Hei täällä taas!

Surkean hiljaista onkin meidän treenielämä ollut. Lähinnä kaikkea itsekseen ja pienesti. Keväällä käytiin Tildan kanssa Nuuskujen rally-toko kurssi ja siitä inspiroituneina ilmoitin meidät epiksiin sekä virallisiin kisoihin. Kuitenkin jouduttiin lopulta jättämään molemmat väliin, kun huomasin pikkuketun keväntävän askeltaan ja olevan taas haluton ulkoiluun. Taisivatpa vaan olla molemmin puolin psyykkisiä nuo oireet... Minun ei tarvinut jännittää ja ahdistua kisaamisesta ja kettunen sai rauhassa potea juoksumasennustaan. Marika-fyssarille kuitenkin vein Tildan pitkästä aikaa ja ihmeekseni sain kuulla kaiken olevan kunnossa. Tildan selkä oli super hyvässä kunnossa, ainoastaan toisen etutassun yksi varvas tuntui vähän aristavan. Kaikesta selvittiin ja ilmoitin meidät Tamskin rally-epiksiin treenaamaan. Huh, miten voikin joku asia jännittää niin paljon! Rataantutustumisen jälkeen yritin vain kerätä itseäni edes jonkinmoiseen kasaan ennen kuin hakisin Tildan ja se huomaisi jännitykseni. Jalat olivat hyytelöä ja arvasin, etten onnistuisi herkkikseltä sitä peittelemään. Enkä onnistunutkaan. Mentiin liian aikaisin seisomaan kehään ja jokunen tovi siinä jouduttiin rauhoittelemaan toinen toisiamme. Lopulta itse ratasuoritus oli yhtä ylivirettä ja kekkulointia! Kettunen ei pysynyt sivulla päinkään seuraamisessa, vaan poukkoili ja hyppi minua vasten. Perusasenot olivat varmaan kaikki vinoja ja hypyn kautta tehtyjä. Mutta se oli hauskaa! Niin valtavan hauskaa, etten saanut hymyä ja sitä onnen tunnetta sammutettua millään. Ja samalta näytti oma pieni kettuni.

Meidän treenit ja kisat olivatkin sitten siinä. Välillä käytiin nautiskelemassa ja juoksemassa vähän agilitya Sarin ja koirien kanssa ja välillä Tilda nouti dameja (ja ties mitä käpyjä) metsässä. Käänsin jo ajatuksia syksyyn ja toivoin uuden kauden alkavan meillekin. Hain Tamskin rally-tokon teho- tai kausiryhmään ja varasin Tildalle pitkän pohdinnan jälkeen ajan ortopedi Mikael Moreliukselle Sipoon Pieneläinklinikka Moreliukseen. Ensimmäinen lottovoitto oli tehoryhmäpaikka rally-tokoon talvikaudeksi. Jospa nyt olisi helpompi saada taas meidän elämä raiteilleen. Toinen lottovoitto löytyi sieltä parin tunnin ajomatkan takaa Sipoosta. Tilda sai luvan tehdä agilitya!

Kaksi ja puoli vuotta olin pyöritellyt mielessäni pikkuketun nivelrikkoa ja lonkkia ja niiden mukana tulleita kieltoja "kaikkeen". Se ei vaan tuntunut oikealta. Lähes jokainen Tildan ontuminen tai haluttomuus löydösten jälkeen ei tuntunut liittyvän mihinkään tekemiseemme. Agilitytreenin, riekkumisen tai metsätreenien/-lenkkien jälkeen Tilda ei koskaan oireillut. Ja se ilme, minkä pieni agilitytreeni sai pienessä ferrarissa aikaan, oli joka kerta onnea pursuava.

