Ajatuksia ja onnistumisia

Monen monta päivitystä on jäänyt kirjoittamatta... Torstaina koin kuitenkin taas pitkästä aikaa sen pakahtumisen tunteen, kun pää täyttyy ajatuksista ja tekee mieli oikein kaivautua niihin jokaiseen. Meillä oli Riitan tehotokot. Tehtiin alkuun paikkiksia ja häiriötreeniä. Tilda oli hyvinkin toimeliaalla tuulella ja tiesin, ettei se onnistu paikallaolossa. Kettunen piippasi, kiljahteli, hypähteli ja vaihtoi asentoa vaikka olin ihan sen edessä. Ja kuinka ärsyttävää, kun en osannut treeniä muuttaa niin että se olisi Tildalta onnistunut. Riitta antoi pikavinkiksi paikkaistumiseen nami kuonon päällä istumisen, jolloin koiran keskittyminen olisi namissa, jonka pitää pysyä kuonolla. Ensifiilis ennen kuin olen yrittänytkään temppua, on että tulee olemaan vaikeaa saada nami Tildan kuonon päälle, saati sitten, että sekä nami että kettunen pysyisivät paikallaan. Ja Tilda ilman piippaamista. Saa nähdä.

Omaan treenituokioon valitsin pähkäilyjen jälkeen myöskin paikallaolon. Muihin avoimen liikkeisiin on jotenkin edes selvät sävelet. Tehtiin pikkuketun kanssa ihan vain paikallaan makaamista häirittynä. Ensin palkkasin pelkästä paikallaolosta, sitten palkkasin, kun Tilda pysyi vaikka kävin tuuppimassa kyljestä. Seuraavaksi oli Riitan vuoro häiriköidä ja Tildan edelleen pysyä makuulla. Kukaan ei yllättänyt, kun ahne kettunen kerta toisensa jälkeen meni lankaan ja havitteli herkkuja. Vaikeinta Tildalle oli kuitenkin maahan meneminen. Se jäi kyttäämään koutsia herkkujen toivossa, kun minun nakkini pysyivät taskussa. Sain aika kauan käskeä ja painostaa, että Tilda meni maahan ilman, että kääntyi Riittaa kohti. Lopulta, kun pääsin pikkukettua palkkaamaan, se ei ollut moksiskaan aiemmasta kädenväännöstä. Se palkkautui hyvin ja meni maahan samantien näpsäkästi uudestaan. Treenin lopuksi oltiin yhtä mieltä siitä, että jos houkuttelutilanteessa saisi Tildan pysymään paikoillaan, auttaisi se varmasti paikkamakuuseen ja paikkaistumiseen. Treenin aikana Tilda ei myöskään vinkunut ollenkaan, kun sen oli pakko koko ajan keskittyä ja olla hommissa. Kettusta pitäisi haastaa paljon enemmän! Hyvä huomio oli myös, että Tildan toimintakyky piti varsin hyvin, vaikka painostin sitä maahan menossa kovastikin. Se oli vain päättänyt olla tottelematta käskyäni ja keksi monia keinoja vältelläkseen makaamista ihan protestiksi. Että sellanen herkkis. Se osaa kyllä sluibailla ja todella tehdä, mitä haluaa. Nyt alkoi meidän perheessä tiukka kuri ja mustavalkoisuus!

Se tokosta. Paitsi, että kunnon tavoite pitäisi asettaa, jotta tulisi kunnolla treenattua. Koekalenteri esiin kai...

Toinen suuri asia meidän harrastusrintamalla on vihdoin vauhtiin päässeet taipparitreenit. Pieni alkukankeus ei tänä keväänä kauaa pikkuketulla kestänyt vaan parissa treenissä mieleen palautui taas, mitä pitikään tehdä. Eilen treenattiin Elinan, Tommin ja Vilpun kanssa ja olin oikein iloisesti yllättynyt Tildan työskentelystä. Tekikö pieni lämmittelytreeni tehtävänsä vai se, että valeraskausmasennus on viimein ohi, mutta pieni kettu oli super pätevä vaikkakin läkähdyksissä. Se jopa kulki vierellä ja vetämättä koko matkan autolta lähetyspaikalle - kaksi kertaa. Ei ilman muistuttelua tai hienovaraista kiljumista, mutta kulki. Neljä varista heittovaris mukaanlukien sekä pupu palautuivat käteen asti helposti. Mahtava kettu! Niin se vaan ehkä on, että kunnon tavoite on oltava. Sitten vasta alkaa hommat rullata.

Vuosi vaihtuu taas

Onpa ollut meillä tunteellinen vuosi. Vuosi sitten olin toivonut tälle vuodelle paljon onnea ja ihania hetkiä. Niitäkin vuoteen on toki mahtunut, mutta jotenkin päällimmäiseksi ajatukseksi on jäänyt huoli ja surullisen näköinen pikkukettu.

Vuoden 2015 aloitus ei sujunut niin kuin olisin toivonut. Tildan terveyteen tuli taas takapakkia. Nyt lonkkien nivelrikko diagnoosin myötä. Alkuvuosi menikin murehtiessa menetettyä yhteistä rakasta harrastusta agilitya, joka jouduttiin lopettamaan kokonaan diagnoosin myötä. Lisäksi huoli Tildan voinnista ja tulevaisuudesta sekä omantunnon tuskat kolkuttelivat pitkään mielessä. Tilda oli jonkun aikaa saikulla ja paranneltiin molemmat itseämme ja toisiamme. Fyssari Marika Ruottisella käytiin useasti ja Marikan tuen ja ohjeiden myötä ollaankin paremmassa jamassa. Syksyn koleiden ja kosteiden säiden alkaessa Tilda kerran kipuili lonkkaniveliään ontumalla saaden kipulääkekuurin ja reilun kuukauden saikun. Se oli kuitenkin siinä. Jumppien ja lämmittelyiden sekä jäähkäilyjen merkitys on korostunut entisestään. Jos jotain hyvää, niin on ihana huomata, kuinka tehty työ tuottaa tulosta ja selvästi pitää Tildan ainakin toistaiseksi hyvässä kunnossa. Kettunen saa elää villisti ja vapaasti, kuitenkin tarkkailun ja tiettyjen rutiinien alaisena. Viime vuonna puhjennut atopia on sekin pysynyt lähes näkymättömissä. Jatkuva vesisade ja märkyys nyt syksyllä saivat hetkeksi Tildan etutassujen ihon kirkuvan punaiseksi ja kipeäksi ja samalla silmät vuotivat entisestään, mutta onneksi tähänkin oli hoitokeinot valmiina. Lopulta saatiin ulos myös pakkanen, joka viimeisteli tennarit kuntoon ja mielen vallan virkeäksi.

Agilityn poisjäämisen myötä ollaan tokoiltu enemmän ja tavoitteellisemmin. Suunnitelma oli saada Tildalle TK1 -tunnus ja siirtyä jo avoimeen. Paikkamakuun hankaluudet, uusien liikkeiden haasteet, sääntömuutokset sekä Tildan saikkuilu toivat kuitenkin mutkia matkaan. (Yllätys yllätys! Miten tokoon saadaankin aina mutkia aikaiseksi?) Varsin tyytyväinen olen jokatapauksessa meidän tokovuoteen. Paikallaoloon ja moneen muuhun junnaamaan jääneeseen liikkeeseen saatiin paljon vinkkejä eri kouluttajilta ja ne vinkit saivat minut pohtimaan entistä ahkerammin pienen ketun virettä ja mieltä. Helppoa ei ole kouluttaa nopeasti reagoivaa, paljon ajattelevaa eläintä, joka elää kaikesta mahdollisesta ympärillään. Paikallaolo on edelleen tasapainoilua Tildan kanssa, kuten moni muukin asia, mutta pikkuhiljaa siitäkin saa kiinni, kun uskaltaa luottaa. Mutkienkin jälkeen päästiin siis kisaamaan tokossa ja TK1 -tavoite saavutettiin kummallisen helposti. Meidän päällä varjona kummitellut alokas-luokka on karistettu lopullisesti harteilta ja rennoin mielin suuntaamme kohti avointa. Ahkerasti aiotaan treenata avoimen luokan liikkeitä ja kisasuoritusta kuntoon, jotta päästäisiin uuden vuoden tullen taas kokeisiin - ehkä kesällä...

Mejän koeura korkattiin heinäkuussa Tamskin historian ensimmäisessä kokeessa. Tulosta ei saatu, kokemusta sitäkin enemmän. Enpä olisi uskonut, että vire ja mielentila-asiat ulottuvat mejäänkin. Tai no niin, kaikki on kettusen kanssa mahdollista. Jäljestys ja nenän käyttö on ihan sen juttu ja Tilda todellakin osaa molemmat hommat, mutta ajatukset eivät vaan menneet kokeessa yksiin. Ensi vuodelle voisi kuvitella toista mejäkoetta. Ei tätä ihan tähänkään voi jättää.

Keväällä Lovan ollessa meillä hoidossa pariin otteeseen pääsin käsiksi myös rally-tokoon. Luutun kanssa selvitin, mistä lajissa suurinpiirtein on kysymys ja kävin tehotyypin kanssa kisaamassa hyväksytyn ja hylätyn tuloksen verran. Enempää en ehtinyt, mutta pienen kutkutuksen jäädessä rallailusta treenattiin Tildan kanssa kurssillinen ja siinä lomassa kisattiin kolme kisaa. Kaikista hyväksytty tulos ja Tildalle koulutustunnus RTK1. Rally-toko saa ensi vuonnakin kulkea sivussa meidän matkassa, jos siltä tuntuu. Siihen en aseta sen kummempia tavoitteita. Pidetään joku laji hauskana hömppänä ja nautitaan ulkokisoista, jos aikaa jää.

Suurin harppaus tänä vuonna otettiin taippareissa, vaikka ilman ykköstulosta kahdesta kokeesta pois käveltiinkin. Superkouluttajat Sara, Pete ja Kaisa sekä kimppatreenit Elinan, Tommin ja Vilpun kanssa saivat minut oppimaan paljon uutta pikkuketusta ja pääsemään sen kanssa lähemmäs unelmaa kuin koskaan aikaisemmin. Ajatella, että kokeessa oltiin yhden pienen huolimattoman liikkeen, yhden variksen päässä jäljelle selviämisestä... Tänä vuonna saatiin huimasti itsevarmuutta ja kokemusta lisää. Tilda oppi myös sitkeämmäksi ja kestävämmäksi työskentelijäksi. Jotenkin tuntuu, että avain tuon pienen punaisen sisimpään löytyy metsän ja etsimisen ja noutamisen takaa. Vaikka Tilda on innoissaan tokosta ja treenihallille menosta, niin metsä ja riistat tai vain eri väriset kankaiset patukat saavat sen innon aivan eri sfääreihin. Metsässä se tekee töitä tehokkaimmin, ajattelee terävimmin ja tuulettaa päätään parhaiten. On se vaan metsäläinen. <3 NOU1-jahti jatkuu kevään tullen ja teen sen valtavan hyvillä mielin. Tässä tapauksessa en voisi meistä kahdesta ylpeämpi olla.

