Itku, mikä villikko!

Sinne se lähti autoa haukkumaan. Ja tänään sama homma miesten kanssa, jotka oli tarkastamassa verkkoja jäällä. Mitä ton kakaran kanssa voi tehdä? Se on menoa heti, kun joku epäilyttävä kohde osuu Tildan silmään. Haukuttava saattaa olla vaikka kuinka kaukana ja vaikka muutakin puuhaa olisi tarjolla, niin korvat unohtuu matkalle siltä seisomalta. Tänään oli järven jäällä hauskaa ehkä viisi minuuttia. Tilda spurttaili innoissaan ja tuli vauhdilla luokse kutsusta. Se siitä hyvästä fiiliksestä, kun yhtäkkiä kokoajan näköpiirissä olleet tyypit herättivät kettusen huomion. Kauas Tilda juoksi haukkuen ja käskyillä, kielloilla, kutsuilla tai pillillä ei ollut mitään väliä. Onneksi se edes jää jonkun matkan päähän haukkumaan. Jos jotain hyvää pitää hakea... Lopulta lähdin kävelemään pois päin pillittäen ja käden levällään. Hetken päästä Tii vilkaisi minuakin ja mietittyään lähti pinkomaan tuhatta ja sataa luokse. Hieno kettu siinä kohtaa, mutta kotimatka sujuikin sitten hihnan päässä. Mentiin haukun kohteena olleiden miesten ohikin ja vähän meinasi haukkua päästä siinäkin. Hihnassa Tilda kuitenkin kuuntelee paremmin ja jopa pystyy käskystä lopettamaan haukun ja melkein unohtamaan epäilykset.



Viime keväänä onnistui tälläinenkin lenkkeily.

 

En tiedä onko iällä vaikutusta Tildan käytökseen. 16 kuukautta tuli juuri täyteen. Mörköikää en osaa Tildaan yhdistää, onhan tätä samaa touhua jatkunut jo ainakin kesästä asti. Metsässä lenkkeilijöiden

tai marjanpoimijoiden kanssa on siis ollut samat ongelmat. Vai kuinka kauan "mörköikä" kestää? Rasittavaa se ainakin on ja turhautumisen tunne on valtava, kun kaikkea on kokeiltu ja mikään ei auta, kun haukkuminen alkaa. Terävä kettu saisi olla vähän vähemmän terävä...



Vanha vuosi ja uusi vuosi

Viimeistä joululomapäivää vietellään.. Ihan kiva toisaalta jo taas palata huomenna arkeen (saa ehkä tehtyäkin jotain), vaikka on ollut ihanaa lomaillakin tämä pari viikkoa. Vuosi vaihtui meillä rennoissa tunnelmissa, eikä rakettien paukettakaan tarvinnut sen kummemmin ilmoittaa. Viime vuonnahan Tilda oli vielä niin pikkuinen, että tuskin edes ymmärsi ihmetellä muutamaa rakettia, kun niin paljon muutakin maailmaan mahtui.


Helmikuussa 2012 järven jäällä ihmettelemässä

Mitä uutta ja ihmeellistä sitten viime vuoteen mahtui? Tammikuussa Tildan rokotukset saatiin kuntoon ja päästiin aloittamaan treenailut todenteolla. Olin suunnitellut Tildan kanssa harrastettavan tokoa, agilityä ja noutojuttuja ilman sen suurempia aikataulusuunnitelmia ja niinhän siinä sitten kävi, että talvi ja kevät toi tullessaan niitä kaikkia. Oli tunne, että kaikki harrastukset pitää saada alulle, kun Tilda on vielä pieni ja oppivainen ja sen pitää kokea kamalasti kaikkea. Sitä se sitten oli.. Käytiin tokon pentukurssia (josta oli kyllä suunnaton apu pienen Tiitiäisen kanssa), noutajien pentukoulutusta ja agilityä (johon hurahdettiin kettusen kanssa kumpikin ihan tyystin). Taisi kevääseen muutama match showkin mahtua ja viimeisenä pentunäyttely.

Näyttelytreenien lomassa...