Ajettiin Moreliuksen luo 22.8.2017. Lääkäri katsoi ensin ulkona Tildan liikkumista ja totesi sen olevan moitteetonta. Tutkimuksessa ei löytynyt aristuksia ja liikeradatkin olivat normaalit. Kysyin myös kintereistä, jotka välillä naksuvat, mutta niissä ei tuntunut nestettä eikä Morelius ollut niistä ollenkaan huolissaan. Tilda rauhoitettiin ja lonkista löytyi kohtalainen löysyys, jonka lääkäri totesi olleen siellä varmasti pennusta saakka. Pikkuketun lonkista otettiin röntgenkuvat ja kummassakin lonkkanivelessä näkyi lieviä nivelrikkomuutoksia. Löysyys näkyi myös kuvissa, mutta Moreliuksen mielestä lonkkamalja ja reisiluunpää olivat suhteellisen hyvän malliset. Kaiken kaikkiaan sain tästä käynnistä huomattavasti positiivisemman kuvan kuin Kalliolta kaksi ja puoli vuotta sitten. Toki silloin alla oli kaikenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jotka Tildan tuntien ovat voineet tulla mistä vain. Nyt alla oli pitkä jakso ilman selviä oireita sekä ilman rankkaa treeni- ja kisakautta. Mikä lie vaikuttanut mihinkin... Esitin Moreliukselle itkukurkussa ajatukseni siitä, että Tildan kanssa voisi silloin tällöin nauttia helposta agilitysta ja olla joka käänteessä huolehtimatta siitä, että "tätäkään ei saisi tehdä". Pyytämättä sain lääkärin tuen ajatuksilleni. Kettuseni täyttää parin viikon päästä 6 vuotta ja on oikeastaan jo keski-ikäinen. Se on siro ja hyvässä kunnossa oleva pieni punainen, joten miksi ei. Kliininen kuva eli ei ontumista on Moreliuksenkin mielestä tärkein ja koska röntgenmuutokset olivat kohtalaisen lieviä, hänen mielestään ei liikuntaa tarvitse rajoittaa. Kunhan pitää silmät auki ja tuntosarvet koholla sen varalta, että oireita ilmenee. Ja jumpat, venyttelyt, uiminen, omegat ja nivelravinteet tietysti tukevat tätä kaikkea. Voi mikä onnen päivä!

Parastahan tässä on se huolen taakka, joka pyyhkäistiin kertaheitolla pois harteilta! Yhtäkkiä kaikki näyttää paljon valoisammalta!

Ressukka

Huono omatunto soimaa päivittäin, kun en ehdi keskittyä kettuseeni niin paljon kuin haluaisin. Treenit ovat jääneet satunnaiseen piha- tai olohuonetokoiluun ja kerran viikossa ryhmätreeneihin. Yllättäen kotona huomion vie vauva, joka osaa huolehtia siitä, ettei häntä jätetä yksin hetkeksikään ylimääräistä. Tilda on tyytynyt seuraamaan kaikkea sivusta ja pyörimään jaloissa. Ja luomaan katseita, joista ei jää epäselväksi, että pikkukettu toivoisi yhteistä puuhaa... Tuntuu pahalta, etten repeä joka paikkaan, mutta lohduttaudun sillä, että kevät on nurkan takana ja kesä odottamassa vuoroaan. Säiden lämmitessä ja vauvan kasvaessa ehkä helpottaa ja Tildakin saa taas enemmän aikaa. Onneksi metsä on koko ajan vieressä ja vauva tottunut torkkumaan repussa lenkillä, joten päästään kyllä tuulettumaan silloin kun siltä tuntuu.

