Liidellen ja pujotellen

Pitkästä aikaa treenikuulumisia agilityrintamalta! Ollaan menty yhtä vuoristorataa Tildan kanssa. Joka toisesta treenistä olen lähtenyt itku kurkussa ja korvat sauhuten ja Tilda vastaavasti korvat luimussa maansa myyneenä. Joka toinen treeni onkin saanut sitten hymyn ulottumaan korviin saakka. Tänään oli se hyvä päivä!

Tehtiin 18 esteen möllirataa, sekä omia estetreenejä. Radan aloitus oli heti loistava, kun ohjausyrityksestäni huolimatta Tilda valitsi puomin hypyn sijaan. Oma vikahan tuo oli, kun luulin taas voivani ohjata kettusta vasemmalla kädellä. Huomattavasti parani meno, kun muistin ohjata tarkemmin. Tilda lukee ohjaustani edelleen superherkästi. Joku kouluttaja kehui Tildaa, kun se nuoreksi koiraksi lukee minua niin hyvin, mutta enpä tiedä... Hankalaa se vaan on. Toinen haaste radassa oli yllättäen aan kontakti. Jostain syystä Tilda ei taas ottanut kontaktia, vaan valahti alas. Ei auttanut tällä kertaa oma hidastelu, eikä ajoissa "ota" -käsky. Vasta, kun juoksin aalla Tiin edelle ja eteen, niin se pysähtyi kontaktiin oikein. Hyvä niin, mutta mistäpä taas tämä... Puomilla kontakti sujuu edelleen hienosti. Vauhtikin on tosin hitaampi kuin aalla.

Esteistä kepit tarvitsevat edelleen paljon treeniä. Hyvällä mallilla ne kuitenkin jo ovat. Päätin tässä jo aiemmin heittää ohjurit lopullisesti syrjään ja naksutella Tildalle kepit alusta alkaen. Parissa treenikerrassa saatiinkin pujottelu kuudella kepillä sujumaan ohjatessani oikealta puolelta. Ja ihan suht vauhdikkaasti jopa! Pudotus maan pinnalle tapahtui viime viikolla, kun tajusin, ettei Tilda hoksannutkaan pujottelua, kun ohjasin vasemmalta puolelta. Tänään oli se sitten projektina ja eipä siihen kauaa mennyt, kun pikkukettu jo pujotteli kuusi keppiä toiseltakin puolelta! Alotin naksuttelun kahden kepin välistä ja lisäsin toiset kaksi suoristaen ne pikkuhiljaa. Neljän kepin pujottelun onnistuessa lisäsin viimeiset kaksi keppiä ja annoin muutaman kerran pienen käsiavun. Ja näin molemmin puolin Tiitiäinen pujotteli hienosti kuusi kepukkaa! Vauhtia ja varmuutta yritetään lisätä seuraavaksi. Hyvä siitä tulee! :)

Tein Tildan kanssa vielä kontaktit läpi joka esteellä. Keinu on hieno ja vauhdikas, puomi vähän hidas, mutta varma. Aakin oli todella vauhdikas ja säpäkkä, kun loikkasin Tildan eteen. Katsotaan nyt, miten sen kanssa edetään... Pussia ollaan tehty viime viikkoina ahkarasti myös ja saatu möröt karkotettua. Sieltä se Tiipeli putkahtaa!

Hyvillä mielin siis taas vaihteeksi aksaillaan! Hyvä mieli täytyisikin aina olla mukana, sillä ilman sitä mistään ei tule mitään. Tildaan tarttuu oma ärsytykseni heti, sitäpaitsi agility on kivaa. :)



Auringossa kieriskellen kevätjäillä <3

Erinomainen!

Nyt on olo enemmän kuin iloinen ja onnellinen! Jännitys vaihtui tänään Eurassa riemun kiljahduksiin ja onnen kyyneliin, kun meille ojennettiin punainen nauha - "ja koira saa erinomaisen!"

