Pieni punainen inspiraationi

Ihan pakahdun, kun mietin, mihin me vielä voidaan tuon pienen kettusen kanssa päästä. Pakahdun, koska se tosissaan tekee kaikkensa - ja millä valtavalla innolla! Pakahdun, kun saan olla tuon pienen punaisen paras ihminen. Pakahdun siitä katseesta, joka minuun usein nauliutuu. ♥

Pakahtumisesta voin puhua vuorotellen, minkä lajin kohdalla tahansa. Tilda tekee jokaisesta harrastuksesta mahtavan ollessaan niissä niin täysillä mukana ja nauttiessaan kaikesta. Nälkä kasvaa syödessä. Agility ja nyt - kohti taippareita. Se alkaa tuntua niin mahdolliselta, että huomaan rypeväni siinä tunteessa, kun oma kettuni noutaa lokin vedestä, hakee variksia ruudusta ja päälle jäljestää minulle pupun. Sitä ei ole vielä lähellekään tapahtunut, mutta niin usein Tilda treeneissä saa minut pakahtumaan ylpeydestä, ettei haaveilusta voi luopua.

Tänään aloitettiin taipparikurssi. Meillä oli harmillisesti vain damitreeniä, ensi viikolla toivottavasti myös riistaa. Tehtiin viiden damin hakuruutua, jonka jälkeen pari markkeerausta. Tildassa ei moitteen sanaa... Kuulemma vähän liian kauas se lähtee ruudussa vaan etsimisen innolla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos se ne damit ja varikset sieltä etsii ja palauttaa, niin antaa tehdä se vähän liian innolla juoksennellen. Haetutin vaan kolme damia tällä kertaa, kun tulivat niin puhtaasti ja käskynä ruudussa sekä markkeerauksissa oli hae. Elinan kanssa tätä käskysana -asiaa mietittiin joskus, kun ruudusta etsiminen aiheutti variksen tiputtelua ja pohdintaa tollerin päässä. Muutaman kerran olen nyt vaan käskenyt hakea ja se on näyttänyt toimivan.

Ennen taipparikurssia ehdittiin treenata itsekseen variksen kanssa. Nyt Tildalla on taas joku hyvä tatsi noihin lintuihin. Ihanasti se hakee variksen ja tuo useimmiten hyvällä otteella ja yhdellä nostolla. (Katsotaan vaan taas, kun Elinan ja Vilpun kanssa päästään treenaamaan, kuinka hyvin tuo...) Viime viikolla olin valtavan ylpeä siitä, kuinka juoksuinen tyttöni teki töitä, vaikka poikakoirat kirjaimellisesti ahdistelivat ympärillä...

Tästä on todella hyvä jatkaa eteenpäin. Ja sinne me suunnataan, kohti niitä suuria unelmia.

Juoksemista kevätkeleissä

Ihana aurinko meitä on helllinyt jo hämmästyttävän paljon, mutta ahkeran lenkkeilyn sijaan minua piinaavat tenttikirjat ja Tildaa juoksut. Parin viikon takaisten agikisojen jälkeen aloin epäillä pikkuketun tekevän kolmansia juoksujaan, vaikka tähän asti juoksujen väli oli se 12kk. Nyt sitten 9 kuukautta edellisistä juoksuista Tilda päätti antaa hormonien hyrrätä. Ja nenän painua maahan ja korvien jäädä kotiin... En enää edes muistanut, kuinka rasittavaa lenkkeily Tildan kanssa on joskus ollut, nyt kun se on alkanut sujua. Juoksujen takia kettunen on taas täysin kuutamolla ja lenkkeillään sitten hihnassa tai vapaana, niin omat hermot kiristyvät välittömästi. Tilda ei kuule eikä näe mitään, vaan nenä vie pientä kuin litran mittaa.

Juoksuoloja uhmaten lähdettiin torstaina kuitenkin omiin aksatreeneihin tavoitteena ainoastaan tsekata Tildan vire radalla, koska olin ilmoittanut meidät Rantasen Anun ratatreeniin lauantaille. Ratatreenin olisi voinut vielä perua, jos agility olisi aivan toivotonta, mutta Hilppa pääsi kuin pääsikin yllättämään! Se pinkoi rataa minkä kintuistaan pääsi ja näytti nauttivan suunnattomasti jokaisesta esteestä! Johanna sanoikin, että näytti siltä, että Tilda lähtee hallinnasta hetkellä millä hyvänsä, mutta kun pieni näytti myös nauravan koko ajan liidellessään, se oli täydellistä. Sen Tildan kun saisi jokaiselle radalle mukaansa! Ihana tunne oli olla auttamatta myöhässä monestakin ohjauksesta sen takia, etten osannut ennakoida ohjattavan ferrarin vauhtia.