Vauva-arki, kaiken haukkuminen, liukkaat kelit, toissapäivänä alkaneet juoksut ja ties mitkä tähtien asennot ovat kuitenkin taas saaneet aikaan huolta Tildan voinnista. Pari viikkoa sitten käytin Tildan koirahierojaopiskelijoiden käsittelyssä ja siellä todettiin takapään olevan jumissa. Samaan aikaan havahduin tarkkailemaan, ettei Tilda mielellään lähtenyt jäiselle tielle lenkille ja viime päivinä huolestuin kaikkien neljän tassun tehonuoleskeluista. Tildasta on vaikea tulkita, mikä johtuu mistäkin, se kun voi oirehtia minun huoltanikin, mutta takapään jumit tietäen ja tekemättä jääneet jumpat takaraivossa kolkuttaen, varasin pikaisesti ajan Marika-fyssarilta. Ongelmat saatiinkin selville. Tildan anaalirauhaset olivat täpötäynnä aiheuttaen varmasti osan kireyksistä. Rauhaset tyhjennettiin ja tutkimuksia jatkettiin. Molemmat takareidet olivat Tildalla jumissa, mutta suurin ongelma paikallistui tällä kertaa oikeaan takajalkaan. Siinä lonkka sekä kinner aristivat ja monesta kohtaa lihakset olivat kireät. Marika oli sitä mieltä, että kintereeseenkin on saattanut alkaa muodostua nivelrikkoa sen yliliikkuvuuden vuoksi. Enkä yhtään ihmettele, jos näin on. Sen verran pahalta näyttää omaankin silmään kintereiden löysyys... Vielä kintereessä ei tuntunut kuin lievä turvotus pienien luiden välissä.

Nytpä siis pitäisi samaiseen vauva-arkeen sovittaa päivittäin Tildan jumpat ja ravilenkit. Tokostakin oli puhe ja esim. kaukoja Tildan kanssa ei voi nyt tehdä. Enkä tiedä pystyykö se koskaan virheettömiin vaihtoihin seisomisen mukaan tullessa, koska jalat jäävät aina niin levälleen... Suoraan peruuttaminen ja vasemmalle kännökset saattavat myös olla aina sille fyysisesti liian vaikeita. Saa nähdä mitä meidän harrastamisista tulee. Lähes kaikki lajit tuntuvat loppuviimein olevan joltain osin meille epäsopivia. Ehkä pitäisi keskittyä pikkuketun suureen nenään ja päästää se kunnolla töihin!

Hyvinvoiva pikkukettu

Eilen käytiin taas Marika-fyssarin luona kontrollissa Eläinystäväsi Lääkärissä. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt vajaa kaksi kuukautta ja vähän olin huolissani Tildan voinnista jumien ja kropan hallinnan edistymisen suhteen. Kovin tarkasti en nimittäin enää ole kaikkia ohjeita lämmittelyistä ja lenkkien pituuksista noudattanut, vaan antanut itselleni luvan olla liikaa stressaamatta nivelrikosta ja Tildalle luvan olla villi ja vapaa. Ja eipä tuo ole kipeältäkään vaikuttanut edes laavureissun plus taipparitreenien jäljiltä, joten suht huoletta on saanut olla.

Alkuun Marika huomasi heti, että Tilda lenkkaa takajalkojaan ja yliojentaa kintereitä käynnissä edelleen. Sen kintereet ovat sen verran löysät, että ne luultavasti tekevät myös nivelrikkoa joskus. Jumpatessa kahden tasapainotyynyn päällä Tilda saikin kehuja. Se piti hienosti kintereet kulmautuneena, vaikka kahdella tyynyllä tassujen nostot on vielä sille hiukan vaikeaa. Kropan hallinta ja kintereiden asennon kontrollointi oli selvästi parantunut viime kerrasta! Istu-seiso -vaihdot korokkeen ja tyynyn avulla onnistuivat myös hyvin ja saatiin treenirepertuaariin lisäksi maahan-seiso -liike. Ristikkäisillä jaloilla seisominen ei edellisellä käynnillä onnistunut juuri lainkaan. Tildalla ei pysynyt tasapaino ja se suoristi kintereensä heti. Nyt liike sujui paremmin ja oikean takajalan ollessa tukijalkana Tilda pystyi seisomaan hetken vakaasti. Vasen puoli oli vielä vaikeampi, mutta siinäkään Tilda ei yliojentanut kinnertään, vaan ennemmin yritti peruuttamalla säilyttää tasapainon. Paljon kehitystä oli siis tapahtunut! Lihaksetkaan eivät olleet selkeästi jumissa. Takareisissä, vasemmassa hauiksessa ja pakaroissa oli pientä jännittyneisyyttä ja lonkan etupuoleiset lihakset kiristivät ihan vähän. Takaselässä oikealla puolella oli lievästi tiukka trigger-piste. Vähällä selvittiin jumienkin kanssa. Venyttelyitä kuitenkin jatketaan samoin kuin jumppia. Ihan kahdesti joka päivä ei tasapainoillakaan Tildan enää tarvitse ja seuraava fyssarin kontrolli sovittiin 6kk päähän, jollei mitään ongelmia ilmene. Ohhoh! Näyttää siltä, että voidaan elää niin kuin ennenkin, kunhan tarkkailen Tildaa liian väsymisen varalta ja reagoin siihen.

