Viimeinen agiliito

...kunnes ensi viikolla uudet kujeet agiliitelyn suhteen! Hannan treeneissä oltiin torstaina kuitenkin viimeistä kertaa tältä erää. Haikea mieli vähän jäi, puolisen vuotta tässä oltiinkin Hannan valmennuksessa oltu. Tunnelmaa latisti myös kepit, jotka eivät sujuneet sitten millään. Edellisellä kerralla oli sama juttu. Tuplaväli ohjureissa koitui hankaluudeksi, vaikka joskus aiemmin Tilda on mennyt senkin hienosti ilman ongelmia. Mikälie unohdus kettuselle tullut... Positiivista oli kuitenkin ratapätkä, jossa sain välistävedot menemään aika hyvin nappiin! Niin se vaan on omasta ohjauksesta kiinni, kuinka koira radan lukee. Välillä tuntuu, että Tii osaa ja minä en. Keinuakin tehtiin eteenpäin. Siinä sainkin olla pikkuketusta ylpeä! Aiemmin Hanna on laskenut keinun alas, mutta nyt parin laskukerran jälkeen Tilda meni keinun ihan itse. Ja hienosti menikin, kontaktille pysähtyen. :)

Viime treeneissä meillä on ollut työn alla taas lelupalkan palauttaminen. Ostin Tildalle uudeksi palkkaleluksi nahkaisen ja vinkuvan patukan, joka onkin ilmeisesti huomattavasti parempi lelu kuin edellinen motivointipatukka. Edellisen lelun Tii toi mulle ilman rallatuksia ja pystyin hyvin palkkaamaan sen. Nyt kuitenkin lelu on sen verran kiva, että sillä palkkaaminen aiheuttaa juoksentelun ympäri kenttää. Namilla Tildan saa juuri ja juuri luokse, mutta hyvin se pitää huolen, että en nappaa lelua siltä. Viime treeneissä muutaman kerran houkuttelun jälkeen treenin lopussa sain jo lelua takaisin, mutta varmasti jokunen treenikerta tästä eteenpäinkin menee siihen, että harjotellaan lelun tuomista ja yhdessä leikkimistä. Toinen meidän harjottelunpaikka on passiivisuus. Tildan on tosi vaikea odottaa kentän laidalla omaa vuoroa, saati sitten katsella muiden agiliitoa. Eikä pelkkä pieni piippaus riitä tässä kohtaa... Muistan kyllä joskus saaneeni ohjeen, että tollerin kanssa passiivisuustreeni on aina hyvästä, motivointi kun ei ole ongelma.

Maanantaina alotettiin Tildan kanssa tokon jatkokurssi. Olin vähän huolissani, että onko kurssi meille sopiva, kun ollaan tokon alkeet jätetty kokonaan välistä. Tokon pentukurssilla ollaan kyllä käyty ja Nuuskuilla peto-kurssilla, sekä sitten itsenäisesti treenailtu jo alokasluokan liikkeitä. Ihan sopivalta kurssi kuitenkin vaikutti, on se Tiitii sen verran taitava! Aluksi käytiin kyllä kamppailua siitä, voiko märkään ja kuraiseen maahan istua ollenkaan... Alotettiin tokotreenit peruspujottelulla. Meidän vahvuus ei näkynyt tällä kertaa, kun nenä meinasi koko ajan viedä pikkukettua harhateille. Loppupujottelusta kontakti pysyi paremmin ja kouluttaja sitä kehuikin. Sitten tsekattiin perusasennot ja luoksetulo. Perusasento oli kuulemma Tildalla vähän vino välillä. Peilin eteen siis treenaamaan ja palkkaamaan vain suorasta asennosta. Teen myös huomaamattani vieläkin pienen apuliikkeen kädellä, josta jo pitäisi päästä eroon. Luoksari on meillä myös hyvällä mallilla, kunhan saadaan tuo perusasento täysin suoraksi. Kouluttaja kuulosti yllättyneeltä, kun sanoin Tildan tulevan luokse suoraan perusasentoon "sivu" -käskyllä. Taitava Tii ja yksi liike täysin valmis!

