Tehotokot

Nyt alkaa tokotreenimotivaatio olla kivasti kohdillaan. Olen osannut aika hyvin luopua agilityajatuksista Tildan kanssa ja keskittyä tekemään sitä mitä pystytään. Tildakin on ihanan innoissaan nyt kaikesta, mitä tehdään. Juoksumasennus taitaa olla viimein ohi. Maanantaina lenkkeiltiin Sarin, Sellan ja Hilpin kanssa huippu leikkipaikkaan ja jokainen tyttö oli riemuissaan. Tildakin sai piiitkästä aikaa oikein riekkumishepulin! Samanlaisia hepuleita on alkanut näkyä taas metsässäkin ja pikkukettu kirmaa siellä onnessaan lumi pöllyten. Noutoja ollaan alettu myös palautella mieleen, kun kevät tekee tuloaan ja taipparit hiipivät mieleen pikkuhiljaa. Toissapäivänä kokeilin Tildalle yhdellä damilla linjaa ja ferraristapa löytyi mahtava turbovaihde! Se on kyllä niin super silloin, kun kaikki loksahtaa kohdalleen. ❤

Tänään treenattiin tuplasti tokoa. Ensin oli vuorossa Kärnän Sarin koulutus, johon valitsin meille aiheeksi seuraamisen ja käännökset. Tilda on parantanut seuraamistaan kyllä, mutta käännöset ovat sille vaikeita. Lisäksi pidemmässä pätkässä nenä meinaa mennä maahan. Sari sanoi Tildan seuraavan nätisti oikealla paikalla hetkittäin. Se siis osaa ja on kuulemma ihanan innokas. :) Pitkiä pätkiä se ei vielä kestä ja tarvitseekin nyt vahvistusta oikeasta seuraamisesta. Eli paljon palkkaa (naksu apuna!) ja lyhyitä toistoja. Käännöksissä olikin enemmän tehtävää. Oikealle käännöstä tai täyskäännöstä Tilda ei Sarin mielestä vielä osannut, se levisi aina. Paikka on kerrottava sille nyt huolellisemmin. Vasemmassa kädessä nami Tilda pysyi hyvin oikealla paikalla ja kääntyi tiiviisti. Tätä vahvistetaan välillä nami kädessä, välillä ei. Käännöksiä on treenattava yksinään: kaksi askelta, tiukka käännös ja pysähdys. Vasemmalle käännös on helpompi, mutta siihen Sari vinkkasi takapäänkäyttötreenejä. En vaan tiedä, onko Tilda vielä takapäänkäyttötreeni kunnossa... Jokatapauksessa lupaan ottaa seuraamisen tehotreeniin! 

Toinen aihe tälle päivälle oli (yllätysyllätys!) paikkamakuu. Miinu piti paikkistreeniä erilaisilla häiriöillä ja saatiin luoksepäästävyys ja perusasennossa istuskelutreeniäkin tuplasti. Olipa tehokas päivä! Paikkamakuun suhteen alan olla toivoton. Tuntuu, että ollaan taas palattu lähtöpisteeseen. Sitä ei haluaisi edes sanoa "stay" käskyä, koska tuntuu, että jo se saa Tildan väärään mielentilaan. Jotenkin sitä ahdistaa paikallaan makaaminen ja siihen jääminen suunnattomasti... Takapalkka, etupalkka, mikä tahansa, ei tunnu toimivan. Kettunen tarvitsee tekemistä helpottaakseen oloaan ja rauhoittuakseen. Tänään Tilda piippasi ja kiljui maatessaan, yritti ryömiä, estin, piippasi ja kiljui. Sitä ei häiritse muut ihmiset tai koirat, lelut tai äänet, se ahdistuu olemisesta ja jotenkin olen taas ajanut sen siihen niin hyvän alun jälkeen. Vaikka jäin tänään metrin päähän seisomaan, Tilda piippasi. Miinu vinkkasi opettamaan sille paikkamakuuseen tehtävän, johon voi keskittää ajatuksensa. Pään alhaalla pitäminen olisi yksi vaihtoehto ja silloin tehtävän opettamisen voisi aloittaa kokonaan alusta uudella mielentilalla ja taktiikalla. Mutta jos syy on liian nopeasti edenneet treenit, niin auttaako uuden tehtävän opettelu loppupelissä ollenkaan? Ettei vaan sama ongelma tule silti kolmannen kerran esiin, kun en osaa muuttaa jotain omaa toimintatapaa? Ja siis kotona tuo kettu pysyy ikuisuuden paikoillaan eikä hötkyile yhtään, ja mitä enemmän häiriötä muutenkin on niin sitä paremmin se pysyy paikoillaan ja on paremmalla mielellä. On se vaan vaikeaa pienen punaisen päälle...

Tokoinnostus kummallakin on inspiroivaa. Hyvältä tuntuu nähdä kalenterin täyttyvän tokokoulutuksista agilityn murehtimisen sijaan. :)

Joskus on helppo pötköttää. :)