Hyvillä fiiliksillä pöksyt taas reppuun pakattuna hypättiin Tildan kanssa autoon lauantaina ja huristeltiin lämppälenkkeilemään tyttöporukalla Suolijärven maastoihin ennen Anun koulutusta. Aurinko paistoi ja lämmitti ja kavereita riitti. Ei Tildakaan ehtinyt ihan niin paljon jäädä haaveilemaan, kun porukassa kuljettiin. Vaikka ei tuo leikkimäänkään pystynyt Hilpin yrityksistä huolimatta...

Anun koulutus sujuikin sitten tutuissa meiningeissä. Se super-Tilda oli ehkä hukkunut jonnekin Suolijärvelle, mutta tuttu kettunen oli silti mukana. Rata oli 36 esteen hyppäri, joka tehtiinkin osissa. Oikein kiva rata, jossa sai ohjaajakin juosta.

Alussa heti suoran putken suu oli Tildalle jotenkin erikoinen ja sain oikein odotella kettua toisessa päässä. Se kyllä haki pimeän putken pään hienosti, mutta jotakin outoa siinä oli. Kepeiltä 7 hypylle lähetys takaakiertoon ja pian persjättö 8 hypylle. En olisi ikinä uskonut meidän onnistuvan tässä, mutta niin se vaan Tilda tuli hienosti niin kuin pitikin ja ohjaaja osasi ilmeisesti ohjata! 18-20 oli toinen pätkä, johon en uskonut ikinä ehtiväni ja josta ajattelin, ettei me osata. Voi sitä onnistumisen riemua, kun toistumiseen persjättö oli sujuva! Hypyltä 18 siis takaakierto-päällejuoksu (varpaat menosuuntaan!), ohjaaja koko ajan esteiden putken puolella liikkeessä ja hypyllä 20 persjättö. 21-22 takaakierto-niisto ja pakkovalssi. Kovin sulavaksi en tätä saanut. Viimeisiltä putkilta tehtiin taas huomio, että oma liikkeeni vastaan saa Tildan pois putkesta. Tämä otetaan siis treeniin - putkesta ei saa tulla pois!

Tilda oli ekalla kierroksella hyvin mukana ja vire oli korkealla. Kuitenkin taas toisella treenikerralla sain odotella väsähtänyttä pikkukettua, eikä juoksemisesta ollut enää tietoakaan. Mikähän siinäkin on, että vire laskee niin valtavasti tauon jälkeen. Omissa tutuissa treeneissä potkua kyllä riittää loppuun saakka. Jos Tildaa joutuu monesti huomauttamaan jostakin tai ottamaan kohtia uudelleen, se saattaa ottaa itseensä eikä viitsi enää tehdä kunnolla. Nyt ei kuitenkaan sellaisesta ollut kysymys. Sama väsähdys on käynyt aiemminkin Lotan koulutuksissa ja olen ajatellut sen johtuvan valtavista kierroksista ja täpinöimisestä, mutta ei... Anulle asiasta mainitsin ja kuulemma muutkin koirat olivat väsähtäneet treenin lopussa, kun juoksemista kuitenkin oli radalla aikalailla. En silti usko... Kyllähän vastaavia juoksuratoja Johannankin kanssa ollaan tehty, enkä muista samanlaista väsyä iskeneen. Höh. Aina ilmestyy joku pulma... Mutta näistä oppii ja näistä selvitään!

Etsitään taistelutahtoa ja asennetta

Kaksi viikonloppua ja kuusi starttia agilitya. Plus väliin palauttava treeni. Paljon ajatuksia ja fiiliksiä laidasta laitaan.

