Kisaongelmia

Lauantaina kisattiin Jyväskylässä Jattilassa kolmen startin verran. Kisat antoivat taas roimasti pohdittavaa. Startattiin kahdella agiradalla ja yhdellä hyppärillä. Mielessäni oltiin nollajahdissa, vaikka samalla oli olo, ettei kaikki suju kuten pitäisi. Muutamat edelliset hallitreenit ovat alkaneet Tildan rallattelulla, joten olin varma, ettei pikkukettu pysy nytkään hanskassa ensimmäisellä radalla. Päästiin kuitenkin onneksi lämmittelemään metsään, jossa Tii juoksi suurimmat höyryt pois. Rataantutustumisen jälkeen hain Tildan heti totuttelemaan halliin ja esitin sille mahdollisimman tylsistynyttä, jotta kettunen rauhoittuisi. Radalla Tilda oli kuulolla parhaansa mukaan, mutta tuloksena silti hylly. Keppien aloitus epäonnistui ja jotenkin sain ohjattua ferrarin putken väärään päähän. Tästä jäi kuitenkin vielä hyvä mieli, koska kaaokselta vältyttiin.

Ennen toista rataa saatiin seuraa Jonnasta ja Lovasta. Virittely oli aika samanmoinen. Metsässä tuulettumista ja hallissa rauhoittumista. Ferrari oli radalla hieno, kartturi mokasi. Unohdin kokonaan yhden hypyn, joten siltä kielto. Lisäksi Tilda pudotti viimeisen riman. Tuloksena 10. Kolmas startti taisikin olla pikkuketulle liikaa. Arvelinkin näin ja yritin saada virettä nostettua lämmittelyssä ja hallissa ennen radalle menoa. Kettu oli hukassa kuitenkin ja jo lähdössä taisteltiin keskittymisen kanssa. Kielto hypyltä, jota ennen oli käytävä tutustumassa tuomariin. Muutenkin tuntui, ettei fokus ollut enää agilityssä, vaan kaikessa ympärillä olevassa.

Vauhti jokaisella kolmella radalla oli hidasta. Kepeillä Tilda mietti, pussi oli jännittävä ja hoputtaa ja odotella sai koko ajan. Tässä tullaan ongelmakohtaan. Treeneissä ja kisoissa minulla on aivan eri koira. Treeni-Tilda on 100%:sti messissä ja vaikka se ei meinaa pysyä pöksyissään, on sillä täydellinen moodi tehdä töitä yhdessä ja täysillä. Sen into liidättää sen pussistä läpi yhdessä hujauksessa ja kepit pujotellaan mielettömällä vauhdilla yhtään ajattelematta. Täydellinen agility-Tilda on se joka ei pysy hanskassa. Silloin sen vauhti on maksimissa, eikä esteillä mietitä vaan ne suoritetaan. Kisa-Tilda on 70%:sti radalla. Se pälyilee ympärilleen lähdössä, varmistelee kepeillä eikä juokse täysillä. Tuntuu, että tässä ferrarissa on ainoastaan kaksi vaihdetta - on ja off. Miten saisi treeni-Tildan kisoihin mukaan? Hankalaa on tämä tasapainoilu vireen kanssa. Joka kerta saa jännittää, millä tuulella kettunen kisaakaan.

Omassa kisa-moodissa on varmaan myös parantamisen varaa. Sekin kun vaikuttaa suoraan Tildaan. Kun aloitettiin kisaaminen rennolla fiiliksellä, saatiin heti onnistumisia. Onnistumiset taisivat kuitenkin luoda paineita ja nyt yritän itsekin liikaa. Alkaa tuntua siltä, että tällä kaikella oikean vireen hakemisella teenkin oikeastaan päinvastaista. Ärsyttää suunnattomasti oma pää, joka ajattelee kilpailut kunnianhimoisesti täydellisinä suorituksina. Kilpaurheilija minussa on taas syttynyt, eikä se salli epäonnistumisia ilman maailman romahtamista. "Viimeinen nolla nyt heti ja sitten voidaan taas ottaa rennommin." Tuolla ajatuksella sitä varmaan saakin sitten odottaa... Millä ihmeellä saisi rentouden ja agilityn ilon takaisin? Täällä ei kaivata verta, hikeä ja kyyneleitä.

