Siitä tuli tokokettu

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua siltä, että elämää ja harrastuksia voi katsoa eteenpäin, eikä joka päivä tarvitse murehtia Tildan nivelrikkoa. Päivittäin se on läsnä, koska jumpataan ja venytellään yhä pari kertaa päivässä, mutta ajatus kulkee taas ja toivoa on.

Hyvää ystävänpäivää <3

Kaksi viikkoa sitten käytiin toista kertaa Marikalla fysioterapiassa Eläinystäväsi Lääkärissä. Pikkukettu aloitti kiljumiskonsertin auton pysähtyessä pihaan, joten hyvillä mielin siellä käydään. Marikan mukaan Tildan tilanne oli selkeästi parempi edelliskertaan verrattuna. Etuosan lihasaristukset olivat hellittäneet ja takaosan hallinta oli huomattavasti parantunut. Saatiin lupa liikkua enemmän ja treenata jo ruutua, luoksetuloja ja noutoja. Että voikin pienestä tulla onnelliseksi! Viikon päästä mennään vielä Marikan luo ja saadaan taas vaikeampia jumppia. Toivottavasti Tilda on pysynyt kunnossa. Tasapainotyynyllä ollaan jumpattu ahkerasti ja venyttelytkin on suoritettu. Lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä olen yrittänyt pitää hyvää huolta. Tilda vaan ei aina ole niiden tarpeellisuudesta yhtä mieltä... Sen mielestä on tyhmää kävellä hihnassa reippaasti. Tallilla ei voi liikkua ollenkaan treenikentältä pois päin, koska olen kettuselle jokusen kerran hermostunut ja muualla on niin kamalasti nuuskuteltavaa.

Tildasta onkin nyt agilityn jäätyä pois kuoriutunut oikea tokokettu. Sen häntä heiluu jatkuvasti, se edistää seuraamisessa ja kiljuu tokokentän laidalla. Ei kaikki hyviä ominaisuuksia, mutta merkkejä siitä, että pikkukettu tekee töitä valtavan mielellään. Se on ihana asia tässä tilanteessa, koska muistan myös ajan, jolloin toko oli Tildasta tylsää. Asenne tarttuu ja huomaan varailevani meille omatoimisia tokotreenejä! Nyt ollaankin päästy taas ylempienkin luokkien liikkeiden treenaamisen pariin. Ohjattu nouto ja ruutu alkaa olla ihan kivalla mallilla, samoin kuin kaukot, jotka on otettu tehotreeniin. Alokkaan liikkeissä Tilda tuntuu varmalta. Ainoastaan paikkamakuu (ylläriylläri!) on vielä treenin alla. Oikeassa mielentilassa pikkukettu pysyy siellä jo hyvin, mutta liian korkeassa vireessä meinaa karvamato lähteä liikkeelle. Namikippomuistutus kentän laidalla saa aikaan kiljuvan paikallaan makaajan, lelu nameilla täytettynä toimii paremmin. Kuitenkin välillä tiedän jo etukäteen, ettei perusasennossa piippaava kettunen pysy paikallaan makuulla... Vireen hallinnassa on siis vielä haasteita. Yllättävää! :)

Tulevaisuuttakin kaikkine mukavine touhuineen on tullut pohdittua. Kalenteri on alkanut täyttyä tokokokeista, koulutuksista ja luonnetestistä. Mejä-kautta ja noutotreenejä odotellaan jo innolla! Tässä kevään aikana Lovakin on mukana kuvioissa. Jonna on opiskelemassa Ruotsissa ja Lova jäi vanhempiemme luokse asumaan. Lupasin touhuta sen kanssa Jonnan ollessa poissa, joten ainakin rally-tokoa Luutun kanssa on luvassa. Agility on joiltakin osin mukana myös milloin minkäkin koiran kanssa. Onnea on lainakoirat, joiden kanssa helpottaa pahin agilitynälkä. :)

Agisheltti ja tokokettu

Jumpataan!

