Etsitään taistelutahtoa ja asennetta

Kaksi viikonloppua ja kuusi starttia agilitya. Plus väliin palauttava treeni. Paljon ajatuksia ja fiiliksiä laidasta laitaan.

Viikko sitten sunnuntaina juostiin Lempäälässä Hämeen Spanieliyhdistyksen kisoissa kolme starttia. Ja kolme nollaa. Ilman mitään sen kummempaa. Tuomarina oli Marjo Heino, joka oli mielestäni suunnitellut helpohkot kakkosten radat. Nättejä, siistejä ratoja meiltä kaikki. Tilda oli ihmeen rauhallinen ja hillitty ja kuunteli ohjaukset hyvin. Mutta... Jotain niistä kaikista puuttui. Se taistelutahto ja asenne, joka saa aikaan "vau!" -fiiliksen, vaikka virheitäkin radalla ropisisi. Jälkeenpäin tajusin, että ehdin viimeiselläkin radalla miettiä jokaisen ohjauksen ja askeleen. Eikä kyse ollut vaan siitä, että vauhti olisi ollut hidas. (Vaikka se kyllä vähän oli...) Omituinen fiilis kolmen puhtaan radan jälkeen: ei tuntunut missään. LUVAtkin jäi saamatta, vaikka sijoitukset olivat toinen, viides ja kolmas. Onneksi - eihän tällä meinigillä voi edes suunnitella kolmosluokkaa.

Torstain treenit olivat hyvinkin palauttavat. Meitä oli ainoastaan kaksi koirakkoa ja tiedossa oli estetreeniä. Kontakteja ja keppien vauhtia ja itsenäisyyttä hiottiin, mutta suurin apu oli juttutuokiolla koutsi-Johannan kanssa. Me tarvitaan asennetta! Nyt on syytä alkaa ottamaan riskejä ja haastaa itsensä ja koiran! Kisaradat ilman tunnetta ovat turhia. Todellakin haluan, että muutkin katsovat meidän menoa ajatellen "vau!", eikä "nättiä agilitya". Välillä Tildankin oikea asenne näkyy. Treeneissä kettunen on ihan super ja pujotteleekin kuin punainen salama. Kisoissa ollaan kisoissa ja kepit pujotellaan niin kuin kisoissa ollaan pujoteltu: hitaasti ja varmistellen. Ei se toimintamalli kuulemma ihan heti kisoihin siirry. Pikkuhiljaa Tilda huomaa, että toiminkin kisoissa samallalailla kun treeneissä ja alkaa toivottavasti kerätä vauhtia ja asennetta. Kontakteissa toinen harminpaikka. Kun treeneissä päästellään menemään tuhatta ja sataa, Tilda juoksee kontaktit läpi. Kisoissa kuuluu varmistaa, hidastaa ajoissa ja ottaa kontaktit nätisti. Ihan kiva, mutta kun tarvitaan sitä asennetta ja asenteen tuomaa vauhtia. Tätäkin kai odotellessa... (Ja vauhti-2on2off -treeniä kotiin!)

Tänään kisattiin taas kolmen startin verran Lempäälässä Tamskin kisoissa. Tuomarina tällä kertaa Allan Mattsson. Radat olivat viime viikkoon nähden haastavampia, ihan sopivia kuitenkin. Taistelutahtoa oli haettu koko viikko ja todella yritin tuoda sen kisoihin mukaan. Ihan sitä mahtavinta ei meiltä vielä nähty, mutta sanoisin että ripaus kuitenkin. Ja "vau!":n tunsin kyllä! Viimeistä hyppäriä kohden asenne meillä molemmilla parani ja taisi vauhtikin kasvaa. Tuloksena kaksi hyllyä ja B-radalta 5 ja voitto. Sekä parempi mieli kuin viime viikolla!

B-radalla Tilda ilmeisesti jäi katsomaan jotain putken takana, eikä siksi tullut ohjaukseen. Muistaakseni käskin kyllä putkeen... A-radalla putken väärä pää oli suoraan sen nenän edessä. Kontaktit Tilda otti hyvin kaikki. Annoin heti vaan vapautuskäskyn, enkä jäänyt odottelemaan.

