Rallailua kerrakseen

Nyt on Lovan rally-tokon kisaura käynnistetty ja jo kahdet kisat kisattu. Viikko sitten Lovan meillä olon päätteeksi rallailtiin Ylökkin järjestämissä kisoissa, joissa tuomarina oli Pia Heikkinen. Helppoa oli mennä kisaamaan ilman paineita, vaikkakin rally-tokosta tiedän todella vähän. Varmuus Lovan tekemisestä ja meidän yhteistyöstä toi kuitenkin sopivasti luottamusta. Kisahallissa Lova oli kuin lentoon lähdössä ja ahtaassa tilassa, jossa oli ihmisiä ja koiria paljon, jouduin lähes jatkuvasti pitämään sen käskyn alla. Säpäkästi se kuitenkin käskyjä kuuntelikin ja teki innolla kaikken, mitä pyysin. Sama meno jatkui radalla. Oli valtavan helppoa suorittaa rataa, kun vieressä seurasi niin taitava koira. 90/100p. oli meidän pistesaldo lopulta ja aika 1:25.09. Kymmenen pisteen vähennys meni ohjaajan piikkiin. Kutoskyltillä koiran kiertämisen jälkeen en pysähtynyt, vaan jatkoin matkaa suoraan. Olisi senkin kyltin suoritusohje pitänyt varmistaa, mutta niin luulin muistavani... Hienolta tuntui ja näytti meno kuitenkin, joten tyytyväinen pitää olla. Arvostelulomakkeen tuomarin kommentti sujuvasta yhteistyöstä lämmitti mieltä. :)

Toisen kerran kisattiin eilen lauantaina Tamskin tallilla. Tuomarina oli Tiia Hämäläinen. Nyt jännitys itsellä oli paljon kovempi, koska paineet tuntuivat kasvaneen. Kisapaikalla jännitys onneksi helpotti, mutta samaa varmuuden tunnetta en saanut. Vanhempani toivat Lovan kisapaikalle ja jäivät katsomaan kisoja. Heti lämppälenkillä huomasin, ettei Lova ole oma itsensä. Tai ei ainakaan yhtään samanlainen kuin mitä se oli ollut koko aiemman viikon meillä hoidossa ollessaan. En meinannut saada Lovaan kontaktia ja sen oli tosi vaikea tulla pihalla edes sivulle kutsusta. Hallissa sisällä Lova oli ihmeen rauhallinen. Se teki töitä, mutta ei samalla intensiteetillä kuin viikko sitten. Aikataulu kisoissa oli reippaasti myöhässä, joten nyt oli aikaa varmistaa kylttien suorittaminen moneen kertaan. Meidän vuoron tullessa jo lähtö enteili katastrofia. Lovan nenä painui maahan eikä se pysynyt perusasennossa. Ihan katastrofi rata ei kuitenkaan ollut, mutta hylätty suoritus silti. Heti lähdöstä saatiin -1p taluttimen kiristymisestä ja ohjaajan virheestä. Vitos ja seiska kylteillä samoin hihna kiristyi. Täytyy ensi kerralla pitää alusta asti vaan ihan päästä kiinni. Kyltiltä 11 sitten väärin suoritettu tehtävä eli -10p, kun Lova kuuli yleisöstä koiran haukkumista ja jäi sitä kyttäämään enkä meinannut saada sitä takaisin ruotuun ja sivulle. Lopputulos hylätty ja ratavirhe. Kyltin 11 virheen olisi kai voinut korjata uusimalla ja se siinä mielessä kävikin. Kuitenkaan en sitten osannut tuomarille huikata uusimista ja palata kunnolla taaksepäin. Tässä huomaa, etten rally-tokosta tiedä oikeastaan vielä mitään... Pitäisi varmaan johonkin kurssille mennä opettelemaan, niin osaisi sääntöjä hyödyntää paremmin. Hylätyn tuloksenkin olisi ehkä voinut jollain välttää, en tiedä... Mutta tämä oli vaan koettava, jotta voi oppia uutta. Uutta kisaa ja treeniä kehiin vaan!