Käytiin viime maanantaina Tildan kanssa Eläinystäväsi Lääkärissä fysioterapeutti Marika Ruottisella saamassa ohjeita Tildan kuntoutukseen. Olikin paljon asiaa... Nyt vasta alan hahmottamaan, mitä kaikkea tulevaisuudessa on otettava Tildan liikkumisessa huomioon. Ja koska kettunen on vasta 3 vuoden ja 4 kuukauden ikäinen, tuntuu tämä erityisen raskaalta. Tietenkin sitä tekee kaikkensa tuon pienen punaisen vuoksi, mutta... Pitikö meidän kohdalle nyt sattua nivelrikkokin?!

Yritän pysyä tällä kertaa faktoissa. Tildan lonkkien löysyys on silmin nähtävissä. Kävellessään Tilda suoristaa ja jopa yliojentaa takajalkojen kintereet, jotta välttyisi lonkan taakseojentamiselta. Kivun vuoksi Tilda ojentaa takajalkansa suoriksi ja siirtää painoa etuosalle. Tästä siis johtuu lihaskireydet hauiksissa ja lapaluiden alueella. Istuma-asennossa sekä kävellessä Tilda levittää takajalkojaan auki. Sitä se on tehnyt varmaan aina, pikkupennusta saakka... Istunut ja maannut sampissa. Sen takia lonkkien löysyyttä ei ole osannut katsoa kriittisin silmin. Se on ollut osa Tildaa aina.

Ei enää ikinä liukkaalla laminaatilla istuskelua...

Kahden viikon päästä mennään uudestaan Marikan hoiviin. Viikko sitten saatiin hauiksien, etureisien ja takareisien venyttelyohjeet sekä kaksi erilaista painonsiirtoharjoitusta. Näitä ollaan tehty Tildan kanssa päivittäin 2-3 kertaa. Painonsiirtotreenit hetki ennen lenkkiä, kun keho on virkeä ja venyttelyt lenkin jälkeen. Lisäksi Tildan lenkit eivät saa nyt kestää paljon puolta tuntia kauempaa ja ne on tehtävä hihnassa. Pidemmässä ja raskaammassa liikunnassa lonkkanivelet rasittuvat ja kipeytyvät ja koska Tildan syvät tukilihakset eivät vielä tue tarpeeksi, ulommat lihakset ylikuormittuvat. Ensi viikkokin mennään siis vielä hyvin rauhakseen. Tokoiltu ollaan vähän, mutta siinäkin vauhdikkaammat ja sivuttaiset liikkeet ovat kiellettyjä kunnes Tildan tukilihakset vahvistuvat tarpeeksi.

Tulevaisuudessa Tildan venyttelyt ja jumpat varmasti muokkautuvat. Lihashuolto tulee kuitenkin aina olemaan tärkeä osa Tildan elämää ja liikkumista. Lämmittelyiden ja jäähdyttelyiden merkitys korostuu entisestään. Niin tokotreenin kuin metsässä vapaana juosemisenkin ennen ja jälkeen tulee huolehtia veryttelystä, jotta pikkuketun kroppa on valmis raskaampaan koitokseen. Lenkit eivät saisi venyä yli tunnin mittaisiksi tehtiin ne sitten hihnassa tai vapaana. Fysioterapian tärkeä tavoite Tildan lihaskunnon parantamisen lisäksi on opettaa minut tunnistamaan kivun ja lihasjumien oireet Tildassa ja toimimaan niiden mukaan. Treenit, kisat ja tavallinen liikkuminen tullaan vastedes tekemään entistäkin tarkemmin kettusta kuunnellen. Toisinsanoen kokeeseen tai metsälenkille ei mennä, jos Tilda oireilee...

Päivä ja viikko kerrallaan. Omaan silmään Tilda on kehittynyt tasapainoharjoituksissa ja haukkarit tuntuu vetreämmiltä. Toivotaan, että viikon päästä Marikakin huomaa edistystä ja päästään haastavampien jumppien pariin ja liikkumaan vähän enemmän. Ehkä jopa pienelle metsälenkille kavereiden kanssa...

"Osaan mä jumpata!"