Hyppärin putkessa Tildaa taisi hämätä tuo vastakäännös. Enpä ole sellaistakaan tullut aiemmin ajatelleeksi... Ihanan kovaa sai juosta kuitenkin loppupätkän ja Hilppa oli oikein pätevä! Tänään oli putkissa hankaluuksia selvästi. Lisää taistelutahtoa, asennetta ja kisoja meille!

Tolleriagia Lotan kanssa 2.3.2014

Parin viikon takainen sunnuntaipäivä vierähtikin rattoisasti agilityn parissa! Novascotiannoutajat Ry järjesti Lotta Vuorelan agilitykoulutuksen Riihimäellä ja me päästiin taas tekemään odotettua ratatreeniä. Olipa kiva nähdä halli täynnä punanuttuja! Edellisissä Johannan treeneissä huomattiin Tildan rimakammon kadonneen, joten hyvillä mielin pystyi keskittymään pääasiaan. Kummallinen kahden treenin ongelma oli se rimojen alitus... No, onneksi ja toivottavasti se oli siinä!

Tilda oli tapansa mukaan täynnä täpinää, kun se tajusi, että tultiin tekemään agilitya. Oman vuoron odottelu oli yhtä kiljuntaa, piippausta ja teputusta. Eipä siis paljoa tarvinnut radalla juosta, että pikkukettu oli aivan puhki...

Täpinästään ja uudesta hallista huolimatta Tilda pysyi hallussa, eikä rallatellut yhtään. Monet radan kohdat, jotka ajattelin meille hankaliksi, sujuivatkin hienosti. Pääkohdat koulutuksesta kotiin viemisiksi olivat kontaktit kuntoon ja oma liike ja luotto koiraan. Estetreeniä on siis lähiaikoina luvassa ja lenkeille otetaan ohjelmaan taas 2on2off jokaisessa mahdollisessa paikassa. Yritän todenteolla päästä nyt myös varmistelusta eroon ja vaan ohjata ja juosta. Saisi Tildallekin lisää vauhtia.

Rataa suunniteltaessa olin jo varma, että Tilda hyökkää 3. esteen jälkeen aalle, eikä käänny putkeen. Kummasti se kuitenkin vaan haki putken, kun ajoissa sinne ohjasi ja käski. 4 putkelta takaakiertoon Lotta ohjeisti hyvin pitämään rintamasuunnan auki ja katseen koiraan ja vasta sitten ohjaamaan takaakierto hypylle. 7-8 välillä piti pysyä tarpeeksi kaukana hypyistä, jottei ohjannut koiraa harhateille. Todella pienestä oma ohjaus onkin kiinni. Vähänkin liian aikaisin tehty ohjaus ja koira oli 8 esteellä takaakierrossa.

Kepit Tilda hakee nyt jo hienosti hankalistakin kulmista. Tässäkin riitti pelkkä "kepit" -käsky ajoissa. 15-18 pätkälle testattiin niistoa, valsseja ja svingiä. Niisto hypyllä 17 oli Tildan kanssa kömpelön ja hitaan tuntuinen, valssi muuten vaan tyhmä. Svingi (olikohan se sen niminen?) tuntui toimivan parhaiten ja siitä saatiinkin oikein näppärä.

20-21 oli paras persjätöllä. Tämä kuitenkin vaati, että koira osasi itsenäisesti pysäytyskontaktin ja kesti ohjaajan juoksemisen ohi. Tildalle vaikea. Lotalta tulikin ohjeeksi tuo kontaktien tehotreeni. En luota siihen, että Tilda ottaa kontaktin oikein ja jään siksi viereen varmistamaan sen liiankin tarkkaan. Tulevaisuudessa en voi radalla kytätä jokaista kontaktia, on voitava pysyä itse liikkeessä koko ajan. Tätä pian treeniin! 23-24 oli sama juttu. Itsellekin oli tosi vaikeaa tehdä persjättö kontaktilla, kun on tottunut sitä varmistamaan. Aalta koira oikeaan käteen ja pakkovalssilla hyppy 24.