Kesällä alettiin ottaa jo rauhallisemmin. Kaikkea ei vaan ehdi tehdä yhtäaikaa ja niin, että tulisi tehtyä ja treenattua kunnolla. Tokoa siis jatkettiin kotona se, mitä jatkettiin. Pääasiassa taisi meillä tällä saralla harjoitukset liittyä arkilenkkeilyyn ja hihnassakävelyyn. Tildan omapäisyys kun tuli esille erityisesti hihnalenkillä, kun hihnan päiden kävelynopeus ja suunta eivät ihan kohdanneet... Myös toisten koirien ohittamista harjoiteltiin (ja harjoitellaan edelleen tietyissä tilanteissa), ettei aina tarvitsisi mennä maahan odottamaan kaukaa tulevaa koiraa. Agility jatkui kesällä tehotreeninä, kun käytiin omatoimitreenejäkin tekemässä. Näin jälkeenpäin ajatellen suunnittelin treenit huonosti, eikä siksi edetty kuitenkaan yksittäisillä esteillä niin paljon kuin olisi voitu.Noutamisessa ei Tildan kanssa ole voinut kiirehtiä. Se on kehittynyt ajan kanssa ja varmaan kehittyy edelleen kakaran kasvaessa. Pieni toivonkipinä joskus taippareihin asti selviämisestä syttyi, kun kesän lopuksi Tilda viimein innostui uimisesta. Damilla noutaminen alkoi olla ihan hyvällä mallilla, mutta riistan kanssa Tii tarvitsee vielä aikaa. Kesällä Tilda juoksi myös ensimmäiset juoksunsa ja aiheutti huolta, kun ilmassa oli valeraskauden merkkejä.

Syksyn aluksi murumustakorvan kanssa pyörähdettiin näyttelykehissä tavoitteena päästä sieltä ilman hylkäystä tai edes hyvällä arvostelulla. Mäntyharjulta ja Hyvinkäältä ryhmiksistä saatiin kuitenkin kummastakin junnuluokasta EH ja JUK-2. Super hieno Tii! Toller showssa x-luokassa sijoitus oli kolmas. Tokoa jatkettiin syksystä taas jatkokurssin merkeissä ja haaveet alokasluokan liikkeiden kasaan saamisesta alkoi. Ihana uutinen syksyssä oli myös Tildan siskon löytyminen. Aava-siskoa treffattiinkin pariin kertaan. Agility on kuulunut ohjelmistoon koko vuoden ja vanha vuosi lopetettiinkin ensimmäisiin agilityepiksiin Tamskin tallilla.

Tilda ja Aava-sisko puistossa

Terveenä Tilda on ollut oikeastaan koko vuoden. Eläinlääkärissä ollaan käyty ainoastaan virtsatietulehdus epäilyn vuoksi (tulehdusta ei kuitenkaan ollut) ja valeraskauden takia turvonneiden nisien takia. Taisi yksi silmätulehdus tulla hoidettua siinä samalla.

Entä sitten uusi vuosi 2013? Agilityssa Tildan kisaikä tulee täyteen maaliskuun lopussa ja silloin jo yritetään päästä starttaamaan ykkösluokassa. Talven aikana on siis saatava kuntoon pussi ja aan kontakti, sekä oma ohjaus tarkemmaksi. Epiksistä haetaan varmasti myös varmuutta kisatilanteisiin. Aika sitten näyttää, millä tavoitteilla kisauralla edetään. Jos kolmosiin joskus pääsisi nousemaan... Agilitysta taitaa kuitenkin olla muodostunut meidän päälaji tällä hetkellä. Muiden lajien kanssa onkin sitten miettimistä. Etten taas kerää liikaa projekteja ja tehokas treenaaminen yhdessä lajissa jää vähälle... NOU1 -tulos taippareista on meillä kuitenkin pidemmän tähtäimen ehdoton haave. Keväällä alkaville taipparikursseille yritetään siis päästä Tildan kanssa ja panostaa noutamiseen ja työskentelyyn riistan kanssa. Jos sitten siltä näyttää, että Tildasta olisi taippareihin, niin sinne sitten. Tässä lajissa on edettävä kettusen mukaan, muuten ei tule mitään. Pieni varovainen toive kuitenkin heitetään tänä vuonna Tiin riistalle syttymisen suuntaan...