Marikan luona on mukava käydä. Nytkin jutellessa sain monia ahaa-elämyksiä. Tildan vasen lonkkanivel on huonommassa kunnossa kuin oikea, vaikka alkuperäisissä virallisissa lonkkakuvissa vasen lonkka oli B ja oikea C. Marika selitti tämän voivan johtua siitä, että röntgenkuva on ollut ihan hiukan vino ja sen takia lonkkamalja on näyttänyt paremman muotoiselta kuin oikeasti onkaan ollut. Kennelliitossa lausunnon antaja näkee kuitenkin vain kuvan ja arvioi lonkat sen perusteella. Kuvaajalla on siis merkitystä, eikä toisia turhaan suositella. Joskus sitten seuraavan koiran kanssa valitsen luuston kuvaajan eri perustein kuin Tildan kohdalla. Vireestäkin oli taas puhetta ja todettiin olevan hyvä asia, että Tilda on reagoinut kipuun laskemalla virettä. Toisaalta todettiin, että sen kohdalla voi myös olla, että kipujen on ollessa todella kovat, se vasta laskee virettään. Mistä sen tietää... Useat koirat vain nostavat virettään entisestään kipujen ollessa päällä, joten kipuja on vaikea huomata. Mietin Tildan agilityssa hyppäämästä kieltäytymistä ja itseasiassa myös joskus tokon alhaista virettä. Nythän melkeinpä lajissa kuin lajissa - tokosta noutamiseen - haasteena on Tildan valtavat kierrokset. Niitä ei tunnu saavan alas mitenkään. Agilityn lopettamisen jälkeenhän huomasin heti Tildan olevan superinnoissaan tokosta. Ei se sitä joskus aikaisemmin ollut. Syynä voi olla pitkä tokotauko ja monet muut tekijät, mutta mitä jos sillä olikin ollut jo pitkään kipuja agilitysta johtuen ja agilityn jäädessä pois kivut helpottivat. Ainahan Tildan käyttäytymisen kanssa oli haasteita agilityssa. Ehkä nekin ovat johtuneet ajoittaisesta kivusta, vaikka hierojat olivatkin aina sitä mieltä, että mitään jumeja ei ole.

Kaikkea voi spekuloida. Se ei välttämättä osu oikeaan, eikä kaikkia ajatuksia kannata liian vakavasti ottaa. Huomioita on kuitenkin tärkeää tehdä, jotta koiraa oppisi lukemaan ja sen hyvinvoinnista osaisi huolehtia paremmin. Monilla asioilla on yhteytensä. Olen valtavan kiitollinen siitä, että Tilda voi nyt niin kuin voi. Sen vointi voisi olla paljon huonompikin ja se saattaisi olla kipeä ihan vain kotioloissakin. Nyt se vaikuttaa onnelliselta ja nauttii elämästä ja me voidaan harrastaa ja tehdä monia asioita. Vaikka välillä ikävä agilitykentälle on todella kova, kaiholla muistelen meidän parhaita hetkiä agiradalla ja harmittelen että nolla kolmosista jäi niin pienestä kiinni, niin olen tyytyväinen päätökseen pitää Tilda pois esteiltä. Lopulta ollaan kumpikin näin onnellisia pidempään. (Kuvat Sarin ottamia Aulangolta 11.4.2015)

