Nollavoitto!!



Sieltä se tuli! Epätoivon harmistuksen jälkeen sain olla ylpeä punaisesta ferraristani! 0 virhettä ajalla -9,83, 1. sija ja LUVA. :)

Eipä ollut tie tähän tulokseenkaan helppo... Perjantaina käytiin Tamskin epiksissä hakemassa pahaa mieltä, kun Tilda pöllöili radalla alusta lähtien. Vauhti olisi ollut mieletön, mutta korvat ja halu tehdä agilityä yhdessä olivat pahasti kateissa. Tilda sinkoili mihin esteille tykkäsi ja etsi nameja maasta sekä jonkun kassista radan laidalta. Kettu kainaloon ja agilityn riemu loppui siihen! Jännittyneellä mielellä lähdin sitten tänään aamulla Takkujen kisoihin. Toivoin, ettei perjantain sikailu toistuisi taas. Rata oli kivan tuntuinen. Siinä vaikutti olevan haastetta, mutta mahdoton se ei ollut ollenkaan. Sopiva meille! Tilda oli hyvin kuulolla, kun odottelimme lähtövuoroa kentän laitamilla, haisteli maata lähdössä, mutta sain huomion palautettua. Mutta sitten... Toiselta esteeltä ferrari lähti lapasesta. Annoin vielä toisen mahdollisuuden, mutta eipä auttanut - kettu kainaloon ja radalta pois.

Toiselle radalle tein lähes samanlaisen virittelyn kuin edellisellekin. Aikaa ei oikein ollut muuhun. Radassa oli taas pari haastavaa kohtaa ja vasta rataantutustumisen jälkeen päätin, kuinka ohjaisin. Hyvin päätetty ja hyvin Tilda oli kuulolla nyt. Oli se onnistumisen riemu vaan mahtava tunne!

Vauhtia radalla olisi saanut olla enemmän. Mikä ihme siinä onkin, että päätähuimaavassa vauhdissa ferrari luisuu käsistä... Tähän aletaan kiinnittää huomiota. Vauhtiavauhtia! Treeneissäkin viimeksi kuulin, että "pääsisit paljon kovempaa". Videolta sen huomaa hyvin. On se itsekin otettava jalat alleen ja vaan luotettava siihen, että kyllä se kettu perässä tulee ja tekee niin kun pitää. Ferrari haltuun ja isompaa vaihdetta silmään! (Joo helpommin sanottu kun tehty...)

En tiedä, onko vielä turha analysoida tuota Tildan kisaliitelyä, mutta jos vähän. Treeneissä vastaavaa sikailua ei ole koskaan tapahtunut. Tilda on yleensä kuuliainen agilityn suhteen ja etenkin treeneissä tulee ilmi valtava palo esteille. Voisiko olla, että kisatilanne saa Tildan jännittämään ja kierrokset purkautuvat sitten radalla? Vaikka ulospäin niitä kierroksia ei sen enempää näkyisikään kuin treeneissä. Itseasiassa kuumumista näkyy kisoissa treenejä vähemmän. Mitä jos Tilda ei epiksissäkään vaan pystynyt hallitsemaan itseään, eikä pystynyt keskittymään ohjaukseen, vaan sen oli pakko keksiä sijaistoimintoja ja tekemistä, jolla purkaa kierrokset pienestä mielestään? Tänään toisella radalla se selvästi oli keskittyneessä mielentilassa, kun alla oli jo sinkoilua. Ehkä aiemmissa epiksissä suurimman jännityksen poistamiseen on riittänyt kaverin kanssa vapaana juokseminen lämmittelylenkillä. Näillä kaaosradoilla mitään sellaista purkamiskeinoa ei ole ollut ennen itse kisasuoritusta. Taidan ruveta käymään metsälenkillä joka kerta ennen kisasuoritusta...