Toko saa jäädä siis taas lumien sulaessa omien kotitreenien varaan. Haluaisin siinäkin lajissa joskus tuloksia kokeista saada ja koska Tildassa on potentiaalia, niin kokonaan tokoa ei unohdeta. Otetaan sitä sivussa sitten, mitä ehditään. Tokon ja noutamisen väliltä punnitessani mietin, että taippareita kohti on mentävä nyt nopeammin ennen kuin varis kokonaan unohtuu. Tokoon meillä on paljon aikaa myöhemminkin.Mejää tai muuta jäljestystä olisi kiva kokeilla Tildan kanssa. Pieni mustakirsuinen kettunen voisi olla omiaan siinä ottaen huomioon sen tavan arjessa käyttää nenäänsä...



Näyttelykehissä pyörähdetään tänä vuonna valioH:n metsästyksen merkeissä, mutta siihen se sitten taitaa jäädä. Lonkat, kyynärät ja selkä kuvataan Tildalta nyt alkuvuodesta ja jospa silmätutkimuskin saataisiin tehtyä ennen kesää. Toivottavasti muuten ei tarvitsisi eläinlääkärissä ravata. Toisia juoksuja tässä jo taidetaan odotella, joten saa nähdä mihin väliin Tilda ne aikoo aloittaa. Ja kunhan ei valeraskausoireet taas saapuisi kylään juoksujen myötä. Mielenkiintoinen vuosi on kuitenkin taas edessä ja varmasti kaikkea kivaa se on tuomassa tullessaan! :)

Tilda 15 kk

Lomapuuhia kuvina

Joulu meni yhdessä hujauksessa vanhempieni luona ollessa! Siskoni oli siellä myös pyhien ajan, joten Tilda ja Lova pääsivät temuamaan oikein urakalla. Oltiin sisällä tai ulkona seurassamme oli kaksi pyörremyrskyä... :)

 

 

 

Lumihangessa kaveruksilla oli myös omat puuhansa...

 

 

Muutaman päivän riekkumisen ja valvomisen jälkeen oli hyvä käydä huilaamaan. Tildalle kaikki joulun tuoksut (erityisesti kinkku) olivat liikaa. Yhden yön se piippasi ja kyttäsi huoneemme ovea, jotta olisi päässyt keittiöön. Sukulaisten luona kun olimme jouluaterialla, kettunen istui yksin tyhjässä keittiössä ja ilmoitti itsestään välillä kimeällä haukulla. Kinkusta selvittiin kuitenkin. Onneksi oli Lupsa huolehtimassa.

 

 

 

Käytiin mummillakin kylässä. Fanni sai herkulliselta tuoksuvia paketteja ja mummokoira rouskuttelikin antaumuksella jäniksenkorvaa. Taisi se osata nauttia siitä enemmän kuin meidän ipanat, jotka hotkaisivat korvat muutamalla suupalalla saatuaan joulupakettinsa auki.

 

 

Tildan nenä on siis ollut supertarkkana ruoan ja lahjapakettien kanssa viime päivinä ja sama jatkui tänään, kun pääsimme Sarin ja Sellan kanssa aksaamaan. Kenttä oli täynnä tuoksuja ja ilmeisesti ohjaus putkeen oli ohjaus putken takana olevalle namille. Ääni avattiin treeneissä myös, kun odotettiin omaa vuoroa Sellan ja Sarin liidellessä esteillä. Kuinka kauas lie kuului, kun pikkukettu huusi suoraa huutoa ja riuhtoi kainalossani... Saatiin hyvää aksaakin tehtyä onneksi ja keppejä eteenpäin. Muistaisinpa vaan kiinnittää alusta asti enemmän huomiota omaan ohjaukseen ja siihen pieneen punaiseen, joka radalla mun kanssa on. Ihana pieni punainen onkin... <3 Me jatketaan lomailua!

 

 





Ehdittiin jouluun!