Agiketun viimeinen päivä

Maanantaina oltiin Tildan kanssa kaksin treenaamassa agilitya. Tehtiin hyppytekniikkaa, keppejä ja valssipätkää. Palkkasin usein ja leikittiin paljon. Tilda oli super ja meillä oli yhdessä hauskaa. Pieni ääni pääni sisällä kuitenkin muistutti, että se saattoi olla meidän viimeinen agipäivä.

14.1.2015 keskiviikkona Tildalla oli aika Eläinystäväsi lääkärin Juha Kalliolle. Olin hermoraunio jo töistä lähtiessäni ja Tildaa hakiessani. Tiesin, ettei reissu päättyisi hyvin... Juha teki ensin ontumatutkimuksen. Tilda aristi lapaluiden takareunalla olevia infraspinatus-lihaksia ja sen hauikset olivat jumissa ja kipeät. Lonkkien loitonnus ja taivutus ei tuntunut Tildasta hyvältä. Jo lonkkaniveleitä tunnustellessa, Juha sanoi niiden olevan epästabiilit. Rauhoituksessa minäkin tunsin, kuinka reisiluun pää luisui pois lonkkamaljasta jo pienestä kuormituksesta. Röntgenkuvissa puolestaan erottui löysyys vasemmalla oikeaa voimakkaampana. Oikean puolen lonkkamalja on Tildalla hiukan paremman muotoinen. Molemmissa lonkkanivelissä näkyi nivelrikkoon liittyvä uudisluuvyöhyke reisiluun kaulassa nivelpinnan rustoreunalla. Juha otti Tildasta myös lonkkien loitonnuskuvan painonvarausasennossa. Kuva paljasti, kuinka vasen reisiluun pää pääsee melkein kokonaan pois lonkkamaljasta ilman lihasten tukea.

14.1.2015 otetut röntgenkuvat. Oikeanpuoleinen lonkkien loitonnuskuva.

25.1.2013 otettu kuva. Virallisten tulosten mukaan vasen lonkka B ja oikea C.

Tuomio oli, ettei Tildasta ole agilityyn. Sen alunperinkin löysät lonkat eivät selvästikään kestä niveliä kuormittavaa sivuttaisliikettä, jota erityisesti pujottelu ja hypyt provosoivat. Lisäksi takajalkojen paheneva kipu aiheuttaa lihasrasitusoireita etupäässä. Tildan lihaksisto väsyy tavallisessakin liikkeessä nopeammin kuin normaalisti, koska lonkkanivelten toiminta vaatii siltä koko ajan aktiivista työtä reiden ja lantion lähentäjälihaksilla. Väsyneenä liikkeen aktivoiminen taas aiheuttaa sen, että nivelet toimivat huonosti ja lihakset sekä lonkat kipeytyvät.

"Agility kannattaa lopettaa."
"Kokonaan?"
"Kyllä."
Katsoin unista pikkukettua kyljessäni ja kyyneleet vierivät pitkin poskia.

Niin rakas pikkukettu ❤

Tildan nivelrikon hoidon perusta on lihaskunnon ylläpito ja voinnin jatkuva seuranta. Rauhallisempien ja vähemmän kuormittavien lajien harrastamista saadaan jatkaa, kunhan kettusen lihaskunnosta ja -huollosta pidetään hyvää huolta ja liikuntaa kontrolloidaan. Toko, mejä ja nome ovat sallittujen lajien joukossa. Metsässä saa juoksennella ja uiminen on hyvästä. Liukkailla pinnoilla pallolla palkkaaminen sekä kavereiden kanssa leikkiminen on kiellettyä.

Mitä nyt sitten? Tildaa ajatellen... Olen kiitollinen Niinu Linnalle, joka patisti minua viemään sen ortopedille ja samalla syytän itseäni, koska olen tehnyt Tildan kanssa agilitya ja satuttanut sitä sillä. Kuinka monta kertaa Tilda on vireellään yrittänyt kertoa, että "en halua, sattuu", mutta minä olen patistanut juoksemaan ja hyppäämään... Yritän ajatella, etten voinut tietää. Kaksi vuotta sitten Tildan B/C lonkat kuvannut lääkäri sanoi lonkkien olevan ihan hyvät harrastamiseen, samoin on sanonut hieroja ja fysioterapeutti. Itseäni ajatellen... Tuntuu samalta kuin luistelijalta olisi viety luistimet tai viulistilta viulu. Harrastus, jossa koin itselleni tärkeitä vahvoja tunteita, jossa todella halusin kehittyä ja josta nautin, loppui kuin seinään. Helpompaa olisi ollut satuttaa jalkansa niin, ettei voisi juosta enää. Nyt minulla on kaikki, kädet, jalat, pää ja esteet, muttei koiraa juoksemaan rinnalla.