Koiranetin tietojen mukaan Tildan harrastusrepertuaari on aikamoinen. Ollaan startattu agilityssa, mejässä, tokossa, rally-tokossa ja taippareissa, käyty näyttelyissä valioitumismahdollisuuden verran sekä läpäisty MH-kuvaus ja luonnetesti. Nose Workiakin on testattu. Ei se ihan turha tapaus ole, vaikka välillä epätoivoiselta tuntuisikin. Luonnetestin halusin käydä, vaikkei sillä noutajalle sen kummempaa merkitystä ole. Jollain tavalla pääsin kuitenkin vieläkin paremmin perehtymään Tildan mielen maailmaan ja sain sanoille merkityksiä, kun näin, miten se testitilanteessa toimi. Ja sellainen se on, millainen oli testituloskin: Suuri tyyppi pienen kettusen ruumissa. On siinä tasapainoilemista.

Vuosi ei ole ollut minulle eikä Tildalle helppo, eikä varmasti tule olemaan seuraavakaan. Muutokset arkielämässä rasittavat pikkuketun päätä hurjasti ja toisen huoli on meidän molempien huoli. Otetaan kuitenkin kaikki irti joka hetkestä, hitsaudutaan entistä paremmin yhteen, opitaan toisiltamme ja nautitaan elämästä. Me ollaan valmiita uuteen vuoteen!

TK1 Tilda

En malta olla ihmettelemättä, mihin tuo pieni kettu venyy. Tai mihin me yhdessä pystymme, kunhan usko ja luotto on kohdillaan. Lauantaina Tamskin tokokokeessa me ei todellakaan oltu parhaimmillamme, mutta kas kummaa - kotiin viemisinä oli ALO1 -tulos ja koulutustunnus TK1. Tilda on kyllä huikea pakkaus. Sen kanssa kun pääsee yhteisymmärrykseen, niin mikä vaan voi toimia täydellisesti.

Ensilumikin satoi ja aamun lenkki tehtiin Sellan, Hilpin ja Sarin ja kameran kanssa.

Kokeessa oli sitten tiedossa ensimmäisenä liikkeenä paikallaolo ja yksilöliikkeisiin meidät oli arvottu toiseksi koirakoksi. Mahdollisimman huono asetelma Tildan kannalta. Miten saan sen vireen ensin alas ja heti perään ylös? Onneksi meillä oli hyvin aikaa ennen kokeen alkua. Tein odottelualueella pientä treeniä Tildan kanssa ja jäin sitten istuskelemaan. Tuloksena kiljuva ja ryömivä pikkukettu. Edellinen luokka oli jo loppusuoralla ja Tildan vire oli aivan liian korkea paikalla makaamiseen. Kun en muuta keksinyt, niin otin kiljukaulan ja mentiin tyhjälle naapurikentälle agilityesteiden sekaan tekemään seuruuta namipalkalla. Loppuun sain lyhyen onnistuneen paikkamakuunkin. Sitten olikin mentävä tuomari Harri Laisin puhutteluun ja kehääntulotarkastukseen. Tilda oli hiljaa ja istui, kun tuomari puhui ja saatoin huokaista helpotuksesta. Kehääntulotarkastus ei kuitenkaan ihan nappiin mennyt. Tilda meni kivasti haistamaan tuomaria, mutta kun otin pannasta kiinni ja mies kumartui tarkastamaan juoksuja, niin kettusen epäily heräsi ja se haukkui tuomarin. Saatiin lupa mennä kehään. Tuomarin saapuessa tarkka kettu posahteli muutamaan otteeseen. Ehkä vähän jännitti irrottaa hihna.

Paikalla makaaminen 10 - Tällä kertaa matkassa oli onneakin. Tuomari ei tainnut kuulla, mutta jouduin kaksi kertaa käskemään maahan ja Tilda piippasi rivistössä. Nyt se ei todellakaan laskenut päätään maahan, niin kuin viime kokeessa, vaan tarkkana tsekkasi ulko-ovea, joka avautui vähän väliä jonkun tullessa halliin. Ehkä siinäkin oli meidän pelastus...

Seuraaminen 6 - Tosi kökköä. En nähnyt silmäkulmastani Tildaa ollenkaan sen haahuillessa ihan vähän jäljessä ja haistellessa maata. Juoksuosuudessa se oli hyvin mukana ja se kuulemma meidät pelasti nollalta.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Alkuun taas haahuilua, tuli kuitenkin mukaan ja meni käskystä maahan. Haistelua koko makuun ajan.

Luoksetulo 8 - Ihana vauhdikas luoksetulo, mutta tuomari ei tykännyt hypystä perusasentoon...

Noutoesineen pitäminen 10 - Huomaamattani otin pienen askeleen antaessani Tildalle kapulan. Siitä olisi voinut antaa nollan.

Kauko-ohjaus 8 - Tilda nousi vasta toisella käskyllä istumaan.

Estehyppy 9 - Taas loikka perusasentoon.

Kokonaisvaikutus 8 - Olisin kuvitellut alun haukkumisen vaikuttavan enemmän.

168 p. ALO1 TK1
Sijoitus 4/9

Paikkamakuun jälkeen ongelma olikin, kuinka saan pikkuketun kierrokset nousemaan. Autossa se olisi tapahtunut itsestään, mutta nyt ei ollut aikaa, koska olimme vuorossa jo toisena. Leikitin Hilppaa pupupallolla ja niillä mentiin sitten. Vire ei ollut se, mitä olisin toivonut ja se näkyi erityisesti alussa seuraamisessa ja liikkeestä maahanmenon haistelussa. Vireeseen nähden Tilda toimi kuitenkin yllättävän hyvin liikkeiden loppua kohden. Välitkin olivat sujuvat ilman suurempia haisteluita, kun sai siirtyä suoraan liikkeestä toiseen, eikä tarvinnut tuomaria kuunnella välissä.

 

Nyt ajatukset kohti avointa. Kiva päästä keskittymään taas niihin vauhdikkaampiin liikkeisiin. Ja oikeastaan kiva rauhassa myös keskittyä moneen muuhun tärkeään asiaan. Maijun koutsaamissa tehoryhmän treeneissä perjantaina tehtiin viimeistelyä koetta varten. Kehääntulo ja liikkeeseen siirtyminen, palkka. Lyhyt seuruu, palkka. Liikkeestä maahan, kehu ja hyppy, palkka. Liikkeen alkuun siirtyminen, palkka. Pitäisi vastaisuudessakin treenata enemmän niin, että palkka saattaa tulla myös hienon siirtymän jälkeen. Tildan mielestä homma loppuu nyt siihen, kun liike loppuu ja se on ottanut vapauden vapauttaa itsensä, kun mitään ei sen mittapuun mukaan tapahdu. Ja Tildallehan vapautuminen tarkoittaa haistelua. Etenkin hallissa sen nenä tuppaa eksymään maahan jatkuvasti. Maiju neuvoi kiinnittämään tähän huomiota ja nätisti puuttumaan heti, jos Tilda haistelee kentällä. Kokeita ajatellen liikkeiden väliin oman käskyn opettaminen Tildalle ei olisi huono ajatus. Käsky, jossa kriteerinä on lähellä pysyminen ja se, ettei nenä mene maahan. Vanha "tässä" -käsky ei oikein toimi, vaikka alunperin kriteeri siinä oli sama. Onpa kivaa! Taas on uusi hyvä fiilis treenata tokoa! Meillä on hurjan paljon opittavaa, eikä se ole ollenkaan huono asia. :)

Tottelevainen kettu

Mahtava tunne onnistua taas jossain! Koko viikon jännitin ja yritin valmistautua hyvällä fiiliksellä tulevaan tokokokeeseen, mutta Tilda teki kaikesta vaikeaa. Mikään ei onnistunut, jokainen treeni meni pieleen heti alkumetreillä ja fiilis oli turhautunut ja epätoivoinen. Perjantain tehotokoilta kaipasin vaan kannustusta, etten peruisi koko koetta... Ohimennen Riikka onneksi osasi sanoa oikeat sanat ja pieni juttutuokio helpotti hiukan oloa. Lähdin kokeeseen tänään sillä ajatuksella, että treenataan koetilannetta ja otetaan siitä kokemuksesta kaikki irti.

Kokeen järjesti Rally-Tassut Koirakoutsiareenalla ja tuomarina oli Riitta Räsänen. Päästin pienen helpotuksen huokauksen, kun koepaikalla selvisi, että paikallaolot tehdään viimeiseksi ja me ollaan vuorossa kahdeksantena. Paras mahdollinen asetelma pikkukettua ajatellen! Valmistauduin niin, että saisin Tildalle suht korkean vireen yksilöliikkeisiin. Palkkaamattomuus on tuottanut treeneissä epävarmuutta, joten ajattelin Tildan tarvitsevan paljon draivia kehään kestääkseen kaikki liikkeet yhteenmenoon ja tehdäkseen ne säpäkästi. Vasta edellisen mennessä kehään hain Tildan halliin.

Seuraaminen 7,5 - Tilda jäi haistelemaan ja haahuilemaan välillä ja seuraaminen oli väljää. Kiva kaavio, jossa tempo muuttui useasti.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 - Edelleen väljä seuraaminen.

Luoksetulo 9 - Tuomarin mukaan näyttävä luoksetulo. Alun perusasento vino.

Noutoesineen pitäminen 9,5 - Tilda joutui kurottamaan, koska olin vähän liian kaukana. 10cm etäisyys riittää!

Kauko-ohjaus 9,5 - Taisin joutua käskemään lopun perusasentoon kahdesti.

Estehyppy 6,5 - Tilda oli levoton alussa ja piippasi. Teki roiman hypyn tullessaan perusasentoon.

Paikalla makaaminen 9,5 - Rauhallinen paikkis, Tilda laittoi pään maahan aika pian kun pääsin kehänauhalle ja pysyi siinä. Ekalla käskyllä ei taaskaan noussut perusasentoon.

Kokonaisvaikutus 7,5 - Tildan levottomuus, haistelu ja ääntely rokottivat pisteitä. Kuulemma, kun jalostan muuten hyvää yhteistyötä siihen suuntaan, ettei Tilda ääntele. Tuomari totesi kuitenkin loppuun, että "tollerit"...

170,5 pistettä ALO1
Sijoitus 4/11

Osaapa tuo kettunen yllättää! Kehään mennessä sai toivoa palautetta vasta lopuksi ja mehän käytettiin sekin mahdollisuus. Ei tullut turhia odotteluita liikkeiden väleissä ja saatiin keskittyä vaan yhdessä tekemiseen. Pisteitäkään en seurannut yhtään, joten tulos oli oikeasti yllätys. Parasta tuo, ettei tiedä ja voi vaan rennosti ottaa vastaan sen, mitä tulee. :)

Pari viikkoa on nyt aikaa treenata ja valmistautua uusintaan. Aion mennä samalla rennolla asenteella, koska taaskaan en voi olla varma, mitä tulee tapahtumaan. Vireen säätely on meidän kompastuskivi ja esimerkiksi paikkiksen ollessa liikkeistä ensimmäinen en tiedä, kuinka saan Tildan oikeaan mielentilaan, jotta se pystyy rauhassa paikallaan makaamaan. Yksilöliikkeisiin pitäisi taas hakea se sopiva korkeampi vire, jotta Tildan innokkuus ja säpäkkyys tulisi näkyviin, mutta se ei kuitenkaan kiljuisi. Haasteita kerrakseen. Makuulta perusasentoon nousemista on nyt vahvistettava ja varmistettava, että alun perusasennot ovat suoria ja olen itse hyvässä paikassa koiraan nähden. Seuraaminen on meidän ikuinen treenin aihe, mutta koska senkin Tilda osaa tehdä kivan näköisesti ja innokkaasti, niin luulen, että ennemmin jätän kunnon seuraamistreenit seuraavan kokeen jälkeen tehtäväksi ja keskitytään nyt hauskan pitämiseen. Hitsi näistä onnistumisista saa motivaatiota! Ja parasta on, että pikkukettuun oma innostus on helppo tartuttaa!

