Allergiatestitulokset saapuivat

Maanantaina oli postiluukusta tipahtanut Tildan allergiatestitulokset. Olin jo unohtanut testitulosten odottamisen eikä atopiakaan meillä ole näyttäytynyt kuin muutamilla rapsutuksilla silloin tällöin. Kortisonisuihketta en ole Tildalle laittanut sen dopingvaroajan ja kisojen vuoksi, mutta ei sillä kovasti tarvettakaan ole ollut. Viimeksi lääkäristä saatu shampoo ja hoitoainekin on jäänyt hyllyyn... Täytyy ryhdistäytyä. Vaikkakin testitulokset olivat kyllä positiivinen yllätys.

Heinäratamo: Neg. 0
Jauhosavikka: Neg. 11
Koiranheinä: Neg. 61
Koivu: Neg. 7
Leppä: Neg. 0
Niittynurmikka: Neg. 45
Nokkonen: Neg. 43
Pujo: Neg. 58
Raiheinä: Neg. 30
Suolaheinä: Neg. 44
Tammi: Neg. 21
Timotei: Neg. 44
Acarus siro (varastopunkki): Posit. 230
Alternaria (home): Neg. 8
Aspergillus (home): Neg. 10
D. farinae (pölypunkki): Neg. 94
D. pteronyssinus (pölypunkki): Neg. 63
Kirpun sylki: Neg. 0
Kissan hilse: Neg. 92
Lepidoglyphus (varastopunkki): Neg. 57
Malassezia (Malassezia-hiiva): Neg. 8
Penicillium (home): Neg. 24
Torakka: Neg. 21
Tyrophagus (varastopunkki): Posit. 2880

Viitearvo kaikissa 150.

Eli varastopunkit voimakkaasti koholla, erityisesti Tyrophagus. Muuten negatiivisia kaikki. Eläinlääkärin kirjeen mukaan pölypunkit myös kohonneet vähän sekä kissan hilse. Siedätyshoitoon otettaisiin mukaan positiiviset varastopunkit ja mahdollisesti pölypunkit, koska näillä ilmenee ristireaktioita. Kissa voitaisiin tarvittaessa ottaa mukaan myös.

Tulokset olivat iloinen yllätys. Oikeastaan Tilda on siis allerginen vain varastopunkille. Sitä olin epäillytkin joskus ja oireiden ilmaantuminenkin Tildalla sopii varastopunkkiin. Kun barffi aloitettiin eliminointidietillä, Tilda sai pelkkää raakaa ja treeninameina keitettyä ja pakastettua broilerin sydäntä. Pikkuhiljaa kutinoiden pysyessä poissa saatoin antaa herkkuina hedelmiä ja vihanneksia ja treeneissä juustoa. Myöhemmin mukaan tulivat pakastekuivatut namit ja muut pelkkää lihaa sisältävät herkut sekä kuivatut possun ja peuran korvat. Jossain tässä kohtaa alkoivat kutinat. Tassujen nuoleminen ja pahasti tulehtunut tassu ilmaantuivat kesällä, kun lapin reissulla Tilda oli syönyt ruoaksi Ziwipeak-kuivalihaa. Herkistyminen varastopunkille tapahtui siis uudestaan ja siitä mutkien kautta seurauksena atopia-diagnoosi.

Siedätyshoitoa en aio Tildalla vielä aloittaa. Katsotaan onko se tarpeellinen tulevaisuudessa, mutta nyt mennään paikallisilla hoidoilla ja varastopunkin minimoimisella eteenpäin. Kaikki kaupan herkut pois ja ruoka ainoastaan raakana pakasteena, treeninamit pakastimesta tai jääkaapista. Ei mitään kuivaa syötävää, missä varastopunkki viihtyy. Punkkien varalta siivoustahti olisi myös pysyttävä reippaana ja petivaatteita, mattoja ja Tildan petiä ja alustoja pestävä ja tuuletettava usein. Toivottavasti rapsuttelu taas loppuisi näillä ja tassut voisivat hyvin. Jos aamulenkin voi kävellä ilman pysähtymistä keskelle tietä rapsuttamaan, niin me ollaan kaikki tyytyväisiä.

On se noutaja!