Uusi vuosi 2015

Taas on vuosi vierähtänyt. Ihmeellisesti sitä aina löytää itsensä tästä samasta tilanteesta pohtimasta vanhaa vuotta ja suunnittelemasta uutta. Ja joka kerta nopeammin kuin olisi uskonut.

Tokon suhteen tavoitteet vuodelle 2015 ovat selvät. Elokuussa astuvat voimaan uudet tokosäännöt, joten ennen sitä, toivottavasti jo talven aikana, yritetään Tildalle TK1 -tunnusta. Viime vuoden tavoite avoimeen siirtymisestä ei täyttynyt, koska päätin jättää tokon treenaamisen kevään ja kesän ajaksi. Talvikausi ollaan nyt oltu Tamskin tokoryhmässä ja hyvän mielen tokoja ollaan tehty useasti. Tilda tekee ihanasti koko treenin ajan innolla ja hyvällä vireellä töitä! Kompastuskivi vaan tuntuu edelleen olevan paikkamakuu, jossa Tildan on vaikea maata ryömimättä edes vähän. Paikkis on nyt tehotreenin alla! Seuraaminen on parantunut, käännös oikealle leviää herkimmin. Paljon uusia kivoja liikkeitäkin on Tildalle löytynyt: ohjattu nouto, hyppy/hyppynouto, merkki ja ruutu on pikkuketun suosikkeja!

Mejä-kokeita ei päästy viime vuonna korkkaamaan, vaikka muutaman jäljen Tilda pääsikin jäljestämään. Jäljestäminen oli välillä hyvää, välillä ei niinkään. Jokin minussa kuitenkin luottaa Tildaan tässä asiassa kovastikin ja tänä vuonna aion osallistua kettusen kanssa kokeeseen. Pieni jälki-innostus nosti jo päätään, kun Tilda pongasi viikonloppuna vastasataneesta lumihangesta peuran jälkiä ja lähti nenä maassa jäljestämään...

Viime vuonna paneuduttiin todenteolla taippareita varten treenaamiseen. Koko talvi, kevät ja kesä kannettiin variksia mukana ja treenattiin yksin ja yhdessä Elinan kanssa sekä Nuuskujen kursseilla. Keväällä totesin Tildan olevan totaalisen tympääntynyt variksiin ja otimme aikalisän. Uudella innolla jatkoimme kesällä taipparitreenejä ja villikko esittelikin noutotaitojaan sekä variksilla että pupulla! Hurjan ylpeänä tästä päätimme treenikauden taippareihin, tuloksena NOU0. Linnut ovat nyt maanneet pakastimessa siitä asti ja odottavat kevään tuloa. Tänä vuonna yritetään taippareita uudestaan enkä malta odottaa!

Vuosi sitten tässä samaisessa postauksessa aiheina oli myös flyball ja luonnetesti. Pallottelemaan Tilda pääsi viime vuonna ehkä kerran tai kaksi. En vaan kesällä saanut aikaiseksi kaiken muun ohella lähteä vielä flyballiin. Messari-flyball mahdollisuuskin meillä oli, mutta päätin olla viemättä Tildaa sinne. Viime joulun kennelyskä Messarin tuliaisina ei jättänyt kovin mukavia muistoja... Tänä vuonna pallotouhut saavat jäädä samoihin satunnaisiin hauskanpitoihin. Luonnetestin taas jätin suosiolla tälle vuodelle, kun ajattelin antaa villitollerin vielä kasvaa. Keväälle olen testiä nyt katsellut ja ehkä se olisikin hyvä ajankohta, kun juoksutkin on nyt juostu ja niistä jo toivottavasti silloin piristytty.