Viikko sitten sunnuntaina juostiin Lempäälässä Hämeen Spanieliyhdistyksen kisoissa kolme starttia. Ja kolme nollaa. Ilman mitään sen kummempaa. Tuomarina oli Marjo Heino, joka oli mielestäni suunnitellut helpohkot kakkosten radat. Nättejä, siistejä ratoja meiltä kaikki. Tilda oli ihmeen rauhallinen ja hillitty ja kuunteli ohjaukset hyvin. Mutta... Jotain niistä kaikista puuttui. Se taistelutahto ja asenne, joka saa aikaan "vau!" -fiiliksen, vaikka virheitäkin radalla ropisisi. Jälkeenpäin tajusin, että ehdin viimeiselläkin radalla miettiä jokaisen ohjauksen ja askeleen. Eikä kyse ollut vaan siitä, että vauhti olisi ollut hidas. (Vaikka se kyllä vähän oli...) Omituinen fiilis kolmen puhtaan radan jälkeen: ei tuntunut missään. LUVAtkin jäi saamatta, vaikka sijoitukset olivat toinen, viides ja kolmas. Onneksi - eihän tällä meinigillä voi edes suunnitella kolmosluokkaa.

Torstain treenit olivat hyvinkin palauttavat. Meitä oli ainoastaan kaksi koirakkoa ja tiedossa oli estetreeniä. Kontakteja ja keppien vauhtia ja itsenäisyyttä hiottiin, mutta suurin apu oli juttutuokiolla koutsi-Johannan kanssa. Me tarvitaan asennetta! Nyt on syytä alkaa ottamaan riskejä ja haastaa itsensä ja koiran! Kisaradat ilman tunnetta ovat turhia. Todellakin haluan, että muutkin katsovat meidän menoa ajatellen "vau!", eikä "nättiä agilitya". Välillä Tildankin oikea asenne näkyy. Treeneissä kettunen on ihan super ja pujotteleekin kuin punainen salama. Kisoissa ollaan kisoissa ja kepit pujotellaan niin kuin kisoissa ollaan pujoteltu: hitaasti ja varmistellen. Ei se toimintamalli kuulemma ihan heti kisoihin siirry. Pikkuhiljaa Tilda huomaa, että toiminkin kisoissa samallalailla kun treeneissä ja alkaa toivottavasti kerätä vauhtia ja asennetta. Kontakteissa toinen harminpaikka. Kun treeneissä päästellään menemään tuhatta ja sataa, Tilda juoksee kontaktit läpi. Kisoissa kuuluu varmistaa, hidastaa ajoissa ja ottaa kontaktit nätisti. Ihan kiva, mutta kun tarvitaan sitä asennetta ja asenteen tuomaa vauhtia. Tätäkin kai odotellessa... (Ja vauhti-2on2off -treeniä kotiin!)

Tänään kisattiin taas kolmen startin verran Lempäälässä Tamskin kisoissa. Tuomarina tällä kertaa Allan Mattsson. Radat olivat viime viikkoon nähden haastavampia, ihan sopivia kuitenkin. Taistelutahtoa oli haettu koko viikko ja todella yritin tuoda sen kisoihin mukaan. Ihan sitä mahtavinta ei meiltä vielä nähty, mutta sanoisin että ripaus kuitenkin. Ja "vau!":n tunsin kyllä! Viimeistä hyppäriä kohden asenne meillä molemmilla parani ja taisi vauhtikin kasvaa. Tuloksena kaksi hyllyä ja B-radalta 5 ja voitto. Sekä parempi mieli kuin viime viikolla!

B-radalla Tilda ilmeisesti jäi katsomaan jotain putken takana, eikä siksi tullut ohjaukseen. Muistaakseni käskin kyllä putkeen... A-radalla putken väärä pää oli suoraan sen nenän edessä. Kontaktit Tilda otti hyvin kaikki. Annoin heti vaan vapautuskäskyn, enkä jäänyt odottelemaan.

Hyppärin putkessa Tildaa taisi hämätä tuo vastakäännös. Enpä ole sellaistakaan tullut aiemmin ajatelleeksi... Ihanan kovaa sai juosta kuitenkin loppupätkän ja Hilppa oli oikein pätevä! Tänään oli putkissa hankaluuksia selvästi. Lisää taistelutahtoa, asennetta ja kisoja meille!

Tolleriagia Lotan kanssa 2.3.2014

Parin viikon takainen sunnuntaipäivä vierähtikin rattoisasti agilityn parissa! Novascotiannoutajat Ry järjesti Lotta Vuorelan agilitykoulutuksen Riihimäellä ja me päästiin taas tekemään odotettua ratatreeniä. Olipa kiva nähdä halli täynnä punanuttuja! Edellisissä Johannan treeneissä huomattiin Tildan rimakammon kadonneen, joten hyvillä mielin pystyi keskittymään pääasiaan. Kummallinen kahden treenin ongelma oli se rimojen alitus... No, onneksi ja toivottavasti se oli siinä!