Tenttiin lukemisen lomassa olen yrittänyt treenailla Tildan kanssa. Lenkille on jokatapauksessa lähdettävä ja mikäs sen parempaa kuin ottaa muutama varis autoon ja ajella Tildan kanssa metsän reunaan. Monta kärpästä yhdellä iskulla! Aiempien treenien perusteella päätin pitää damit ja varikset erillään treeneissä. Tilda kun ei voinut ymmärtää, että variskin pitää noutaa, jos ruudussa on sellainenkin damien lisäksi... Haastetta ollaan variksen noutamisen ja kantamisen lisäksi kasvatettu viemällä ne ruutuun. Viikko sitten tein kokeilumielessä kahden variksen ruudun Tildan kiljuessa autossa. Kokeilu onnistui yli odotusten ja kettunen toi molemmat linnut pois! Ensimmäinen nouto on sille selvästi helpoin ja varmin. Toista lintua noutaessa Tilda jäi matkan varrelle ja laski variksen maahan. Se katsoi kysyvästi minuun, mutta kun olin hiljaa, niin otti uuden paremman otteen ja palautti hyvin. Tänään uskalsin laittaa ruutuun jo kolme varista. Noutaja nouti kaikki! Taas ensimmäinen tuli kertanostolla ja suoralla palautuksella, mutta kahden muun kohdalla Tildan piti mietiskellä. Variksia piti tutkia ennen ylös nostamista ja vielä palautusmatkallakin.

Ihanaa on ollut nähdä pikkuketun kehitys ja innon kasvaminen! Enää ei ole ollenkaan toivoton olo noutajan suhteen! Tildan kanssa ruvetaan tekemään ruutua vahvemmaksi. Siellä on monta lintua ja ne kaikki tuodaan samalla tavalla vauhdikkaasti ja miettimättä sieltä pois. Kantamista treenataan myös, jotta siivestä roikottamiset unohtuisivat. Vaikea on juosta, jos lintu roikkuu suussa siivestä ja jää tassujen alle vähän väliä... Upeasti kettunen onkin kyllä kantanut yhden vaakun aina treenipaikalta autolle!

Barffauksesta on pitänyt myös kirjoittaa asioita ylös. Tilda on nyt barffannut reilut kaksi kuukautta ja tyytyväisiä on niin koira kuin omistajakin. Korvat ovat pysyneet puhtaina ja terveinä ja jäisen ruoan ja luiden ansiosta hampaatkin kiittävät. Annan Tildalle päivittäin myös Grizzly Pet Products villilohen öljyä. Kanan ohella kettuselle näyttäisi sopivan ainakin possu. Kalkkunaa testattiin joulun alla, mutta silloin Tilda kutisi taas jonkun verran. Tiedä sitten oliko kalkkunalla osuutta kutinaan vai jollain muulla "lomaruoalla"... Tällä hetkellä pakastin on täynnä nautaa ja Tildalla vatsa kovalla. Epähuomiossa annoin vielä pienelle juustoa kongissa ajanvietteeksi ja seuraavana aamuna katselin tuskaisena kiljuvan pikkuketun ähellystä. Naudan lisäksi lisäsin vähän luiden määrää, jotta vuorokausiannos saatiin tasapainoisemmaksi. Tilda myös näytti laihtuvan, joten lisäruoka ei ollut pahitteeksi. Voi siis olla, että luun määrän lisäys laittoi vatsan kovalle, joten seurataan tilannetta ja jatketaan naudalla. Ainakin ruoka meillä maistuu ja joka iltaruoan jälkeen alkaa leikkihetki kaikkien parhaiden lelujen kanssa!

 

Tilda barffaa!

Tildan iho on jostain syystä ollut aina kutiavaista sorttia. Mitään joskus vähäistä hilsettä suurempaa turkissa ja ihossa ei näy, joten kutiamisen syy on jäänyt arvoitukseksi. Öljyjä olen laittanut Tildan ruoan sekaan aika ajoin, muttei niilläkään rapsutteluun ole näyttänyt olevan vaikutusta. Kuivaruokamerkkejäkin on kokeiltu useita ilman tuloksia. Olen tarjonnut Tildalle myös hypoallergeenisia ruokia allergioiden varalta, mutta eipä ainakaan tähän asti ostamani nappulat ole selvittäneet Tildan mahdollista allergiaa.