Ensi viikolla jatketaan tokolla ja aksan uusilla kuvioilla. Taidetaan myös ottaa paljon metsässä juoksemista ja ehkä vähän noutoja siinä sivussa. Tuntuu tyttönen saaneen juoksunjälkeisen olotilan voitettua ja on nyt täynnä energiaa ja intoa. Tästä onkin jo aikaa, kun viimeksi Tilda on näin paljon hyppinyt, loikkinut ja riekkunut!

1 -vuotias!

Viime viikon tiistaina vietettiin virallisesti Tildan synttäreitä. Hullua, kuinka aika on kulunut nopeasti ja mulla on nyt jo vuoden ikäinen ikioma tolleri. Niin on pikkuisesta villitollerin poikasesta kasvanut kaunis kettunen. :) Kuvia napsinut myös Sari ja Jonna.



Pieni tutkimusmatkailija <3



Vauvana nukutti paljon.

Hieno (inhottava) heijastinliivi!

Mitä iso edellä, sitä pieni perässä.

Hei oho mä oon täällä ylhäällä!



 

Juokseminen on lempparia, talvella lumessa ja kesällä metsässä.

Metsäläinen

Miten nii ei saa mennä kukkapenkkiin?

 

Tylsyys..

Uiminen onki kivaa!

Hieno 1 vuotias <3



Kaikenlaista ollaan ehditty puuhastelemaan niiden kymmenen kuukauden aikana, mitä Tilda on meillä asunut. Ollaan agiliidelty jo puolisen vuotta...

 



...harjoteltu noutamista damilla ja variksella...

...treenailtu tokoa siinä sivussa...

...ja touhuttu kavereiden kanssa. :)

Erittäin hyvä Taateli!

Vielä oli yksi näyttelyreissu odottamassa ennen taukoa näissä puuhissa. Seuraavaksi tähtäimessä on sitten ensi vuoden puolella joku näyttely, kunhan Tilda täyttää sen 15kk... Tänään matkattiin kuitenkin vielä aamuvarhain Hyvinkäälle ryhmikseen Jonna ja Lova mukanamme. Näyttelypaikka ei saanut minulta montaa tähteä, eikä ilmeisesti Tildaltakaan, kun koko ajan ja jokapaikassa oli jotain epäilyttävän kuulosta tai näköstä. Maassa hyppi sammakoita, ympärillä lenteli sudenkorentoja ja puiden takana kulki epäilyttäviä ihmisiä vedettävien häkkien kanssa. Rankkaa on olla pahimmassa mörköiässä ja rankkaa on myös ymmärtää ne kaikki möröt, joita ei näe kuin kettunen itse...

Itse näyttely meni kuitenkin oikein hyvin ja tuloksena olikin JUK-2 erittäin hyvällä arvostelulla. Hyvä Tii ja hyvä Jonna!

"Erittäin hyvän tyyppinen, tasapainoinen mittasuhteiltaan aika juniori. Kuono-osa voisi olla täyteläisempi. Vielä hieman taakselaskeva kallo-osa. Hyvä kaula, syvä rintakehä ja hyvä runko. Sopiva raajaluusto, riittävät takakulmaukset. Korvissa vielä mustaa karvaa, muuten hyvä väritys. Tasapainoiset liikkeet. Esitetään erinomaisesti." (Kirsi Nieminen)

Tilda 11,5kk

Tollerikehässä oli tuomariharjoittelija myös, jolle tuomari jutteli välissä sitäsuntätä. Mustien korvakarvojen kohdalla tuomari oli korostanut harjoittelijalle, että täytyy kirjoittaa arvosteluun vielä, koska mustat karvat saattavat lähteä pois iän myötä. Pientä toivon hiukkasta ei siis ole heitetty hukkaan ja Tildan korvat pääsevät tehonyppimisen kohteeksi!

Näyttelyretken jälkeen suunnistimme pari päivää etuajassa juhlimaan Tildan synttäreitä kavereiden kesken. Mukana menossa Mustavuoren sorakuopalla ja rinteillä oli kaverit Lova, Sella ja Nemo. Kuvaajana Sari.