Flyball on kivaa!

ALO3

Tildan ensimmäinen tokokoe viime lauantaina meni niin kuin pelkäsin. Paikkamakuussa pikkukettu esitteli ryömimistaitojaan ja yksilösuorituksen aikana tallin uusi keinonurmimatto ja muu ympäristö vei huomiota ihan liikaa. Tuloksena kuitenkin ALO3 pistein 102,5. Kamalaa oli, mutta paljon ajatuksia sain tulevaa varten. Ehkä kokeessa käyminen oli siis kyyneleiden, häpeän, turhautumisen ja muutamien ilon pilkahduksen arvoista.

1. Luoksepäästävyys 9
Tilda peruutti, mutta tuli takaisin sivulle, kun heilautin vähän kättä. Tuomari kommentoi, että hyvin sait pidettyä koiran sivulla, kun huijasit, että on namia kädessä. Niin tein... Sunnuntaina Nuuskujen tokotreeneissä sain vinkin antaa rauhoittavan vihjesanan Tildalle ja olla niin kuin olisi tosi tylsää.

2. Paikalla makaaminen 0
Kettunen hauskuutti kaikkia (olisin voinut vajota maan alle!) ryömimällä puoleen väliin minua kohti. Siitä se nousi varovasti seisomaan. Tuomarin kehotuksesta kutsuin Tildan sivulle ja siinä se istui nätisti loppuajan. Jostain se on nyt ryömimisen keksinyt. Alusta siis aletaan rakentamaan meidän aiemmin vahvinta liikettä.

3. Seuraaminen kytkettynä 7,5
Kontakti meinasi olla hukassa...

4. Seuraaminen taluttimetta 7,5
Parempaa kuin kytkettynä seuraaminen. Silloin kun Tilda seuraa, se seuraa hyvin. Vieläkin katsoin Tildaa sivusilmällä, josta tuomari huomautti.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Kontakti oli pahasti hukassa jo seuraamiseen lähdettäessä. Tilda jäi nuuskimaan, eikä tietenkään kuullut käskyä. Jäi seisomaan, eikä sitten oikein ollutkaan enää liikeessä mukana. Tuomari huomautti, että kun olisin katsonut maahan -käskyn jälkeen koiraa, olisin osannut antaa kaksoiskäskyn. Enpä hoksannut. Liike oli kyllä muutenkin jo pilalla.

6. Luoksetulo 8,5
Pisteitä lähti pienestä hypystä perusasentoon tultaessa. Muuten ihanan vauhdikas luoksetulo!

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Loistoliike Tildalta! Kaksi pistettä lähti Tildan parista pienenpienestä askeleesta stopin jälkeen.

8. Estehyppy 0
Tildalla oli kova hinku hypylle ja kun sanoin liikkeenohjaajalle "valmis", kettu lähti hypylle. Katsomosta kuulunut voihkaisu kuitenkin pelasti, eikä Tilda hypännyt, vaan tuli sivulle takaisin. Käskystä hieno hyppy ja seisominen. Kun palasin Tildan viereen, niin se liikkui ja sivu -käskyllä hyppäsi uudestaan hypyn. Uudella käskyllä tuli sivulle. Hypyn treenaamattomuus näkyy. Malttia hyppyesteen lähellä pitäisi myös päästä harjoittelemaan.

9. Kokonaisvaikutus 7
"Paljon lahjakkuutta, jos vaan pystyisi keskittymään." Sanopa muuta. Tildalla oli huomio muualla kuin minussa suurimman osan aikaa. Hallissa oli todella rauhallista, eikä periaatteessa häiriötä juuri ollut. Se varmaan juuri koituikin Tildan kohdalla "häiriöksi". Oli niin rauhallista, että pieniä ihmeellisyyksiä oli jäätävä kummastelemaan. Hallitreeniä tokoonkin meille.