Ei toko ole niin vakavaa! :)

Sivutuotteena kiljuntaa

Pitkästä aikaa oli perjantaina meidän kohdalla mitä parhaimmat tehoryhmän tokotreenit! Vettä satoi koko ajan ja keli oli muutenkin kamala, mutta pikkukettu ja minä oltiin molemmat tehokkaita. Tildalle osui synttäritkin samaan syssyyn, joten olipa hyvä päivä! Pikkukettu täytti jo 4 vuotta. Mihin se aika oikein menee... :)

Treenien jälkeen sai herkutella!

Pikkukettu 4v. ❤

Aina on jotenkin tosi vaikea päättää, mitä treenaisi. (Tähänkin varmasti auttaisi se kunnon treenisuunnitelma...) Nyt päätin toteuttaa jo viime viikolla ajatuksissa muhineen kokeenomaisen alokas -luokan setin, vaikka kokeet jouduttiinkin lähiviikoilta perumaan. Näkisipä kuitenkin, missä mennään. Liikkeiden välien tapahtumat kiinnostivat myös. Varsinkin, kun ne tuntuvat nyt uusien sääntöjen mukaan olevan entistä tarkemman suurennuslasin alla.

Koska valmistautuminen on Tildan kanssa erityisen tärkeää, yritin kiinnittää myös siihen huomiota tällä kertaa. Lämppälenkin jälkeen muutama minuutti autossa ja suoraan kentälle hommiin. Tällä reseptillä mukana oli oikein tehokas ja näpsäkkä kettunen. Sivutuotteena kivaan vireeseen saatiin kyllä piippailua ja muutama ulvahdus... Liikkeet Tilda teki kuitenkin tarkasti hyvällä draivilla ja kontaktilla. En tiedä oikein pitäisikö ääntelyyn puuttua nyt? Myöhemmin se on tietenkin taas huomattavasti hankalampaa ja pahimmassa tapauksessa se tästä vielä yltyy. Keinot Tildan ääntelyn kitkemiseen ovat minulla vaan rajalliset. Neuvo, jonka viimeksi sain, sanoisi, että odota Tildan rauhoittumista ja tee vasta sitten. Tokon kohdalla en ole varma uskallanko alkaa virettä sillä tavalla säätelemään. Toko kun ei itsessään ole Tildalle kiihdyttävää puuhaa, niin se voi hyvin antaa mieluummin koko treenin sitten olla, jos odotutan liikaa. Parasta olisi, jos pikkukettu saisi nostaa kierrokset tappiin ja pystyisi siinä työskentelemään ilman ääntä. Korkeassa vireessä se pystyy hallitsemaan itseään jo erinomaisten liikkeiden verran, mutta erityisesti odotus/jättö -tilanteissa ääni vaan purkautuu sen suusta. Liiallisesta huomauttamisestakin seuraa luultavasti lopulta "tee sitten ite treenis!" -asenne tai kiljumisen yltyminen. Otapa tästä nyt selvää. Kivempi kuitenkin piippailevan ja kiljuvan, mutta säpäkän ja tehokkaan tyypin kanssa on hommia tehdä kuin hiljaisen ja perässävedettävän.

Kokeenomaiseen settin mahtui liikkuroituna seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä maahan, kaukot, kapulan pito ja hyppy. Seuraamisen alussa Tilda varmaan ajatteli, että "taas tätä", mutta juoksuosuudessa ja sen jälkeen kontakti ja seuruu oli parempaa. Vaihtelevuutta seuraamiseen siis! Luoksetulon jätössä Tilda oli liikauttanut toista etujalkaa ja ikään kuin valmistautunut lähtöön. Tiesi kuitenkin olla lähtemättä. Liikkeestä maahan Tilda meni hyvin, mutta kääntyessäni se nousi istumaan. Ties mikä ajatuskatkos se oli. Yleensä se on pysynyt makuulla ilman ongelmia. Kaukoissa saatiin kehuja hienoista istumaan nousuista. Nyt kettu oikein pomppaakin ylös, etenkin kun tekee tuolla alokkaan muutaman metrin etäisyydellä. Maahanmenossa oli tässäkin jotain outoa. Tilda ryömi maate mennessään ehkä 15cm verran. Kapulan pidossa ote oli vähän löysä ja kun kiitin, niin kettusen peppu nousi, hyppy vallan mainio. Liikkeiden välitkin sujuivat hyvin kuin itsestään. Tilda piti kontaktia ja pysyi lähellä koko ajan. Korjaussarjaan otettiin luoksetulon jättöä. Ekalla ok, kun kutsuin luokse, tokalla liikkui ja otettiin uudestaan. Sitten pysyi ihan paikallaan. Liikkeestä maahan jättöäkin kokeiltiin uudestaan. Jätin Tildan suoraan maahan ja siitä liike loppuun. Ei ongelmia. Ehkä pitäisi enemmän tehdä kokeenomaisia pätkiä ainakin muutama liike peräkkäin, jos siinä oli jotain erikoista Tildan mielestä. Vire saattoi myös tehdä teposia, joten siihen täytyy joka treenissä kiinittää huomiota, jotta löytyisi tokoonkin se sopiva tapa saada sopiva vire päälle.

Paikkiksia tehtiin melkein heti meidän treenivuoron jälkeen, joten Tilda ei ehtinyt laskea kierroksiaan ja päästä paikkismoodiin. Ihan mielenkiintoista oli tämäkin nähdä kuitenkin. Ensin perus alokkaan paikkamakuu, sitten avoimen istuminen. Molemmat hyvin, vaikka piippailua oli havaittavissa. Tehtiin myös pikakelauksella evl:n paikallaolo ensin järjestyksessä ja sitten jokatoinen. Tilda äänteli jo enemmän, mutta pysyi ja oli kuulolla. Luoksetuloissa oli selvää hätääntymistä havaittavissa, kun Tilda oli viimeisenä vuorossa, mutta maltoi kuitenkin odottaa paikoillaan ja tuli hyvin luokse ekasta käskystä. Paikallaoloihin täytyy seuraavalla kerralla varmistaa oikea mielentila, ettei kiljuminen pääse siinä nyt valloilleen. Tildalla lähtee kyllä helposti ferrari käsistä, jos sille antaa siihen mahdollisuuden...

Meillä oli sama kouluttaja kaksi kertaa peräkkäin ja hauskaa oli, kuinka erilainen Tilda näissä treeneissä oli. Viime viikolla se tylsistynyt laama ja nyt vesisateessa säpäkkä kettu. Itsellä kyllä kohoaa treenimotivaatio huimasti tuon ketun kanssa hommissa ja luulen, että Tildalle käy samoin. Paljon se on vaan minusta kiinni vireen hallinnan ja muun mielentilan osalta, millaiset treenit saadaan aikaiseksi.

Mitä on tullut tehtyä?

Niin se kesäloma taas hivuttautui lopun puolelle ja huomenna on palattava töihin. Kumma kyllä kaikki suuret ja pienet ajatukset treeneistä ja muista touhuista on jäänyt tänne kirjoittelematta... Otan siis vähän takaisin ja muistuttelen mieleen tokoa, taippareita ja - rally-tokoa!

Tildan kanssa todellakin pyörähdettiin viime viikon sunnuntaina 26.7. Hattulassa rally-tokokisoissa. Lahjattomat treenaa, joten saattoi sen alo-luokan korkata näinkin. ;) Vesisateella hiekkakentällä saatiin ensimmäinen hyväksytty tuloskin! Pia Heikkinen tuomaroi meille 87/100 pistettä loppukommentein "iloista osaamista". Olin kyllä varsin tyytyväinen pikkuketun suoritukseen. Yhdet oikeat ja hyvät kylttitreenit takana ja ensimmäinen tämän lajin kisa, ja Tilda oli oikeasti mun kanssa radalla ja teki iloisesti töitä. Radan alkupuolella huomasin, ettei seuraamiseen käyttämäni "tässä" -käsky toiminut siinä tilanteessa, joten vaihdoin sen lennossa tiukemman kontaktin käskyyn. Se toimikin paremmin ja Tilda tuntui olevan enemmän tarkkana, vaikka olikin aika kiinni kädessäni. Kisaradalta saatiin siis 13 virhepistettä. Ykköset kyltin nuuskaisemisesta, vinosta eteen tulemisesta ja kontrollin puutteesta. 10 pistettä lähtikin sitten täysin omasta mokasta, kun suoritin 360 asteen käännöksen vasemmalle jotenkin väärin. Arvostelulomakkeen mukaan syynä oli rintamasuunta, joten liikkeen oikein suorittamiseen täytyy kiinnittää huomiota. Tietenkään ei tajuttu videoida ratasuorituksia, vaikka kuvaajia olisi ollut useitakin, kun Jonna & Lova ja Sari & Sella olivat myös kisaamassa. Ensi kerralla sitten! Vakuutuin nimittäin, että ensi kerta tulee. Sen verran tulosten teko tarvetta tuo onnistuminen itselle taas iski...

Tulosten tekemisestä puheenollen, nyt käynnistyy meidän kisa/koekausi muullakin saralla. Taippareihin mennään tässä kuussa kokeilemaan taas. Jotain, mitä odotan tosi innolla. :) En kuitenkaan aio luoda paineita, vaan mennä samalla periaatteella kuin viime syksynäkin: katsotaan, mitä tapahtuu ja otetaan oppia. Tilda on ollut kevään taipparikurssin jälkeen loistavassa noutovireessä. Varisten kanssa hakuruudussa ollaan treenattu sitkeyttä ja olen yrittänyt iskostaa pienen ketun mieleen, että varisten noutamisesta seuraa herkkuruokaa. Ahneen kettusen suurin intohimo... Sitkeästi ja mallikkaasti se on hakutyötä tehnytkin ja parhaimmillaan kuusi varista on ruudusta tyhjennetty. Pilkun viilaamistakin riittäisi, sillä Tilda kyllä valikoi varisten noutamisjärjestyksen. Heittovarista ei voi ensimmäisenä tuoda, vaikka sen luo Tilda ekana menisikin. Mutta en tässä kohtaa ole asiasta lähtenyt nipottamaan, se kun kuitenkin seuraavaksi tuo sen heitetyn linnun. Jos varisten noutamisesta Tilda tarvitsee suuren palkan, niin pupun hakemisesta sitten jotain vielä suurempaa ja mahtavampaa. Pupu itsessään meinaa olla kettuselle se mahtava herkku... Pari viikkoa sitten meillä oli pitkästä aikaa pupu treeneissä jäljen päässä ja villikko jäljesti sen ihan vain itselleen. Ehti siis syödä pikkuruiselta pupulta pään ja tassun. Yäk!! Sen jälkeen pupu onkin ollut tehotreenissä ja nyt pupun tuominen jäljen päästä taas onnistui. Vähän Tilda tarvitsee tukea minulta palautukseen. Kannustusta on ainakin kuuluttava kun pupu on suussa, jollei minua heti näy, muuten voi pieni kettunen unohtaa, että pupu pitää tuoda minulle eikä pitää itsellään. Jotenkin luotan kuitenkin Tildaan. Se on jo jonkin aikaa esitellyt taipumuksiaan treeneissä, joten mahdotonta kokeessa taipuminenkaan ei ole.