Tilda oli tapansa mukaan täynnä täpinää, kun se tajusi, että tultiin tekemään agilitya. Oman vuoron odottelu oli yhtä kiljuntaa, piippausta ja teputusta. Eipä siis paljoa tarvinnut radalla juosta, että pikkukettu oli aivan puhki...

Täpinästään ja uudesta hallista huolimatta Tilda pysyi hallussa, eikä rallatellut yhtään. Monet radan kohdat, jotka ajattelin meille hankaliksi, sujuivatkin hienosti. Pääkohdat koulutuksesta kotiin viemisiksi olivat kontaktit kuntoon ja oma liike ja luotto koiraan. Estetreeniä on siis lähiaikoina luvassa ja lenkeille otetaan ohjelmaan taas 2on2off jokaisessa mahdollisessa paikassa. Yritän todenteolla päästä nyt myös varmistelusta eroon ja vaan ohjata ja juosta. Saisi Tildallekin lisää vauhtia.

Rataa suunniteltaessa olin jo varma, että Tilda hyökkää 3. esteen jälkeen aalle, eikä käänny putkeen. Kummasti se kuitenkin vaan haki putken, kun ajoissa sinne ohjasi ja käski. 4 putkelta takaakiertoon Lotta ohjeisti hyvin pitämään rintamasuunnan auki ja katseen koiraan ja vasta sitten ohjaamaan takaakierto hypylle. 7-8 välillä piti pysyä tarpeeksi kaukana hypyistä, jottei ohjannut koiraa harhateille. Todella pienestä oma ohjaus onkin kiinni. Vähänkin liian aikaisin tehty ohjaus ja koira oli 8 esteellä takaakierrossa.

Kepit Tilda hakee nyt jo hienosti hankalistakin kulmista. Tässäkin riitti pelkkä "kepit" -käsky ajoissa. 15-18 pätkälle testattiin niistoa, valsseja ja svingiä. Niisto hypyllä 17 oli Tildan kanssa kömpelön ja hitaan tuntuinen, valssi muuten vaan tyhmä. Svingi (olikohan se sen niminen?) tuntui toimivan parhaiten ja siitä saatiinkin oikein näppärä.

20-21 oli paras persjätöllä. Tämä kuitenkin vaati, että koira osasi itsenäisesti pysäytyskontaktin ja kesti ohjaajan juoksemisen ohi. Tildalle vaikea. Lotalta tulikin ohjeeksi tuo kontaktien tehotreeni. En luota siihen, että Tilda ottaa kontaktin oikein ja jään siksi viereen varmistamaan sen liiankin tarkkaan. Tulevaisuudessa en voi radalla kytätä jokaista kontaktia, on voitava pysyä itse liikkeessä koko ajan. Tätä pian treeniin! 23-24 oli sama juttu. Itsellekin oli tosi vaikeaa tehdä persjättö kontaktilla, kun on tottunut sitä varmistamaan. Aalta koira oikeaan käteen ja pakkovalssilla hyppy 24.

Ihanaa, kun joku oli huutamassa "mene jo!" kun jäin hidastelemaan ja odottamaan Tildaa! Sitä tapahtuu luvattoman paljon. Kuinka paljon vauhtia tuohon ferrariin saisikaan lisää, kun itse painaisi vaan kaasua... Kovasti tykkäsin tästä Lotan koulutuksesta, kuten tykkäsin jo edellisestäkin. Toivottavasti pääsisi vielä jatkossakin naisen oppiin! Meille oli jokaiselle jaettu treeniaikaa 2x15min, mutta Tildalle jako oli liian tiukka. Puoli tuntia kolmeen osaan olisi voinut olla parempi meille. Vaikka treenien välissä vein ketun autoon odottamaan, niin eihän tuo mitään huilannut. Eikä huiliaika ollut edes kovin pitkä.

Jäähdyttely kavereiden kanssa metsässä rankan treenin jälkeen oli meille enemmän kuin tervetullut. Kuinka kolme tolleria osasivatkaan lukea toisiaan ja leikkiä yhdessä, vaikkeivat olleet aiemmin temunneet keskenään... :)

Agilitypulma nro 2

Tilda tulee kuin tuleekin edelleen riman ali. Vastaavanlainen tiukka takaakierto hypylle kuin viime viikolla oli eilenkin radassa ja ensimmäisestä kerrasta alkaen Tilda alitti riman. Ei kai tästä nyt tule seuraava suuri taistelu... Juuri kun edellisestä päästiin.

