Sivutuotteena kiljuntaa

Pitkästä aikaa oli perjantaina meidän kohdalla mitä parhaimmat tehoryhmän tokotreenit! Vettä satoi koko ajan ja keli oli muutenkin kamala, mutta pikkukettu ja minä oltiin molemmat tehokkaita. Tildalle osui synttäritkin samaan syssyyn, joten olipa hyvä päivä! Pikkukettu täytti jo 4 vuotta. Mihin se aika oikein menee... :)

Treenien jälkeen sai herkutella!

Pikkukettu 4v. ❤

Aina on jotenkin tosi vaikea päättää, mitä treenaisi. (Tähänkin varmasti auttaisi se kunnon treenisuunnitelma...) Nyt päätin toteuttaa jo viime viikolla ajatuksissa muhineen kokeenomaisen alokas -luokan setin, vaikka kokeet jouduttiinkin lähiviikoilta perumaan. Näkisipä kuitenkin, missä mennään. Liikkeiden välien tapahtumat kiinnostivat myös. Varsinkin, kun ne tuntuvat nyt uusien sääntöjen mukaan olevan entistä tarkemman suurennuslasin alla.

Koska valmistautuminen on Tildan kanssa erityisen tärkeää, yritin kiinnittää myös siihen huomiota tällä kertaa. Lämppälenkin jälkeen muutama minuutti autossa ja suoraan kentälle hommiin. Tällä reseptillä mukana oli oikein tehokas ja näpsäkkä kettunen. Sivutuotteena kivaan vireeseen saatiin kyllä piippailua ja muutama ulvahdus... Liikkeet Tilda teki kuitenkin tarkasti hyvällä draivilla ja kontaktilla. En tiedä oikein pitäisikö ääntelyyn puuttua nyt? Myöhemmin se on tietenkin taas huomattavasti hankalampaa ja pahimmassa tapauksessa se tästä vielä yltyy. Keinot Tildan ääntelyn kitkemiseen ovat minulla vaan rajalliset. Neuvo, jonka viimeksi sain, sanoisi, että odota Tildan rauhoittumista ja tee vasta sitten. Tokon kohdalla en ole varma uskallanko alkaa virettä sillä tavalla säätelemään. Toko kun ei itsessään ole Tildalle kiihdyttävää puuhaa, niin se voi hyvin antaa mieluummin koko treenin sitten olla, jos odotutan liikaa. Parasta olisi, jos pikkukettu saisi nostaa kierrokset tappiin ja pystyisi siinä työskentelemään ilman ääntä. Korkeassa vireessä se pystyy hallitsemaan itseään jo erinomaisten liikkeiden verran, mutta erityisesti odotus/jättö -tilanteissa ääni vaan purkautuu sen suusta. Liiallisesta huomauttamisestakin seuraa luultavasti lopulta "tee sitten ite treenis!" -asenne tai kiljumisen yltyminen. Otapa tästä nyt selvää. Kivempi kuitenkin piippailevan ja kiljuvan, mutta säpäkän ja tehokkaan tyypin kanssa on hommia tehdä kuin hiljaisen ja perässävedettävän.