ALO3 / 102,5 pistettä
Tuomari Jari Salokanto
28.9.2013 Lempäälä

Oikeastaan en ihmettele, että koe meni niin kuin meni. Koetilannetta hallissa ei olla ikinä koettu ja jo se aiheutti varmasti osan hölmöilyistä. Nyt näki kuitenkin hyvin, mitä tarvitsee treenata vielä ja miten. Paikkamakuun treenaaminen aloitetaan alusta ja kitketään ryömiminen pois sieltä, minne se ei kuulu. Hyppy on toinen eniten harjoiteltava asia. Katsotaan, missä sitä pääsisi treenaamaan... Möllikokeita hallissa täytyy myös miettiä tässä syksyn ja talven mittaa, jotta treenien varmuus saataisiin siirrettyä koetilanteeseenkin. Nyt kuitenkin pieni tokotauko, vaikka tekisi kuinka mieli alkaa hiomaan liikkeitä! Eikä enää ikinä koeviikolla jokapäiväisiä "pieniä" treenejä, vaan työt tehdään jo aiemmin ja koeviikolla otetaan rennosti!

Alla vielä videot suorituksista. Paikkamakuu voi olla hauskaa katsottavaa... Siihen malliin kuvaaja repeilee taustalla. :P

Todellinen nuuskuttelija!

Tiipula pääsi vihdoin verijäljelle pari viikkoa sitten, kun pakattiin autoon jäljentekotarvikkeet ja ajeltiin mökille. Jälki vedettiin lauantaina märkään kangasmetsään ja annettiin vanhentua 20 tuntia. Yöllä satoi vettä rajusti, joten hyvin muhinut ja levinnyt jälki oli kettusella nuuskutettavana. Pituutta jäljellä oli yhteensä noin 250 metriä. Ensimmäinen suora oli pisin (n. 100m) ja kaksi muuta vähän lyhyempiä.

Verijäljellä ensimmäisellä kymmenellä metrillä koiraa saa auttaa ja kehua. Kepo liinan päässä ja minä kameran takana oltiin kuitenkin ihan hiljaa ja ihmeteltiin Tildan touhua. Selvästi jotain sen pienessä päässä on jäljen osalta tapahtunut sitten ensikerran, sillä heti alusta alkaen pikkukettu eteni tarkasti jäljen päällä tietäen, mitä on tekemässä. Ensimmäisen makauksen Tilda merkkasi hyvin haistelemalla tarkasti. Toisen makauksen merkkaus ei ollut aivan yhtä selvä ja sen jälkeen Tilda harhautui muutaman metrin väärään suuntaan. Se kuitenkin teki töitä koko ajan ja etsi jälkeä ahkerasti. Jäljen taas löydyttyä nenä vei kettusen hienosti suoraan kaadolle. Kaadolla Tilda haisteli, mutta ei ottanut sorkkaa suuhunsa ennen kuin se kädestä annettiin. Sitten se olisikin ollut ihana kaluttava...

Mahtavaa oli huomata, kuinka Tilda luonnostaan jäljesti niin varmasti koko matkan! Se käytti maavainua sekä ilmavainua ja eteni jäljen päällä lähes koko matkan. Toisen makauksen Tilda olisi saanut ilmaista selvemmin ja kaadolla osoittaa entistä paremmin löytäneensä peuran. Nyt me ei kepon kanssa osattu kyllä yhtään kehuakaan Tildaa, kun häkellyksissämme annettiin sen tehdä täysin itsenäisesti töitä. Aikaa jäljestykseen kului vain 10min jäljen ollessa sen n. 250 metriä pitkä. Vauhtia Tildalla olisi riittänyt vieläkin nopsempaan aikaan. Seuraavaksi tehdään lähemmäs täysimittainen avoimen luokan verijälki ja aletaan harjoittelemaan kompassin käyttöä. Onneksi on tuo kepo, joka osaa suunnilleen suunnistusasiat ja on mielellään pikkuketun liinan päässäkin. Jospa tästä tulisi harrastus niille kahdelle. Ihanaa oli katsoa, kuinka luontevasti, taitavasti ja itsenäisesti Tilda nuuskutti jäljen alusta loppuun. :)

Makuuta tutkimassa

Matka jatkuu kohti kaatoa...