Pikkukettu luonnekuvauksessa

Tänään viimein oli päivä, jolloin päästiin MH-luonnekuvaukseen Tildan kanssa. Edellisen mahdollisuudenhan jouduin perumaan Tildan juoksujen takia, mutta ajankohta oli siihen nähden otollinen. Kuvauksen järjesti Novascotiannoutajat Ry Riihimäellä. Meidän lisäksi kuvauspäivään osallistui yhtä porokoiraa lukuunottamatta vain tollereita Tildan ollessa kuitenkin päivän juniori. Koirien keski-ikä kuvauspäivänä oli kuulemma 3 vuoden kieppeillä.

Aika ylpeä olen pienestä villikosta. Kuvaaja kertoi Tildan olevan sosiaalinen koira. Se ei kuitenkaan kiinnostu vieraista, käy kyllä moikkaamassa, mutta siihen se jääkin. Käsitelläkin Tilda antoi häntä heiluen ja lähti jopa testinohjaajan matkaan kävelemään.

Leikkiminen oli yllätys, vaikka tiesin Tildan nauttivan siitä. Se oli todella innoissaan isosta patukasta, leikki testiohjaajankin kanssa ja näytti jopa taistelevan, mitä harvoin näkee. Ennen kuvausta olin hyvinkin epäileväinen edes leikkiin lähtemisestä jättipatukan kanssa! Kuvaaja ehdottikin leikkimisen hyödyntämistä koulutuksessa. Tildan vireen laskiessa vaan lelutkin lakkaavat kiinnostamasta, joten pidemmässä treenissä namit toimivat lopulta paremmin. En tiedä sitten, onko meillä vääränlaisia leluja tai leikinkö jotenkin väärin Tildan kanssa… Tähän olisi kiva saada mielipidettä ja vinkkiä, kun kerran Tildasta kuitenkin on leikkijäksi.

Takaa-ajossa ensimmäisellä kerralla mokasin itse vähän ja päästin Tildan liian aikaisin vieheen perään. Tästä ei ihan samanlaista tulosta tullut, kuin toisella kerralla, jolloin muistin olla tarkempi. Huippuvauhtia lähti pienipunainen kiitämään vieheelle ja tarttui saman tien. Päästi lelun kuitenkin välillä otteestaan. Aktiviteettitasoa 3 minuutin ajan tarkkailtaessa kuulin alkuun pienen piippauksen, mutta sitten Tilda tutkiskeli omiaan ja istuskeli odottamassa.

Etäleikissä nähtiin ensimmäisen kerran uhkauseleitä. Tilda oli todella kiinnostunut avustajasta ja haukkui sinne suuntaan koko ajan. Irti päästessään se kuitenkin rauhassa meni katsomaan avustajaa, eikä enää sen jälkeen ollut kiinnostunut siitä yhtään. Ei lähtenyt leikkiin houkutteluista huolimatta, vaan kävi tutkimassa omiaan.

Seuraavan osion yllätystä kettunen säikähti ja teki väistöliikkeen taakseni. Palasi kuitenkin heti haalarin ja minun väliin puolustamaan. Tilda tuli tutustumaan haalariin, kun menin kyykkyyn haalarin viereen. Reipas likka! Ohituksissa ei tarvinut sitten enää moisesta kummajaisesta välittää. Enemmänkin Tilda oli alkuun kiinnostunut, mikä se haalari olikaan.

Räminälaitteen kohdalla Tilda teki pienen mutkan äänen alkaessa, mutta oli heti itse kiinnostunut siitä. Sinne se samantien meni tutkimaan ja ohituskerroillakin taisi uteliaisuus viedä ihmettelemään laatikkoa.