Jos rally-tokossa ja taipparitreeneissä ollaan koettu onnistumisia, niin toko tuntuu taas junnaavan paikallaan. Heinäkuussa oltiin Kivimäen Riitan yksärillä aiheena peruuttaminen seuraamisessa sekä ruutu. Hyviä neuvoja ja ruutuun uutta näkökulmaa saatiinkin, mutta itsekseen treenaillessa jämähdän silti tekemään samoja juttuja. Ja ehkä toisaalta, kun treenattavia asioita on niin paljon, niin tulee tehtyä vähän kaikkea ja siksi tuntuu, ettei edistytä. Toko taitaa tarvita kunnon perinteisen treenisuunnitelman. Eikä aikalisä ja tuumaustaukokaan olisi pahitteeksi. Tilda ei nyt juoksuisena tunnu olevan täysillä mukana koutsitreeneissä. Nenä vie kettusta taas oikein urakalla ja tavalliset hihnalenkitkin on tuskaa. Tässä huomaa kyllä, mikä tekeminen itsessään palkitsee Tildaa ja mikä saa sen vireen nousemaan (välillä liikaakin) ja pysymään korkealla häiriöistä huolimatta. Noutaminen on sitä, mikä virittää Tildan itsessään ja mitä voi tehdä pitkäänkin. Kun kyse on dameista tai riistasta, pystyn säätelemään sen virettä ilman pelkoa totaalisesta vireen katoamisesta. Ruokakuppiin liittyy jotain samaa... Toko taas on jotain, mitä Tilda lähtee tekemään mielellään, mutta itse tokon tekemisestä sen vire ei nouse äärimmilleen ja virettä on hankala säädellä. Oikeanlainen palkkaaminen on tärkeää, mutta tokossa en ehkä osaa toteuttaa sitä Tildan kannalta oikein. Voi kun jonkun kanssa voisi näihinkin asioihin paneutua ja oppia niistä vielä lisää! Paljon on potentiaalia, vähän tietoa ja taitoa.

Olemisen sietämättömyys

Tildan heikoin kohta - oleminen. Pikkukettu ei vaan osaa olla rauhassa tilanteessa, jossa se olettaa jotain tapahtuvan. Monessa harrastuksessa ollaan pärjätty Tildan malttamattomuuden kanssa suhteellisen hyvin ja olen jopa oppinut käyttämään siitä syntyvää korkeaa virettä hyväkseni. Tokon taas tullessa kuvioihin enemmän mukaan, valtava malttamattomuus ja korkea vire onkin aiheuttanut suuren ongelman. Paikalla olemisesta ei tule mitään. Tilda on vaihtelevalla menestyksellä onnistunut sinnittelemään paikallaan nippanappa kaksiminuuttisen. Nyt kun paikkamakuusta on tullut yksi tehotreenin kohde, ei se enää ole onnistunutkaan ollenkaan. Kettu muuttuu karvamadoksi ja ryömii minua kohti tai piippaa ja kiljuu paikallaan, kunnes ei pysty enää hillitsemään itseään ja nousee. Kaikenkaikkiaan moodi paikallaan olemiseen silloin, kun mitään ei tapahdu, on Tildalla täysin hakoteillä.

Sunnuntaina päästiin Sarin ja Hilpin kanssa jaetulle Riitta Kivimäen yksärille. Olin valinnut aiheeksi ainoastaan paikkamakuun, koska sen suhteen aloin olla jo toivoton. Miten yksi pieni (tai aika suuri) liike voi olla niin totaalisen hankala? Kerroin Tildan ryömimistaipumuksesta paikkamakuussa ja ryömimisen estämisen seurauksena tulleesta piippauksesta sekä vireestä, joka on paikkikseen aivan väärä. Riitan mukaan ääntely johtuu ristiriitatilanteesta. Koira ei tiedä, mitä siltä halutaan, eikä kestä tilanteen tuomaa painetta, vaan purkaa sen ääntelemällä. Tilda onkin oppinut käyttämään ääntään monenmoisessa tarkoituksessa... Treeni aloitettiin luopumisharjoituksella, jonka tarkoitus on saada koira keskittymismoodiin. Herkkuja tarjoavasta kädestä on osattava luopua, silloin saa palkkaa. Riitta huomautti jo alussa tätä harjoitellessa, että Tilda on ihan hiljaa. Ja sen todella näki kettusesta, kuinka sen pienessä päässä raksutti hurjasti ja se keskittyi! Luopumiskättä voi käyttää kaikissa odottelutilanteissa apuna keskittymisessä. Taidetaan testata sitä noutotreeneissäkin, kun meinaa pikkukettua kiljututtaa.

Luopumisen kautta lähdettiin treenaamaan myös paikkamakuuta. Tilda tarvitsee paikallaoloonsa jotain, mihin keskittyä. Nyt sille tarjotaan herkkuja, joista luopumisen se voi ottaa tehtäväkseen. Namikasa makuussa tassujen väliin ja josko pikkukettu olisi hiljaa ja pää uljaasti ylhäällä, kun pitää kovasti olla edes katsomatta herkkuja. Jos Tilda alkoi piippaamaan, tehtävää vaikeutettiin esim. luopumiskädellä. Tässä kohtaa kävi pari kertaa niin, ettei pieni enää pystynyt ollenkaan olemaan, vaan valitsi hiljenemisen ja rauhoittumisen sijaan ylös ponkaisun. Kaikki namit pois ihmettelyn kera ja alusta uudestaan. Pienin askelin ruvetaan Tildan kanssa Riitan neuvoilla paikallaoloa rakentamaan. Kuulemma se on pitkä ja hikinen tie, mutta me otetaan haaste vastaan ja lähdetään tavoittelemaan kympin paikkista. Sunnuntai-illan ryhmätreeneissä päästiin jo testaamaan luopumista muiden koirien ollessa häiriönä ja kyllä se vaan näyttää toimivan. Varovainen saa olla, ettei haukata liian isoa palaa kerralla, mutta parempi paikkismoodi on jo vilautellut itseään. Kotona tehtävä on Tildalle selvästi helpompi ja siihen tartutaan. Täytyisi nyt jokapäivä tehdä luopumistreeni jumppien ja venyttelyiden ohessa... Katsotaan, kuinka onnistutaan!

Yksäri toi muutenkin taas paljon ajattelemisen aihetta. Olin asettanut tavoitteeksi Tildalle TK1 -tunnuksen syksyyn mennessä ennen kuin tokon uudet säännöt astuvat voimaan. Nyt on kuitenkin pakko miettiä, onko siinä mitään järkeä? Kilpaurheilija pääni sisällä haluaa jo kisaamaan. Se haluaa nopeita ja näkyviä tuloksia ja turhautuu, kun ei onnistu. Tiimissäni on kuitenkin edelleen tärkeämpääkin tärkeämmässä osassa Tilda, joka ei ole vielä valmis kisakentälle. Eikö paljon hienompaa olisi kuvitella menevänsä kympin paikkiksen ja loppuun asti varmojen kivojen liikkeiden kanssa korkkaamaan uusi avoin luokka kuin rämpiä nykyisillä alokkaan liikkeillä koe toisensa perään rimaa hipoen ja kisatuskassa kieriskellen läpi? Tähän ajatukseen pyrin. Meillä jokatapauksessa on jo yhdellä ALO1 tuloksella oikeus avoimeen. Ihmeellinen tuo kilpailemiseen kasvanut mieli, joka häiritsee tosiasioiden näkemistä... ;) Valtavan kivat liikkeet treenattavina avoimessa ja ylemmällä, joten miksi tarrautua yhteen tunnukseen, kun on mahdollisuus muuhunkin!

Namihaaste suoritettu! Kyllä se osaa olla hiljaakin ja keskittyä. :)

Tehotokot

Nyt alkaa tokotreenimotivaatio olla kivasti kohdillaan. Olen osannut aika hyvin luopua agilityajatuksista Tildan kanssa ja keskittyä tekemään sitä mitä pystytään. Tildakin on ihanan innoissaan nyt kaikesta, mitä tehdään. Juoksumasennus taitaa olla viimein ohi. Maanantaina lenkkeiltiin Sarin, Sellan ja Hilpin kanssa huippu leikkipaikkaan ja jokainen tyttö oli riemuissaan. Tildakin sai piiitkästä aikaa oikein riekkumishepulin! Samanlaisia hepuleita on alkanut näkyä taas metsässäkin ja pikkukettu kirmaa siellä onnessaan lumi pöllyten. Noutoja ollaan alettu myös palautella mieleen, kun kevät tekee tuloaan ja taipparit hiipivät mieleen pikkuhiljaa. Toissapäivänä kokeilin Tildalle yhdellä damilla linjaa ja ferraristapa löytyi mahtava turbovaihde! Se on kyllä niin super silloin, kun kaikki loksahtaa kohdalleen. ❤

Tänään treenattiin tuplasti tokoa. Ensin oli vuorossa Kärnän Sarin koulutus, johon valitsin meille aiheeksi seuraamisen ja käännökset. Tilda on parantanut seuraamistaan kyllä, mutta käännöset ovat sille vaikeita. Lisäksi pidemmässä pätkässä nenä meinaa mennä maahan. Sari sanoi Tildan seuraavan nätisti oikealla paikalla hetkittäin. Se siis osaa ja on kuulemma ihanan innokas. :) Pitkiä pätkiä se ei vielä kestä ja tarvitseekin nyt vahvistusta oikeasta seuraamisesta. Eli paljon palkkaa (naksu apuna!) ja lyhyitä toistoja. Käännöksissä olikin enemmän tehtävää. Oikealle käännöstä tai täyskäännöstä Tilda ei Sarin mielestä vielä osannut, se levisi aina. Paikka on kerrottava sille nyt huolellisemmin. Vasemmassa kädessä nami Tilda pysyi hyvin oikealla paikalla ja kääntyi tiiviisti. Tätä vahvistetaan välillä nami kädessä, välillä ei. Käännöksiä on treenattava yksinään: kaksi askelta, tiukka käännös ja pysähdys. Vasemmalle käännös on helpompi, mutta siihen Sari vinkkasi takapäänkäyttötreenejä. En vaan tiedä, onko Tilda vielä takapäänkäyttötreeni kunnossa... Jokatapauksessa lupaan ottaa seuraamisen tehotreeniin! 