Onko se vaan niin herkkis, että otti itseensä viime viikkoisen riman pudotuksen? Jumia tai muutakaan fyysistä ongelmaa ei pitäisi olla, mikä estäisi hyppäämästä. Ja itseasiassa, kun otin lelun käteen ja ohjasin, niin hyvin pystyi kiertämään ja hyppäämään. Palkka kun oli tuloillaan... Ilman palkkaa kädessä ja rataa tehdessä Tildasta näki jo paria metriä ennen estettä, ettei sillä ollut aikomustakaan hypätä. Laitettiin sitten kaksi rimaa päällekäin, jottei ali menemisen mahdollisuutta enää syntyisi. Näin kettunen hyppäsi ilman ongelmaa. En tiedä sitten, mikä olisi oikea keino lopettaa heti alkuunsa tällainen rimojen alittelu? Matalistakin rimoista kun tuo menee ali. Paljoa ei treeneissä lohduttanut, että kontaktit oli Tildalla tosi hienot ja meno muutenkin oikein näppärää.

Onneksi kohtalo puuttui peliin maanantaina, kun en ajatuksista huolimatta ilmoittanut meitä huomiselle hyppärille. Taas olisi ensi viikonloppuna mahdollisuus kisata, mutta en taida uskaltaa... Alan kohta itse varoa takaakiertoja ja soppa sotkeutuu entisestään. Voi itku.

Agilitykuulumisia

Agilitysta on selvästi muodostunut minulle se laji, joka saa hetkessä mielen mustaksi tai sydämen pakahtumaan ilosta. Onneksi en ole asian kanssa yksin, vaan taidetaan olla Tildan kanssa samoilla linjoilla! :)

Kasvavan innon ja eri kouluttajien näkemysten ja vinkkien ansiosta olen alkanut kiinnittää ohjaukseeni entistä enemmän huomiota. Nyt ei enää löysäillä (jos ollaan tähän asti löysäilty), vaan yritetään johdonmukaisesti kehittyä ja tavoitella unelmia.



Uusilla kengillä uusiin juoksuihin. Joko mennään?

Paljon ollaan viime aikoina saatukin ajatuksen aihetta. Joku aika sitten omissa ryhmätreeneissä tuuraava kouluttaja kiinnitti huomiota valssiin. Rytmitykseni oli hukassa ja Tilda pääsi livahtamaan pitkälle kaarrokselle esteen jälkeen. "Helppo" ohjaus ei olekaan niin helppo ja olen unohtanut sen koko olemassaolon yrittäessäni keskittyä "hienompiin" kuvioihin. Valssin treenaaminen erityisesti ahtaisiin esteväleihin kuuluu siis meidän treenisuunnitelmaan. Rytmitys yleisestikin tuntuu olevan minulta kadoksissa, joten siihen aion kiinnittää huomiota.
Viime viikolla ostin sitten irtovuoron ProCanikselta Markon opissa. Treeni ei sujunut ollenkaan niin kuin oli tarkoitus Tildan ollessa aivan liian täpinöissään, mutta hyviä vinkkejä saatiin ehdottomasti. Ja mennään uudestaan, kunhan ehditään! Markolta sain muistutuksen vastakäännöksestä. Tilda ohjautuu vastakäännöksellä oikein näppärästi, joten sitä on sen kanssa helppo käyttää. Puomia ja kontakteja puitiin. Marko huomautti, että kannustan Tildaa puomilla sen vapautuskäskyllä. Nyt olenkin yrittänyt muistaa olla hiljaa ja käyttää radalla "tule" -sanaa ainoastaan lähdössä ja kontakteilta vapauttaessa. Kontaktit ovat myös asia, jossa on muistettava olla jatkossa erityisen johdonmukainen ja tiukka. Tilda on ruvennut hyppimään aan alastulokontaktin ja juoksemaan puomilta läpi. Pitkälle ei sellaisella menolla pötkitä, joten nyt ruvetaan karsimaan tällaista vallattomuutta pois. Tilda tasan tarkkaan osaa kontaktit, joten ne aion vaatia. Jatkossa esteeltä ei voi jatkaa eteenpäin ilman kunnon 2on2offia. En kyllä tiedä vielä, kuinka kisatilanteessa hoidan tämän... Markon mukaan palautus kontaktille ja hylly. Ihan ei taida oma pää olla siihen valmis... Johdonmukaisuus myös lähtöihin. Yleensähän Tilda pysyy lähdöissä hyvin, mutta silloin tällöin tulee tilanne, jossa peppu nousee maasta. Silloinkin palautus ja uusi lähtö.