Aaveiden ilmestyessä pikkukettu kasvoi itseään huomattavasti suuremmaksi. Sain tosissani ottaa tukevan asennon ja pidellä hihnaa, kun hirmuinen Tiitiäinen uhkaili ja haukkui molempia aaveita tarkasti. Heti, kun sain luvan päästää hihnasta irti, Tilda meni rohkeasti katsomaan toista aavetta. Tuli myös yhdessä minun kanssa tutustumaan kumpaankin aaveeseen. Tässä Tilda esiintyi upean rohkeana tyttönä, joka puolusti minua koko olemuksellaan. Itsenäisesti se myös selvitti tilanteen, kun meni rohkeasti heti irti päästyään katsomaan aavetta. Epävarmuutta pienessä ketussa ei ole, vaikka niin olen ajatellut. Sen haukkuminen on pelkkää puolustusta. Kuvaaja juttelikin, että Tildassa näkyi aggressiota sen verran, että se saattaa uhkailla ja jopa tehdä pienen hyökkäyksen mielestään epäilyttävän asian tai hahmon kohdalla. Näinhän se on, jokunen lenkkeilijäkin sen on kokenut… Tilda kuitenkin näistäkin tilanteista palautuu nopeasti ja nollaa tilanteen heti.

Kuvauksen lopuksi nähtiin samanlaista todella innokasta leikkiä, kuten aluksikin. Tilda oli selvästi jo väsähtäneen oloinen, mutta mahtava lelu (siis se jättipatukka!) innosti taas leikkiin. Kuvaajan mielestä ehkä jopa vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.

Ampuminen. Jos räminälaitteella ei oltaisi saatu Tildasta reaktiota aikaan, kuvaajat olisivat kuvitelleet kettusen kuuroksi. Minkäänlaista korvien värähdystä ei tapahtunut laukauksien kuuluessa. Ei meidän leikkiessä, eikä seisoskellessa vaan. On se vaan ihmeellinen otus! Tildan itsepäisyydestä puolestaan nähtiin hauska ripaus ihan kuvauksen lopuksi, kun laukausten välissä laitoin lelun piiloon ja meidän piti kävellä muutama metri poispäin. Pikkukettu laittoi jarrut pohjaan ja päätti, ettei ole mihinkään lähdössä näin hauskasta paikasta. Hölmö murunen!

Kaikinpuolin oli tosi mielenkiintoinen kuvaus ja sain taas uusia ajatuksia koskien Tildan käyttäytymistä. On tuossa pienessä niin paljon ihmeteltävää ja aina se osaa yllättää – hyvässä ja välillä ei-niin-hyvässä. Rakas soma oma kettuni <3

Tässä vielä tulokset kokonaisuudessaan ja lopussa videot viidestä ensimmäisestä osiosta. (Kaikki osiot kuvattiin, mutta vaan viisi ensimmäistä oli tallessa...)

1a Kontakti Tervehtiminen 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen.
1b Kontakti Yhteistyö 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta.
1c Kontakti Käsittely 3 Hyväksyy käsittelyn.

2a Leikki 1 Leikkihalu 5 Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen.
2b Leikki 1 Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.
2c Leikki 1 Puruote ja taisteluhalu 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta.

3a Takaa-ajo 1. kerta 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille.
3b Tarttuminen 1. kerta 2 Ei tartu, nuuskii saalista.
3c Takaa-ajo 2. kerta 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille.
3d Tarttuminen 2. kerta 4 Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa.

4 Aktiviteettitaso 3 Tarkkailevainen ja rauhallinen, yksittäisiä toimintoja.

5a Etäleikki Kiinnostus 5 Erittäin kiinnostunut avustajasta, toistuvia lähtöyrityksiä.
5b Etäleikki Uhka/Aggressio 3 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä osion ensim. tai toisessa osassa.
5c Etäleikki Uteliaisuus 4 Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä.
5d Etäleikki Leikkihalu 1 Ei osoita kiinnostusta.
5e Etäleikki Yhteistyö 1 Ei osoita kiinnostusta.

6a Yllätys Pelko 4 Pakenee enintään 5 metriä.
6b Yllätys Puolustushalu/aggressio 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä.
6c Yllätys Uteliaisuus 3 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa.
6d Yllätys Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä.
6e Yllätys Jäljellejäävä kiinnostus 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla.