Synttäreitä juhlimassa Lova, Tilda, Nemo ja Sella





Pian synttärisankari.. :)

Riistatreeni

Tänään oli tolleriyhdistyksen yhteistyö ja noutojen alkeet -kurssin toinen ja viimeinen kerta. Kivasti taas sai uusia vinkkejä ja uusia näkökulmia kouluttaja Suskilta! Aloitettiin tottelevaisuudella. Luoksepäästävyydessä Tilda istui kiltisti sivulla, kun Suski kätteli ensin minut ja moikkasi sitten Tildaa, joka tyytyi vaan tökkäsemään kuonolla Suskin kättä. Pieni tökkäsy kuonolla riittää, ylitsevuotavan innokkaasti ei tarvitsekaan ihmisiä vastaanottaa. Pujottelussa toisten koirakoiden ohitse nenä meinasi viedä kettusen mennessään. Kuulolla Tilda ei ollut ollenkaan ja maassa oli jotain paljon mielenkiintoisempaa kuin minä. Toiset tollerit eivät tässä kohtaa kiinnostaneet ollenkaan Tildaa, joten siinä mielessä pujottelu onnistui. ;) Tässä onkin meillä haastetta, kuinka saan itseni kiinnostavammaksi kuin hajut maassa sillon, kun nenä vie Tildaa. Tuoksujen vetovoima riippuu paljon Tildan vireestä ja silloin tällöin hajut vievät voiton kaikesta muusta. Namit tai äänenkäyttö eivät tähän mennessä ole tuottaneet suuria tuloksia... Onneksi kuitenkin nuuskuttelu on tosi toimissa usein vähäisempää ja kontakti on se meidän juttu.

Ennen riistan esiin ottamista tehtiin vielä perusnoudot kaikille. Tilda oli hihnassa noudon ajan, jotta vältyttiin damin omimiselta. Hyvin Tii hakikin damin ja toi minulle. Tärkeäksi vinkiksi saatiin kuitenkin treeni, jossa otan ensin Tildan vastaan hellitellen ja jätän damin huomiotta. Lopuksi vasta "kiitos" ja dami nätisti käteen. Suski huomasi nimittäin, että kettunen jäi kauemmas minusta, kun olin käsi ojossa ottamassa damia siltä vastaan. Luoksetulo ja palautukset ovat kuitenkin kiva asia!

Sitten päästiin variksen kimppuun. Tilda nuuhki aluksi varovasti varista, joka olikin aika jännä juttu. Suski sitoi siivet varikseen yhdeksi paketiksi ja houkutteli Tildaa ottamaan linnun. Ottihan se tyttö sitten kiinni ja kantoi pienen matkan. Siipien irrotessa ote oli edelleen siivestä ja riekkumistakin oli havaittavissa. Tiukan kiellon kun Tildalle antoi riekkumisesta, niin kettu tuli varmistamaan tekemisiään. Uusi haku käsky ja varista kohti! Riistan kanssa täytyy lukea Tildaa tarkasti ja olla nopea palkkauksissa ja kielloissa. Suskin sanojen mukaan Tii on riistakoira, jota ei namit kiinnosta, jos vieressä on riista. Kiva kuulla, ettei riista olekaan ongelma. Enemmän täytyy varoa omimista Tildan kohdalla kuin sitä, että se jättäisi riistan ottamatta. Pupuakin katsottiin lopuksi ja selvästi se on "helpompi" Tildalle kuin varis. Omiminen ei niin vahvasti tullut esille ja Tii jopa kantoi pupua nätisti, otti katsekontaktin ja luovutti minulle. Riistan ohi kävelemistä aletaan treenailemaan myös ja sen spontaania noutoa ohikävellessä ja luovutusta.

Loistavat treenit oli Suskin kanssa viime viikolla ja tänään! Kotiin tuomisiksi saatiin paljon ajatuksia ja vinkkejä sekä pakastimen täytteeksi varis ja lokki. Yksi hirvikärpänenkin löytyi Tildan turkista...

Tilda käskyttää!