Agility. Laji, johon minun on tällä hetkellä kaikkein vaikein suhtautua ja joka ehkä juuri siksi aiheuttaa tällä hetkellä eniten harmaita hiuksia. Kilpaurheilija itsessäni ottaa agilityn turhan vakavasti ja asettaa sille liian suuret määrät painoalastia. Agilitysta on tullut minulle muodostelmaluistelun tilalle laji, joka vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä. Mutta koska joukkueessani on tolleri, kilpaurheilijan ajatusmaailmaa pitäisi hioa johonkin suuntaan. Viime vuonna kisattiin kakkosluokka läpi, yhdet kisat lisäksi kolmosissa. 10 kisapäivää ja 24 starttia, 7 nollatulosta, 3 vitosta ja loput hyllyjä. Kisakirja kertoo myös, että seitsemästä nollasta viidellä me oltiin palkintopallilla, useimmin sijalla 2. Starttimäärä viime vuonna ei ollut kovin suuri siihen nähden kuinka paljon olen uhrannut ajatuksia agilitylle. Kuitenkin, kun koko agilityvuosi on ollut vuoristorataa fiiliksien ja Tildan keväisen juoksun ja kesän sairastelun kanssa, on tuo kai ihan looginen. Syksyllä aloitettiin Tildan kanssa Tamskin valkkuryhmän kouluttamassa agiryhmässä sekä Hannan valmennuksessa. Näihin uusiin tuuliin olen enemmän kuin tyytyväinen! Ollaan saatu paljon uutta oppia ja treenivinkkejä sekä tukea kaikissa Tildan kommerverkeissä ja oman mieleni mutkissa. Hannalle erityiskiitokset!! Agilitytavoitteet muotoutuvat tässä alkuvuoden myötä, kun käytän Tildan ortopedillä tutkittavana. Jos fyysisesti pikkukettu on kunnossa, niin me aiotaan pyrkiä tekemään hauskaa agilitya ja ottamaan rennommin. Teknisesti haluan itse kehittyä paremmaksi ohjaajaksi ja opettaa Tildalle ohjauksia varmemmiksi. Kisoissa käydään se mikä hyvältä tuntuu eikä oteta vielä suuria tulostavoitteita. Hetki täytyy ehkä taas kasailla omia ajatuksia ja sumplia kettusen treenikuviot sille sopiviksi. :)

Terveyden kannalta viime vuosi oli meidän perheen koirille epäonninen. Lovan rintarangasta löytyi spondyloosimuutos, Tildan tassu tulehtui pahasti, jonka seurauksena se sai atopia -diagnoosin ja rakkaalle mummokoira Fannille puhkesi diabetes. Fanni meni nopeasti todella huonoon kuntoon ja muutaman viikon taistelun jälkeen 27.10.2014 se lähti juoksentelemaan onnellisen auringon alle vihreimmille niityille. <3

Breeze Gardenia "Fanni"  <3

13.02.2003-27.10.2014

Näiden rakkaiden parissa on tullut vastaan niin iloja kuin surujakin ja varmasti tulee vielä tulevaisuudessakin. Nyt kuitenkin: Tervetuloa vuosi 2015! Tuo meille paljon onnea ja ihania hetkiä!