7a Ääniherkkyys Pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan.
7b Ääniherkkyys Uteliaisuus 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua.
7c Ääniherkkyys Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä.
7d Ääniherkkyys Jäljellejäävä kiinnostus 3 Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla.

8a Aaveet Puolustus/aggressio 4 Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä.
8b Aaveet Tarkkaavaisuus 5 Tarkkailee molempia aaveita koko ajan.
8c Aaveet Pelko 1 On ohjaajan edessä tai sivulla.
8d Aaveet Uteliaisuus 5 Menee katsomaan ilman apua.
8e Aaveet Kontaktinotto aaveeseen 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan.

9a Leikki 2 Leikkihalu 5 Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen.
9b Leikki 2 Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.

10 Ampuminen 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön.

MH-luonnekuvaus 17.8.2013 Riihimäki
Kuvaajat Riitta Liimatainen ja Heidi Kaatiala
Testinohjaaja Tiina Janka

Loma oli ja meni

Niin siinä kävi, että viime viikolla palasin lomalta töihin ja meidän perheessä alkoi arki. Ehkä ihan hyvä. Jos saisi nyt paremmin jotakin tehtyäkin. Lomalla piti tehdä Tildan kanssa kaikenlaista, mutta suunnitelmiksi ne jäivät, kun jouduin hoitamaan muita asioita. Eikä Tilda ollut kyllä parhaimmillaankaan. Taisi tulematta jääneet pentuset viedä ajatuksia muualle...

Onneksi normitreenit saatiin tehtyä kuitenkin (tosin vaihtelevalla menestyksellä) ja kesästä tuli nautittua. Tässä siis kuvien muodossa meidän loma. :)



Treenattu on, vaikka ihan aina ei ole kettua niin paljon huvittanut.

Uitu on yksin ja yhdessä.

Äkkiä lelun kanssa rantaan...

...ennen kuin kaveri sen vie.

Tosikko-Tilda on yrittänyt kavereiden kanssa leikkiäkin...

...mutta ollut mieluummin omissa maailmoissaan.

Välillä on huilattukin ja otettu rennosti...

...kunnes on taas palattu työn touhuun!

Lämpimistä kesäilloista tuli nautittua millon missäkin.

Mökillä...



...tai marjassa. :)















Agirotu 2013

Eilinen päivä toi mukanaan taas kaikenlaista ihanaa. Viralliset kisat on nyt korkattu ja palan halusta päästä kisaamaan lisää. Äsken herätessäni jäin vielä fiilistelemään eilistä. Se palo, joka aiemmin oli muodostelmaluisteluun, on nyt saamassa uuden paikan. Agirodussa koin pahoinvointia jännityksen muodossa, sydämen tykytyksiä, luottamusta joukkuekaveriin (eli omaan pieneen punaiseen), epäonnistumisen itkun (jonka onnistuin pidättämään), halun päästä näyttämään, mistä meidät on tehty, hyvän suorituksen ilon tunteen sekä urheilukilpailun tuntua parhaimmillaan. Olinpa kaivannut sitä kaikkea... Ainoa, mitä ei vielä koettu oli täydellisen onnistumisen riemu. Sitä odotellessa. On minulla sen verran pätevä agiliitäjän alku. :)

Mutta nyt itse kisaan. Helpoimmasta päästä nämä kisat eivät olleet uraa aloittaa. Nurmikko alustana oli vähän tahmea ja täynnä hajuja ja väenpaljous saattoi houkutella karkuteille. Mihinkään näistä ei kuitenkaan langettu. Ensimmäiselle Savikon Sepon radalle lähdettäessä Tilda oli ihmeen rauhallinen. Ei minkäänlaista kiljumista esteiden suuntaan. Minua jännitti hirmuisesti. Radalta tuli ensin 5, kun Tilda jätti yhden keppivälin pujottelematta, sitten hylkäys, kun kettunen ehti tuomaria ja keinua moikkaamaan. Rata päästiin kuitenkin onnistuneesti loppuun. Tämä rata olisi voinut olla se nollarata. Helppo, mutta kuitenkin sellainen, että koiraa joutui edes vähän ottamaan haltuun. Vähän Tilda veti mutkia pitkiksi, siihen kiinnitetään jatkossa huomiota. Samoin oma ohjaus laskee välillä kokonaan: kädet ja vartalo mukana koko ajan!