Toinen aihe tälle päivälle oli (yllätysyllätys!) paikkamakuu. Miinu piti paikkistreeniä erilaisilla häiriöillä ja saatiin luoksepäästävyys ja perusasennossa istuskelutreeniäkin tuplasti. Olipa tehokas päivä! Paikkamakuun suhteen alan olla toivoton. Tuntuu, että ollaan taas palattu lähtöpisteeseen. Sitä ei haluaisi edes sanoa "stay" käskyä, koska tuntuu, että jo se saa Tildan väärään mielentilaan. Jotenkin sitä ahdistaa paikallaan makaaminen ja siihen jääminen suunnattomasti... Takapalkka, etupalkka, mikä tahansa, ei tunnu toimivan. Kettunen tarvitsee tekemistä helpottaakseen oloaan ja rauhoittuakseen. Tänään Tilda piippasi ja kiljui maatessaan, yritti ryömiä, estin, piippasi ja kiljui. Sitä ei häiritse muut ihmiset tai koirat, lelut tai äänet, se ahdistuu olemisesta ja jotenkin olen taas ajanut sen siihen niin hyvän alun jälkeen. Vaikka jäin tänään metrin päähän seisomaan, Tilda piippasi. Miinu vinkkasi opettamaan sille paikkamakuuseen tehtävän, johon voi keskittää ajatuksensa. Pään alhaalla pitäminen olisi yksi vaihtoehto ja silloin tehtävän opettamisen voisi aloittaa kokonaan alusta uudella mielentilalla ja taktiikalla. Mutta jos syy on liian nopeasti edenneet treenit, niin auttaako uuden tehtävän opettelu loppupelissä ollenkaan? Ettei vaan sama ongelma tule silti kolmannen kerran esiin, kun en osaa muuttaa jotain omaa toimintatapaa? Ja siis kotona tuo kettu pysyy ikuisuuden paikoillaan eikä hötkyile yhtään, ja mitä enemmän häiriötä muutenkin on niin sitä paremmin se pysyy paikoillaan ja on paremmalla mielellä. On se vaan vaikeaa pienen punaisen päälle...

Tokoinnostus kummallakin on inspiroivaa. Hyvältä tuntuu nähdä kalenterin täyttyvän tokokoulutuksista agilityn murehtimisen sijaan. :)

Joskus on helppo pötköttää. :)

Siitä tuli tokokettu

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua siltä, että elämää ja harrastuksia voi katsoa eteenpäin, eikä joka päivä tarvitse murehtia Tildan nivelrikkoa. Päivittäin se on läsnä, koska jumpataan ja venytellään yhä pari kertaa päivässä, mutta ajatus kulkee taas ja toivoa on.

Hyvää ystävänpäivää <3

Kaksi viikkoa sitten käytiin toista kertaa Marikalla fysioterapiassa Eläinystäväsi Lääkärissä. Pikkukettu aloitti kiljumiskonsertin auton pysähtyessä pihaan, joten hyvillä mielin siellä käydään. Marikan mukaan Tildan tilanne oli selkeästi parempi edelliskertaan verrattuna. Etuosan lihasaristukset olivat hellittäneet ja takaosan hallinta oli huomattavasti parantunut. Saatiin lupa liikkua enemmän ja treenata jo ruutua, luoksetuloja ja noutoja. Että voikin pienestä tulla onnelliseksi! Viikon päästä mennään vielä Marikan luo ja saadaan taas vaikeampia jumppia. Toivottavasti Tilda on pysynyt kunnossa. Tasapainotyynyllä ollaan jumpattu ahkerasti ja venyttelytkin on suoritettu. Lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä olen yrittänyt pitää hyvää huolta. Tilda vaan ei aina ole niiden tarpeellisuudesta yhtä mieltä... Sen mielestä on tyhmää kävellä hihnassa reippaasti. Tallilla ei voi liikkua ollenkaan treenikentältä pois päin, koska olen kettuselle jokusen kerran hermostunut ja muualla on niin kamalasti nuuskuteltavaa.

Tildasta onkin nyt agilityn jäätyä pois kuoriutunut oikea tokokettu. Sen häntä heiluu jatkuvasti, se edistää seuraamisessa ja kiljuu tokokentän laidalla. Ei kaikki hyviä ominaisuuksia, mutta merkkejä siitä, että pikkukettu tekee töitä valtavan mielellään. Se on ihana asia tässä tilanteessa, koska muistan myös ajan, jolloin toko oli Tildasta tylsää. Asenne tarttuu ja huomaan varailevani meille omatoimisia tokotreenejä! Nyt ollaankin päästy taas ylempienkin luokkien liikkeiden treenaamisen pariin. Ohjattu nouto ja ruutu alkaa olla ihan kivalla mallilla, samoin kuin kaukot, jotka on otettu tehotreeniin. Alokkaan liikkeissä Tilda tuntuu varmalta. Ainoastaan paikkamakuu (ylläriylläri!) on vielä treenin alla. Oikeassa mielentilassa pikkukettu pysyy siellä jo hyvin, mutta liian korkeassa vireessä meinaa karvamato lähteä liikkeelle. Namikippomuistutus kentän laidalla saa aikaan kiljuvan paikallaan makaajan, lelu nameilla täytettynä toimii paremmin. Kuitenkin välillä tiedän jo etukäteen, ettei perusasennossa piippaava kettunen pysy paikallaan makuulla... Vireen hallinnassa on siis vielä haasteita. Yllättävää! :)

Tulevaisuuttakin kaikkine mukavine touhuineen on tullut pohdittua. Kalenteri on alkanut täyttyä tokokokeista, koulutuksista ja luonnetestistä. Mejä-kautta ja noutotreenejä odotellaan jo innolla! Tässä kevään aikana Lovakin on mukana kuvioissa. Jonna on opiskelemassa Ruotsissa ja Lova jäi vanhempiemme luokse asumaan. Lupasin touhuta sen kanssa Jonnan ollessa poissa, joten ainakin rally-tokoa Luutun kanssa on luvassa. Agility on joiltakin osin mukana myös milloin minkäkin koiran kanssa. Onnea on lainakoirat, joiden kanssa helpottaa pahin agilitynälkä. :)

Agisheltti ja tokokettu

Uusi vuosi 2015

Taas on vuosi vierähtänyt. Ihmeellisesti sitä aina löytää itsensä tästä samasta tilanteesta pohtimasta vanhaa vuotta ja suunnittelemasta uutta. Ja joka kerta nopeammin kuin olisi uskonut.

Tokon suhteen tavoitteet vuodelle 2015 ovat selvät. Elokuussa astuvat voimaan uudet tokosäännöt, joten ennen sitä, toivottavasti jo talven aikana, yritetään Tildalle TK1 -tunnusta. Viime vuoden tavoite avoimeen siirtymisestä ei täyttynyt, koska päätin jättää tokon treenaamisen kevään ja kesän ajaksi. Talvikausi ollaan nyt oltu Tamskin tokoryhmässä ja hyvän mielen tokoja ollaan tehty useasti. Tilda tekee ihanasti koko treenin ajan innolla ja hyvällä vireellä töitä! Kompastuskivi vaan tuntuu edelleen olevan paikkamakuu, jossa Tildan on vaikea maata ryömimättä edes vähän. Paikkis on nyt tehotreenin alla! Seuraaminen on parantunut, käännös oikealle leviää herkimmin. Paljon uusia kivoja liikkeitäkin on Tildalle löytynyt: ohjattu nouto, hyppy/hyppynouto, merkki ja ruutu on pikkuketun suosikkeja!

Mejä-kokeita ei päästy viime vuonna korkkaamaan, vaikka muutaman jäljen Tilda pääsikin jäljestämään. Jäljestäminen oli välillä hyvää, välillä ei niinkään. Jokin minussa kuitenkin luottaa Tildaan tässä asiassa kovastikin ja tänä vuonna aion osallistua kettusen kanssa kokeeseen. Pieni jälki-innostus nosti jo päätään, kun Tilda pongasi viikonloppuna vastasataneesta lumihangesta peuran jälkiä ja lähti nenä maassa jäljestämään...

Viime vuonna paneuduttiin todenteolla taippareita varten treenaamiseen. Koko talvi, kevät ja kesä kannettiin variksia mukana ja treenattiin yksin ja yhdessä Elinan kanssa sekä Nuuskujen kursseilla. Keväällä totesin Tildan olevan totaalisen tympääntynyt variksiin ja otimme aikalisän. Uudella innolla jatkoimme kesällä taipparitreenejä ja villikko esittelikin noutotaitojaan sekä variksilla että pupulla! Hurjan ylpeänä tästä päätimme treenikauden taippareihin, tuloksena NOU0. Linnut ovat nyt maanneet pakastimessa siitä asti ja odottavat kevään tuloa. Tänä vuonna yritetään taippareita uudestaan enkä malta odottaa!

Vuosi sitten tässä samaisessa postauksessa aiheina oli myös flyball ja luonnetesti. Pallottelemaan Tilda pääsi viime vuonna ehkä kerran tai kaksi. En vaan kesällä saanut aikaiseksi kaiken muun ohella lähteä vielä flyballiin. Messari-flyball mahdollisuuskin meillä oli, mutta päätin olla viemättä Tildaa sinne. Viime joulun kennelyskä Messarin tuliaisina ei jättänyt kovin mukavia muistoja... Tänä vuonna pallotouhut saavat jäädä samoihin satunnaisiin hauskanpitoihin. Luonnetestin taas jätin suosiolla tälle vuodelle, kun ajattelin antaa villitollerin vielä kasvaa. Keväälle olen testiä nyt katsellut ja ehkä se olisikin hyvä ajankohta, kun juoksutkin on nyt juostu ja niistä jo toivottavasti silloin piristytty.

Agility. Laji, johon minun on tällä hetkellä kaikkein vaikein suhtautua ja joka ehkä juuri siksi aiheuttaa tällä hetkellä eniten harmaita hiuksia. Kilpaurheilija itsessäni ottaa agilityn turhan vakavasti ja asettaa sille liian suuret määrät painoalastia. Agilitysta on tullut minulle muodostelmaluistelun tilalle laji, joka vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä. Mutta koska joukkueessani on tolleri, kilpaurheilijan ajatusmaailmaa pitäisi hioa johonkin suuntaan. Viime vuonna kisattiin kakkosluokka läpi, yhdet kisat lisäksi kolmosissa. 10 kisapäivää ja 24 starttia, 7 nollatulosta, 3 vitosta ja loput hyllyjä. Kisakirja kertoo myös, että seitsemästä nollasta viidellä me oltiin palkintopallilla, useimmin sijalla 2. Starttimäärä viime vuonna ei ollut kovin suuri siihen nähden kuinka paljon olen uhrannut ajatuksia agilitylle. Kuitenkin, kun koko agilityvuosi on ollut vuoristorataa fiiliksien ja Tildan keväisen juoksun ja kesän sairastelun kanssa, on tuo kai ihan looginen. Syksyllä aloitettiin Tildan kanssa Tamskin valkkuryhmän kouluttamassa agiryhmässä sekä Hannan valmennuksessa. Näihin uusiin tuuliin olen enemmän kuin tyytyväinen! Ollaan saatu paljon uutta oppia ja treenivinkkejä sekä tukea kaikissa Tildan kommerverkeissä ja oman mieleni mutkissa. Hannalle erityiskiitokset!! Agilitytavoitteet muotoutuvat tässä alkuvuoden myötä, kun käytän Tildan ortopedillä tutkittavana. Jos fyysisesti pikkukettu on kunnossa, niin me aiotaan pyrkiä tekemään hauskaa agilitya ja ottamaan rennommin. Teknisesti haluan itse kehittyä paremmaksi ohjaajaksi ja opettaa Tildalle ohjauksia varmemmiksi. Kisoissa käydään se mikä hyvältä tuntuu eikä oteta vielä suuria tulostavoitteita. Hetki täytyy ehkä taas kasailla omia ajatuksia ja sumplia kettusen treenikuviot sille sopiviksi. :)

Terveyden kannalta viime vuosi oli meidän perheen koirille epäonninen. Lovan rintarangasta löytyi spondyloosimuutos, Tildan tassu tulehtui pahasti, jonka seurauksena se sai atopia -diagnoosin ja rakkaalle mummokoira Fannille puhkesi diabetes. Fanni meni nopeasti todella huonoon kuntoon ja muutaman viikon taistelun jälkeen 27.10.2014 se lähti juoksentelemaan onnellisen auringon alle vihreimmille niityille. <3

Breeze Gardenia "Fanni"  <3

13.02.2003-27.10.2014

Näiden rakkaiden parissa on tullut vastaan niin iloja kuin surujakin ja varmasti tulee vielä tulevaisuudessakin. Nyt kuitenkin: Tervetuloa vuosi 2015! Tuo meille paljon onnea ja ihania hetkiä!