Loisto tyttö Tilda!

On mulla vaan super treenikaveri! Enemmän fiiliksellä ei vois Tilda töitä tehdä! Eilen Hannan agilityssa tehtiin hyppy-muuri-mutkaputki-puomi -sarjaa. Upeasti Tilda selvitti esteet ja juoksi vauhdilla puomin ja pysähtyi kontaktille. Hyvin se on oppinut hallitsemaan kroppansa niin, että melkoisesta vauhdistakin pystyy kontaktille jäämään. Toisessa sarjassa oli pujottelua hypyillä eli välistävedot kolmelta hypyltä. Jotenkin heti alkuun yksin liikettä treenatessa oli luottavainen olo, että nyt se saattaa sujuakin. Ja Tildahan oli tarkka tyttö: pujotteli hypyt ja sukelsi putkeen! Vauhtia olisi pujotteluissa saanut olla enemmän, mutta kyllä se tulee ajan kanssa, kun enemmän harjotellaan. Keinu on meillä nyt aksassa projektin alla ja malttitreeni... Kuinka voisi olla vaan kentän laidalla syöksymättä ja piippaamatta.

Tänään sitten oltiin Tolleriyhdistyksen aluetoiminnan järkkäämällä "yhteistyö ja noutojen alkeet" minikurssilla. Aloitettiin perustottelevaisuus osuudella tänään ja ensi viikolla jatketaan maastotreeneillä. Ihania ja taitavia tollereita olikin saapunut treenailemaan! Treenien alussa, kouluttaja Suskin tullessa Tildaa ja minua moikkaamaan, huomio kiinnittyi Tiin tummiin korviin. Kerroin siinä sitten viikonlopun ryhmismenestyksestä ja Suski olikin yllättynyt. Tuomarimme siellä oli kuulemma oikein tollereihin erikoistunut tuomari, joka varmasti tiesi rotumääritelmän. Ihmettelin, kun mitään sanomista ei Tildan korvista tullut, mutta kuulemma jos on muuten tosi hyvä koira, niin pienet virheet sallitaan. Näinkö se sitten onkin... ;) Tildan maahanmenosta muita koiria vastaantullessa Suski sanoi, että se on Tildan tapa ottaa muut koirat vastaan, eikä sitä pitäisi yrittää korjata. Miksi koiran pitäisi seistä tai istua vastaanottaessa toisia? Niin miksi? Koiria ohittaessa ei kyllä tarvitsisi mennä maahan, mutta kun ei aina tiedä pääseekö sitä toista moikaamaan vai ei.

Peto-osuudessa tehtiin ensin luoksepäästävyys. Tilda istui perusasennossa täysin paikallaan, kun Suski tuli moikkaamaan. Tuijotti vaan minua silmiin. "Se on sen tapa." Seuraavaksi pujoteltiin koirakoiden väleistä. Tätä on tehty monta kertaa ja sen huomaa. Kontakti säilyi minuun koko ajan vieressä kulkien. Suski huomautti tekemisen olevan Tildasta kivaa, koska sen häntä heilui jatkuvasti. Meidän kontakti saikin kehuja monessa kohtaa. Seuraavaksi oli luoksetulojen vuoro. Kutsuin Tildan pillillä luokse ja sieltähän se pinkoi vauhdilla mamin luo, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen muualle. Damien vuoro oli sitten. Tehtiin kaksi vastakkaista jonoa ja meillä jokaisella oli oma dami. Kun koirakot kävelivät toisiaan vastaan, heitettiin dami vastaantulevan koiran eteen. Koiran piti spontaanisti ottaa dami matkaansa ja kantaa matka loppuun. Treeni oli hyvä ja oli kiva huomata, että Tilda ei yrittänytkään lähteä damin kanssa muualle kuin meidän kulkusuuntaan. Pudotuksia tuli, mutta kehotuksesta Tilda otti damin takaisin mukaansa ja antoi käskystä minulle. Jännitystä ensi kertaan, kuinka noudot maastossa sujuvat ja mitä Tii meinaa taas variksesta ja lokista... Ehkä pari kertaa voisi perusnoutoa käydä muistuttelemassa mieleen ja ottaa variskin mukaan.