Ihanaa, kun joku oli huutamassa "mene jo!" kun jäin hidastelemaan ja odottamaan Tildaa! Sitä tapahtuu luvattoman paljon. Kuinka paljon vauhtia tuohon ferrariin saisikaan lisää, kun itse painaisi vaan kaasua... Kovasti tykkäsin tästä Lotan koulutuksesta, kuten tykkäsin jo edellisestäkin. Toivottavasti pääsisi vielä jatkossakin naisen oppiin! Meille oli jokaiselle jaettu treeniaikaa 2x15min, mutta Tildalle jako oli liian tiukka. Puoli tuntia kolmeen osaan olisi voinut olla parempi meille. Vaikka treenien välissä vein ketun autoon odottamaan, niin eihän tuo mitään huilannut. Eikä huiliaika ollut edes kovin pitkä.

Jäähdyttely kavereiden kanssa metsässä rankan treenin jälkeen oli meille enemmän kuin tervetullut. Kuinka kolme tolleria osasivatkaan lukea toisiaan ja leikkiä yhdessä, vaikkeivat olleet aiemmin temunneet keskenään... :)

Agilitypulma nro 2

Tilda tulee kuin tuleekin edelleen riman ali. Vastaavanlainen tiukka takaakierto hypylle kuin viime viikolla oli eilenkin radassa ja ensimmäisestä kerrasta alkaen Tilda alitti riman. Ei kai tästä nyt tule seuraava suuri taistelu... Juuri kun edellisestä päästiin.

Onko se vaan niin herkkis, että otti itseensä viime viikkoisen riman pudotuksen? Jumia tai muutakaan fyysistä ongelmaa ei pitäisi olla, mikä estäisi hyppäämästä. Ja itseasiassa, kun otin lelun käteen ja ohjasin, niin hyvin pystyi kiertämään ja hyppäämään. Palkka kun oli tuloillaan... Ilman palkkaa kädessä ja rataa tehdessä Tildasta näki jo paria metriä ennen estettä, ettei sillä ollut aikomustakaan hypätä. Laitettiin sitten kaksi rimaa päällekäin, jottei ali menemisen mahdollisuutta enää syntyisi. Näin kettunen hyppäsi ilman ongelmaa. En tiedä sitten, mikä olisi oikea keino lopettaa heti alkuunsa tällainen rimojen alittelu? Matalistakin rimoista kun tuo menee ali. Paljoa ei treeneissä lohduttanut, että kontaktit oli Tildalla tosi hienot ja meno muutenkin oikein näppärää.

Onneksi kohtalo puuttui peliin maanantaina, kun en ajatuksista huolimatta ilmoittanut meitä huomiselle hyppärille. Taas olisi ensi viikonloppuna mahdollisuus kisata, mutta en taida uskaltaa... Alan kohta itse varoa takaakiertoja ja soppa sotkeutuu entisestään. Voi itku.

Agilitykuulumisia

Agilitysta on selvästi muodostunut minulle se laji, joka saa hetkessä mielen mustaksi tai sydämen pakahtumaan ilosta. Onneksi en ole asian kanssa yksin, vaan taidetaan olla Tildan kanssa samoilla linjoilla! :)

Kasvavan innon ja eri kouluttajien näkemysten ja vinkkien ansiosta olen alkanut kiinnittää ohjaukseeni entistä enemmän huomiota. Nyt ei enää löysäillä (jos ollaan tähän asti löysäilty), vaan yritetään johdonmukaisesti kehittyä ja tavoitella unelmia.



Uusilla kengillä uusiin juoksuihin. Joko mennään?