Asiat tärkeysjärjestykseen

Kaikkeahan ei vaan voi saada heti. Jos haluaa jossakin olla super, siihen pitää keskittyä täysillä. Näin se vaan menee. Meillä on ollut monta rautaa tulessa Tildan kanssa oikeastaan koko ajan ja se on kostautunut sillä ettei me olla missään supereita. Ihan täysin yhteen asiaan en voi keskittyä kerralla, mutta jonkinlaista tärkeysjärjestystä on tehtävä.

Agility on ykkönen. Nyt taas tuntuu, että ollaan hyvin samalla kartalla Tildan kanssa. Viime kisojen jälkeen ollaan tehty treeneissä onnistunuttta agilitya hyvällä fiiliksellä. Ferrarista on löytynyt taas turbovaihde! Kontakteihin on keskityttävä, jotta ne saataisiin pian varmemmiksi, mutta uskon, että asia on hoidossa nyt uusien vinkkien myötä. Kisarutiinia on taas saatava, joten kesän aikana yritetään kisata mahdollisimman paljon.

Taipparit on numero kaksi. Tildalla (ja minulla) menee kohta hermot varisten kanssa. Hinkkaaminen ei tässä tapauksessa johda mihinkään, joten kertarykäys taitaa olla paras ratkaisu. Loppukesästä/syksystä yritän saada meidät taippareihin. Se ei varmaan kerrasta ole selvä, mutta onpahan sitten nähty millaista niissä on. Noutaja Tildassa kuitenkin on ja taisi pieni ajatustyökin tulla viime viikolla tehtyä. Tein kolmen variksen hakuruudun, jossa Tilda kävi ensimmäisen linnun ottamassa suuhunsa ja tiputtamassa, sitte tutkimassa missä muut varikset ovat. Jokaisen variksen kohdalla sain "täällä on varis" -katseen. Kierroksen jälkeen pikkukettu pisti pitkäkseen mättäälle ja ryömi. Sitten juosten ensimmäiselle varikselle ja se suuhun. Minä riehaannuin, kehuin ja hoputin ja niin noutaja toi onnellisena kaikki maailman hienoimmat aarteet mammalle! Jos tämän kesän rykäys ei toimi, niin talven ajaksi unohdetaan vaakut.

Mejä kutkuttelee sekin sen verran, että syksyn tullen haluaisin Tildan yhteen kokeeseen. Treenata en enempää erityisesti ajatellut, joten mejälle voidaan suoda se yksi viikonloppu. Kokeisiin on hankala päästä, joten se on kohtaloa sitten, jos koepaikkaa meille ei irtoa.

Tokon olen siis suosiolla jättänyt neljänneksi. Sitä kyllä ehtii myöhemminkin! Talvikaudelle sitten voisin ajatella meille ryhmäpaikkaa tokon parista, mutta kesäksi se jätetään kokonaan. Talvella ei ole mejää, enkä kiusaa Tildaa variksilla, joten tokollekin jäisi enemmän aikaa. Siihenkin on kuitenkin nyt ohjatusti panostettava, jotta päästään eteenpäin. Eikä tokon treenaaminen hallissa muiden koirien kanssa olisi ollenkaan pahitteeksi... Talvella ohjattujen treenien myötä voisi rykäistä sen TK1 -tunnuksenkin.

Flyball on meidän lajikirjossa myös, mutta se on pelkkää hauskanpitoa ja höntsäilyä ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Luonnetestiin haluaisin viedä Tildan ja vastoin aikaisempia suunnitelmia taidan miettiä sitä aikaisintaan ensi keväälle. Siinä kohtaa minulla olisi jo lähes 3 ja puoli vuotias ketunpoika, joka ehkä on kesän ja talven myötä vielä kasvanut.

Onpa hyvä tunne saada asioita järjestykseen. Kaikkea ei tarvitse miettiä koko ajan, vaan saa hyvillä mielin keskittyä olennaiseen ja ehkä jopa paremmalla motivaatiolla tarttua aina uusiin haasteisiin.

Taktiikkapalaveri. Pelisäännöt on sovittu!

Back in business!

Sairasloman takia ei olla Tildan kanssa voitu moneen viikkoon muuta kuin treenailla itsekseen, lenkkeillä ja ottaa rennosti. Nyt on kuitenkin huilit huilattu ja paluu arkeen on alkanut! Eilen saatiin Jonna ja Lova yökylään ja tänään käytiin rentoutuneina hakemassa Janakkalasta ALO1-tulos!

Tauko taisi taas tehdä Tildalle hyvää, vaikka jännittikin viedä se yhtäkkiä keskelle koetta. Koekutsussa kun vielä oli ilmoitus tuomarin vaihdoksesta sekä siitä, että alokas ja avoin luokka kisattaisiin rinnakkaisissa kehissä yhtäaikaa, perhoset lennähtivät mahaani kertapyrähdyksellä. Yritin kuitenkin viedä ajatukset Tildan osaamiseen ja siihen kuuluisaan luottoon... Tulos oli tämä:

Luoksepäästävyys 7 Juoksutarkastuksessa Tilda rähähti tuomarille yllättävästä pyllyyn koskemisesta. Luoksepäästävyydessä tuomari ei sitten uskaltanut tulla luo, vaan kysyi tuleeko Tilda päälle. Ikinä ei ole tullut... Käski meidän tulla tuomarin lähelle ja moikkasi Tildaa varovasti. Tiipu pakitti pari askelta niin kuin aiemminkin ja tuomari antoi olla.

Paikalla makaaminen 7 Ryömimistä... Mutta vaan pari koiranmittaa! Edistystä! Vino perusasento lopussa.

Seuraaminen kytkettynä 7½ Haistelua, jäämistä ja alkukankeutta.

Seuraaminen taluttimetta 8 Paljon parempaa kuin kytkettynä! Vino perusasento liikkeen keskellä. Lopuksi jouduin käskemään Tildan sivulle, kun kettu jäi seisomaan ja vinohan siitäkin sitten tuli.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 Tilda meni vinoon maahan ja jouduin antamaan kaksoiskäskyn perusasentoon.

Luoksetulo 9 Loikka perusasentoon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Estehyppy 8½ Tirppa istui ennen käskyä.

Kokonaisvaikutus 8

Pisteet yhteensä 161, ALO1
Tuomari Hannele Pörsti

Tuomari ei puhua pukahtanut yksilösuorituksen aikana ja seisoi vaan kehän laidalla arvostelemassa. Eipähän tarvinut odotella liikkeiden välissä, toisaalta ei kyllä saanut palautettakaan. Ryhmäliikkeissä minua jännitti hurjasti ja niin taisi jännittää Tildaakin. Toisen kerran kehään mentäessä oli paljon luottavaisempi ja rauhallisempi mieli ja näkyihän se Tildassakin. Sain sitä jopa innostumaan liikkeiden välissä! Kokonaisuudessaan olen super tyytyväinen pikkuketun työskentelyyn. Yksilöliikkeissä se oli ihanasti mukana (lukuunottamatta ensimmäistä seuraamiskuviota) ja teki parhaansa. Paikkamakuussakin tiedän Tildan todella yrittäneen tehdä niin kuin kuuluu. Ei vaan ihan pystynyt vielä siinä tilanteessa. Kaksi naista tuli juttelemaan paikkiksen jälkeen ja toinen sanoikin, ettei tyttö taida olla vielä valmis olemaan erossa mammasta. Taitaa olla näin... Kuultiin myös arvaus Tildaa koskien: Onko sen laji agility? Jep!

Jos vielä ennen koetta pohdin, siirrymmekö suoraan avoimeen 1-tuloksen saatuamme vai jäämmekö tavoittelemaan koulutustunnusta, niin nyt se on selvä. Me molemmat tarvitsemme kokemusta ja varmuutta kokeisiin ja niin kuin tuntematon nainenkin sanoi - "se ei ole valmis vielä". Paikkamakuu ja luoksepäästävyys ovatkin niitä, joita tarvitsisi päästä treenaamaan paljon ryhmässä. Enimmäkseen muutenkin kun meidän tokoilu on kahdestaan treenailua ulkona... Siihen nähden hallikoe on aivan toista maata. Jospa jostain ilmaantuisi keväälle tokoryhmä tai kurssi. Voisi kettunen huomata, että kyllä siellä rivissä muutaman minuutin voi maata ja se tuomari vaan nätisti tervehtii.

Kerrankin nyt, kun ei tarvinut harmitella Tildan työmoodia, voi kiinnittää huomiota liikkeiden tekniikkaan ja pikkuvirheisiin. Vinot perusasennot (joita harvoin treeneissä näkyy), seuraamisen väljyys, hyppy, luoksetulon loikka... Monta asiaa olisi, johon voisi puuttua, jos osaisi tai jos olisi joku, joka katsoo ja kertoo, mitä voisi tehdä toisin. Niin... Treeniryhmä meille kiitos. Ei me tässäkään lajissa taideta osata ihan kaksistaan edistyä.

 

Mitä ollaan saatu aikaan? - Ja näkymiä uudelle vuodelle

Taas alkaa vuosi lähestyä loppuaan - uskomatonta. Paljon ollaan touhuttu ja paljon on taas edessä. Hyvillä mielin ja valmiina ollaan uuteen vuoteen! Vaikkakin harrastustouhujen aloitus uudelta vuodelta hieman viivästyykin... Tilda on potenut flunssaa koko joulunajan ja joudutaan nyt treenien ja kisojen lisäksi jättämään välistä loman ilottelut kavereiden kanssa. No muutaman viikon lepäilyn jälkeen minulla on luultavasti entistä innokkaampi treenikaveri, vaikka toimettomuus nyt harmittaakin...