Perjantaina alkoi kaivattu joululoma ja juhlistimmekin sitä Sarin ja Sellan kanssa lenkkeilemällä koirakahvila Vainuun. Tilda käyttäytyi kakaran tavoin ja alkajaisiksi pudotti tiskiltä pullat lautasineen lattialle.. Noloa. Tii ja Sella saivat kuitenkin herkkunsa ja sohva vallotettiin. Rennostihan nuo lopulta ottivat! :)

'

Tänään ollaan urakalla valmisteltu joulua. Lahjoja paketoitiin ja tarkkanenäinen pikkukettu olikin hyvin selvillä, minne ihanalta tuoksuvat paketit laitettiin. Eiköhän Tii varmista, että muistetaan kaikki lahjat (niin omat kuin kavereiden) huomenna ottaa joulun viettoon mukaan! Lumileikkejä ja yllätyksiä luvassa! :)

 

 





Ensimmäiset agiepikset

Olin rohkea ja lähdin aamulla Tamskin koiratallille epävirallisiin agilitykisoihin! Jännitys oli edellisiltana jo valtava, kun mietin, miten siellä sitten mentäisiin Tildan kanssa. Sain kuitenkin Sarin koutsiksi meidän matkaan ja se riitti rohkaisuksi ensimmäisiin agilitykisoihin medimölli -luokassa.

Uusi Pomppa-takki käytössä.

Katsottiin ja mietittiin rataa jo etukäteen ennen medimöllien rataantutustumista. Helpotti omaa oloa, kun ei tarvinnut tutustumisessa alkaa miettimään, miten radan suorittaisi, vaan pääsi heti harjoittelemaan oikeaa suoritusta varten. Eipä sitä sitten ehtinyt jännittämäänkään niin paljon kuin olin luullut jännittäväni. Ratakaan ei ollut vaikea, vaan oikein mukava pienillä haasteilla maustettuna.

Tilda ei meinannut pysyä lähdössä, vaan lähti hiippailemaan, kun menin kahden esteen päähän. En tiedä, miksi en kunnolla palauttanut Tildaa alkuun - hätäilin. Ja kun hätäilin, en kerennyt kunnolla kolmosen taakse, Tilda pudotti riman ja juoksi ohi putkesta. Uudella yrityksellä putkeen ja hienosti toisen putken oikeasta päästä sisään. Puomilla Tii vähän hidasti, mutta tuli kuitenkin reippaasti kontaktille. Jee loistava kontakti! Aalla Tilda "putosi" pois kontaktilta. Ehkä pieni ei vielä pystykään hallitsemaan kroppaansa ihan niin, että jyrkälle aalle kontakti onnistuisi täydellisesti. Tarkkaillaan tilannetta! 13-15 meni hienosti. Pussille olin pyytänyt avun eli ratahenkilö piti pussin päätä vähän ilmassa. Tilda tuli pussin läpi, mutta jäi ihmettelemään, mikä tyyppi siinä kyykkii. Hyppäsi sitten viimeisen hypyn väärältä puolelta, kun ohjaus oli hukassa.

Olin ilmoittanut meidät vaan yhdelle startille, mutta nälkä kasvaa syödessä - teki mieli mennä korjaamaan virheitä. Pikaisesti ilmoittauduin uusintakierrokselle ja se kannatti. Lähdössä Tii taas nousi, mutta palautin ja kettunen pysyi. 1-14 meni valtavan hienosti. Meno oli vauhdikasta ja huomattavasti rennompaa kuin ekalla kerralla. Pieni punainen oli hurjan hyvin mukana! Aan kontakti oli samanlainen kuin edellinenkin. Viimeiseen putkeen sitten ohjasin huonosti ja Tii meni ohi. Tässä kohtaa kentältä löytyi nami, jota piti oikein jäädä maistelemaan. Lopulta sain Tildan putkeen ja pussiin, jonka päästä löytyikin taas joku tyyppi. Ratahenkilöön tutustumisen jälkeen viimeinen hyppy maaliin.

Onneksi otin toisen startin ja olipa se hauskaa! Yllätykseksi pääsimme hakemaan palkinnonkin kolmannelta sijalta. :) Kiitos Sari seurasta ja avusta!

Pieni agilityhurahdus!

On se vaan meidän laji tuo agiliitely! Hauskaa on, että huomaa suunnittelevansa kisoja, kunnes muistaa, että eihän tuo pikkukettunen ole edes kisaikäinen vielä.. Maaliskuun lopulle on meillä aikaa kasvaa oikeiksi kisailijoiksi tähän lajiin, silloin Tii täyttää 18kk.