Treenin lopuksi tutustuttiin pupuun. "Pupu" oli jäniksenkarvapussi, jonka sisällä oli hernepusseja. Arvelin karvaisen riistan olevan enemmän Tildan mieleen kuin sulkaisen ja oikeassa olin. Pienen nuuskuttelun jälkeen Tilda otti pupun suuhunsa ja kantoi sitä hetken. Olipa taitava tyttö! Innolla odotetaan jo ensi tiistaita ja maastotreenejä. Nyt loppuviikon puuhailuja suunnittelemaan!

Murumustakorva näytelmissä part 2

Nyt on takana oikein kunnon näyttelyviikonloppu! Lauantaina ajeltiin Lahdesta Mäntyharjulle ryhmikseen Sarin ja Sellan kanssa. Odotuksia näyttelyn suhteen ei juuri ollut. Lähinnä halusin saada Tildalle arvostelun ja toivoin tietenkin varovaisesti, että jonkin tuloksenkin saisi. Mustia karvoja kun edelleen on Tiin korvissa vähän. Päälaelta ja hännästä mustat kohdat näyttävätkin nyt melkein hävinneen. Junnunarttuja oli kolme saapunut paikalle. Tilda käyttäytyi hienosti kehässä ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja tutkia. Lopulta kehäsihteeri näytti meille sinistä lätkää: erittäin hyvä. Kilpailuluokasta tulokseksi saatiin JUK-2. Näinkään hienoa suoritusta en odottanut, joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Ensimmäinen virallinen tulos on nyt plakkarissa. :) "Feminiininen hyvä narttu. Muuten hyvä pää, mutta hieman takaluisu kallo. Hyvä pigmentti, lempeä ilme. Erittäin hyvä ylälinja. Luisu lantio. Hyvä rinnan muoto. Kokoon sopiva luusto. Hieman niukat takakulmaukset. Sujuvat sivuliikkeet, kapea takaa ja edestä. Kaunis väri ja karva. Kaunis käytös." (Raija Tammelin)
Sellakin pärjäsi näytelmissä upeasti sijoittuen avoimen luokan narttujen ensimmäiseksi!

Tilda ja Sella (kuvan napannut Sari)

Tämän päivän näyttelystä ei sitten ihan yhtä hyvä mieli jäänytkään. Aamulla otettiin vaihteeksi Jonnan ja Lovan kanssa suunnaksi Jämsä ja Tollershow. Olin ilmoittanut Tildan x-luokkaan, joka oli hylkäävän virheen omaaville koirille. Olimme ajoissa perillä, jotta ehtisi nähdä tuttuja ja katsella kehiä vähän. Aikataulu näyttelyssä olikin tunnin verran myöhässä ja odottelua oli sitten paljon. Liian paljon Tildalle ottaen huomioon myös edellisen päivän Mäntyharjun reissun... X-luokassa narttuja oli kolme. Keskittyminen Tildalta oli loppunut ajat sitten ja kehä oli täynnä nameja, joita oli haisteltava. Liikkeet menivät siis nenä maassa. Seisoa Tii jaksoi onneksi hyvin ja tutkittuakin tuomari sai. Tulos oli kolmas. "11kk. Aavistuksen pitkänomainen narttu. Vahva pää. Hyvä kaula. Vahva luusto. Pitkä lanneosa. Riittävästi kulmautuneet raajat. Pehmeä ylälinja. Hyvä häntä. Liikkuu hyvin kauttaaltaan. Esiintyy erinomaisesti. Lyhyessä turkissa." (Satu Ylä-Mononen)

Parista näyttelystä meillä on vielä tulos haaveena, mutta sitten saavat näyttelyt jäädä Tildan ehdoille. Keskitytään agilityyn ja jossain järjestyksessä tokoon ja taipparitreenailuun. Mejän kokeilu taitaa jäädä ensi vuoden puolelle, jos nyt yhtäkkiä jostain ei ilmesty siihen sopivaa tilaisuutta.