Hyvää joulua! Toivottaa toipilas-Tilda.

Kaikki lahjat paketoitu.

"Onks tää mulle?" Innokas pieni olisi avannut mielellään kaikkien paketit!

Mitä sitten tänä vuonna ollaan saatu aikaan ja mitä suunnitelmia olisi ensi vuodelle? Agilityssa ja tokossa startattiin kummassakin ensimmäistä kertaa. Agility alkoi loistavasti, mikä osaltaan aiheutti pientä kisa-ahdistusta. Kuopasta ollaan kuitenkin noustu ja uusi vuosi saadaan aloittaa kakkosluokassa! Tavoitteena on nyt edetä rauhassa ja opetella tekniikkaa ja kisaamista kakkosissa. Raahkeet ei etenkään minulla riitä vielä edes ajatukseen kolmosissa kisaamisessa, joten tekniikkatreeniä ja uusia näkökulmia lähdetään kevään aikana hakemaan jostakin. Valtava halu on nyt syventyä todenteolla agilityn saloihin, joten sitä käytetään hyväksi! Inspiraationa Tildan hieno päällejuoksu: http://www.youtube.com/watch?v=SohkH2cE55Q&feature=youtu.be

Kettunen vaihtopenkillä.

Toko-ura ei alkanut kovin hyvin. Edelleen kuulen kuittailuja Tildan paikkamakuusta ja ryömimisestä... Sitä ollaankin nyt työstetty ja kyllä se paremmin tuntuu sujuvan. Nuuskujen kurssilta saatiin syksyllä paljon ajatuksia ylempien luokkien liikkeiden treenaamiseen, joten niihin olisi jo hinku siirtyä. Alkuvuodesta aiotaan osallistua toiseen alokas luokan kokeeseemme, jossa toivottavasti menestys olisi edellistä parempi. Tokossa tähtäin uudelle vuodelle voisi olla avoimeen luokkaan siirtymisessä. Ylempien luokkien liikkeitä opetellaan muun rinnalla.

Mejää alettiin kokeilla myös Tildan kanssa ja kettunenhan osoittautui nenän käytössään oikein näppäräksi. Jotenkin se on kesän ja syksyn aikana oivaltanut hajujen maailmaa ja oppinut todellakin käyttämään nenäänsä. Ensi vuonna ajatus on hakea muutamaan mejä-kokeeseen. Jospa johonkin päästäisi koko perhe testaamaan Tildan nuuskuttelua!

Viime kesästä alkaen höntsäilylajeihimme on kuulunut myös flyball. Tilda on ollut pallosta ja flyball-laatikosta niin valtavan innoissaan, että ajauduin ilmoittamaan meidät pari viikkoa sitten olleeseen Helsingin messukeskuksen Voittaja-näyttelyyn flyball kisaan Tamskin joukkueessa. Kokemus oli jännittävä Areenoineen, spottivaloineen ja kulkueineen. Jatkoon ei päästy ensimmäiseltä kierrokselta ollenkaan, eikä Tilda ollut oma itsensä oudossa tilanteessa. Sen verran kuitenkin kipinä tuohonkin lajiin iski, että ehkä ensi vuonnakin lähdetään messariin höntsäämään... Videossa meidän joukkueen onnistunut suoritus takaradalla, Tilda lähdössä kolmantena.

Taipparit. Se pitkäntähtäimen haaveeni Tildan kanssa. Kevät-kesällä lähdetään selvittämään taipuuko pikkukettu! Syksyn viikoittainen treenaaminen on tuottanut tulosta ja viikko sitten sitten Tilda esitti noudon, jonka jälkeen en voinut pidätellä ilonkyyneleitä yksin metsässä ollessani. Kävin viemässä variksen metsään kettusen odotellessa autossa ja kun Tildan mielestä vihdoinkin päästin sen etsimään, sain katsella kuinka murumustakorva etsi, nappasi ja palautti linnun silminnähden ylpeänä saaliistaan. Voisin sanoa, että jos Tilda ensi vuonna (tai edes joskus) taipparit läpäisee ja NOU1 tuloksen saa, ollaan saavutettu jotain todella suurta.

Joulunvärit: punainen ja vihreä.

Luonnekuvauksessa käytiin viime syksynä ja siinä tunsin oppineeni Tildasta paljon. Jos sopivaan ajankohtaan ensi kesälle tai syksylle osuu luonnetestimahdollisuus, niin ollaan mukana. Näyttelytouhut jää Tollershown varaan jatkossa. Tänä vuonna saavutettiin jo Tildan suurin näytelmätavoite, kun valio H:n sijaan murumustakorvainen nappasi Eurassa valio ERI:n. Nyt voikin Tilda olla rauhassa luonnonlapsi ja keskittyä muihin puuhiin...

...ja kasvattaa mustaa hännänpäätä.

Tokoilua kokeenomaisesti

Olen tullut siihen tulokseen, että Tilda paineistuu ja stressaantuu koe- ja kisatilanteista sen verran, ettei se pysty parhaimpaansa. Agilityssa paineistuminen ilmenee juoksentelulla ympäriinsä ilman korvia, tokossa se näkyy haisteluna ja haahuiluna (ja aivasteluna!). Niimpä ilmoitin meidät treenaamaan tokon koetilannetta Tamskin järjestämään kokeenomaiseen treeniin. Pohdin alkuun, mitä liikkeitä ilmoittaisin meidän tekevän. Jokainen koirakko sai tehdä enintään kolme liikettä sekä ryhmäliikkeet. Lopulta päätin valita Tildalle helpoimpia liikkeitä ja keskittyä ottamaan kaiken irti koemaisesta tilanteesta.

Yksilöliikkeet tehtiin ensin. Olin valinnut Tildalle seuraamisen kytkettynä, liikkeestä mahanmenon ja luoksetulon. Seuraaminen oli aika väljää, eikä ollenkaan taas sitä mihin Tilda pystyy. Täyskäännöksissä se jäi edelleen matkasta. Liikkeestä maahanmeno aiheutti taas aivastuksen samalla hetkellä kun liikkuri sanoi "käsky". Odotin, että Tilda toipui aivastuksestansa, mutta jouduin silti sanomaan tuplakäskyn. Loppu liikkeestä oli hyvä. Luoksetulo tehtiin, jotta Tildalla olisi kivaa ja täyden kympin luoksarin kettunen tekikin. Pienen nenän hipasun tunsin kädessä, mutta suurempaa loikkaa sivulle ei kai tullut.

Ryhmäliikkeistä meille tehtiin ensin luoksepäätävyys. Yhtään ei tarvinnut tällä kertaa Tildan pakoilla, vaan reippaasti se otti "tuomarin" vastaan. Paikkamakuu jouduttiin ottamaan kaksi kertaa, kun ensimmäisellä kerralla Tildan vieressä maannut urostolleri päätti karata kettutytön kimppuun. Kiltisti Tilda tuli luokse, vaikka pari muuta jatkoivat rallia. Uusinta tehtiin varmistaen, ettei kukaan karkaa mihinkään. Tilda jäi hyvin paikalleen, mutta puolessa välissä aikaa venytti itsensä pitkäksi. Mulkaisin mahdollisimman vihaisesti ja lopun aikaa kettunen pötköttikin samppiasennossa koivet ojossa. Mutta pysyi! Ihan ei ehkä ollut kaksi minuuttia tuo paikallaolo (tai sitten se meni hurjan nopeasti) eikä se kympin suoritus ollut muutenkaan, mutta olinpa tyytyväinen pieneen. Jotain ollaan saatu aikaan sitten viime kokeen, kun Tilda ei pysynyt paikalla ollenkaan ja ryömi... Hyppyä päästiin treenamaan myös lopuksi ja senkin Tilda hoiti nyt oikein mallikkaasti.

 

Koetilannetta lähdettiin treenamaan, joten sitä pitää nyt pohtia. Tilda käyttäytyi kehässä oikeastaan aika samanlailla kuin viimeksi kokeessa. Se oli jotenkin omissa maailmoissaan, vaikka ei lähtenyt mihinkään haahuilemaan. Se näpäkkä ja innokas treeni-Tildaa ei ollut mukana. Hallissa ennen meidän vuoroa oltiin vaan. Tilda meinasi kiljua aluksi, mutta lopulta se tyytyi piippailuun ja makoiluun. Kehään olisin kaivannut Tildalta enemmän innokkuutta, joten voi olla, että oleilutin sitä hallissa liian pitkään. Saisiko vireen kohdilleen, jos vasta viime hetkillä menisi halliin, leikkisi jopa vähän ja kävisi töihin? Ennen paikkamakuuta leikittiin Tildan kanssa ja nostin virettä vähän, jolloin Tilda piippasi luoksepäästävyysrivistössä, eikä peppu meinannut pysyä maassa millään. Toisaalta yksilöliikkeissä ei tarvitse pysyä paikoillaan sivulla pitkiä aikoja, vaan enemmän niissä touhutaan. Olisi kiva vielä lähiaikoina päästä kokeilemaan tätä toista metodia: suoraan enemmän riekkumisfiiliksillä hommiin. Joskushan olin sitä mieltä, että Tildalle on parempi, kun ei tarvitse odotella, vaan melkeinpä suoraan autosta töihin. Mihin lie tämäkin ajatus matkan varrella kadonnut!

ALO3

Tildan ensimmäinen tokokoe viime lauantaina meni niin kuin pelkäsin. Paikkamakuussa pikkukettu esitteli ryömimistaitojaan ja yksilösuorituksen aikana tallin uusi keinonurmimatto ja muu ympäristö vei huomiota ihan liikaa. Tuloksena kuitenkin ALO3 pistein 102,5. Kamalaa oli, mutta paljon ajatuksia sain tulevaa varten. Ehkä kokeessa käyminen oli siis kyyneleiden, häpeän, turhautumisen ja muutamien ilon pilkahduksen arvoista.

1. Luoksepäästävyys 9
Tilda peruutti, mutta tuli takaisin sivulle, kun heilautin vähän kättä. Tuomari kommentoi, että hyvin sait pidettyä koiran sivulla, kun huijasit, että on namia kädessä. Niin tein... Sunnuntaina Nuuskujen tokotreeneissä sain vinkin antaa rauhoittavan vihjesanan Tildalle ja olla niin kuin olisi tosi tylsää.

2. Paikalla makaaminen 0
Kettunen hauskuutti kaikkia (olisin voinut vajota maan alle!) ryömimällä puoleen väliin minua kohti. Siitä se nousi varovasti seisomaan. Tuomarin kehotuksesta kutsuin Tildan sivulle ja siinä se istui nätisti loppuajan. Jostain se on nyt ryömimisen keksinyt. Alusta siis aletaan rakentamaan meidän aiemmin vahvinta liikettä.

3. Seuraaminen kytkettynä 7,5
Kontakti meinasi olla hukassa...

4. Seuraaminen taluttimetta 7,5
Parempaa kuin kytkettynä seuraaminen. Silloin kun Tilda seuraa, se seuraa hyvin. Vieläkin katsoin Tildaa sivusilmällä, josta tuomari huomautti.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Kontakti oli pahasti hukassa jo seuraamiseen lähdettäessä. Tilda jäi nuuskimaan, eikä tietenkään kuullut käskyä. Jäi seisomaan, eikä sitten oikein ollutkaan enää liikeessä mukana. Tuomari huomautti, että kun olisin katsonut maahan -käskyn jälkeen koiraa, olisin osannut antaa kaksoiskäskyn. Enpä hoksannut. Liike oli kyllä muutenkin jo pilalla.