Juoksukontakteja ja mietteliäs kettu

Tilda pääsi tänään juoksemaan aata ja putkia. Edellisissä treeneissä Hannan kanssa alettiin miettimään pikkuketulle juoksukontaktia aalle, puomilla vaatisin edelleen pysäytyksen. Aan pysäytyskontakti kuormittaa valtavasti koiran etupäätä ja vie muutaman sekunnin aikaa radalla. Tildan kohdalla lisäksi mietittiin sen virettä, jota ehkä saataisiin nousemaan, kun radalla olisi yksi huippukiva juoksueste lisää eikä kettusen tarvitsisi miettiä siinä pysähtymistä. Askarreltiin aa ensin maksipöydän päälle matalammaksi, sitten maksi- ja medipöydän päälle ja lopulta kokonaisena aana. Putket oli aan molemmissa päissä. Juoksutin Tildaa aluksi putken kautta aalle lelua heittäen ja sitten edestakaisin putkien väliä aan kautta. Lelun heittäminen oikeaan aikaan juuri ennen kuin Tilda meni aalle osoittautui minulle hankalaksi ja juoksukontakti epäonnistui selvästi niillä kerroilla, kun ajoitus meni pieleen ja kettu syöksähti pallon perään. Muuten tuo pieni vaikutti oikein pätevältä juoksijalta ja useammin onnistui rytmittämään laukkansa oikein neljään kuin että laukkasi alastulon yhdellä laukalla. Oli myös ihanaa huomata kuinka Tilda putkesta tullessaan fokusoi aalle ja kiihdytti ylösmenoon. Se oli selvästi kivaa, vaikkakin juoksut verottivat vireestä suuren osan. Kokeillaan nyt, miltä juoksukontakti alkaa vaikuttamaan. Kertaakaan koko estettä tehdessä Tilda ei tarjonnut 2on2offia, paikallaan seistessä sitten kyllä...

Ohjaajan valssitreeniä jatkettiin myös, mutta koska pikkukettu oli pöksyjensä kanssa jo aivan väsähtänyt, sain parikseni pienen vaaleanruskean salaman. Olipa hurjaa juosta niin nopean koiran kanssa! Ja superhauskaa! Sain todenteolla pinkoa ja onnistuin tekemään kaikki valssitkin peräjälkeen. Tarkoitus oli saada treenattua valsseja kunnolla vauhdilla ilman että Tilda ja minä turhaudumme hommaan molemmat sekä saada minulle fiilis, että onnistun niissä ja niitä voi käyttää. Se onnistui! Pitkään aikaan agilityn riemu ja itsensä ylittäminen ei ole ollut yhtä vahvasti läsnä yhtäaikaa. Ihana Sinni, joka antoi oman mokailuni ehdoitta anteeksi ja teki innolla töitä koko ajan.

Tästä päästiinkin hyvällä aasinsillalla taas kerran pohtimaan Tildan virettä. Rasittavaa on kuinka se laskee kuin lehmän häntä eikä treenistä tule mitään enää viiden minuutin kaahotuksen jälkeen. Ei saada koskaan kunnon ohjaustreeniä tehdyksi, koska parin toiston jälkeen Tildaa ei meinaa saada hyppäämään ensimmäistäkään estettä. Sen kiinnipitäminen ja hetsaaminen tai autoon laittaminen auttaa vähän, mutta ei suuressa määrin. Flyballia Tilda pystyy tekemään pitkäänkin vire todella korkealla samoin noutamaan. Tosin niissä treeneissä se on joutunut sivusta seuraamaan koko ajan toisen koiran tekemistä päästen itse välillä töihin. Flyballin, noutamisen tai agilityn katseleminenhan saa tunnetusti pikkuketun kiljumaan... Hannan etenemis- ja nopeustreeniä aiemmin tehdessä Tildan vire pysyi hyvin ylhäällä pitkän treenin. Muitakin meille helppoja agiratoja tehdessä vire on pysynyt. Eikä näissä ole välillä katseltu muiden menoa, korkeintaan Tilda on ollut hetken autossa odottamassa vuoroaan niin kuin muissakin agitreeneissä. Mietittiin, ettei kettusella vireen hallinnassa kai voi ongelmaa olla, kun se tietyissä tilanteissa saa sen kuitenkin pidettyä korkealla pidemmän aikaa. Voiko se vaan olla niin totaalisen herkkä, että aistii minun pienetkin tunnetilan vaihteluni ja ottaa itseensä? Tai jääkö se miettimään tekikö oikein, jos en palkkaakaan tai anna selvää palautetta tehdystä työstä? Eikö Tilda olekaan syttynyt agilityyn, vaikka kiljuu ja tärisee kun ajetaan hallin pihaan ja avaan auton oven? Noidankehä ainakin on selvä turhautumiseni ja Tildan vireen laskemisen kohdalla. Kunnon itsetunnon buustaus kuuri tiheällä palkalla voisi olla paikallaan... Nyt juoksujen aikaan tosin siitäkään tuskin on apua. Kummallinen tapaus tuo villikko. Kun pääsisikin sen pään sisälle ja tietäisi mitä kaikkea se miettii.