Kokeenomaiseen settin mahtui liikkuroituna seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä maahan, kaukot, kapulan pito ja hyppy. Seuraamisen alussa Tilda varmaan ajatteli, että "taas tätä", mutta juoksuosuudessa ja sen jälkeen kontakti ja seuruu oli parempaa. Vaihtelevuutta seuraamiseen siis! Luoksetulon jätössä Tilda oli liikauttanut toista etujalkaa ja ikään kuin valmistautunut lähtöön. Tiesi kuitenkin olla lähtemättä. Liikkeestä maahan Tilda meni hyvin, mutta kääntyessäni se nousi istumaan. Ties mikä ajatuskatkos se oli. Yleensä se on pysynyt makuulla ilman ongelmia. Kaukoissa saatiin kehuja hienoista istumaan nousuista. Nyt kettu oikein pomppaakin ylös, etenkin kun tekee tuolla alokkaan muutaman metrin etäisyydellä. Maahanmenossa oli tässäkin jotain outoa. Tilda ryömi maate mennessään ehkä 15cm verran. Kapulan pidossa ote oli vähän löysä ja kun kiitin, niin kettusen peppu nousi, hyppy vallan mainio. Liikkeiden välitkin sujuivat hyvin kuin itsestään. Tilda piti kontaktia ja pysyi lähellä koko ajan. Korjaussarjaan otettiin luoksetulon jättöä. Ekalla ok, kun kutsuin luokse, tokalla liikkui ja otettiin uudestaan. Sitten pysyi ihan paikallaan. Liikkeestä maahan jättöäkin kokeiltiin uudestaan. Jätin Tildan suoraan maahan ja siitä liike loppuun. Ei ongelmia. Ehkä pitäisi enemmän tehdä kokeenomaisia pätkiä ainakin muutama liike peräkkäin, jos siinä oli jotain erikoista Tildan mielestä. Vire saattoi myös tehdä teposia, joten siihen täytyy joka treenissä kiinittää huomiota, jotta löytyisi tokoonkin se sopiva tapa saada sopiva vire päälle.

Paikkiksia tehtiin melkein heti meidän treenivuoron jälkeen, joten Tilda ei ehtinyt laskea kierroksiaan ja päästä paikkismoodiin. Ihan mielenkiintoista oli tämäkin nähdä kuitenkin. Ensin perus alokkaan paikkamakuu, sitten avoimen istuminen. Molemmat hyvin, vaikka piippailua oli havaittavissa. Tehtiin myös pikakelauksella evl:n paikallaolo ensin järjestyksessä ja sitten jokatoinen. Tilda äänteli jo enemmän, mutta pysyi ja oli kuulolla. Luoksetuloissa oli selvää hätääntymistä havaittavissa, kun Tilda oli viimeisenä vuorossa, mutta maltoi kuitenkin odottaa paikoillaan ja tuli hyvin luokse ekasta käskystä. Paikallaoloihin täytyy seuraavalla kerralla varmistaa oikea mielentila, ettei kiljuminen pääse siinä nyt valloilleen. Tildalla lähtee kyllä helposti ferrari käsistä, jos sille antaa siihen mahdollisuuden...

Meillä oli sama kouluttaja kaksi kertaa peräkkäin ja hauskaa oli, kuinka erilainen Tilda näissä treeneissä oli. Viime viikolla se tylsistynyt laama ja nyt vesisateessa säpäkkä kettu. Itsellä kyllä kohoaa treenimotivaatio huimasti tuon ketun kanssa hommissa ja luulen, että Tildalle käy samoin. Paljon se on vaan minusta kiinni vireen hallinnan ja muun mielentilan osalta, millaiset treenit saadaan aikaiseksi.

Mitä on tullut tehtyä?

Niin se kesäloma taas hivuttautui lopun puolelle ja huomenna on palattava töihin. Kumma kyllä kaikki suuret ja pienet ajatukset treeneistä ja muista touhuista on jäänyt tänne kirjoittelematta... Otan siis vähän takaisin ja muistuttelen mieleen tokoa, taippareita ja - rally-tokoa!

Tildan kanssa todellakin pyörähdettiin viime viikon sunnuntaina 26.7. Hattulassa rally-tokokisoissa. Lahjattomat treenaa, joten saattoi sen alo-luokan korkata näinkin. ;) Vesisateella hiekkakentällä saatiin ensimmäinen hyväksytty tuloskin! Pia Heikkinen tuomaroi meille 87/100 pistettä loppukommentein "iloista osaamista". Olin kyllä varsin tyytyväinen pikkuketun suoritukseen. Yhdet oikeat ja hyvät kylttitreenit takana ja ensimmäinen tämän lajin kisa, ja Tilda oli oikeasti mun kanssa radalla ja teki iloisesti töitä. Radan alkupuolella huomasin, ettei seuraamiseen käyttämäni "tässä" -käsky toiminut siinä tilanteessa, joten vaihdoin sen lennossa tiukemman kontaktin käskyyn. Se toimikin paremmin ja Tilda tuntui olevan enemmän tarkkana, vaikka olikin aika kiinni kädessäni. Kisaradalta saatiin siis 13 virhepistettä. Ykköset kyltin nuuskaisemisesta, vinosta eteen tulemisesta ja kontrollin puutteesta. 10 pistettä lähtikin sitten täysin omasta mokasta, kun suoritin 360 asteen käännöksen vasemmalle jotenkin väärin. Arvostelulomakkeen mukaan syynä oli rintamasuunta, joten liikkeen oikein suorittamiseen täytyy kiinnittää huomiota. Tietenkään ei tajuttu videoida ratasuorituksia, vaikka kuvaajia olisi ollut useitakin, kun Jonna & Lova ja Sari & Sella olivat myös kisaamassa. Ensi kerralla sitten! Vakuutuin nimittäin, että ensi kerta tulee. Sen verran tulosten teko tarvetta tuo onnistuminen itselle taas iski...