Siitä tuli tokokettu

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua siltä, että elämää ja harrastuksia voi katsoa eteenpäin, eikä joka päivä tarvitse murehtia Tildan nivelrikkoa. Päivittäin se on läsnä, koska jumpataan ja venytellään yhä pari kertaa päivässä, mutta ajatus kulkee taas ja toivoa on.

Hyvää ystävänpäivää <3

Kaksi viikkoa sitten käytiin toista kertaa Marikalla fysioterapiassa Eläinystäväsi Lääkärissä. Pikkukettu aloitti kiljumiskonsertin auton pysähtyessä pihaan, joten hyvillä mielin siellä käydään. Marikan mukaan Tildan tilanne oli selkeästi parempi edelliskertaan verrattuna. Etuosan lihasaristukset olivat hellittäneet ja takaosan hallinta oli huomattavasti parantunut. Saatiin lupa liikkua enemmän ja treenata jo ruutua, luoksetuloja ja noutoja. Että voikin pienestä tulla onnelliseksi! Viikon päästä mennään vielä Marikan luo ja saadaan taas vaikeampia jumppia. Toivottavasti Tilda on pysynyt kunnossa. Tasapainotyynyllä ollaan jumpattu ahkerasti ja venyttelytkin on suoritettu. Lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä olen yrittänyt pitää hyvää huolta. Tilda vaan ei aina ole niiden tarpeellisuudesta yhtä mieltä... Sen mielestä on tyhmää kävellä hihnassa reippaasti. Tallilla ei voi liikkua ollenkaan treenikentältä pois päin, koska olen kettuselle jokusen kerran hermostunut ja muualla on niin kamalasti nuuskuteltavaa.

Tildasta onkin nyt agilityn jäätyä pois kuoriutunut oikea tokokettu. Sen häntä heiluu jatkuvasti, se edistää seuraamisessa ja kiljuu tokokentän laidalla. Ei kaikki hyviä ominaisuuksia, mutta merkkejä siitä, että pikkukettu tekee töitä valtavan mielellään. Se on ihana asia tässä tilanteessa, koska muistan myös ajan, jolloin toko oli Tildasta tylsää. Asenne tarttuu ja huomaan varailevani meille omatoimisia tokotreenejä! Nyt ollaankin päästy taas ylempienkin luokkien liikkeiden treenaamisen pariin. Ohjattu nouto ja ruutu alkaa olla ihan kivalla mallilla, samoin kuin kaukot, jotka on otettu tehotreeniin. Alokkaan liikkeissä Tilda tuntuu varmalta. Ainoastaan paikkamakuu (ylläriylläri!) on vielä treenin alla. Oikeassa mielentilassa pikkukettu pysyy siellä jo hyvin, mutta liian korkeassa vireessä meinaa karvamato lähteä liikkeelle. Namikippomuistutus kentän laidalla saa aikaan kiljuvan paikallaan makaajan, lelu nameilla täytettynä toimii paremmin. Kuitenkin välillä tiedän jo etukäteen, ettei perusasennossa piippaava kettunen pysy paikallaan makuulla... Vireen hallinnassa on siis vielä haasteita. Yllättävää! :)

Tulevaisuuttakin kaikkine mukavine touhuineen on tullut pohdittua. Kalenteri on alkanut täyttyä tokokokeista, koulutuksista ja luonnetestistä. Mejä-kautta ja noutotreenejä odotellaan jo innolla! Tässä kevään aikana Lovakin on mukana kuvioissa. Jonna on opiskelemassa Ruotsissa ja Lova jäi vanhempiemme luokse asumaan. Lupasin touhuta sen kanssa Jonnan ollessa poissa, joten ainakin rally-tokoa Luutun kanssa on luvassa. Agility on joiltakin osin mukana myös milloin minkäkin koiran kanssa. Onnea on lainakoirat, joiden kanssa helpottaa pahin agilitynälkä. :)

Agisheltti ja tokokettu

Jumpataan!