6. Luoksetulo 8,5
Pisteitä lähti pienestä hypystä perusasentoon tultaessa. Muuten ihanan vauhdikas luoksetulo!

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Loistoliike Tildalta! Kaksi pistettä lähti Tildan parista pienenpienestä askeleesta stopin jälkeen.

8. Estehyppy 0
Tildalla oli kova hinku hypylle ja kun sanoin liikkeenohjaajalle "valmis", kettu lähti hypylle. Katsomosta kuulunut voihkaisu kuitenkin pelasti, eikä Tilda hypännyt, vaan tuli sivulle takaisin. Käskystä hieno hyppy ja seisominen. Kun palasin Tildan viereen, niin se liikkui ja sivu -käskyllä hyppäsi uudestaan hypyn. Uudella käskyllä tuli sivulle. Hypyn treenaamattomuus näkyy. Malttia hyppyesteen lähellä pitäisi myös päästä harjoittelemaan.

9. Kokonaisvaikutus 7
"Paljon lahjakkuutta, jos vaan pystyisi keskittymään." Sanopa muuta. Tildalla oli huomio muualla kuin minussa suurimman osan aikaa. Hallissa oli todella rauhallista, eikä periaatteessa häiriötä juuri ollut. Se varmaan juuri koituikin Tildan kohdalla "häiriöksi". Oli niin rauhallista, että pieniä ihmeellisyyksiä oli jäätävä kummastelemaan. Hallitreeniä tokoonkin meille.

ALO3 / 102,5 pistettä
Tuomari Jari Salokanto
28.9.2013 Lempäälä

Oikeastaan en ihmettele, että koe meni niin kuin meni. Koetilannetta hallissa ei olla ikinä koettu ja jo se aiheutti varmasti osan hölmöilyistä. Nyt näki kuitenkin hyvin, mitä tarvitsee treenata vielä ja miten. Paikkamakuun treenaaminen aloitetaan alusta ja kitketään ryömiminen pois sieltä, minne se ei kuulu. Hyppy on toinen eniten harjoiteltava asia. Katsotaan, missä sitä pääsisi treenaamaan... Möllikokeita hallissa täytyy myös miettiä tässä syksyn ja talven mittaa, jotta treenien varmuus saataisiin siirrettyä koetilanteeseenkin. Nyt kuitenkin pieni tokotauko, vaikka tekisi kuinka mieli alkaa hiomaan liikkeitä! Eikä enää ikinä koeviikolla jokapäiväisiä "pieniä" treenejä, vaan työt tehdään jo aiemmin ja koeviikolla otetaan rennosti!

Alla vielä videot suorituksista. Paikkamakuu voi olla hauskaa katsottavaa... Siihen malliin kuvaaja repeilee taustalla. :P

Maltti on valttia!

Kylläpä tuossa villikossa on virtaa! Kaikenaikaa sitä oppii uutta toisesta... Aloitettiin tänään Nuuskujen kilpailevien/kilpailemaan aikovien toko -kurssi ja ilmeisesti ennen tokotreeniäkin (tai erityisesti tokokoetta) Tilda vaatisi väsytyslenkin ja -puuhat alle. Maltti ei ole mukana, eikä pää pysy kasassa uudessa tai jännittävässä tai tositilanteessa. Sitten alkaa piippailu ja kiljunta, loikkiminen, haistelu ja rapsuttelu. Intoa pienellä on valtavasti ja se osaa niin mahdottoman hyvin - kunhan kykenisi keskittymään. Miten tätäkään en ole aikaisemmin osannut ottaa huomioon?

Möllitokokokeen onnistumisen hurmiossa ja Jonnan yllyttäessä ilmoitin meidät 28.9. Spanielikerhon tokokokeeseen Tamskin tallille. Nuuskujen toko -koulutus alkoi siis oikein hyvään saumaan ja jo tänään sain monia vinkkejä ajatellen tulevia treenejä ja kokeita. Aiheena oli motivointi ja häiriöt ja siinäpä riitti Tildalle malttitreeniä. Perusasennossa olisi pitänyt pysyä pallojen ja lelujen lennellessä ja vinkuessa edessä, sekä ihan vaan muiden koirakoiden suorittaessa jotakin vieressä ja odotellessa. Alokas luokassa meitä odottaa mahdottoman pitkä perusasennossa istuskelu, kun tehdään jokaisen koiran luoksepäästävyys sekä paikkamakuu ja kuunnellaan tuomarin tai liikkeenohjaajan höpötyksiä. Treenin paikka! Makuussa vierellä on myös pysyttävä jonkun aikaa.

Kouluttaja oli meille tänään tehnyt hauskan temppuradan, jossa kartiot merkkasivat erilaisten tehtävien kohtia. Radalla tehtiin seuruuta, liikkeestä maahan, nouto ja luoksetulo mahdollisimman vähillä käskysanoilla ja vuolaalla kehumisella. Tällaista täytyy kokeilla useammin, jotta saisi vaihtelua ja hauskuutta treeniin. Nyt Tilda oli heti alkuun lähdössä merkkiä tekemään, kun edessä oli kartio ja noutamaan toista kartiota, kun piti noutaa kapula... Eipä ole meidän treeneissä ennen niin paljon kaikkea kivaa kentällä ollutkaan! Lopuksi saatiin tehdä liikkeet, joihin tarvittiin apua. Pyysin luoksepäästävyyttä ja luoksetuloa liikkuroituna. Luoksepäästävyys toisella kerralla ja tunnin lopulla onnistuikin hyvin. Ekalla kerralla Tilda nousi, mutta ei ollut kiinnostunut "tuomarista" ollenkaan. Muutama viikko aikaa vahvistaa perusasento niin vahvaksi, ettei siitä nousta vaikka mikä tulisi. Luoksetulossa Tilda pysyi istumassa tällä kertaa. Hypähdys ennen perusasentoa oli aika pieni tällä kertaa, mutta siihen yritän kiinnittää huomiota jatkossa. Jos koira hypätessään osuu ohjaajaan, menetetään pisteitä. Katsotaan auttaisiko oman asennon pieni muutos tähän.

Opettavaiset yhdeksän koulutuskertaa ovat varmasti edessä. Viikonlopun tärkein huomio oli kuitenkin maltti ja rauhoittuminen. Vaikka kierrokset Tildalla jossain määrin ovat hyvä asia, raja tulee vastaan, kun keskittyminen niiden takia herpaantuu. Yritetään löytää se kultainen keskitie! :)

Möllitokoilua

Nyt on tokourakin jollainlailla korkattu! Pyörähdettiin Tildan kanssa Etelä-Suomen Seropien järjestämässä tokokokeessa Lielahdessa. Osallistuttiin möllialo -luokkaan, jossa olikin vain kuusi koirakkoa. Jännitys automatkalla oli piinaava ja taas yritin vaan olla tartuttamatta sitä Tildaan. Uusi paikka ja erilainen tilanne sai kuitenkin Tildan piippaamaan vain odotellessa ja luoksepäästävyysrivistössä minulla olikin pikkukettu täynnä purkamatonta energiaa ja täpinöintiä. Toisaalta ihanaa, kun se on nyt noin innoissaan kaikesta tekemisestä... :)

Luoksepäästävyys 9,5
Tildan oli todella vaikea pysyä perusasennossa odotellessa. Tuomarin tullessa Tildan luo se ensin lähti moikkaamaan. Uudella käskyllä pysyi hyvin sivulla.

Paikalla makaaminen 10
Molemmilla puolilla tapahtui, mutta Tilda pysyi! Kovasti se katseli ympärilleen ja viime hetkillä venytti itsensä pitkäksi. Varmaan olisi ryöminyt luokseni, jos aika ei olisi loppunut.

Seuraaminen kytkettynä 9
Käynnistymisvaikeuksia. Täyskäännöksen tein väärään suuntaan.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
Hyvin kettu seuraa, kun seuraa! Täyskäännöksessä jäi haistelemaan ja perusasentokin jäi ihan vinksalleen sitten.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Tilda aivasti juuri, kun sanoin käskyn. Jouduin siis toistamaan... Hyvin pysyi maassa loppuun asti!

Luoksetulo 8,5
Tilda nousi seisomaan kuulemma melkein heti jätettyäni sen. Eipä se tuotakaan ole tehnyt varmaan koskaan ennen. Hyvällä vauhdilla tuli luokse, mutta hyppäsi sivulle tullessa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5
Unohdin sanoa merkkisanan Tildalle ja tuli aivastus. Sanoin käskyn kuitenkin vasta Tildan taas kuunnellessa. Näytin pienen käsimerkinkin vahingossa. Hyvin Tilda pysyi seisomassa ja istui sivulle vasta käskystä.

Estehyppy 5
Oho. Eipä ole hypyssäkään ollut ennen tälläistä vikaa. Tilda lähti löysästi ja kolautti estettä hypätessä sekä jäi haahuilemaan taakse. Sivu -käskyllä hyppäsi joka kerta hypyn uudelleen. Höperö... No pari päivää ennen koetta treenattiin hyppyä ensimmäistä kertaa kokonaisena liikeenä. Aiemmasta hyppytreenistä olikin ainakin vuosi.

Kokonaisvaikutus 9,5
Tuomari kehui Tildaa ja meidän yheistyötä. Kauniisti kuulemma puhun koiralle ja käsittelen sitä. Loppua kohti yhteistyökin parani ja seuraamiset olivat jo paljon parempia maahanmenon ja seisomisen yhteydessä.

Pisteet yhteensä 167,5 mölliALO1 / 2. sija

Kuvaaja oli mukana, joten tässä luoksepäästävyys ja paikkamakuu sekä yksilöarvostelu omina videoinaan.

 

Palkkasin Tildaa namilla liikkeiden välissä, mutta ihanaa oli huomata, ettei se ollut lähdössä minnekään. Pieni teki töitä koko ajan, vaikka olin vähän tylsä eikä riekuttu liikkeiden välissä. Pieniä ylimääräisiä haahuiluja (ja aivasteluita) ja omia varmisteluita lukuunottamatta ihan kiva suoritus. Jatkossa täytyy huomiota kiinnittää siihen, etten katso koiraa liikkeitä tehdessä, vaan luotan siihen, että se on mukana. Myös pelkästään perusasennossa rauhassa istumista on treenattava.

Pahin hermoilu ja jännitys on nyt kuitenkin luultavasti ylitetty, kun kerran kokeessa on käyty. Ensi kerralla on jo helpompaa olla itse rento. Virallisessa alokas luokassakin olisi tällä 1 tulos saatu, mutta vielä ei tuntunut niin varmalta, että viralliseen kokeeseen lähdettäisiin. Jos ainakin yhden epävirallisen alo -luokan kokeen kävisi ja katsoisi sitten. On tuo kettunen vaan nyt niin innoissaan tekemässä lajia kuin lajia, että koitetaan käyttää tilaisuus hyödyksi! :)