Paljon ollaan viime aikoina saatukin ajatuksen aihetta. Joku aika sitten omissa ryhmätreeneissä tuuraava kouluttaja kiinnitti huomiota valssiin. Rytmitykseni oli hukassa ja Tilda pääsi livahtamaan pitkälle kaarrokselle esteen jälkeen. "Helppo" ohjaus ei olekaan niin helppo ja olen unohtanut sen koko olemassaolon yrittäessäni keskittyä "hienompiin" kuvioihin. Valssin treenaaminen erityisesti ahtaisiin esteväleihin kuuluu siis meidän treenisuunnitelmaan. Rytmitys yleisestikin tuntuu olevan minulta kadoksissa, joten siihen aion kiinnittää huomiota.
Viime viikolla ostin sitten irtovuoron ProCanikselta Markon opissa. Treeni ei sujunut ollenkaan niin kuin oli tarkoitus Tildan ollessa aivan liian täpinöissään, mutta hyviä vinkkejä saatiin ehdottomasti. Ja mennään uudestaan, kunhan ehditään! Markolta sain muistutuksen vastakäännöksestä. Tilda ohjautuu vastakäännöksellä oikein näppärästi, joten sitä on sen kanssa helppo käyttää. Puomia ja kontakteja puitiin. Marko huomautti, että kannustan Tildaa puomilla sen vapautuskäskyllä. Nyt olenkin yrittänyt muistaa olla hiljaa ja käyttää radalla "tule" -sanaa ainoastaan lähdössä ja kontakteilta vapauttaessa. Kontaktit ovat myös asia, jossa on muistettava olla jatkossa erityisen johdonmukainen ja tiukka. Tilda on ruvennut hyppimään aan alastulokontaktin ja juoksemaan puomilta läpi. Pitkälle ei sellaisella menolla pötkitä, joten nyt ruvetaan karsimaan tällaista vallattomuutta pois. Tilda tasan tarkkaan osaa kontaktit, joten ne aion vaatia. Jatkossa esteeltä ei voi jatkaa eteenpäin ilman kunnon 2on2offia. En kyllä tiedä vielä, kuinka kisatilanteessa hoidan tämän... Markon mukaan palautus kontaktille ja hylly. Ihan ei taida oma pää olla siihen valmis... Johdonmukaisuus myös lähtöihin. Yleensähän Tilda pysyy lähdöissä hyvin, mutta silloin tällöin tulee tilanne, jossa peppu nousee maasta. Silloinkin palautus ja uusi lähtö.

Viime torstaina sitten ryhmätreeneissä oikein keskityin kontakteihin, kun radalla oli kaikki kolme kontaktiestettä. Ensimmäisellä kierroksella jouduin palauttamaan joka esteellä ja palkkasin, kun Tilda otti kontaktin hyvin. Toisella kierroksella sainkin jo pelkästään kehua. Aankin Tilda otti upeasti, vaikka en voinut itse aan alla olevan putken takia olla vieressä kontaktia varmistamassa. Hienojen kontaktien vastapainoksi Tilda kuitenkin päätti olla hyppäämättä, kun ohjasin takaakiertoon. Ensimmäisellä takaakierrolla kettunen pudotti riman ja otti ilmeisesti nokkiinsa sen verran, ettei voinut enää hypätä, vaan sujahti riman ali. Toivotaan, että tyhmä takaakierto unohtuu seuraavaan treenikertaan mennessä. Taas muistutus Tildan herkkyydestä joidenkin asioiden suhteen...

Parempia ohjauksia ja rytmitystä sekä kontakteja... Niistä on meidän treenit tehty! Kakkosluokan kisojen korkkaaminen on venähtänyt vähän pitkäksi, mutta ei kai tässä kiirehtiä pidä. Olin jo suunnitellut kisoja viikon päähän, mutta ehkä järkevämpää olisikin palauttaa vielä niitä kontakteja pikkuketun mieleen. Ei viitsisi ehdointahdoin mennä pilaamaan johdonmukaisuutta tai ottamaan hyllyjä... Hyppäri kyllä voisi houkutellakin!

Doboilua!

Eilen päästiin Tildan kanssa kokeilemaan doboa, kun Koirapalvelu Taidogas järjesti Tutustu doboon -päivän. Pitkään olen halunnut tätä lajia päästä kokeilemaan, sen verran hauskalta se on kuulostanut. Ja onneksi nyt päästiin - jäin koukkuun!