Käytiin viime maanantaina Tildan kanssa Eläinystäväsi Lääkärissä fysioterapeutti Marika Ruottisella saamassa ohjeita Tildan kuntoutukseen. Olikin paljon asiaa... Nyt vasta alan hahmottamaan, mitä kaikkea tulevaisuudessa on otettava Tildan liikkumisessa huomioon. Ja koska kettunen on vasta 3 vuoden ja 4 kuukauden ikäinen, tuntuu tämä erityisen raskaalta. Tietenkin sitä tekee kaikkensa tuon pienen punaisen vuoksi, mutta... Pitikö meidän kohdalle nyt sattua nivelrikkokin?!

Yritän pysyä tällä kertaa faktoissa. Tildan lonkkien löysyys on silmin nähtävissä. Kävellessään Tilda suoristaa ja jopa yliojentaa takajalkojen kintereet, jotta välttyisi lonkan taakseojentamiselta. Kivun vuoksi Tilda ojentaa takajalkansa suoriksi ja siirtää painoa etuosalle. Tästä siis johtuu lihaskireydet hauiksissa ja lapaluiden alueella. Istuma-asennossa sekä kävellessä Tilda levittää takajalkojaan auki. Sitä se on tehnyt varmaan aina, pikkupennusta saakka... Istunut ja maannut sampissa. Sen takia lonkkien löysyyttä ei ole osannut katsoa kriittisin silmin. Se on ollut osa Tildaa aina.

Ei enää ikinä liukkaalla laminaatilla istuskelua...

Kahden viikon päästä mennään uudestaan Marikan hoiviin. Viikko sitten saatiin hauiksien, etureisien ja takareisien venyttelyohjeet sekä kaksi erilaista painonsiirtoharjoitusta. Näitä ollaan tehty Tildan kanssa päivittäin 2-3 kertaa. Painonsiirtotreenit hetki ennen lenkkiä, kun keho on virkeä ja venyttelyt lenkin jälkeen. Lisäksi Tildan lenkit eivät saa nyt kestää paljon puolta tuntia kauempaa ja ne on tehtävä hihnassa. Pidemmässä ja raskaammassa liikunnassa lonkkanivelet rasittuvat ja kipeytyvät ja koska Tildan syvät tukilihakset eivät vielä tue tarpeeksi, ulommat lihakset ylikuormittuvat. Ensi viikkokin mennään siis vielä hyvin rauhakseen. Tokoiltu ollaan vähän, mutta siinäkin vauhdikkaammat ja sivuttaiset liikkeet ovat kiellettyjä kunnes Tildan tukilihakset vahvistuvat tarpeeksi.

Tulevaisuudessa Tildan venyttelyt ja jumpat varmasti muokkautuvat. Lihashuolto tulee kuitenkin aina olemaan tärkeä osa Tildan elämää ja liikkumista. Lämmittelyiden ja jäähdyttelyiden merkitys korostuu entisestään. Niin tokotreenin kuin metsässä vapaana juosemisenkin ennen ja jälkeen tulee huolehtia veryttelystä, jotta pikkuketun kroppa on valmis raskaampaan koitokseen. Lenkit eivät saisi venyä yli tunnin mittaisiksi tehtiin ne sitten hihnassa tai vapaana. Fysioterapian tärkeä tavoite Tildan lihaskunnon parantamisen lisäksi on opettaa minut tunnistamaan kivun ja lihasjumien oireet Tildassa ja toimimaan niiden mukaan. Treenit, kisat ja tavallinen liikkuminen tullaan vastedes tekemään entistäkin tarkemmin kettusta kuunnellen. Toisinsanoen kokeeseen tai metsälenkille ei mennä, jos Tilda oireilee...

