Leikitään ja liidellään!

Viime viikolla lähdin aksatreeneistä taas pää ajatuksia täynnä ja suu mutturalla. Kepit ei suju vieläkään ja reilu kuukausi aikaa Tildan kisaikään. Oli siinä jotain muutakin surkuttelun aiheita, mutta kumma kyllä niitä en muista enää... Eilisen ja tämän päivän piristysaksan jälkeen olo onkin taas ihan erilainen! Eilen ohjatuissa treeneissä aiheena oli leikkiminen ja hauskanpito. Otettiin huippulelut esiin ja motivoitiin ja innostettiin koiraa leikkimällä, tehtiin muutaman esteen pätkä huippuvireellä ja vauhdilla ja taas leikittiin. Agility ei ole vakavaa, vaan siinä täytyy näkyä ilo. Tilda meinaa tällä hetkellä miettiä esteitä liikaa niitä suorittaessa. Siitä halutaan päästä eroon. Esteen suorittaminen pitäisi tulla koiralla selkärangasta. Esimerkiksi puomilla ei tarvi jäädä hidastelemaan ja miettimään, että kohta mun pitää tonne pysähtyä, vaan mennä täyttä vauhtia, ottaa kontakti, koska se kuuluu esteen suorittamiseen, ja jatkaa matkaa. Kuinka monta kertaa minunkin täytyy itseäni muistuttaa siitä hauskanpidosta Tildan kanssa...

Leikkiminen ja agility sai kun saikin Tildan huippuvireeseen ja lelu selvästi motivoi kettusta. Tähän asti olen käyttänyt lelua agilityssa varovasti, koska sen takaisin saaminen on ollut työn takana. Olihan se nytkin yhden kerran, mutta lopulta Tii antoi ottaa lelusta kiinni ilman karkuun juoksua ja päästiin yhdessä leikkimään. Leikit ja agility sujui siis hienosti! Kentän laidalla suoraa huutoa huutava tolleri ei vaan ollut edustavimmillaan.

Tänään käytiin sitten Sarin kanssa omatoimitreeneissä. Jätin Tildan häkkiin keräämään kierroksia, kun Sari ja Sella treenasivat ensin. Onhan meillä vielä paljon opittavaa! Hain aivan täpinöissään olevan pikkuketun aksaamaan ja tehtiin ensin meille hankalia ohjauskuviopätkiä. Hyvin Tilda kyllä osaa, kun osaisi vaan itsekin. Pääasia treenissä kuitenkin oli, että huomasin selvästi lelulla motivoimisen vaikutuksen. Lelun voimalla Tilda juoksi jännittävästä pussistakin läpi ensimmäistä kertaa ilman apuja! Nakkipalkka oli ihan kiva. Leikkiminen otetaan siis ehdottomasti tästä eteenpäin suuremmaksi osaksi agilitya ja suunnataan ostoksille hakemaan superleluja!

Entäpä ne kepit. Viikko sitten olin varma, että aloitan keppien treenaamisen aivan alusta jollain muulla menetelmällä, koska ei olla saatu ohjureita pois, vaikka ikuisuus ollaan niitä jo tehty. Ehkä kuitenkin yritetään vielä. Taidan myös antaa armoa tavoiteaikataululle ja yrittää unohtaa sen Tildan kisaiän rajapyykin. Mennään virallisesti kisaamaan, kun ollaan siihen oikeasti valmiita. Sitten, kun kaikki taputtaa meille, kun suoritetaan radan viimeinen este. :) Keppitreeniä jatketaan siis ohjureiden ja lelun avulla. Nyt Tilda tarvitsee aikalailla vielä tukeani keppien suorittamisessa ja pujottelurytmin löytymisessä. Jospa näillä uusilla ajatuksilla saataisiin kumpikin taas uutta intoakin. Agility on kivaa!