Väsynyt Taateli valtaa parhaat paikat <3

Peto-testi suoritettu

Tiistaina oli meidän viimeinen Nuuskujen pentukurssin treenikerta ja kouluttaja piti meille peto-testin. Taipparikurssille osallistumisen ehtona on hyväksytysti suoritettu peto- eli perustottelevaisuustesti. Läpihän se meni meiltä kaikilta kurssilaisilta, joten jospa kevääksi saisi Tildankin taipparikurssivalmiuteen.

Ensimmäisenä testattiin luoksepäästävyys. Oikein yllätyin, kuinka rauhassa Tilda istui vieressäni. Ei yrittänytkään loikata tervehtimään kouluttajaa tai peruutella jalkojeni taakse, vaan hamusi ainoastaan nameja kädestäni. Toinen tehtävä oli pujotella rivissä olleiden muiden koirakoiden välistä pariin kertaan. Helppoa pikkuketulle, joka seurasi vieressä koko ajan pitäen kontaktia minuun. Näiden tehtävien jälkeen lähdimme pellolle tekemään luoksetulot, perusnoudot ja tutustumaan taas varikseen ja lokkiin.

Luoksetulo on Tildan kohdalla myös helppo ja varma liike. Ainoa ongelma tässä luoksarissa oli heinikon pituus, joka esti Tildan näkyvyyden. Jätin Tiin ensin ilman hihnaa odottamaan, kun lähdin kävelemään kauemmas, mutta heinikon ollessa niin pitkää, ettei Tilda varmasti nähnyt sen takaa kulkuani, se nousi perääni. Otettiin sitten uudestaan, niin että kouluttaja piti Tiiteliä kiinni. Hieno luoksetulo siitä tulikin! Sitten.. Markkeeraus ei mennyt yllättäen ihan nappiin. Olin jo valmiiksi varautunut Tildan temppuiluun palautuksessa ja yritin saada sitä hyvään noutovireeseen. Hyvin Tii lähti noutoon ja oli jo tulossa luokse, mutta pysähtyi kuitenkin matkalle ja pudotti damin. Kun kouluttaja lähti "ajamaan" Tildaa luokseni, nähtiin taas kuinka kettunen meinasi, että kouluttajalla voisi olla jotain kivempaa hommaa kuin damin palautus. Onneksi Tilda päätti kuitenkin napata damin mukaansa ja tuoda minulle. On sillä vaan omat jekkunsa. Kouluttajan kanssa puhuttiinkin, että Tildalle on tehtävä nyt selväksi, että se tekee väärin, kun jättää damin tuomatta. Se aivan varmasti tietää kuitenkin, mikä on homman nimi ja mitä sen kuuluisi tehdä. Aina ei vaan viitsi. Kielto siihen kohtaan, kun Tilda meinaa lähteä damin kanssa tai ilman muualle kuin luokseni. Tildan nouto meni testistä läpi jokatapauksessa. Onneksi niitä erinomaisesti onnistuneita noutojakin ollaan Tildalta nähty tämän kurssin aikana.

Varis oli seuraavana vuorossa. Se heitettiin Tildalle, vaikka tiedossa oli, ettei noutoa siitä saataisi aikaan. En oikeastaan nähnyt kovinkaan paljon, mitä pikkukettu variksen kanssa puuhasi pitkässä heinikossa, mutta samaa siivestä roikottamista se taisi olla, mitä omissa treeneissäkin. Ei ainakaan enempää. Täytyy nyt kokeilla, jos linnun sitoisi yhtenäiseksi paketiksi, eikä siivet roikkuisi levällään. Mietin myös, että voisi kokeilla pilliä noudoissa. Pillittäisi Tiin luokse, kun se ottaa damin ja kääntyy kohti. Pilliluoksetulot on toiminu yksittäisinä ainakin tosi hyvin, paremmin kuin "täällä" -käskyt. Niin paljon vaan olisi treenailtavaa, etten tiedä miten ehditään kaikkea... Toko-innostuskin sen kun kasvaa. Siitä ehkä myöhemmin lisää. :)

Sari kuvannut niitty-Tiin :)