Kotona pomppii superpallo!

Meillähän on kaikki hyvin! Tai Tildalla ainakin on. :) Käytiin tiistaina Katriinan vastaanotolla terveysklinikka Rytmissä. Katriina käsitteli pikkuketun kokonaisvaltaisesti ja kehuikin sen olevan erinomaisessa kunnossa. Tilda on rakenteeltaan ja rungoltaan elastinen, jonka vuoksi se palautuu hyvin rasituksesta ja jaksaa tehdä töitä pitkän aikaa. Elastisuuden vuoksi Tildan kroppaan tulevat jumit saa auki helposti. Nyt lapojen takana oli jotain pientä agilitykoiralle tavallista jumitusta, joka oli pian hoidettu. Tilda myös pitää itse itsensä hyvässä kunnossa venyttelemällä, ryömimällä, tekemällä kuperkeikkoja, kieriskelemällä... Tollerijuttuja! Hyvä oli kuulla, että minulla on täydellinen harrastuskoira myös kropaltaan. Kuulemma sille riittää Katriinan osteopatia kaksi kertaa vuoteen, tavallinen hieronta ehkä neljä kertaa vuodessa. Annetaan Hilpan siis kieriskellä ja ryömiä!

Ei niin kiva juttu osteopatiakäynnillä oli taas huomata Tildan puolustusvietti. Välillä en vaan käsitä, mikä asia jossain ihmisessä saa sen puolustamaan hyökkäykseen saakka. Nyt oltiin eläinkaupan käytävällä, jossa oli myös jonkun koiran häkki, peti ja luu. Takahuoneesta käytävää pitkin tuli nainen, joka murahti jotakin Tildan haukulle. Ja vaikka pidin Tildaa lyhyellä hihnalla, niin ohikulkiessaan nainen oli saada hampaasta. Mun pienestä sievästä ketusta kuoriutuu välillä oikea susi... Eilen illalla lenkillä satunnaisen ohikulkijan hanska oli joutua Tildan hampaisiin ilman minkäänlaista epäilyttävyyttä, murinaa tai haukkua. En ole ollenkaan päässyt kärryille, mistä tämmöinen johtuu. Joku asiahan vastaantulevassa ihmisessä provosoi Tildaa, mutta mikä... Kettusen vapaana ollessa olen jo monesti päässyt iloitsemaan siitä, että "uhka" jätetään sikseen, kun kutsun luokse. Se tilanne on siis parantunut ainakin vähän. Mutta nytkö hihnassakin Tilda kokee tarvetta puolustaa? Ja mistä ihmeestä sen tietää, milloin voi kävellä tavallisesti ihmisestä ohi ja milloin täytyy varautua hyppyyn kohti hanskaa?

Muuten Tilda onkin paremmin kuulolla kuin vaikka vuosi sitten. Pikkukettuun voi luottaa ja vaikka se edelleen tekee hölmöjä, on se silti kasvanut ja aikuistunut vähän. Tärkeää tuntuu olevan yhdessä tekeminen ja oleminen. Ihana rasittava Tilppaliina. <3