Hieno saalis!

Pikkukettu on jo 2-vuotias

Melkein 2-vuotias 2.9.2013

Niin se aika vaan vierii. Keskiviikkona Tilda täytti 2 vuotta. Kakara ja villikko se on edelleen, mutta olenpa myös useamman kerran löytänyt itseni ajattelemasta, että Tilda on kasvanut. Välillä se näyttää ihan aikuiselta tollerilta ja yhä useammin tuntuu joltain muulta kuin jumpuiitalta.

Millainen pikkukettu sitten on nyt 2-vuotiaana? Kotona sekä tilanteissa, joissa mitään ei tapahdu, se ottaa hyvin lunkisti ja rauhallisesti. Harvemmin se enää edes itse kotona aloittaa lelujen levittämistä ja kantamista ympäri asuntoa. Kun ollaan lähdössä ulos hihnalenkille, Tilda on heti mukana. Ulko-ovella se tarkistaa sään ja jos vettä sataa, saa hihnanpitelijä kysyvän katseen kulmien alta. "Onko pakko, jos ei haluu?" Tassuja nostellen ja lätäköiden yli hyppien kettunen lähtee nuuskuttelemaan - sinne suuntaan minne nenä vie. Aina ei lenkkikaverin reittivalinta tai vauhti Tildaa miellytä, jolloin itsepäinen prinsessa pistää jarrut pohjaan koko suurella voimallaan.

Kun otetaan namit tai treenireppu esiin tai annetaan vihje kavereista, Tilda on salamana ovella. Nyt tapahtuu jotain huippua! Kaverit ja tutut ihmiset ovat tärkeitä ja silloin nähdään rallia ja loikkia. Vieraammat koirat ja ihmiset ovat aikalailla yhdentekeviä. Tilda käy katsomassa, mutta kiinnostus loppuu siihen. Jollei sitten tunnu siltä, että vieraasta on uhkaksi... Puolustushalua ja aggressiota pienestä ketusta sitten löytyykin. Uhkaava asia on usein metsälenkillä yhtäkkiä vastaantuleva lenkkeilijä, jota on syytä haukkua häntä pystyssä. Todettuaan lenkeilijän vaarattomaksi voi sen unohtaa. Mökkiä tai vanhempieni kotitaloa on myös puolustettava tarkasti kaikilta rapsahduksilta.

Treenaamaan päästessään Tildan on vaikea pysyä pöksyissään. Ylimääräinen innostus purkautuu kaikkina mahdollisina sijoistoimintoina: loikkimisena, nuuskutteluna, ruohon syömisenä, ryömimisenä, kiljumisena... Treenatessa missä tahansa pikkukettu on kuitenkin täysillä mukana. Pienikin vihje ohjaajalta, niin Tilda suorittaa innolla ja niin hyvin kuin suinkin osaa. Se on intensiivisesti koko olemuksellaan mukana siinä, mitä tehdään odottaen vaan seuraavaa käskyä. Rauhoittuminen treeni- tai kisatilanteessa ei olekaan ollenkaan niin helppoa kuin kotona. Vaikka Tilda on itsepäinen jumputtaja, on se kuitenkin osaltaan ohjaajapehmeä. Oma tunnetila vaikuttaa suoraan kettuseen, eikä sitä voi toiselta peitellä. Kun on hauskaa, tehdään täysillä minimaalisesta vihjeestäkin - kun on tyhmää, ei tehdä mitään.