Iltaradalle mentäessä meillä oli parempi draivi. Tilda jopa vähän fanaatikoi maksikoirien radalle ja oli hyvinkin kuuliaisena, mutta rauhallisena odottelussa. Katarina Virkkala oli suunnitellut helpon juoksuradan. Liiankin helpon... Rataantutustumisen jälkeen jo sanoin, että nyt on ohjattava kunnolla jokainen este, muuten Tilda juoksee ohi. Ja silti, ohihan se meni. Radalta siis kaksi kieltoa eli 10. Mutta ensimmäinen tulos saavutettu! :) Video paljastaa onneksi kaikenlaista, joista voi ottaa oppia. Ohjasin mielestäni hypyt, joilta Tilda tuli ohi, mutta jotain niistä silti puuttui. Ehkä ohjasin jopa liian syvälle tai jätin sanomatta käskyn, josta Tilda tulkitsi, että este piti kiertää. En tiedä. Hypyntarjoamistreeniä ohjemistoon! Jos nenän edessä on este, niin se suoritetaan, jollei muuta ohjetta tule. Radalla kepeille Tilda lähti alkuun varovasti, mutta kun kehuin ja annoin rytmin, pujottelu lähti sujumaan huomattavasti vauhdikkaammin. Keinu oli aika ruma. Vauhdin hurmoksessa pikkukettu ryntäsi keinulle ja vasta viime tipassa ehdin karjaista "ota". Onneksi siitä saatiin edes jonkinlainen kontakti. Kontakteihin muuten olen todella tyytyväinen. Radoilla en ehtinyt niitä syynäämään, mutta etenkin ensimmäisen radan video näytti oikein kauniit kontaktit. Loppusuoristakin olen ylpeä. Tilda ei yhtään jäänyt kyselemään, vaan meni "eteen", kun käskettiin.

 

Mahtava päivä! Hyvillä mielin jätin jopa Tildaa kisapaikalla häkkiin odottelemaan ja ihan nätistihän se siellä oli. Illalla toinkin kotiin rättiväsyneen, mutta onnellisen pikkuketun. <3 Erityiskiitokset Sarille ja Sellalle kisaseurasta! Kiitos myös muille seurana olleille ja kuulumisia kyselleille. Teitte päivästä entistäkin mukavamman. :)

Kisakaverit: Tilda, Aino ja Sella

"Saako tästäkin karkkia?"

Teivo

Jännitystä ilmassa!

Huomenna se tapahtuu... Tildan ja minun ensimmäinen virallinen agilitykilpailu. Ja ajatus on jännittävä!

Taukoa oikeastaan kaikesta treenaamisesta pidettiin Tildan juoksujen ajan. (Jotka onneksi saatiin ajoissa päätökseen!) Ainoastaan muistinoutoja ja kerran jälki ja ruutu ollaan tehty. Siispä villitolleri on joutunut tyytymään uimiseen ja hihnalenkkeilyyn. Luova tauko on kuitenkin tehnyt hyvää. Eilen "viimeistelytreeneissä" mukana oli superpätevä pieni punainen, joka oli mahtavasti kuulolla ja jolla vauhtia riitti. Etukäteen jännitin treenejä aikalailla, mutta juoksuhaahuilu oli tiessään! Varmemmalla mielellä siis lähdetään huomenna kohti Agirotua!