Minun soma oma murumustakorvani pärjäsi kuin pärjäsikin taas yli odotusten. :) Jännitin kovasti etukäteen kuinka Tilda esiintyy. Lähinnä saanko tytön seisomaan nätisti ilman, että tarvitsee itse hermostua. Myös Tildan saaminen oikeaan vireeseen näyttelytilanteessa on välillä ollut hankalaa, joten siihenkin oli selkeä suunnitelma. Häkkiin vaan Tii odottelemaan, vaikka ääntä varmasti kuuluu ja hampaitakin kokeillaan kevythäkin verkkoon. Lopulta Tilda istuikin häkissä nätisti, välillä alustaa pöyhien ja pientä piippausta päästäen. Hyvin siis meni! Seisominenkin sujui tosi hienosti ja helposti. Ei tarvinnut siitä huolehtia. Liikkeisiin lähdöissä meinasi olla kettusen nenän kanssa ongelmia (ylläriylläri!), kun joku vei sitä tiukasti maata kohti, mutta näistäkin selvittiin. Oli se siis vallan mainio tapaus!

Ennen omaa luokkaa puhuttiin vielä Jonnan kanssa, että vähintään se keltainen nauha ja hyvä olisi saatava. Ja että toivottavasti ei Tilda saa hylättyä mustien karvojensa takia. Ahkerasti korvakarvoja on nypittykin ja Johanna-koutsi siisti Tiitelin tassut näyttelykuntoon... Tässä tulos:

"Erittäin hyvä tyyppi. Feminiininen. Kaunis pää ja ilme. Oikeankokoiset korvat. Oikeassa silmässä näkyvä vilkkuluomi. Kaunis kaula. Pitkä selkä. Riittävät etukulmaukset, hyvät takakulmaukset. Eturinta ja rintakehä voisivat olla syvemmät. Kaunis pitkä häntä. Oikeanlaatuinen turkki. Vapaat liikkeet." (Helin Kasuk-Tenson) JUN-ERI, JUK4

                                                                                                                                              

Kevätloma!

Siltä se todella tuntui! Ihana aurinko on helli meitä useaan otteeseen lomaillessani viime viikon ja päästiin kivasti treenailemaan ja touhuilemaan kavereidenkin kanssa. Muutamia synttäreitäkin päästiin kettusen kanssa viettämään. :)

Sellan 5v. synttäreillä Tilda, Hilpi ja synttärisankari :)

Maanantaina aurinko sitten saapui ja Sarin (sekä kameran) ja Sellan ja Hilpin kanssa lähdettiin siitä kiireesti Pyhäjärvelle nauttimaan. Koirat nauttivat jäällä juoksemisesta ja kevään merkit olivat selvästi ilmassa! Huippu loman aloitus! Olin myös todella iloinen Tildan käytöksestä. Vaikka jäällä oli muitakin ihmisiä ja koiria, ei pikkuketun tarvinnut kertaakaan lähteä ketään haukkumaan tai tervehtimään. Mitä nyt metsän puolella laulavat linnut aiheuttivat pientä murinaa. Pöljä Tii. :)

Hilpi-pikkuinen

Ihana kevät!

Isosisko ja pikkusisko

Vahinkoja sattuu. Tilda putosi vauhdin hurmassa kuoppaan!

Hepuli!

Kettunen 17 kuukautta

Viikkoon mahtui myös treeniä, kun raahattiin varista ja dameja lenkeillä mukana. Hienosti Tilda ottaa jo silloin tällöin kunnon otteen vaakusta ja noutaa sen liinan mitan päästä. Kannustusta ja motivointia tähän kyllä tarvitaan ja ainakin nyt on tunne, että parin noudon jälkeen ei meinaa kettua enää variksen tuominen kiinnostaa. Vai liekö se vielä sen verran vaikeaa, ettei jaksa sitten enää... Innostuu kyllä heti loikkimaan, kun vaakun ottaa käteen.

Pupu onkin sitten huippujuttu. Meillä on nyt pupunnahkadami, jolla treenataan ja jo sen esiin ottaminen saa Tildan silmät loistamaan ja pomput ulottumaan silmien korkeudelle. Pupua olen päästänyt Tildan noutamaan ilman liinaa ja ihanaa on ollut huomata, kuinka täpinöissään kettunen etsii pupun ja palauttaakin lopuksi. Pienen kaarroksen ja huomautuksen jälkeen tosin viimeksi, mutta kuitenkin!

Damien noutaminen on sekin ollut taas kivaa. Selvästi etsiminen on Tildalle mieluista, joten aika kauas olen yrittänyt markkeerauksenkin tehdä. Hyvin se hakee ja tähän mennessä kaikki damit on palautuneet! Hakuruudussa Tilda tekee töitä myös hienosti, mutta on usein nyt vaihtanut ensimmäisen damin toiseen. Tilda lähtee kyllä damia tuomaan, mutta matkalla jättää sen ja hakee toisen, jonka palauttaa. Mahtavalla innolla pikkukettu noutoon lähtee ja näyttää hyvillä mielin hommia tekevän! Kahdestaan näitä nyt ollaan taas vaan treenailtu, että mikä olisikaan tulos treenikaverin odottaessa lähettyvillä ja jonkun muun heittäessä dameja... Treeniseuraa otetaan siis vastaan!