Tulipa koettua kahdet hyvin erilaiset kisat. Jonnan sanoin Lovakin on vain eläin ja Tamskin kisoissa se saattoi reagoida erikoiseen tilanteeseen, kun vanhempani vain toivat sen keskelle kisoja ja sitten olisikin pitänyt ymmärtää päästä minun kanssani kisamoodiin. Juoksutkin sillä saattaa olla alkamassa, joten tiedä sitten mitkä asiat pyörivät pienen päässä. Taitava se jokatapauksessa on ja ihana on ollut huomata, kuinka Lova eri ohjaajankin kanssa pystyy tekemään töitä intensiivisesti ja muodostamaan näkyvästi hyvän yhteistyön. Sen kanssa on parhaimmillaan todella helppoa ja mukavaa tehdä töitä. On siskollani vaan aikamoinen pieni punavalkoinen. Kiitos, kun saan lainata sitä. :)

Korvaeläin <3

Kaksin aina kaunihimpi

Koko viime viikon elimme elämää kahden koiran kanssa, kun siskoni Lova oli meillä hoidossa. Paljon olin tekemistä tytöille yksin ja yhdessä kehitellyt. Tällä hetkellä vanhempieni luona asuva Lova ei siis meille lomailemaan päässyt vaan hommia oli tiedossa. Lovan kanssa käymäni rally-tokon pikakurssin jälkeen päätin ilmoittaa meidät ihan oikeisiin kisoihin ja nyt oli kenraalitreenien paikka. Kiva tuon punavalkoisen kanssa on töitä tehdä, on se niin pätevä! Uskomatonta, kuinka se tekee pitkää pätkää töitä ilman jatkuvaa palkkaamista ja jaksaa seurata intensiivisesti. Vaikka Tildakin osaa olla säpäkkä tapaus, niin Lova vie senkin ihan toiselle tasolle. :)

Tyttöporukalla käytiin myös Tampereen koirauimalassa. Tildan ja Lovan kanssa uimaan pääsi Sella. Vesi on kyllä elementti josta nauttivat kaikki! Tilda ja Sella konkareina näyttivät altaaseen meno esimerkkiä ja äkkiäkös Luuttukin hoksasi, miten veteen pääsee. Suihku taisi olla jokaisen tytön mielestä se ikävin osuus reissussa, muuten riemulla ei ollut rajaa!

Miten nuo kaksi punavalkoista voivatkin olla niin erilaisia? Kotosalla Tilda tavalliseen tapaansa pötkötteli sohvan nurkassa tai keskellä olohuonetta seuraillen tarkasti paikaltaan kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Vasta, kun joku meni keittiöön, oli kettu kärppänä takavasemmalla. Lova taas rauhoittui makailemaan vain silloin kun kukaan ei liikkunut. Aamuisin töihin valmistautuessani Lova seurasi minua kuin hai laivaa, eikä rauhallisesta sängyssä löhöilystä tullut mitään ilman vienoa piippailua ja edestakaisin ravausta. Tilda loikoilisi arki-aamuisin niin pitkään kuin mahdollista, mutta nyt Lovan ollessa talossa, senkin piti siirtyä makuuhuoneesta minua vahtimaan. Ulkoilu näiden kahden kanssa korostaa eroavaisuuksia entisestään. Lova kaahaa satalasissa koko ajan ja Tilda haahuilee nuuskutellen joka ruohonkorren erikseen. Metsässä meno on tasaisempaa ja kaikki voivat vaan nautiskella.

Tytöt tulevat keskenään hyvin toimeen, vaikka paljon niiden suhde on muuttunut ajan myötä. Ikäeroa on vain puolisen vuotta ja molemmat ovat omalla tavallaan vahvoja persoonia. Viikko yhdessä pienessä kerrostaloasunnossa näytti kuitenkin väsyttävän molempia neitosia. Lova rupesi loppuviikosta vahtimaan ruokien laittoa entistä tarkemmin ja kömpi useasti sängyn alle huilimaan. Tilda taas ärähti jokusen kerran autossa Lovalle onnistuen näin hiljentämään sen loppumatkan ajaksi. Kumpikin taisi huokaista helpotuksesta, kun vanhempani tulivat hakemaan Lovaa. Kisapäivän viimeiset valokuvat saatiin hädintuskin otettua, kun Luutulla oli kiire ulos ja autoon. Antoisa ja raskas viikko yhtäaikaa. :)