Tänään käytiin Sarin kanssa jo ilmottautumassa huomisiin koitoksiin, jotta aamu olisi rauhallisempi. Hyvä näin, sillä pitkässäpitkässä jonossa auringonpaahteessa seisoskelu oli mukavampaa ilman kiirettä rataantutustumiseen. Saatiin kisakirja Tildalle ja lähdettiin metsästämään mittauspaikkaa ratojen tuntumasta. Sain huokaista viimeisen helpotuksen huokaisun, kun Räsäsen Minna mittasi Tildan mediksi ja laittoi puumerkkinsä uutukaiseen kisakirjaan. Nippanappa medi tuo mötkö on, mutta sehän riittää meille mainiosti! Hiukan haisteltiin kisatunnelmaa myös ratojen laidalla ja oli ihana huomata, ettei jännitys siellä paikanpäällä hiipinyt ollenkaan vatsanpohjaan. Tildakin pötkötteli ja kieriskeli nurmikolla, vaikka ympärillä oli hulinaa. Kuumuudella taisi tosin olla osansa siinä sopassa...

Huomenna sitten katsotaan, kuinka valmiita ollaan. Lupa on hyllyttää, mutta sitä ei tavoitella. Nurmikko alustana voi olla aika haastava. Samoin juurikin aamupäiväksi luvattu vesisade ei ainakaan helpota liukkaalla nurmikolla... Mutta sitten se nähdään! Aamulla ensimmäinen startti ja illalla toinen. Nyt pakkaamaan reppua aamua varten!

Än, yy, tee, TULE! (kuva: Sari N.)



Juoksua nro 2

Ja niin siinä kävi, että vihdoin ja viimein odotusten jälkeen Tilda päätti aloittaa toiset juoksunsa. Eihän edellisistä vierähtänytkään kuin viikkoa vajaa vuosi... Lauantaina oltiin Lahdessa ja Tii pääsi touhuamaan Lovan, Sellan, Hilpin ja Nemon kanssa. Hiukan oli kireä tunnelma koirien kesken, kun Tildaa ahdisti reilun vuoden ikäinen Nemo, joka seurasi kettusta kuin hai laivaa. Koko ajan sai Tilda olla hätistelemässä poikaa kauemmas. Hauskaakin kuitenkin kavereilla oli ja Sari taas sai napattua loistavia kuvia!

Koko kaverijengi!

Viime torstaina treeneissäkin pikkukettu oli jo muissa maailmoissa. Kun rataantutustumisen jälkeen hain Tildaa autosta, siellä oli lohduton ulvontakonsertti menossa. Vasta kun avasin takakontin luukun, Tilda huomasi, että olin siinä. Radallakaan kettu ei ollu minun kanssani ollenkaan. Kontakti oli hukassa ja naapuriradalla olisi ollut taas kivempaa. Tehtiin kuitenkin ensimmäinen nollatreenirata pitkältä radalta!

Agilitystä ja juoksuista puheenollen... Se siitä agirodussa virallisten kisojen korkkaamisesta. Se siitä MH-luonnekuvauksesta, jonne oltiin jo ilmoittauduttu. Noh.. Fiilis täällä kotona on tällä hetkellä tämä:

Viimeisiä agikisatreenejä

Viime viikon torstaina suunnistimme jännityksen vallassa Nokialle epävirallisiin (vielä juu..) agilitykisoihin. Kaksin oltiin Tildan kanssa liikenteessä ja paikka oli uusi, joten jännitys hiipi väkisinkin mieleeni. Taisi tuo uuden paikan jännitys vähän tarttua sitten Tiipeliinkin...

Startattiin kaksi kertaa: kerran mölliradalla ja kerran kilpailevien radalla. Möllirata oli helppo. Paljon suoraa juoksua, eikä kontaktin kontaktia. Taisi olla jopa liian helppo meille. Tilda oli aivan ulapalla! Teki omia kierroksia radalla, kävi kokeilemassa onneaan väärillä esteillä, eikä kuunnellut sitten yhtään. Loppuhuipennukseksi kettu bongasi viimeisen hypyn sijaan radan ulkopuolella olleen suojatun aa-esteen... Miten niin kontaktit on kivoja? Radalta poistuttaessa olin jo itkukurkussa valmiina lähdössä suoraan kotiin. Vein villitollerin autoon ja yritin nostaa itsetuntoa takaisin Tildalle sopivalle tasolle, kun aloitettiin möllien palkintojenjako. Tajusin siinä samassa, että medejä mölleissä oli vain kolme, joten jouduin nöyrtymään ja hakemaan lelupalkinnon sähläreille.