Päivä ja viikko kerrallaan. Omaan silmään Tilda on kehittynyt tasapainoharjoituksissa ja haukkarit tuntuu vetreämmiltä. Toivotaan, että viikon päästä Marikakin huomaa edistystä ja päästään haastavampien jumppien pariin ja liikkumaan vähän enemmän. Ehkä jopa pienelle metsälenkille kavereiden kanssa...

"Osaan mä jumpata!"

Pikkukettu fyssarilla

Tilda pääsi tänään Elina Karhumäen fysioterapiaan, kun muistin käyttämättömän lahjakortin laatikon pohjalla. Oli jo aikakin... Heti ulkona kävellessä Elina huomasi Tildan vasemman takajalan klenkkaavan jotenkin. Sitä seurattiin sisällä lisää ja näin sen itsekin. Jalka vaikuttaa "löysältä" ja kääntyy tassun kohdalta ulospäin Tildan kävellessä. Istuessa tai maahan mennessä Tilda käänsi vaihdellen toista takajalkaansa ulospäin. Pöydällä Elina tutki ja tunnusteli jalkaa, mutta ei löytänyt siitä mitään vikaa. Reisilihakset pikkuketulla olivat tasaisen vahvat molemmissa takajaloissa ja syvät lihakset muualla hyvässä kunnossa. Elina kehaisikin Tildaa lihaksikkaaksi tyttökoiraksi. Sain ohjeeksi pyytää eläinlääkäriä tutkimaan Tildan polvet ja kintereet kun seuraavan kerran lääkärillä käydään. En tiedä pitäisikö polvet kuvauttaakin... Kuitenkaan kettunen ei arista tai onnu jalkaansa, eikä hyppäämisessäkään ole ongelmia. Elina antoi ohjeeksi tasapainotyynyllä tai jakkaralla staattisen pidon treenaamisen. Ei turhaan olla doboiltu!

Tildaa muuten käsiteltäessä löytyi jumi rintarangasta ja pieni kireys vasemmalla niskassa. Rintarangan kohdalla lihakset olivat kuin kumia ja Tilda selvästi aristi käsittelyä aluksi. Agilitykoiran tavallinen jumipaikka, joka rangan kierroissa ja venytyksissä jää helposti venyttämättä. Tähän Elina antoi kotiohjeeksi rullavenytyksen, jossa kyljellään makaavan koiran rintarangan alle laitetaan parin minuutin ajaksi pyyherulla tai vastaava. Samalla lihaskalvoja voi hieroa auki käsillä tai piikkipallolla. Tildan lannerangassa oli jumia myös jonkun verran ja samaa rullavenytystä voisi käyttää siihenkin. Oikean lonkankoukistajan kohdalta Elina löysi trigger-pisteen, joka saatiin onneksi helposti rikottua. Tilda sai myös akupunktiota vastaavaa käsittelyä muutamiin kipupisteisiin.

Hauskaa oli taas katsella Tildaa pöydällä makaamassa. Jokaiseen pieneenkin ääneen oli pakko reagoida haukahtamalla tai murisemalla. Elina nauroi Tildan olevan nimensä veroinen ja terävä herkkis. :) Onneksi käytiin, kun kireyttäkin nyt selvästi oli. Tilda ei rentoutunut ollenkaan niin kuin joskus aikaisemmin ja siitä huomasi kyllä, että tiettyjen kohtien käsittely teki kipeää. Kettunen saatiin kuitenkin parempaan kuntoon! Mietin, että kumma ettei aiemmin tällaisia jumeja ole löytynyt, mutta onhan tässä reilussa puolessa vuodessa paljon tapahtunutkin. Pari viikkoa kolmella tassulla hyppien on saattanut myös olla mukana aiheuttamassa lihaskireyttä... Ehkä. Nyt pikaisesti piikkipallon ja Ikean lastenjakkaran ostoon!