Tulosten tekemisestä puheenollen, nyt käynnistyy meidän kisa/koekausi muullakin saralla. Taippareihin mennään tässä kuussa kokeilemaan taas. Jotain, mitä odotan tosi innolla. :) En kuitenkaan aio luoda paineita, vaan mennä samalla periaatteella kuin viime syksynäkin: katsotaan, mitä tapahtuu ja otetaan oppia. Tilda on ollut kevään taipparikurssin jälkeen loistavassa noutovireessä. Varisten kanssa hakuruudussa ollaan treenattu sitkeyttä ja olen yrittänyt iskostaa pienen ketun mieleen, että varisten noutamisesta seuraa herkkuruokaa. Ahneen kettusen suurin intohimo... Sitkeästi ja mallikkaasti se on hakutyötä tehnytkin ja parhaimmillaan kuusi varista on ruudusta tyhjennetty. Pilkun viilaamistakin riittäisi, sillä Tilda kyllä valikoi varisten noutamisjärjestyksen. Heittovarista ei voi ensimmäisenä tuoda, vaikka sen luo Tilda ekana menisikin. Mutta en tässä kohtaa ole asiasta lähtenyt nipottamaan, se kun kuitenkin seuraavaksi tuo sen heitetyn linnun. Jos varisten noutamisesta Tilda tarvitsee suuren palkan, niin pupun hakemisesta sitten jotain vielä suurempaa ja mahtavampaa. Pupu itsessään meinaa olla kettuselle se mahtava herkku... Pari viikkoa sitten meillä oli pitkästä aikaa pupu treeneissä jäljen päässä ja villikko jäljesti sen ihan vain itselleen. Ehti siis syödä pikkuruiselta pupulta pään ja tassun. Yäk!! Sen jälkeen pupu onkin ollut tehotreenissä ja nyt pupun tuominen jäljen päästä taas onnistui. Vähän Tilda tarvitsee tukea minulta palautukseen. Kannustusta on ainakin kuuluttava kun pupu on suussa, jollei minua heti näy, muuten voi pieni kettunen unohtaa, että pupu pitää tuoda minulle eikä pitää itsellään. Jotenkin luotan kuitenkin Tildaan. Se on jo jonkin aikaa esitellyt taipumuksiaan treeneissä, joten mahdotonta kokeessa taipuminenkaan ei ole.