Tildan olemista on jatkuvasti varjostanut sen kutiseva iho ja helposti oireilevat korvat. Pikkuketun mielentilaan nämä eivät (ainakaan vielä) ole vaikuttaneet, mutta omaa mieltä ne painavat aika-ajoin. Välillä Tilda kutisee enemmän, välillä rapsuttelua ei huomaa. Eri ruokamerkkejä on kokeiltu ja joitakin allergeenejä välttääkseni olen pyrkinyt ostamaan viljatonta ruokaa, jossa lihapitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Läpimurtoa kutinan suhteen kuitenkin odotellaan edelleen. Syitä sille sekä korvatulehduksille saattaa olla ruoka-aineallergia, varastopunkki, pölypunkki, siitepöly... Seuraavana kokeilussa Mush Vaiston innoittamana meillä tulee olemaan raakaruoka. Paljon hyvää olen siitä kuullut, joten odotukset ovat taas kerran suuret.

2-vuotiaan Tildan mielestä parasta on luultavasti kangasmetsässä mättäillä rallattelu. Hyvänä kakkosena tulee kaikki yhdessä tekeminen. Mistään hinnasta en siitä luopuisi ja joka päivä odotan hetkeä, kun rättiväsyneenä töistä kotiin tullessa vastassa on maailman onnellisin pieni punainen, joka juoksee rallia matot rullalle ja ulvoo onnesta. <3



Synttärityttö 18.9.2013

Maltti on valttia!

Kylläpä tuossa villikossa on virtaa! Kaikenaikaa sitä oppii uutta toisesta... Aloitettiin tänään Nuuskujen kilpailevien/kilpailemaan aikovien toko -kurssi ja ilmeisesti ennen tokotreeniäkin (tai erityisesti tokokoetta) Tilda vaatisi väsytyslenkin ja -puuhat alle. Maltti ei ole mukana, eikä pää pysy kasassa uudessa tai jännittävässä tai tositilanteessa. Sitten alkaa piippailu ja kiljunta, loikkiminen, haistelu ja rapsuttelu. Intoa pienellä on valtavasti ja se osaa niin mahdottoman hyvin - kunhan kykenisi keskittymään. Miten tätäkään en ole aikaisemmin osannut ottaa huomioon?

Möllitokokokeen onnistumisen hurmiossa ja Jonnan yllyttäessä ilmoitin meidät 28.9. Spanielikerhon tokokokeeseen Tamskin tallille. Nuuskujen toko -koulutus alkoi siis oikein hyvään saumaan ja jo tänään sain monia vinkkejä ajatellen tulevia treenejä ja kokeita. Aiheena oli motivointi ja häiriöt ja siinäpä riitti Tildalle malttitreeniä. Perusasennossa olisi pitänyt pysyä pallojen ja lelujen lennellessä ja vinkuessa edessä, sekä ihan vaan muiden koirakoiden suorittaessa jotakin vieressä ja odotellessa. Alokas luokassa meitä odottaa mahdottoman pitkä perusasennossa istuskelu, kun tehdään jokaisen koiran luoksepäästävyys sekä paikkamakuu ja kuunnellaan tuomarin tai liikkeenohjaajan höpötyksiä. Treenin paikka! Makuussa vierellä on myös pysyttävä jonkun aikaa.

Kouluttaja oli meille tänään tehnyt hauskan temppuradan, jossa kartiot merkkasivat erilaisten tehtävien kohtia. Radalla tehtiin seuruuta, liikkeestä maahan, nouto ja luoksetulo mahdollisimman vähillä käskysanoilla ja vuolaalla kehumisella. Tällaista täytyy kokeilla useammin, jotta saisi vaihtelua ja hauskuutta treeniin. Nyt Tilda oli heti alkuun lähdössä merkkiä tekemään, kun edessä oli kartio ja noutamaan toista kartiota, kun piti noutaa kapula... Eipä ole meidän treeneissä ennen niin paljon kaikkea kivaa kentällä ollutkaan! Lopuksi saatiin tehdä liikkeet, joihin tarvittiin apua. Pyysin luoksepäästävyyttä ja luoksetuloa liikkuroituna. Luoksepäästävyys toisella kerralla ja tunnin lopulla onnistuikin hyvin. Ekalla kerralla Tilda nousi, mutta ei ollut kiinnostunut "tuomarista" ollenkaan. Muutama viikko aikaa vahvistaa perusasento niin vahvaksi, ettei siitä nousta vaikka mikä tulisi. Luoksetulossa Tilda pysyi istumassa tällä kertaa. Hypähdys ennen perusasentoa oli aika pieni tällä kertaa, mutta siihen yritän kiinnittää huomiota jatkossa. Jos koira hypätessään osuu ohjaajaan, menetetään pisteitä. Katsotaan auttaisiko oman asennon pieni muutos tähän.