Tokoa ollaan treenailtu nyt vähemmän noutamisen tullessa kuvioihin. Kaikkeen ei vaan oma aika riitä... Kuitenkin taitoja pidetään yllä ja hiljakseen yritetään eteenpäinkin pyrkiä. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen on edelleen hitaita. Näitä treenataan. Noutokapulan (tai minkä tahansa esineen) pitäminen mälväämättä on myöskin tiukassa treenissä. Liikkeen aikana Tilda pitää kapulaa hyvin, mutta pysähtyessä heittää sen heti tai alkaa mussuttamaan. Uutta hauskaa treeniä tähänkin kaivattaisiin ennen kuin minulla sekä Tildalla menee hermot. Tokoseuraaminen on pannassa sekin ennen uuden hauskan treenin keksimistä.

Agility. Mieletöntä! Uutta intoa ja vauhtia on tullut silminnähden! Viime torstaina Tilda ei ollut tuntemattomasta syystä oma itsensä treeneissä, mutta vauhtia silti riitti kaatuiluun asti. Ratapätkässä sekä puomin että aan kontaktitkin sujuivat, jee! Kepit ovat nyt enää se meidän heikko lenkki. Testasin vähän Tildan kanssa naksuttelua kakkoskakkosten läpi menemisestä ja hetihän se kettunen tiesi, mitä piti tehdä. Jospa kuitenkin kokeiltaisiin päästäisikö niiden kanssa paremmin eteenpäin. Sain synttärilahjaksi aksakisan puoleen hintaan huhtikuun loppuun mennessä... Katsotaan päästäänkö lahjaa käyttämään.

Tulevana sunnuntaina meitä odottaakin jännittävät paikat, kun suunnataan Jonna mukanamme kohti Euran ryhmistä. Murumustakorvalle toiveissa olisi se valion arvoon tarvittava H..

Leikitään ja liidellään!

Viime viikolla lähdin aksatreeneistä taas pää ajatuksia täynnä ja suu mutturalla. Kepit ei suju vieläkään ja reilu kuukausi aikaa Tildan kisaikään. Oli siinä jotain muutakin surkuttelun aiheita, mutta kumma kyllä niitä en muista enää... Eilisen ja tämän päivän piristysaksan jälkeen olo onkin taas ihan erilainen! Eilen ohjatuissa treeneissä aiheena oli leikkiminen ja hauskanpito. Otettiin huippulelut esiin ja motivoitiin ja innostettiin koiraa leikkimällä, tehtiin muutaman esteen pätkä huippuvireellä ja vauhdilla ja taas leikittiin. Agility ei ole vakavaa, vaan siinä täytyy näkyä ilo. Tilda meinaa tällä hetkellä miettiä esteitä liikaa niitä suorittaessa. Siitä halutaan päästä eroon. Esteen suorittaminen pitäisi tulla koiralla selkärangasta. Esimerkiksi puomilla ei tarvi jäädä hidastelemaan ja miettimään, että kohta mun pitää tonne pysähtyä, vaan mennä täyttä vauhtia, ottaa kontakti, koska se kuuluu esteen suorittamiseen, ja jatkaa matkaa. Kuinka monta kertaa minunkin täytyy itseäni muistuttaa siitä hauskanpidosta Tildan kanssa...

Leikkiminen ja agility sai kun saikin Tildan huippuvireeseen ja lelu selvästi motivoi kettusta. Tähän asti olen käyttänyt lelua agilityssa varovasti, koska sen takaisin saaminen on ollut työn takana. Olihan se nytkin yhden kerran, mutta lopulta Tii antoi ottaa lelusta kiinni ilman karkuun juoksua ja päästiin yhdessä leikkimään. Leikit ja agility sujui siis hienosti! Kentän laidalla suoraa huutoa huutava tolleri ei vaan ollut edustavimmillaan.