Jos rally-tokossa ja taipparitreeneissä ollaan koettu onnistumisia, niin toko tuntuu taas junnaavan paikallaan. Heinäkuussa oltiin Kivimäen Riitan yksärillä aiheena peruuttaminen seuraamisessa sekä ruutu. Hyviä neuvoja ja ruutuun uutta näkökulmaa saatiinkin, mutta itsekseen treenaillessa jämähdän silti tekemään samoja juttuja. Ja ehkä toisaalta, kun treenattavia asioita on niin paljon, niin tulee tehtyä vähän kaikkea ja siksi tuntuu, ettei edistytä. Toko taitaa tarvita kunnon perinteisen treenisuunnitelman. Eikä aikalisä ja tuumaustaukokaan olisi pahitteeksi. Tilda ei nyt juoksuisena tunnu olevan täysillä mukana koutsitreeneissä. Nenä vie kettusta taas oikein urakalla ja tavalliset hihnalenkitkin on tuskaa. Tässä huomaa kyllä, mikä tekeminen itsessään palkitsee Tildaa ja mikä saa sen vireen nousemaan (välillä liikaakin) ja pysymään korkealla häiriöistä huolimatta. Noutaminen on sitä, mikä virittää Tildan itsessään ja mitä voi tehdä pitkäänkin. Kun kyse on dameista tai riistasta, pystyn säätelemään sen virettä ilman pelkoa totaalisesta vireen katoamisesta. Ruokakuppiin liittyy jotain samaa... Toko taas on jotain, mitä Tilda lähtee tekemään mielellään, mutta itse tokon tekemisestä sen vire ei nouse äärimmilleen ja virettä on hankala säädellä. Oikeanlainen palkkaaminen on tärkeää, mutta tokossa en ehkä osaa toteuttaa sitä Tildan kannalta oikein. Voi kun jonkun kanssa voisi näihinkin asioihin paneutua ja oppia niistä vielä lisää! Paljon on potentiaalia, vähän tietoa ja taitoa.

Olemisen sietämättömyys

Tildan heikoin kohta - oleminen. Pikkukettu ei vaan osaa olla rauhassa tilanteessa, jossa se olettaa jotain tapahtuvan. Monessa harrastuksessa ollaan pärjätty Tildan malttamattomuuden kanssa suhteellisen hyvin ja olen jopa oppinut käyttämään siitä syntyvää korkeaa virettä hyväkseni. Tokon taas tullessa kuvioihin enemmän mukaan, valtava malttamattomuus ja korkea vire onkin aiheuttanut suuren ongelman. Paikalla olemisesta ei tule mitään. Tilda on vaihtelevalla menestyksellä onnistunut sinnittelemään paikallaan nippanappa kaksiminuuttisen. Nyt kun paikkamakuusta on tullut yksi tehotreenin kohde, ei se enää ole onnistunutkaan ollenkaan. Kettu muuttuu karvamadoksi ja ryömii minua kohti tai piippaa ja kiljuu paikallaan, kunnes ei pysty enää hillitsemään itseään ja nousee. Kaikenkaikkiaan moodi paikallaan olemiseen silloin, kun mitään ei tapahdu, on Tildalla täysin hakoteillä.

Sunnuntaina päästiin Sarin ja Hilpin kanssa jaetulle Riitta Kivimäen yksärille. Olin valinnut aiheeksi ainoastaan paikkamakuun, koska sen suhteen aloin olla jo toivoton. Miten yksi pieni (tai aika suuri) liike voi olla niin totaalisen hankala? Kerroin Tildan ryömimistaipumuksesta paikkamakuussa ja ryömimisen estämisen seurauksena tulleesta piippauksesta sekä vireestä, joka on paikkikseen aivan väärä. Riitan mukaan ääntely johtuu ristiriitatilanteesta. Koira ei tiedä, mitä siltä halutaan, eikä kestä tilanteen tuomaa painetta, vaan purkaa sen ääntelemällä. Tilda onkin oppinut käyttämään ääntään monenmoisessa tarkoituksessa... Treeni aloitettiin luopumisharjoituksella, jonka tarkoitus on saada koira keskittymismoodiin. Herkkuja tarjoavasta kädestä on osattava luopua, silloin saa palkkaa. Riitta huomautti jo alussa tätä harjoitellessa, että Tilda on ihan hiljaa. Ja sen todella näki kettusesta, kuinka sen pienessä päässä raksutti hurjasti ja se keskittyi! Luopumiskättä voi käyttää kaikissa odottelutilanteissa apuna keskittymisessä. Taidetaan testata sitä noutotreeneissäkin, kun meinaa pikkukettua kiljututtaa.