Herkkis <3

Agilitya kolmosissa

Eihän se niin erilaista ollutkaan, mitä luulin. :) Loppujen lopuksi oikein kiva päivä kaiken sen ahdistuksen ja jännittämisen jälkeen!

Olin siis ilmoittanut meidät ensimmäistä kertaa kolmosluokkaan (Hannan kannustuksella) Tamskin kisoihin Lempäälään. Ajatuksena oli, ettei meidän agility hetkessä muutu sen kummemmaksi vaikka jättäisin kisaamatta ja treenaisin vaan. Ainoastaan kolmosissa starttaamisen mörkö ehtii kasvaa valtavan suureksi... Tildan kolme päivää ennen kisoja aloittamat juoksut eivät yhtään helpottaneet jännitystä. Edellisiltana olin täysin vakuuttunut, etten yksinkertaisesti pysty lähtemään kisoihin ja hallilla minien rataantutustumista katsellessani meinasi itku tulla. On se jännitys vaan kokonaisvaltainen tunne.

Ekana startattiin Esa Muotkan hyppärillä. Paljon suoria putkia ja rytmitystä. Riisuin Tildan pöksyt jo radan ulkopuolella ja kannoin pikkuketun maton päälle lähtöön. Siltikin se jäi nuolemaan itseään ja sain herätellä sen lähtövalmiuteen. Oli kuitenkin itsevarma olo ja Tilda oli virittyneen tuntuinen. Heti toisen esteen takaakierto onnistui, seuraavalta sain Tildan ohi ja kepeille vienti jäi yritykseksi kun edessä oli monta houkuttelevaa putkea. Sitten mentiinkin pitkä pätkä yhdessä hyvään rytmiin. Ennen viimeistä putkea tein hypylle pakkovalssin liian hätäisesti ja ohjasin Tildan takaakiertoon. Loppuun juostiin kuitenkin hyvillä mielin ja helpottuneina. Ei se ollut kamalaa ja Tilda oli ihana! Kettunen pinkoi radalla hurjaa vauhtia ja alku sähellyksen jälkeen oli hyvin kartalla ohjauksista.

B-agirata oli Arto Laitisen käsialaa. Lisäjännitystä toi kontaktit, mutta perusohjauksilla radalla pärjäsi. Mietin jopa juosseeni kakkosissa hankalampiakin pätkiä. Saatiin kisarutiini hyvin päälle Tildan kanssa, eikä pöksyjen riisuminenkaan enää haitannut. Aan kontaktille kettu teki mallikkaan 2on2offin ja loppusuoran puomille lähdettäessä tajusin meidän tekevän nollaa. Se sitten kostautuikin ja Tilda juoksi puomin kontaktilta läpi kohti edessä häämöttävää putkea. Päätös tiukasta linjasta kontaktien suhteen oli tehty, joten kutsuin Tildan takasin kontaktille. Hylly ja pois radalta. Parasta oli, että fiilis oli silti loistava!

Laitisen A-agirata noudatti samoja linjoja. Tilda tuntui vähän väsähtäneeltä ja omakin olo viiden tunnin kisarupeaman jäljiltä ei ollut enää paras mahdollinen. Alku lähti hyvin, mutta hankalaan keppikulmaan Tilda ei taipunut. Siitä muutama kielto ennen kuin päästiin jatkamaan. Tuntui, että pakka ei pysynyt enää kasassa keppiepisodin jälkeen ja ohjasin Tildan kahteen putkeen väärän päähän. Juostiin kuitenkin loppuun, että päästiin kontakteille. Nyt olikin mallikkaat pysäytykset! Joka radalla tänään tuntui itseasiassa olevan meille vielä aavistuksen epävarmoja keppikulmia, joten niitä nyt vielä treeniin. Muuten kettunen pujotteleekin varmasti.