Tutustumispäivän doboilu kesti tunnin ja sisälsi kattavasti vähän kaikkea dobosta. Ensin tehtiin lämmittelyliikkeitä koiran kanssa. Ne olivatkin meille tuttuja pyörähdyksiä, venytyksiä ja pujotteluita. Sitten päästiin pallon kimppuun! Pallo omien jalkojen välissä koiraa houkuteltiin sen päälle istumaan. Ei ollut Tildalle hankalaa ja äkkiäkös tuo pallon päälle kiipesi. Siinä sitten erilaisia liikkeitä tekemään... Tehtiin välissä aina ihmisten liikkeitä, jotta koirat pääsivät huilaamaan. Rankkaa on tuo tasapainoilu pallon päällä ainakin aloittelijalle ja Tildasta näki pian, kuinka se väsähti. Pikkukettu makoili personal trainerina vieressä, kun punnersin pallon kanssa tai tasapainoilin tyynyllä. Eipä ole sellaista montaa kertaa nähty! Innokkaana Tilda silti teki hommia, kun oli sen vuoro ja tasapainotyynyn kanssa temppuiltiin kumpikin. Tunnin lopuksi vielä pienet venyttelyt koirille ja dobokatsaus oli siinä!

Kylläpä innostuttiin! Hauskan yhteisen tekemisen lisäksi dobo kehittää lihaksia sekä koiralla että ihmisellä ja sanoisin sen tukevan hyvin myös muita harrastuksia. Tasapainotyynyn aion ostaa kotiin pikapuoliin ja dobo-kursseja jo katselin myös...

Dobo!

Harvoin näkee Tildaa treenihallilla maan tasossa...



Pikkuketulla on kivaa!

Samaan syssyyn saatiin myös vieraita, kun Jonna ja Lova tulivat viikonlopuksi meille kylään. On noita kahta erilaista kettua niin hauska seurata. Molemmilla on omat pöhköt tapansa. Leikkiä ei kavereille enää oikein sisällä synny. Joskus kun niitä ei saanut lopettamaan leikkiä ollenkaan... Ovat tainneet kasvaessaan muuttua sen verran erilaisiksi. Lova on toisaalta tosikko ja Tilda toisaalta herkkis, eikä toinen voi käsittää toisen hömpötyksiä juuri sillä hömppähetkellä. Kuitenkin toisen seurasta nautitaan ja ulkona juostaan kovaa kilpaa! Voi muruja! <3



On se noutaja!

Tenttiin lukemisen lomassa olen yrittänyt treenailla Tildan kanssa. Lenkille on jokatapauksessa lähdettävä ja mikäs sen parempaa kuin ottaa muutama varis autoon ja ajella Tildan kanssa metsän reunaan. Monta kärpästä yhdellä iskulla! Aiempien treenien perusteella päätin pitää damit ja varikset erillään treeneissä. Tilda kun ei voinut ymmärtää, että variskin pitää noutaa, jos ruudussa on sellainenkin damien lisäksi... Haastetta ollaan variksen noutamisen ja kantamisen lisäksi kasvatettu viemällä ne ruutuun. Viikko sitten tein kokeilumielessä kahden variksen ruudun Tildan kiljuessa autossa. Kokeilu onnistui yli odotusten ja kettunen toi molemmat linnut pois! Ensimmäinen nouto on sille selvästi helpoin ja varmin. Toista lintua noutaessa Tilda jäi matkan varrelle ja laski variksen maahan. Se katsoi kysyvästi minuun, mutta kun olin hiljaa, niin otti uuden paremman otteen ja palautti hyvin. Tänään uskalsin laittaa ruutuun jo kolme varista. Noutaja nouti kaikki! Taas ensimmäinen tuli kertanostolla ja suoralla palautuksella, mutta kahden muun kohdalla Tildan piti mietiskellä. Variksia piti tutkia ennen ylös nostamista ja vielä palautusmatkallakin.