Luopumisen kautta lähdettiin treenaamaan myös paikkamakuuta. Tilda tarvitsee paikallaoloonsa jotain, mihin keskittyä. Nyt sille tarjotaan herkkuja, joista luopumisen se voi ottaa tehtäväkseen. Namikasa makuussa tassujen väliin ja josko pikkukettu olisi hiljaa ja pää uljaasti ylhäällä, kun pitää kovasti olla edes katsomatta herkkuja. Jos Tilda alkoi piippaamaan, tehtävää vaikeutettiin esim. luopumiskädellä. Tässä kohtaa kävi pari kertaa niin, ettei pieni enää pystynyt ollenkaan olemaan, vaan valitsi hiljenemisen ja rauhoittumisen sijaan ylös ponkaisun. Kaikki namit pois ihmettelyn kera ja alusta uudestaan. Pienin askelin ruvetaan Tildan kanssa Riitan neuvoilla paikallaoloa rakentamaan. Kuulemma se on pitkä ja hikinen tie, mutta me otetaan haaste vastaan ja lähdetään tavoittelemaan kympin paikkista. Sunnuntai-illan ryhmätreeneissä päästiin jo testaamaan luopumista muiden koirien ollessa häiriönä ja kyllä se vaan näyttää toimivan. Varovainen saa olla, ettei haukata liian isoa palaa kerralla, mutta parempi paikkismoodi on jo vilautellut itseään. Kotona tehtävä on Tildalle selvästi helpompi ja siihen tartutaan. Täytyisi nyt jokapäivä tehdä luopumistreeni jumppien ja venyttelyiden ohessa... Katsotaan, kuinka onnistutaan!

Yksäri toi muutenkin taas paljon ajattelemisen aihetta. Olin asettanut tavoitteeksi Tildalle TK1 -tunnuksen syksyyn mennessä ennen kuin tokon uudet säännöt astuvat voimaan. Nyt on kuitenkin pakko miettiä, onko siinä mitään järkeä? Kilpaurheilija pääni sisällä haluaa jo kisaamaan. Se haluaa nopeita ja näkyviä tuloksia ja turhautuu, kun ei onnistu. Tiimissäni on kuitenkin edelleen tärkeämpääkin tärkeämmässä osassa Tilda, joka ei ole vielä valmis kisakentälle. Eikö paljon hienompaa olisi kuvitella menevänsä kympin paikkiksen ja loppuun asti varmojen kivojen liikkeiden kanssa korkkaamaan uusi avoin luokka kuin rämpiä nykyisillä alokkaan liikkeillä koe toisensa perään rimaa hipoen ja kisatuskassa kieriskellen läpi? Tähän ajatukseen pyrin. Meillä jokatapauksessa on jo yhdellä ALO1 tuloksella oikeus avoimeen. Ihmeellinen tuo kilpailemiseen kasvanut mieli, joka häiritsee tosiasioiden näkemistä... ;) Valtavan kivat liikkeet treenattavina avoimessa ja ylemmällä, joten miksi tarrautua yhteen tunnukseen, kun on mahdollisuus muuhunkin!

Namihaaste suoritettu! Kyllä se osaa olla hiljaakin ja keskittyä. :)

Juoksukontakteja ja mietteliäs kettu

Tilda pääsi tänään juoksemaan aata ja putkia. Edellisissä treeneissä Hannan kanssa alettiin miettimään pikkuketulle juoksukontaktia aalle, puomilla vaatisin edelleen pysäytyksen. Aan pysäytyskontakti kuormittaa valtavasti koiran etupäätä ja vie muutaman sekunnin aikaa radalla. Tildan kohdalla lisäksi mietittiin sen virettä, jota ehkä saataisiin nousemaan, kun radalla olisi yksi huippukiva juoksueste lisää eikä kettusen tarvitsisi miettiä siinä pysähtymistä. Askarreltiin aa ensin maksipöydän päälle matalammaksi, sitten maksi- ja medipöydän päälle ja lopulta kokonaisena aana. Putket oli aan molemmissa päissä. Juoksutin Tildaa aluksi putken kautta aalle lelua heittäen ja sitten edestakaisin putkien väliä aan kautta. Lelun heittäminen oikeaan aikaan juuri ennen kuin Tilda meni aalle osoittautui minulle hankalaksi ja juoksukontakti epäonnistui selvästi niillä kerroilla, kun ajoitus meni pieleen ja kettu syöksähti pallon perään. Muuten tuo pieni vaikutti oikein pätevältä juoksijalta ja useammin onnistui rytmittämään laukkansa oikein neljään kuin että laukkasi alastulon yhdellä laukalla. Oli myös ihanaa huomata kuinka Tilda putkesta tullessaan fokusoi aalle ja kiihdytti ylösmenoon. Se oli selvästi kivaa, vaikkakin juoksut verottivat vireestä suuren osan. Kokeillaan nyt, miltä juoksukontakti alkaa vaikuttamaan. Kertaakaan koko estettä tehdessä Tilda ei tarjonnut 2on2offia, paikallaan seistessä sitten kyllä...

