se jäljestää" ja "ilmavainuinen koira" jäivät päällimmäisenä mieleen kouluttajan kommenteista. Nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin saattoi laittaa Tildan haahuilut jäljellä ja hyvän jälkikoiran siitä kuulemma treenillä saisi. Varmasti teemmekin kettuselle verijälkiä lisää. Oli se sen verran mielenkiintoista katseltavaa. Ja ihanaa oli nähdä jälleen kerran metsästyskoira sille luonnollisessa puuhassa. Kaksi muuta koiraa koulutuksessa olivatkin rottweilereita, joten pienoiselta etulyöntiasemalta tuntui... Hieno pieni punainen! :)

On se vaan metsäkoira tuo kuikelo <3