Torstaina päästiin pitkästä aikaa (puolentoistaviikon tauon jälkeen) treenaamaan aksaa ja voi sitä pienen punaisen täpinää, minkä treenikenttä sai aikaan! Ei se meinannut pienissä karvapöksyissään pysyä. :) Alotettiin kontakti- ja keinutreenillä. Otettiin Tildan kanssa ensin puomia. Laitoin etupalkan Tiin nenän edessä paikalleen ja vein tytön puomin alkuun. Kyselin "missä nami?", "mennäänkö?" ja luvan saatuaan Tii pinkaisi puomille. Kannustuksen voimalla vauhti olikin melkoinen koko puomin ajan, toisin kuin treeneissä tähän mennessä. Hyvä Tilda! Ja hieno kontakti, jonka jälkeen vapautus etupalkalle. Varmistin vielä hihnalla Tildan kontaktin, mutta nyt on otettava sitten seuraavaksi hihna pois ja puomi muutaman esteen takaa. Aan kontaktille Tildan on jostain syystä hankala pysähtyä. Näyttää siltä, että vauhdilla tullessa takatassut eivät vaan pysy esteellä, vaan nekin putoavan maahan kontaktissa. Kovasti Tilda kuitenkin yrittää kontaktin suorittaa oikein ja siirtääkin takatassut heti paikoilleen.

Keinutreeni. Toissaviikolla oltiin Best in Areenalla omatoimitreeneissä ja siellä tehtiin keinua Tiin kanssa. Upeasti menikin koko keinu ratapätkässäkin ja vauhdilla! Ajattelin sitten torstaina, että no mehän näytetään suoraan kokonainen keinu. Luvan saatuaan Tilda lähti keinulle samalla vauhdilla, kun ennenkin ja suoritti esteen samallalailla kun ennenkin, mutta Tallin keinu olikin rämähtävämpää sorttia ja piti kamalan äänen iskeytyessään maahan. Säikähdin itse sitä rämähdystä ja näytti Tiikin vähän hätkähtävän. Isoilla kehuilla hoidettiin kuitenkin sekin rämähdys. Toisella kerralla Tilda vähän hidasteli keinun keskellä, mutta suoritti sen kuitenkin hyvin. Viimeisellä kerralla olikin jo sama hieno vauhti mukana ja hyvä kontakti lopussa. Johanna-koutsi kehuikin Tildan keinua. Mielettömällä vauhdilla se sen menee, mutta hallitusti kuitenkin. Voi kun pysyisikin sellaisena...

Loppuun tehtiin ratatreeni. Pussi on Tildalle vielä liian jännittävä mentäväksi ilman yhtään valon pilkahdusta toisessa päässä, joten Johanna oli pussin luona apuna. Radassa oli hankalia putkikulmia, mutta ne kaikki kettunen suoritti ongelmitta. Eniten vikaa oli omassa ohjauksessa. Tilda on todella tarkka ohjauksen kanssa ja se tuottaa haasteita ohjaajalle. Kaikki pitäisi ohjata supertarkasti... Tähän asiaan yritetään saada löysyyttä ja meno ylipäätään voisi olla rennompaa. Kehuja ja kannustustakin koitin saada radalle mukaan. On se Tilda vaan nopsakka! Johanna juttelikin, että tosi hyvällä mallilla ollaan. Jospa tässä pikkuhiljaa uskaltautuisi epiksiin kokeilemaan...

Ihana lumikin on tullut maahan ja siitähän on nautittu itekseen ja kavereiden kanssa. :)



Kaverit Tilda, Lova ja Sella hetken kaikki paikallaan. :)

Hyvän mielen postaus!

Tänään lenkillä, kun touhuttiin tien varressa jotakin hömppää, ohikulkeva pariskunta huikkasi mennessään "Onko se tolleri? Onpa kaunis!" :)

 

Seuraavan määritelmän bongasin joku aika sitten facebookista:

 