Barffaus oli muhinut mielessäni jo pitkään, mutta jotenkin se tuntui niin hankalalta aloittaa ja toteuttaa. Jokin aika sitten Mushilla oli kampanja, josta sain parikin ilmaista pussia Mush B.A.R.F. Vaisto -raakaruokaa. Silloin päätin, että nyt on aika kokeilla barffaus Tildankin kohdalla. Vaisto -tuotteissa raakaruokinta on tehty mahdollisimman helpoksi, sillä pakastepallerot sisältävät lihaa, luita ja sisäelimiä kolmesta eri eläimestä sekä kasviksia. Raaka-aineet on valittu tarkoin ja niissä on myös koiralle tärkeitä proteiineja ja ravintoaineita. Edullisin raakaruoka vaihtoehto Vaisto ei ole, mutta varmasti helpoin! Sillä olikin hyvä aloittaa barffaus. Vaihdoin Tildalle suoraan nappulat Vaisto Starter Formula -palleroihin, joita olisi hyvä syöttää koiralle 2-4 viikkoa raakaruokaan tottumiseen helpottamiseksi. Syötin Starteria vain muutaman pussin, koska vatsan kanssa Tildalla ei ole koskaan ollut ongelmia eikä näyttänyt olevan nytkään. Siirryin Vaiston perustuotteeseen, joka sisälsi sikaa, nautaa ja lohta.



(c) Mush B.A.R.F

Mush B.A.R.F. Vaisto sisältää luita, joten koiralle ei suositella annettavan niitä enää erikseen. Luiden pureskelu pitää kuitenkin koiran hampaista huolta ja on hyvää ajanvietettä, joten luiden jättäminen kokonaan pois tuntui hölmöltä. Lähdettiin siis Tildan kanssa Barffinetiin ruokaostoksille ja saatiinkin hyvät ja Tildalle räätälöidyt ohjeet raakaruokintaan. Kutinan syyn selvittämiseksi päädyttiin eliminoitidiettiin. Ensin Tilda saa pelkästään kanaa ja katsotaan vaikuttaako se mitenkään rapsutteluun. Yksitellen mukaan otetaan lohi, sika ja muut lihat. Alunperinkin olisi pitänyt heti barffauspäätöksen synnyttyä mennä saamaan kunnon ohjeet, eikä tyytyä netin ihmeelliseen maailmaan. Toisaalta ollaan tässä saatu nyt kaikki pehmeä lasku raakaruokaan. Enää se ei tunnu niin hankalalta ja on helpompaa ajatella Tilda syömässä myös lihaisia luita. Pääasia olisi, että saataisiin rapsuttelu helpottumaan, korvien tohnäisyys ja punoitus sekä tassujen nuoleminen loppumaan, ehkä turkkia paremmaksi ja pikkukettu voimaan mahdollisimman hyvin.

Kun Tilda saa syötyä Mushin ruoat pakastimesta, siirrytään siis pelkästään kanan pariin kuudeksi päiväksi. Tildan painon (13kg) mukaan laskettuna sille sopiva päiväannos on 390g. Aamulla kettunen saa herkutella Hurja luuttomalla KanaMixillä ja illalla kanan lihaisilla selkäluilla. Ajanvieteluuksi ostettiin hevosen luu. Ensi viikolla päästään vaihtamaan kanaherkkuihin!

Meillä on nyt barffattu pari viikkoa. Aluksi nappulasta luovuttaessa tuntui, että Tildalle jäi nälkä. Se on kuitenkin tasoittunut. Ruoka-annos kaksi kertaa päivässä katoaa kupista yhdessä hujauksessa, joten raakaruoka kyllä maistuu! Ulkona tarpeilla käydessä huomaa heti, että raakaruoka imeytyy paljon paremmin kuin nappulat ja Tilda käyttää ravinnon kunnolla hyväkseen. Korvat ovat tällä hetkellä siistit ja Tilda vielä rapsuttelee harvakseltaan. Hermostuksissaan se rapsuttaa vielä paljonkin, mutta näihin tilanteisiin oire saattaa jäädä pidemmäksi aikaa. Tarviihan jotenkin kettusenkin rauhoitella itseään... Kaikin puolin innolla ja hyvillä mielin katson, miten raakaruoka vaikuttaa Tildaan. Onneksi pieni on niin ahne, että kaikki syötävä maistuu. Treeniherkkuina paprika ja mandariini on pop!

Pikkukettu on jo 2-vuotias

Melkein 2-vuotias 2.9.2013

Niin se aika vaan vierii. Keskiviikkona Tilda täytti 2 vuotta. Kakara ja villikko se on edelleen, mutta olenpa myös useamman kerran löytänyt itseni ajattelemasta, että Tilda on kasvanut. Välillä se näyttää ihan aikuiselta tollerilta ja yhä useammin tuntuu joltain muulta kuin jumpuiitalta.