"Mun pitäs hei mennä!" Kisakirjan sisältöön palataan myöhemmin... ;)

Pikastartti rally-tokoon

Tällä kertaa mukana ei vaan ollutkaan pieni punainen kettuni, vaikka punaisessa treenikaverissa pitäydyinkin. Siskoni Lova oli meillä viikonlopun hoidossa ja koska vanhemmillani asuessaan sen aktivointi on ollut vähäisempää, niin pitihän toiselle tekemistä keksiä. Jonna ehdotti meille rally-tokoa ja sopivan päiväkoulutuksen sattuessa olin innolla ilmoittamassa meitä mukaan. Rally-tokoa olen pitkään jo halunnut kokeilla Tildankin kanssa, mutta muu lajirepertuaari on vienyt sen verran aikaa, ettei olla rallailuun ehditty paneutua. Nyt Lovan kanssa molemmille uuteen lajiin tutustuminen tuntui oikein sopivalta!

Edellispäivänä kävin molempien tyttöjen kanssa treenailemassa tallilla. Tehtiin Tildan kanssa tokoa ja Lovan kanssa tokoa höystettynä rallailulla. Tarkoitus oli saada Luutun kanssa tuntumaa treenihalliin pitkästä aikaa ja testata vähän rally-tokon liikkeitä siinä määrin, mitä niistä ymmärsin. Oikeastaan ainut hankala liike alokas -luokasta (mitä osasin kokeilla) tuntui olevan perusasennosta eteen tuleminen. Seuraaminen ja sivulla oleminen on Lovalla niin vahva, että käännökset ja kaikki toimivat noin vaan!

Tänään pikastartti rally-tokoon -koulutusta veti Päivi Nummi ja se järjestettiin Tamskin tallilla. Alkuun käytiin tunnin verran rally-tokoa teoriassa läpi, jonka jälkeen jokainen koirakko pääsi kokeilemaan alokkaan rataa kokonaisuudessaan. Olikin oikein passeli koulutus ja juuri sopiva meille! 

Lovan kanssa oli niin ihanan huoletonta rallailla! Se teki koko radan noin vaan intensiivisesti, vaikka keskittyessäni omaan suoritukseen en muistanut sitä juuri matkan varrella kehua. Hankala eteen tuleminenkin sujui heti tänään jo paremmin kuin eilen! Päivi kehui suorituksen jälkeen, että hihna pysyi hyvin löysällä ja osasin taitavasti pitää sen liikkeiden aikanakin mukana. Rally-tokon alokas -luokassa koira on kytkettynä koko radan ajan, eikä lukko saa nousta yhtään hihnan kiristyessä tai menettää pisteitä. Seuraavissa luokissa vasta hihna laitetaan taskuun. Radalla toisen kyltin kohdalla tehtiin virhe Lovan kanssa, kun se ei istunut edestä sivulle tulon jälkeen ennen seuraamiseen lähtöä. Olin epähuomiossa unohtanut istumisen rataantutustuessa. Siitä virheestä olisi kokeessa menettänyt 10 pistettä, mutta koska muuten ei tehty virheitä lainkaan, oltaisiin kokeissa tienattu jotakuinkin 90/100 pistettä. Oho! Tarkka tuomari olisi kuulemma kokeessa voinut rokottaa pisteen myös jossain kohtaa seuraamista. Lova seurasi sen verran painaen koko ajan, että sain todella keskittyä kävelemään suoraan ja olemaan tallaamatta sen tassuille. Pari kertaa saatoin vähän rynniä tilaa itselleni...

Koulutus oli kiva ja rallailu tuntui kivalta! Tästäkin löytyi laji agilityn rinnalle, jolla saa haastettua myös itseään, eikä kaikki virheet radalla riipu koirasta. Kylttejä ei ehdi rataa suorittaessa lukemaan ja miettimään, joten rataan tutustumisen aikana on osattava jo suunnitella ja opetella rata niin hyvin, ettei epävarmuuksia itsellä ole. Jes! Ja innostuneena super-Luutun ja minun suorituksesta, päätin laittaa rally-tokokoe ilmoja menemään. Olipa se hauskaa!

Punaiset tytöt <3