Opettavaiset yhdeksän koulutuskertaa ovat varmasti edessä. Viikonlopun tärkein huomio oli kuitenkin maltti ja rauhoittuminen. Vaikka kierrokset Tildalla jossain määrin ovat hyvä asia, raja tulee vastaan, kun keskittyminen niiden takia herpaantuu. Yritetään löytää se kultainen keskitie! :)

Möllitokoilua

Nyt on tokourakin jollainlailla korkattu! Pyörähdettiin Tildan kanssa Etelä-Suomen Seropien järjestämässä tokokokeessa Lielahdessa. Osallistuttiin möllialo -luokkaan, jossa olikin vain kuusi koirakkoa. Jännitys automatkalla oli piinaava ja taas yritin vaan olla tartuttamatta sitä Tildaan. Uusi paikka ja erilainen tilanne sai kuitenkin Tildan piippaamaan vain odotellessa ja luoksepäästävyysrivistössä minulla olikin pikkukettu täynnä purkamatonta energiaa ja täpinöintiä. Toisaalta ihanaa, kun se on nyt noin innoissaan kaikesta tekemisestä... :)

Luoksepäästävyys 9,5
Tildan oli todella vaikea pysyä perusasennossa odotellessa. Tuomarin tullessa Tildan luo se ensin lähti moikkaamaan. Uudella käskyllä pysyi hyvin sivulla.

Paikalla makaaminen 10
Molemmilla puolilla tapahtui, mutta Tilda pysyi! Kovasti se katseli ympärilleen ja viime hetkillä venytti itsensä pitkäksi. Varmaan olisi ryöminyt luokseni, jos aika ei olisi loppunut.

Seuraaminen kytkettynä 9
Käynnistymisvaikeuksia. Täyskäännöksen tein väärään suuntaan.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
Hyvin kettu seuraa, kun seuraa! Täyskäännöksessä jäi haistelemaan ja perusasentokin jäi ihan vinksalleen sitten.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Tilda aivasti juuri, kun sanoin käskyn. Jouduin siis toistamaan... Hyvin pysyi maassa loppuun asti!

Luoksetulo 8,5
Tilda nousi seisomaan kuulemma melkein heti jätettyäni sen. Eipä se tuotakaan ole tehnyt varmaan koskaan ennen. Hyvällä vauhdilla tuli luokse, mutta hyppäsi sivulle tullessa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5
Unohdin sanoa merkkisanan Tildalle ja tuli aivastus. Sanoin käskyn kuitenkin vasta Tildan taas kuunnellessa. Näytin pienen käsimerkinkin vahingossa. Hyvin Tilda pysyi seisomassa ja istui sivulle vasta käskystä.

Estehyppy 5
Oho. Eipä ole hypyssäkään ollut ennen tälläistä vikaa. Tilda lähti löysästi ja kolautti estettä hypätessä sekä jäi haahuilemaan taakse. Sivu -käskyllä hyppäsi joka kerta hypyn uudelleen. Höperö... No pari päivää ennen koetta treenattiin hyppyä ensimmäistä kertaa kokonaisena liikeenä. Aiemmasta hyppytreenistä olikin ainakin vuosi.

Kokonaisvaikutus 9,5
Tuomari kehui Tildaa ja meidän yheistyötä. Kauniisti kuulemma puhun koiralle ja käsittelen sitä. Loppua kohti yhteistyökin parani ja seuraamiset olivat jo paljon parempia maahanmenon ja seisomisen yhteydessä.