Tänään käytiin sitten Sarin kanssa omatoimitreeneissä. Jätin Tildan häkkiin keräämään kierroksia, kun Sari ja Sella treenasivat ensin. Onhan meillä vielä paljon opittavaa! Hain aivan täpinöissään olevan pikkuketun aksaamaan ja tehtiin ensin meille hankalia ohjauskuviopätkiä. Hyvin Tilda kyllä osaa, kun osaisi vaan itsekin. Pääasia treenissä kuitenkin oli, että huomasin selvästi lelulla motivoimisen vaikutuksen. Lelun voimalla Tilda juoksi jännittävästä pussistakin läpi ensimmäistä kertaa ilman apuja! Nakkipalkka oli ihan kiva. Leikkiminen otetaan siis ehdottomasti tästä eteenpäin suuremmaksi osaksi agilitya ja suunnataan ostoksille hakemaan superleluja!

Entäpä ne kepit. Viikko sitten olin varma, että aloitan keppien treenaamisen aivan alusta jollain muulla menetelmällä, koska ei olla saatu ohjureita pois, vaikka ikuisuus ollaan niitä jo tehty. Ehkä kuitenkin yritetään vielä. Taidan myös antaa armoa tavoiteaikataululle ja yrittää unohtaa sen Tildan kisaiän rajapyykin. Mennään virallisesti kisaamaan, kun ollaan siihen oikeasti valmiita. Sitten, kun kaikki taputtaa meille, kun suoritetaan radan viimeinen este. :) Keppitreeniä jatketaan siis ohjureiden ja lelun avulla. Nyt Tilda tarvitsee aikalailla vielä tukeani keppien suorittamisessa ja pujottelurytmin löytymisessä. Jospa näillä uusilla ajatuksilla saataisiin kumpikin taas uutta intoakin. Agility on kivaa!

Röntgenkuvailua

Viime viikolla saapui Tildan lonkka- ja kyynäräkuvausten lausunto. Tulos oli lonkat B/C ja kyynärät 0/0. Kyynäröihin olen tietenkin tosi tyytyväinen, mutta lonkat jäivät aluksi kyllä harmittamaan. Salaa toivoin, että kuvat tulisivat kennelliitosta takaisin hieman parempina. Eläinlääkäri kun katsoi kuvista lonkkien olevan ehkä A/B tai B/C. Toinen lonkkanivel oli kuitenkin selvästi asteen huonompi kuin toinen. Noh.. Eiköhän näillä lonkillakin aksata ja kyynäräthän agilityssa enemmän koetuksella ovat! Kuvat ottaneen eläinlääkärin sanojen mukaan lonkat ovat jokatapauksessa Tildan kohdalla hyvät sen koon ja ruumiinrakenteen puolesta. :)



Tilda 16 kk

Yllättävän nopeasti kuvien lausunto kennelliitolta saapui. 25.1. olimme kuvauksessa ja 5.2. sain sähköpostilla lausunnon. Itse kuvauspäivä olikin aikamoinen koettelemus, vaikka kauaa ei eläinlääkärillä tarvinnutkaan viettää. Osallistuimme joukkotarkastukseen Hakametsän eläinlääkäriasemalla. Jännitin kovasti, mutta onneksi odotusaulasta löytyi heti mukavia kohtalotovereita ja tuntojaan pääsi jakamaan koko kuvausoperaation ajan. Rauhoituspiikki saatiin laitettua ilman hämminkiä ja jäin odottamaan Tilda sylissä sen nukahtamista. Tokkurassa se vielä murisi tulostimelle, joka hurisi nurkassa, mutta pian tuli uni. Meidät haettiin röntgenhuoneeseen ja hoitaja kyseli vielä selkäkuvista, jotka myös halusin otettavan. Sinne sitten pikku-Tii jäi pöydälle. Eläinlääkäriaseman henkilökunta oli todella mukavaa ja tunnelma oli rento, vaikka jännitys olikin itsellä koko ajan läsnä. Lääkäri näytti lonkka-, kyynärä, ja selkäkuvat ja kertoi niistä vähän. Selkäkin näytti Tildalla olevan hyvässä kunnossa! Viimein sain Tiin heräilemään lattialle viereeni. Oli se vaan surkea näky, kun toinen niin hervottomana siinä lötkötti. Kun kettunen sitten alkoi heräillä ja se huomasi tutut lähellä, niin häntä alkoi vispata mahdottomaan tahtiin. Hassua oli, että heräilyvaiheessa Tilda heilutti iloisena häntää kaikille ohikulkijoille. Eipä ollut tuo pieni ihan oma itsensä.. Eikä ollut vielä koko iltana, eikä yönä. Vasta kuvausta seuraavana aamupäivänä tuntui, että Tilda oli taas normaali. Illan ja yön se piippasi, ihmetteli, kiersi kotiamme ympäri ja nukkui. Kettunen saattoi seisoa tai istua keskellä olohuonetta tuijottaen tyhjyyteen ja piipata. Ruoka kuitenkin maistui. Voi toista reppanaa...