Olipa mahtavaa kisata pitkästä aikaa. Ja onneksi en jättäytynyt pois juoksujen takia. Tulipahan aloitettua kolmosluokka oikein extrajännityksellä ja silti selvittyä siitä näinkin hyvin. Varmasti eteen tulee vielä paljon vaikeampiakin ratoja, mutta sainpahan taas tunteen, että me voidaan onnistua! Kannustusta sain jälkikäteen, että toka rata oli hieno, sellainen joka olisi voinut ihan hyvin olla nollakin. Se olisi ehkä ollutkin nolla meidän ekoista kolmosten kisoista, jos olisin antanut Tildan juosta puomilta putkeen... Mutta olenpa myös ylpeä siitä, että palautin villikon kontaktille ja otin hyllyn.

Pikkukettu fyssarilla

Tilda pääsi tänään Elina Karhumäen fysioterapiaan, kun muistin käyttämättömän lahjakortin laatikon pohjalla. Oli jo aikakin... Heti ulkona kävellessä Elina huomasi Tildan vasemman takajalan klenkkaavan jotenkin. Sitä seurattiin sisällä lisää ja näin sen itsekin. Jalka vaikuttaa "löysältä" ja kääntyy tassun kohdalta ulospäin Tildan kävellessä. Istuessa tai maahan mennessä Tilda käänsi vaihdellen toista takajalkaansa ulospäin. Pöydällä Elina tutki ja tunnusteli jalkaa, mutta ei löytänyt siitä mitään vikaa. Reisilihakset pikkuketulla olivat tasaisen vahvat molemmissa takajaloissa ja syvät lihakset muualla hyvässä kunnossa. Elina kehaisikin Tildaa lihaksikkaaksi tyttökoiraksi. Sain ohjeeksi pyytää eläinlääkäriä tutkimaan Tildan polvet ja kintereet kun seuraavan kerran lääkärillä käydään. En tiedä pitäisikö polvet kuvauttaakin... Kuitenkaan kettunen ei arista tai onnu jalkaansa, eikä hyppäämisessäkään ole ongelmia. Elina antoi ohjeeksi tasapainotyynyllä tai jakkaralla staattisen pidon treenaamisen. Ei turhaan olla doboiltu!

Tildaa muuten käsiteltäessä löytyi jumi rintarangasta ja pieni kireys vasemmalla niskassa. Rintarangan kohdalla lihakset olivat kuin kumia ja Tilda selvästi aristi käsittelyä aluksi. Agilitykoiran tavallinen jumipaikka, joka rangan kierroissa ja venytyksissä jää helposti venyttämättä. Tähän Elina antoi kotiohjeeksi rullavenytyksen, jossa kyljellään makaavan koiran rintarangan alle laitetaan parin minuutin ajaksi pyyherulla tai vastaava. Samalla lihaskalvoja voi hieroa auki käsillä tai piikkipallolla. Tildan lannerangassa oli jumia myös jonkun verran ja samaa rullavenytystä voisi käyttää siihenkin. Oikean lonkankoukistajan kohdalta Elina löysi trigger-pisteen, joka saatiin onneksi helposti rikottua. Tilda sai myös akupunktiota vastaavaa käsittelyä muutamiin kipupisteisiin.

Hauskaa oli taas katsella Tildaa pöydällä makaamassa. Jokaiseen pieneenkin ääneen oli pakko reagoida haukahtamalla tai murisemalla. Elina nauroi Tildan olevan nimensä veroinen ja terävä herkkis. :) Onneksi käytiin, kun kireyttäkin nyt selvästi oli. Tilda ei rentoutunut ollenkaan niin kuin joskus aikaisemmin ja siitä huomasi kyllä, että tiettyjen kohtien käsittely teki kipeää. Kettunen saatiin kuitenkin parempaan kuntoon! Mietin, että kumma ettei aiemmin tällaisia jumeja ole löytynyt, mutta onhan tässä reilussa puolessa vuodessa paljon tapahtunutkin. Pari viikkoa kolmella tassulla hyppien on saattanut myös olla mukana aiheuttamassa lihaskireyttä... Ehkä. Nyt pikaisesti piikkipallon ja Ikean lastenjakkaran ostoon!