Agirotu 2013

Eilinen päivä toi mukanaan taas kaikenlaista ihanaa. Viralliset kisat on nyt korkattu ja palan halusta päästä kisaamaan lisää. Äsken herätessäni jäin vielä fiilistelemään eilistä. Se palo, joka aiemmin oli muodostelmaluisteluun, on nyt saamassa uuden paikan. Agirodussa koin pahoinvointia jännityksen muodossa, sydämen tykytyksiä, luottamusta joukkuekaveriin (eli omaan pieneen punaiseen), epäonnistumisen itkun (jonka onnistuin pidättämään), halun päästä näyttämään, mistä meidät on tehty, hyvän suorituksen ilon tunteen sekä urheilukilpailun tuntua parhaimmillaan. Olinpa kaivannut sitä kaikkea... Ainoa, mitä ei vielä koettu oli täydellisen onnistumisen riemu. Sitä odotellessa. On minulla sen verran pätevä agiliitäjän alku. :)

Mutta nyt itse kisaan. Helpoimmasta päästä nämä kisat eivät olleet uraa aloittaa. Nurmikko alustana oli vähän tahmea ja täynnä hajuja ja väenpaljous saattoi houkutella karkuteille. Mihinkään näistä ei kuitenkaan langettu. Ensimmäiselle Savikon Sepon radalle lähdettäessä Tilda oli ihmeen rauhallinen. Ei minkäänlaista kiljumista esteiden suuntaan. Minua jännitti hirmuisesti. Radalta tuli ensin 5, kun Tilda jätti yhden keppivälin pujottelematta, sitten hylkäys, kun kettunen ehti tuomaria ja keinua moikkaamaan. Rata päästiin kuitenkin onnistuneesti loppuun. Tämä rata olisi voinut olla se nollarata. Helppo, mutta kuitenkin sellainen, että koiraa joutui edes vähän ottamaan haltuun. Vähän Tilda veti mutkia pitkiksi, siihen kiinnitetään jatkossa huomiota. Samoin oma ohjaus laskee välillä kokonaan: kädet ja vartalo mukana koko ajan!

Iltaradalle mentäessä meillä oli parempi draivi. Tilda jopa vähän fanaatikoi maksikoirien radalle ja oli hyvinkin kuuliaisena, mutta rauhallisena odottelussa. Katarina Virkkala oli suunnitellut helpon juoksuradan. Liiankin helpon... Rataantutustumisen jälkeen jo sanoin, että nyt on ohjattava kunnolla jokainen este, muuten Tilda juoksee ohi. Ja silti, ohihan se meni. Radalta siis kaksi kieltoa eli 10. Mutta ensimmäinen tulos saavutettu! :) Video paljastaa onneksi kaikenlaista, joista voi ottaa oppia. Ohjasin mielestäni hypyt, joilta Tilda tuli ohi, mutta jotain niistä silti puuttui. Ehkä ohjasin jopa liian syvälle tai jätin sanomatta käskyn, josta Tilda tulkitsi, että este piti kiertää. En tiedä. Hypyntarjoamistreeniä ohjemistoon! Jos nenän edessä on este, niin se suoritetaan, jollei muuta ohjetta tule. Radalla kepeille Tilda lähti alkuun varovasti, mutta kun kehuin ja annoin rytmin, pujottelu lähti sujumaan huomattavasti vauhdikkaammin. Keinu oli aika ruma. Vauhdin hurmoksessa pikkukettu ryntäsi keinulle ja vasta viime tipassa ehdin karjaista "ota". Onneksi siitä saatiin edes jonkinlainen kontakti. Kontakteihin muuten olen todella tyytyväinen. Radoilla en ehtinyt niitä syynäämään, mutta etenkin ensimmäisen radan video näytti oikein kauniit kontaktit. Loppusuoristakin olen ylpeä. Tilda ei yhtään jäänyt kyselemään, vaan meni "eteen", kun käskettiin.

 

Mahtava päivä! Hyvillä mielin jätin jopa Tildaa kisapaikalla häkkiin odottelemaan ja ihan nätistihän se siellä oli. Illalla toinkin kotiin rättiväsyneen, mutta onnellisen pikkuketun. <3 Erityiskiitokset Sarille ja Sellalle kisaseurasta! Kiitos myös muille seurana olleille ja kuulumisia kyselleille. Teitte päivästä entistäkin mukavamman. :)

Kisakaverit: Tilda, Aino ja Sella

"Saako tästäkin karkkia?"

Teivo

Jännitystä ilmassa!

Huomenna se tapahtuu... Tildan ja minun ensimmäinen virallinen agilitykilpailu. Ja ajatus on jännittävä!

Taukoa oikeastaan kaikesta treenaamisesta pidettiin Tildan juoksujen ajan. (Jotka onneksi saatiin ajoissa päätökseen!) Ainoastaan muistinoutoja ja kerran jälki ja ruutu ollaan tehty. Siispä villitolleri on joutunut tyytymään uimiseen ja hihnalenkkeilyyn. Luova tauko on kuitenkin tehnyt hyvää. Eilen "viimeistelytreeneissä" mukana oli superpätevä pieni punainen, joka oli mahtavasti kuulolla ja jolla vauhtia riitti. Etukäteen jännitin treenejä aikalailla, mutta juoksuhaahuilu oli tiessään! Varmemmalla mielellä siis lähdetään huomenna kohti Agirotua!

Tänään käytiin Sarin kanssa jo ilmottautumassa huomisiin koitoksiin, jotta aamu olisi rauhallisempi. Hyvä näin, sillä pitkässäpitkässä jonossa auringonpaahteessa seisoskelu oli mukavampaa ilman kiirettä rataantutustumiseen. Saatiin kisakirja Tildalle ja lähdettiin metsästämään mittauspaikkaa ratojen tuntumasta. Sain huokaista viimeisen helpotuksen huokaisun, kun Räsäsen Minna mittasi Tildan mediksi ja laittoi puumerkkinsä uutukaiseen kisakirjaan. Nippanappa medi tuo mötkö on, mutta sehän riittää meille mainiosti! Hiukan haisteltiin kisatunnelmaa myös ratojen laidalla ja oli ihana huomata, ettei jännitys siellä paikanpäällä hiipinyt ollenkaan vatsanpohjaan. Tildakin pötkötteli ja kieriskeli nurmikolla, vaikka ympärillä oli hulinaa. Kuumuudella taisi tosin olla osansa siinä sopassa...

Huomenna sitten katsotaan, kuinka valmiita ollaan. Lupa on hyllyttää, mutta sitä ei tavoitella. Nurmikko alustana voi olla aika haastava. Samoin juurikin aamupäiväksi luvattu vesisade ei ainakaan helpota liukkaalla nurmikolla... Mutta sitten se nähdään! Aamulla ensimmäinen startti ja illalla toinen. Nyt pakkaamaan reppua aamua varten!

Än, yy, tee, TULE! (kuva: Sari N.)