Kilpailevien rata sopikin meille sitten paljon paremmin. Kaikki esteet pussia lukuunottamatta olivat käytössä ja rata tuntui kivalta. Muutama hankalampi kohta radalla oli, muuten se oli "peruspyöritystä". Luotin lähdössä jo Tildaan paremmin kuin edellisellä kerralla ja parempi radasta tulikin. Pari pitkäksi venynyttä mutkaa, yritys aalle ja lentokeinu, mutta muuten olin tyytyväinen. Tilda suoritti kepit hienosti hankalasta kulmasta ja loppuradasta oli jo oikein skarppina mukana. Ei tarvinnut lopettaa agilitya kokonaan! ;)

Seuraavana päivänä olikin vuorossa Tamskin epikset Niihamassa omalla treenikentällä, omilla treeniesteillä. Lisäksi saatiin kisaseuraa, kun Sari ja Sella lähtivät treenaamaan myös ja Jonna tuli Lovan kanssa turistiksi. Jännitys pysyi hallinnassa ja luotto Tildaan kohdillaan, kun oli tuttuja ympärillä. Ilmoitin meidät pelkästään kisaavien radalle, mutta otin kaksi starttia. Ensimmäinen startti ja pikkukettu oli loistava! Se oli sitä agilitya, johon tiesin meidän pystyvän! Vauhtia oli sopivasti ja Tilda oli superfiksu. Se kuunteli ohjaukset ja teki niin hyvin kuin osasi. :) Tässäkin todistettiin ainoastaan ohjaajan osaamattomuutta, kun ohjasin viimeiset esteet väärältä puolelta ja sain meille hylätyn.

Hyvässä fiiliksessä oli kiva lähteä uusintaan. Palautuminen edellisestä suorituksesta oli Tildalle lyhyt ja ensimmäisestä esteestä alkaen huomasin kettusen vireen laskenneen. Alkuun putkelta kielto. Yhä vähän epävarmoilta kepeiltä Tiiteli tuli väärästä välistä ulos ja toisella yrityksellä kävi haukkumassa pojan pienen matkan päässä. Palasi kuitenkin kepeille oikein. Tästä episodista 5 virhepistettä. Loppu rata liideltiinkin mallikkaasti loppuun ja olin super tyytyväinen pieneen punaiseen agilitykoiran alkuun! <3

Kuva Jenny H.

Miksi sitten kaksi edellistä kisaa on mennyt sähläten ja sinkoillen kentällä ja tämä viimeinen vireeltään lähes nappiin? Niihamassa oltiin jokaviikkoisella treenikentällä tutuilla esteillä. Lisäksi tuttujen lenkkireittien ansiosta käytiin ennen rataa lämmittelylenkillä metsässä ja Tilda sai pinkoa ylimääräiset energiat pois. Oltiin myös aiemmin päivällä ehditty tehdä metsälenkki. Hervannassa ja Nokialla tyydyimme hihnalämmittelyyn kotona vietetyn päivän jatkoksi. Seurakin taisi tehdä meille kummallekin hyvää. Minä en ehtinyt panikoimaan, kun oli muuta ajateltavaa ja Tildakin sai unohtaa aksaesteet hetkeksi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta on se vaan tasapainoilua tuon otuksen vireenkin kanssa. Tästä voidaan kuitenkin oppia jotain tulevia koitoksia varten... Seura ja pieni irtiotto tekevät meille hyvää! Näillä eväillä kohti agirotua... ;)