Viime torstaina sitten ryhmätreeneissä oikein keskityin kontakteihin, kun radalla oli kaikki kolme kontaktiestettä. Ensimmäisellä kierroksella jouduin palauttamaan joka esteellä ja palkkasin, kun Tilda otti kontaktin hyvin. Toisella kierroksella sainkin jo pelkästään kehua. Aankin Tilda otti upeasti, vaikka en voinut itse aan alla olevan putken takia olla vieressä kontaktia varmistamassa. Hienojen kontaktien vastapainoksi Tilda kuitenkin päätti olla hyppäämättä, kun ohjasin takaakiertoon. Ensimmäisellä takaakierrolla kettunen pudotti riman ja otti ilmeisesti nokkiinsa sen verran, ettei voinut enää hypätä, vaan sujahti riman ali. Toivotaan, että tyhmä takaakierto unohtuu seuraavaan treenikertaan mennessä. Taas muistutus Tildan herkkyydestä joidenkin asioiden suhteen...

Parempia ohjauksia ja rytmitystä sekä kontakteja... Niistä on meidän treenit tehty! Kakkosluokan kisojen korkkaaminen on venähtänyt vähän pitkäksi, mutta ei kai tässä kiirehtiä pidä. Olin jo suunnitellut kisoja viikon päähän, mutta ehkä järkevämpää olisikin palauttaa vielä niitä kontakteja pikkuketun mieleen. Ei viitsisi ehdointahdoin mennä pilaamaan johdonmukaisuutta tai ottamaan hyllyjä... Hyppäri kyllä voisi houkutellakin!

Doboilua!

Eilen päästiin Tildan kanssa kokeilemaan doboa, kun Koirapalvelu Taidogas järjesti Tutustu doboon -päivän. Pitkään olen halunnut tätä lajia päästä kokeilemaan, sen verran hauskalta se on kuulostanut. Ja onneksi nyt päästiin - jäin koukkuun!

Tutustumispäivän doboilu kesti tunnin ja sisälsi kattavasti vähän kaikkea dobosta. Ensin tehtiin lämmittelyliikkeitä koiran kanssa. Ne olivatkin meille tuttuja pyörähdyksiä, venytyksiä ja pujotteluita. Sitten päästiin pallon kimppuun! Pallo omien jalkojen välissä koiraa houkuteltiin sen päälle istumaan. Ei ollut Tildalle hankalaa ja äkkiäkös tuo pallon päälle kiipesi. Siinä sitten erilaisia liikkeitä tekemään... Tehtiin välissä aina ihmisten liikkeitä, jotta koirat pääsivät huilaamaan. Rankkaa on tuo tasapainoilu pallon päällä ainakin aloittelijalle ja Tildasta näki pian, kuinka se väsähti. Pikkukettu makoili personal trainerina vieressä, kun punnersin pallon kanssa tai tasapainoilin tyynyllä. Eipä ole sellaista montaa kertaa nähty! Innokkaana Tilda silti teki hommia, kun oli sen vuoro ja tasapainotyynyn kanssa temppuiltiin kumpikin. Tunnin lopuksi vielä pienet venyttelyt koirille ja dobokatsaus oli siinä!

Kylläpä innostuttiin! Hauskan yhteisen tekemisen lisäksi dobo kehittää lihaksia sekä koiralla että ihmisellä ja sanoisin sen tukevan hyvin myös muita harrastuksia. Tasapainotyynyn aion ostaa kotiin pikapuoliin ja dobo-kursseja jo katselin myös...

Dobo!

Harvoin näkee Tildaa treenihallilla maan tasossa...



Pikkuketulla on kivaa!

Samaan syssyyn saatiin myös vieraita, kun Jonna ja Lova tulivat viikonlopuksi meille kylään. On noita kahta erilaista kettua niin hauska seurata. Molemmilla on omat pöhköt tapansa. Leikkiä ei kavereille enää oikein sisällä synny. Joskus kun niitä ei saanut lopettamaan leikkiä ollenkaan... Ovat tainneet kasvaessaan muuttua sen verran erilaisiksi. Lova on toisaalta tosikko ja Tilda toisaalta herkkis, eikä toinen voi käsittää toisen hömpötyksiä juuri sillä hömppähetkellä. Kuitenkin toisen seurasta nautitaan ja ulkona juostaan kovaa kilpaa! Voi muruja! <3