Ohjaajan valssitreeniä jatkettiin myös, mutta koska pikkukettu oli pöksyjensä kanssa jo aivan väsähtänyt, sain parikseni pienen vaaleanruskean salaman. Olipa hurjaa juosta niin nopean koiran kanssa! Ja superhauskaa! Sain todenteolla pinkoa ja onnistuin tekemään kaikki valssitkin peräjälkeen. Tarkoitus oli saada treenattua valsseja kunnolla vauhdilla ilman että Tilda ja minä turhaudumme hommaan molemmat sekä saada minulle fiilis, että onnistun niissä ja niitä voi käyttää. Se onnistui! Pitkään aikaan agilityn riemu ja itsensä ylittäminen ei ole ollut yhtä vahvasti läsnä yhtäaikaa. Ihana Sinni, joka antoi oman mokailuni ehdoitta anteeksi ja teki innolla töitä koko ajan.

Tästä päästiinkin hyvällä aasinsillalla taas kerran pohtimaan Tildan virettä. Rasittavaa on kuinka se laskee kuin lehmän häntä eikä treenistä tule mitään enää viiden minuutin kaahotuksen jälkeen. Ei saada koskaan kunnon ohjaustreeniä tehdyksi, koska parin toiston jälkeen Tildaa ei meinaa saada hyppäämään ensimmäistäkään estettä. Sen kiinnipitäminen ja hetsaaminen tai autoon laittaminen auttaa vähän, mutta ei suuressa määrin. Flyballia Tilda pystyy tekemään pitkäänkin vire todella korkealla samoin noutamaan. Tosin niissä treeneissä se on joutunut sivusta seuraamaan koko ajan toisen koiran tekemistä päästen itse välillä töihin. Flyballin, noutamisen tai agilityn katseleminenhan saa tunnetusti pikkuketun kiljumaan... Hannan etenemis- ja nopeustreeniä aiemmin tehdessä Tildan vire pysyi hyvin ylhäällä pitkän treenin. Muitakin meille helppoja agiratoja tehdessä vire on pysynyt. Eikä näissä ole välillä katseltu muiden menoa, korkeintaan Tilda on ollut hetken autossa odottamassa vuoroaan niin kuin muissakin agitreeneissä. Mietittiin, ettei kettusella vireen hallinnassa kai voi ongelmaa olla, kun se tietyissä tilanteissa saa sen kuitenkin pidettyä korkealla pidemmän aikaa. Voiko se vaan olla niin totaalisen herkkä, että aistii minun pienetkin tunnetilan vaihteluni ja ottaa itseensä? Tai jääkö se miettimään tekikö oikein, jos en palkkaakaan tai anna selvää palautetta tehdystä työstä? Eikö Tilda olekaan syttynyt agilityyn, vaikka kiljuu ja tärisee kun ajetaan hallin pihaan ja avaan auton oven? Noidankehä ainakin on selvä turhautumiseni ja Tildan vireen laskemisen kohdalla. Kunnon itsetunnon buustaus kuuri tiheällä palkalla voisi olla paikallaan... Nyt juoksujen aikaan tosin siitäkään tuskin on apua. Kummallinen tapaus tuo villikko. Kun pääsisikin sen pään sisälle ja tietäisi mitä kaikkea se miettii.

Herkkis <3