NOVASCOTIANNOUTAJA,

Määrätietoinen puuhastelija
 

Veitikkamainen novascotiannoutaja on melkoinen vintiö koiraksi. Se on vauhdikas, loputtoman utelias ja hyvin seurallinen. Se on noutajista pienin mutta energiaa sillä riittää ja novascotiannoutaja on myös hyvin nopea oppimaan uusia asioita. Se on myös omapäinen ja kuuluisa päättäväisyydestään.
Novascotiannoutajien kanssa ei tule vastaan kahta samanlaista. Ihastuttava tolleri etsii alati hauskaa tekemistä ja sen keskittymiskyky on uskomaton. Kun se ottaa jonkun asian tehtäväkseen se ei kuule eikä näe muuta pitkään aikaan. Tollerin intensiivinen ja riemukas puuhakkuus saa jopa koomisia piirteitä. Tolleri touhuaa tyytyväisenä tuntikausia takapihan kukkapenkissä tai leluineen kotona ja se rakastaa temppuja. Tylsät rutiinit, toistuvat harjoitukset tai hihnalenkit saavat tollerin varmasti keksimään itse hauskempia ajanviettotapoja.
Tolleri on hyvin monipuolinen koira. Lempeästä ja iloisesta tempperamentistaan huolimatta se ei sovi kaikkiin koteihin tai istu pelkästään sohvakoiraksi. Tolleri on helppo kouluttaa mutta omistajan on jaksettava paneutua tosissaan ja ajan kanssa tämän kiihkeän pienen koiran järjenjuoksuun. Kun kasvatus on tehty huolella tolleri tekee kaikenlaiset temput vauhdikkaasti ja tottelee mielellään. Se myös viestii taitavasti äänellä ja käyttää ilmeitään hyvin inhimillisellä tavalla ja tollerin jälkeen moni muu koira saattaakin tuntua hieman vaisulta.

Sinä ja koirasi

Novascotiannoutajan ja sen omistajan otsa on pyöreä, mikä kertoo älystä ja huikeasta oppimiskyvystä. Muiden ihmisten voi olla vaikea pysyä tämän kaksikon perässä. Jämäkkä lyhyehkö nenä kuvaa reilua ja rempseää luonnetta, persoonallisuutta ja tahdonvoimaa näillä kahdella riittää. Ne ovat värikkäitä ja erottuvia ja jäävät helposti mieleen. Leveä suu ja tiiviit huulet kertovat, että kyseessä on paljon vaativa ja kriittinen, mutta toisaalta antelias kaksikko. Ne tarvitsevat poikkeuksellisen paljon tekemistä ja jos joku haluaa asettaa niille rajoja häneltä kysytään sitkeyttä. Helpolla tämä kaksikko ei anna periksi kun on jotain saanut päähänsä. Aivot ohjaavat tämän nokkelan parivaljakon tekemisiä mitä on joskus vaikea uskoa.

Kirjasta Koiransa näköinen

 

Ihan kun Tilda! Vauhdikas, loputtoman utelias, seurallinen, omapäinen ja päättäväinen. Kun se ottaa jonkun asian tehtäväkseen, se ei kuule eikä näe muuta. On kyse sitten treenistä tai metsässä juoksevasta lenkkeilijästä... Tii voi touhuta itekseen vaikka kuinka kauan ja hihnalenkit ja rutiinit ovat ehdottomasti tylsiä. Tilda viestii taitavasti äänellään ja ilmeillään ja se todella on jo aika inhimillistä. Sen ilmeestä selvästi, mitä sillä on mielessään ja millä tuulella se on. Kaiken pitää Tildan kanssa olla hauskaa. Tämän kiihkeän pienen koiran järjenjuoksuun on todella paneuduttava, eikä me helpolla anneta periksi!

 

 

Ihanaa kuinka oma koira voi saada hyvälle mielelle! Vaikka Tiin kanssa on välillä hankalaa sen itsepäisyyden tai epäilyttäville asioille haukkumisen kanssa, jaksaa se kuitenkin aina valloittaa minut uudelleen ja uudelleen. On ihanaa katsoa kuinka se on täpinöissään treenatessa, mutta keskittyy silti uskomattomalla tavalla. Tilda on saanut myös uutta luottoa, kun ollaan lenkkeilty kavereiden kanssa. Tii onkin saattanut olla se "iso ja fiksu", joka on vaikka saanut kulkea ilman hihnaa, kun toinen on kiinni. (Välillä asetelma tosin on toisinpäinkin...) Hyvä mieli tulee myös juuri noista ohikulkijoiden kommenteista tai kouluttajan kannustavista sanomisista. Niistä saa valtavasti voimaa toteuttaa unelmia ja kurottaa entistä enemmän kohti tavoitteita!