Omassa pesässä uni maistui.

Seuraavana päivänä Tii-pikkuinen oli taas vauhdissa ja omituiset olot unohtui! Onneksi. Edessä olisi vielä silmätutkimus joskus lähitulevaisuudessa. Jotenkin ajattelin, että on liikaa tutkia silmätkin samassa tarkastuksessa...

Hyvän päivän treenit!

Olin jo kirjottamassa taas yhtä epätoivosta pohdintapostausta Tildan käyttäytymisestä, mutta onneksi lähdin ensin tokotreeneihin. Mahtava fiilis ja oikeastaan mahtava koko päivä!

Pääsin tänään aikasin töistä ja koska oma pieni kettuni on jäänyt pahasti taka-alalle viime päivinä, ajattelin ottaa vähän menetettyä yhteistä aikaa takaisin. Pakkasin reppuun variksen, damin, lelun, nameja ja liinan ja lähdettiin jäälle. Kovin hiljaiselta vaikutti Näsijärven jää lukuunottamatta muutamia hiihtäjiä ja sehän sopi meille. 10 metrin liina oli mukana kahdesta syystä. Luoksetuloa ja vapaana olemista harjoitellaan nyt liinan kanssa. Yritän vahvistaa luoksetuloa ja tehdä siitä maailman hienoimman jutun palkkaamalla vain, kun Tilda tulee ensimmäisestä kutsusta luokse. Haahuilusta ei saa mitään. Haukun alkaessa yksi luoksetulokäsky, jota olisi toteltava, enkä ala enää huutamaan kilpaa Tildan kanssa, jotta se huomaisi haukkumisen olevan hölmöä puuhaa. Liina estää myös liian kauas lähtemisen. Jatkossa huomautan Tildaa joka kerta sen jäädessä tai juostessa liian kauas. Järven jää on ollut Tildalle haasteellinen paikka, mutta liinan kanssa kaikki onkin sujunut todella hyvin. Haukuttavaakaan ei meinaa löytyä (vaikka sitä olisi tarjolla) ja se unohtuu viimeistään, kun Tii hoksaa olevansa oikeasti hihnan päässä. Joku turva siinä hihnassa vaan on.. Muutama onnistunut lenkki vapaanakin ollaan saatu tehtyä ja niistä onkin jäänyt hyvä mieli!

Toinen syy liinalle oli varistreeni. Muutama päivä sitten otettiin taas pitkästä aikaa siipi esiin. Tilda oli aivan täpinöissään ja kun pienen muistuttelun jälkeen siiven noutaminen ja palauttaminen sisällä onnistui, otettiin siipi esiin myös ulkona. Ulkona pidin Tildan lyhyessä hihnassa, jottei se pääsisi karkuun siiven kanssa. Kun kuitenkin nouto alkoi vähän sujua, jätin hihnan pään maahan treenin helpottamiseksi. Ja se tapahtui. Jokin sai Tildassa vallan ja se omi variksen siiven itselleen tuhoten sen pieniksi palasiksi. Tänään siis kokonaisen variksen kanssa treenatessa pidin huolen, että liinan pää oli koko ajan hallussani. Yrtin kuminauhoilla tehdä variksesta pakettia, jotta siivet eivät lerpattaisi, mutta paketti ei ihan pysynyt kasassa. Tiin ote vaakusta oli siis edelleen siivestä retuuttamista. Pari kertaa sain variksen kuitenkin käteen. Kokonaista noutoa tästä ei vielä tullut ja pientä ihmettelyä ja omimista oli havaittavissa. Kuitenkin Tilda on valtavan innostunut variksesta, joten jospa joku vielä saisi noudon kuntoon. Damilla perusnouto sujui hienosti yhden huomautuksen jälkeen.