Millainen pikkukettu sitten on nyt 2-vuotiaana? Kotona sekä tilanteissa, joissa mitään ei tapahdu, se ottaa hyvin lunkisti ja rauhallisesti. Harvemmin se enää edes itse kotona aloittaa lelujen levittämistä ja kantamista ympäri asuntoa. Kun ollaan lähdössä ulos hihnalenkille, Tilda on heti mukana. Ulko-ovella se tarkistaa sään ja jos vettä sataa, saa hihnanpitelijä kysyvän katseen kulmien alta. "Onko pakko, jos ei haluu?" Tassuja nostellen ja lätäköiden yli hyppien kettunen lähtee nuuskuttelemaan - sinne suuntaan minne nenä vie. Aina ei lenkkikaverin reittivalinta tai vauhti Tildaa miellytä, jolloin itsepäinen prinsessa pistää jarrut pohjaan koko suurella voimallaan.

Kun otetaan namit tai treenireppu esiin tai annetaan vihje kavereista, Tilda on salamana ovella. Nyt tapahtuu jotain huippua! Kaverit ja tutut ihmiset ovat tärkeitä ja silloin nähdään rallia ja loikkia. Vieraammat koirat ja ihmiset ovat aikalailla yhdentekeviä. Tilda käy katsomassa, mutta kiinnostus loppuu siihen. Jollei sitten tunnu siltä, että vieraasta on uhkaksi... Puolustushalua ja aggressiota pienestä ketusta sitten löytyykin. Uhkaava asia on usein metsälenkillä yhtäkkiä vastaantuleva lenkkeilijä, jota on syytä haukkua häntä pystyssä. Todettuaan lenkeilijän vaarattomaksi voi sen unohtaa. Mökkiä tai vanhempieni kotitaloa on myös puolustettava tarkasti kaikilta rapsahduksilta.

Treenaamaan päästessään Tildan on vaikea pysyä pöksyissään. Ylimääräinen innostus purkautuu kaikkina mahdollisina sijoistoimintoina: loikkimisena, nuuskutteluna, ruohon syömisenä, ryömimisenä, kiljumisena... Treenatessa missä tahansa pikkukettu on kuitenkin täysillä mukana. Pienikin vihje ohjaajalta, niin Tilda suorittaa innolla ja niin hyvin kuin suinkin osaa. Se on intensiivisesti koko olemuksellaan mukana siinä, mitä tehdään odottaen vaan seuraavaa käskyä. Rauhoittuminen treeni- tai kisatilanteessa ei olekaan ollenkaan niin helppoa kuin kotona. Vaikka Tilda on itsepäinen jumputtaja, on se kuitenkin osaltaan ohjaajapehmeä. Oma tunnetila vaikuttaa suoraan kettuseen, eikä sitä voi toiselta peitellä. Kun on hauskaa, tehdään täysillä minimaalisesta vihjeestäkin - kun on tyhmää, ei tehdä mitään.

Tildan olemista on jatkuvasti varjostanut sen kutiseva iho ja helposti oireilevat korvat. Pikkuketun mielentilaan nämä eivät (ainakaan vielä) ole vaikuttaneet, mutta omaa mieltä ne painavat aika-ajoin. Välillä Tilda kutisee enemmän, välillä rapsuttelua ei huomaa. Eri ruokamerkkejä on kokeiltu ja joitakin allergeenejä välttääkseni olen pyrkinyt ostamaan viljatonta ruokaa, jossa lihapitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Läpimurtoa kutinan suhteen kuitenkin odotellaan edelleen. Syitä sille sekä korvatulehduksille saattaa olla ruoka-aineallergia, varastopunkki, pölypunkki, siitepöly... Seuraavana kokeilussa Mush Vaiston innoittamana meillä tulee olemaan raakaruoka. Paljon hyvää olen siitä kuullut, joten odotukset ovat taas kerran suuret.

2-vuotiaan Tildan mielestä parasta on luultavasti kangasmetsässä mättäillä rallattelu. Hyvänä kakkosena tulee kaikki yhdessä tekeminen. Mistään hinnasta en siitä luopuisi ja joka päivä odotan hetkeä, kun rättiväsyneenä töistä kotiin tullessa vastassa on maailman onnellisin pieni punainen, joka juoksee rallia matot rullalle ja ulvoo onnesta. <3



Synttärityttö 18.9.2013