Pisteet yhteensä 167,5 mölliALO1 / 2. sija

Kuvaaja oli mukana, joten tässä luoksepäästävyys ja paikkamakuu sekä yksilöarvostelu omina videoinaan.

 

Palkkasin Tildaa namilla liikkeiden välissä, mutta ihanaa oli huomata, ettei se ollut lähdössä minnekään. Pieni teki töitä koko ajan, vaikka olin vähän tylsä eikä riekuttu liikkeiden välissä. Pieniä ylimääräisiä haahuiluja (ja aivasteluita) ja omia varmisteluita lukuunottamatta ihan kiva suoritus. Jatkossa täytyy huomiota kiinnittää siihen, etten katso koiraa liikkeitä tehdessä, vaan luotan siihen, että se on mukana. Myös pelkästään perusasennossa rauhassa istumista on treenattava.

Pahin hermoilu ja jännitys on nyt kuitenkin luultavasti ylitetty, kun kerran kokeessa on käyty. Ensi kerralla on jo helpompaa olla itse rento. Virallisessa alokas luokassakin olisi tällä 1 tulos saatu, mutta vielä ei tuntunut niin varmalta, että viralliseen kokeeseen lähdettäisiin. Jos ainakin yhden epävirallisen alo -luokan kokeen kävisi ja katsoisi sitten. On tuo kettunen vaan nyt niin innoissaan tekemässä lajia kuin lajia, että koitetaan käyttää tilaisuus hyödyksi! :)

Palkintoja pokaamassa - Osa 2

Viikonloppu jatkui sunnuntaina Toller Show'ssa Lahden Radiomäellä. Olipa kiva mennä näyttelyyn niin tuttuun paikkaan! Muistot yläasteen ja lukion liikuntatunneista tulvivat mieleen, kun paikalle ajelin. :) Näytelmissäkin oltiin Tildan kanssa liikkeellä kaksistaan. Onneksi paikka oli kotoisa ja paljon tuttuja oli tullut paikalle. Meidän seisomis- ja juoksutreenailu oli unohtunut kokonaan ajatusten ollessa muissa harrastuksissa, mutta luotin tässäkin asiassa pikkukettuun. Narttuja X-luokassa (joka oli hylkäävän virheen omaaville koirille) oli vain kaksi ja tuomarina toimi Tildan kerran aiemminkin arvostellut Raija Tammelin. Kehässä Tilda käyttäytyi oikein mallikelpoisesti ja rennosti, vaikka vesisateessa odottelua oli takana muutama tunti. Tulos oli kovasti Tildan näköinen arvostelu ja X-luokan 1. sija!

"Feminiininen, hieman kevyt kokonaisuus. Hyvät mittasuhteet, ryhdikäs olemus, erisuuntaiset kallon ja kuonon sivulinjat. Musta pigmentti. Hyvä ylälinja, runko voisi olla tilavampi, kulmauksia voisi olla enemmän. Sujuvat sivuliikkeet, hyvä laatuinen ja värinen karvapeite. Kaunis käytös." (Raija Tammelin 1.9.2013 Toller Show, Lahti)

Tuloksen selvittyä meidät passitettiin vielä ROP-kehään, jossa hävittiin komealle urokselle. Minun murumustakorvani kuitenkin VSP-X! Lisäksi tuomari lähetti meidät "paras pää ja ilme" sekä "parhaat liikeet" -kehiin, jotka tuomaroi norjalainen Sven Slettedal. Siellä ei enää meille kunniaa tullut, vaikka kivasti Tilda liikkui. Ilme taisi kuitenkin paljastaa Tildan mietteet nurmikon seassa olevista lihapullista ja pitkästä päivästä...

Ja koska kuvaaja ei ollut paikalla (lukuunottamatta Tolleri-lehteen voittajia kuvannutta tätiä) näyttelyssä ottamassa kuvia missistäni, Tilda pääsi eilen Sarin puistostudioon kuvattavaksi. Kaunis on tuo oma kettuni. <3