Onnistuneen treenilenkin jälkeen huilailimme hetken kotona ja vaihdoimme tokotreenitavarat reppuun. Taisi Tilda olla ihmeissään, kun vauhdilla lähdettiin autoon ja yhtäkkiä oltiinkin taas treenaamassa. Otettiin alkuun merkkiä. Tätä ollaan nyt muutama viikko treenailtu ja siitä on selvästi tullut yksi Tildan suosikeista. (Samaa suosikkisarjaa, kun agilityssa kontaktit!) Tosi nopeasti Tii on hoksannut merkin idean ja korjaa hienosti itsensä oikeaan paikkaan. Vähän ehkä viilataan vielä paikkaa kauemmas merkistä.. Ihanaa on nähdä se into, jolla Tilda tokoa tekee! Seuraaminen me ollaan varmaan pilattu ihan vaan tylsällä ja aina samalla hinkkaamisella, joten siitä nyt totaalinen tauko ja uusi yritys alusta myöhemmin. Taidan olla itse sanonut joskus, että Tildan kanssa kaiken täytyy olla hauskaa, muuten mikään ei onnistu.. Liikkeestä seisomista tehtiin tänään myös. Se alkaa toimia! Ihan ei pysähtyminen ole vielä näpäkkä ja vähän Tii miettii, mutta pian se siitä. Luoksetulo liikkurillakin onnistuu loistavasti. Noutamiseen tai oikeastaan kapulan pitoon pyysin vinkkejä kouluttajalta. Pelkästään pitäessään kapulaa Tilda alkaa mässyttää sitä, vaikka olen yrittänyt naksautella oikeasta otteesta. Nytpä siis treenaamme pitämistä liikkeessä. Kävelen Tildaa karkuun, kun se ottaa kapulan pitoon ja palkkaan heti oikeasta otteesta. Tämä näyttikin toimivan, kun sitä vähän kokeiltiin. Katsotaan saadaanko tässä asiassa läpimurto uudella treenitavalla.

Pätevä kakara minulla! Omaa vikaa vähän on tuo Tildan jumputtelu lenkillä. Kun muu aktivointi jää vähäisemmäksi, hihnalenkit ovat kurjaa kaikille. Nyt koitetaan taas päästä treenisuunnitelmien ääreen ja toteuttaa niitä ahkerammin. Hinku agilityradallekin on taas huikea, kun olin sunnuntaina talkoilemassa kisoissa. Ratahenkilönä pääsi niin lähelle kisatunnelmaa, että se vei taas mennessään!

Itku, mikä villikko!

Sinne se lähti autoa haukkumaan. Ja tänään sama homma miesten kanssa, jotka oli tarkastamassa verkkoja jäällä. Mitä ton kakaran kanssa voi tehdä? Se on menoa heti, kun joku epäilyttävä kohde osuu Tildan silmään. Haukuttava saattaa olla vaikka kuinka kaukana ja vaikka muutakin puuhaa olisi tarjolla, niin korvat unohtuu matkalle siltä seisomalta. Tänään oli järven jäällä hauskaa ehkä viisi minuuttia. Tilda spurttaili innoissaan ja tuli vauhdilla luokse kutsusta. Se siitä hyvästä fiiliksestä, kun yhtäkkiä kokoajan näköpiirissä olleet tyypit herättivät kettusen huomion. Kauas Tilda juoksi haukkuen ja käskyillä, kielloilla, kutsuilla tai pillillä ei ollut mitään väliä. Onneksi se edes jää jonkun matkan päähän haukkumaan. Jos jotain hyvää pitää hakea... Lopulta lähdin kävelemään pois päin pillittäen ja käden levällään. Hetken päästä Tii vilkaisi minuakin ja mietittyään lähti pinkomaan tuhatta ja sataa luokse. Hieno kettu siinä kohtaa, mutta kotimatka sujuikin sitten hihnan päässä. Mentiin haukun kohteena olleiden miesten ohikin ja vähän meinasi haukkua päästä siinäkin. Hihnassa Tilda kuitenkin kuuntelee paremmin ja jopa pystyy käskystä lopettamaan haukun ja melkein unohtamaan epäilykset.



Viime keväänä onnistui tälläinenkin lenkkeily.

 

En tiedä onko iällä vaikutusta Tildan käytökseen. 16 kuukautta tuli juuri täyteen. Mörköikää en osaa Tildaan yhdistää, onhan tätä samaa touhua jatkunut jo ainakin kesästä asti. Metsässä lenkkeilijöiden

tai marjanpoimijoiden kanssa on siis ollut samat ongelmat. Vai kuinka kauan "mörköikä" kestää? Rasittavaa se ainakin on ja turhautumisen tunne on valtava, kun kaikkea on kokeiltu ja mikään ei auta, kun haukkuminen alkaa. Terävä kettu saisi olla vähän vähemmän terävä...