Ihanaa on ollut nähdä pikkuketun kehitys ja innon kasvaminen! Enää ei ole ollenkaan toivoton olo noutajan suhteen! Tildan kanssa ruvetaan tekemään ruutua vahvemmaksi. Siellä on monta lintua ja ne kaikki tuodaan samalla tavalla vauhdikkaasti ja miettimättä sieltä pois. Kantamista treenataan myös, jotta siivestä roikottamiset unohtuisivat. Vaikea on juosta, jos lintu roikkuu suussa siivestä ja jää tassujen alle vähän väliä... Upeasti kettunen onkin kyllä kantanut yhden vaakun aina treenipaikalta autolle!

Barffauksesta on pitänyt myös kirjoittaa asioita ylös. Tilda on nyt barffannut reilut kaksi kuukautta ja tyytyväisiä on niin koira kuin omistajakin. Korvat ovat pysyneet puhtaina ja terveinä ja jäisen ruoan ja luiden ansiosta hampaatkin kiittävät. Annan Tildalle päivittäin myös Grizzly Pet Products villilohen öljyä. Kanan ohella kettuselle näyttäisi sopivan ainakin possu. Kalkkunaa testattiin joulun alla, mutta silloin Tilda kutisi taas jonkun verran. Tiedä sitten oliko kalkkunalla osuutta kutinaan vai jollain muulla "lomaruoalla"... Tällä hetkellä pakastin on täynnä nautaa ja Tildalla vatsa kovalla. Epähuomiossa annoin vielä pienelle juustoa kongissa ajanvietteeksi ja seuraavana aamuna katselin tuskaisena kiljuvan pikkuketun ähellystä. Naudan lisäksi lisäsin vähän luiden määrää, jotta vuorokausiannos saatiin tasapainoisemmaksi. Tilda myös näytti laihtuvan, joten lisäruoka ei ollut pahitteeksi. Voi siis olla, että luun määrän lisäys laittoi vatsan kovalle, joten seurataan tilannetta ja jatketaan naudalla. Ainakin ruoka meillä maistuu ja joka iltaruoan jälkeen alkaa leikkihetki kaikkien parhaiden lelujen kanssa!

 

Kotona pomppii superpallo!

Meillähän on kaikki hyvin! Tai Tildalla ainakin on. :) Käytiin tiistaina Katriinan vastaanotolla terveysklinikka Rytmissä. Katriina käsitteli pikkuketun kokonaisvaltaisesti ja kehuikin sen olevan erinomaisessa kunnossa. Tilda on rakenteeltaan ja rungoltaan elastinen, jonka vuoksi se palautuu hyvin rasituksesta ja jaksaa tehdä töitä pitkän aikaa. Elastisuuden vuoksi Tildan kroppaan tulevat jumit saa auki helposti. Nyt lapojen takana oli jotain pientä agilitykoiralle tavallista jumitusta, joka oli pian hoidettu. Tilda myös pitää itse itsensä hyvässä kunnossa venyttelemällä, ryömimällä, tekemällä kuperkeikkoja, kieriskelemällä... Tollerijuttuja! Hyvä oli kuulla, että minulla on täydellinen harrastuskoira myös kropaltaan. Kuulemma sille riittää Katriinan osteopatia kaksi kertaa vuoteen, tavallinen hieronta ehkä neljä kertaa vuodessa. Annetaan Hilpan siis kieriskellä ja ryömiä!

Ei niin kiva juttu osteopatiakäynnillä oli taas huomata Tildan puolustusvietti. Välillä en vaan käsitä, mikä asia jossain ihmisessä saa sen puolustamaan hyökkäykseen saakka. Nyt oltiin eläinkaupan käytävällä, jossa oli myös jonkun koiran häkki, peti ja luu. Takahuoneesta käytävää pitkin tuli nainen, joka murahti jotakin Tildan haukulle. Ja vaikka pidin Tildaa lyhyellä hihnalla, niin ohikulkiessaan nainen oli saada hampaasta. Mun pienestä sievästä ketusta kuoriutuu välillä oikea susi... Eilen illalla lenkillä satunnaisen ohikulkijan hanska oli joutua Tildan hampaisiin ilman minkäänlaista epäilyttävyyttä, murinaa tai haukkua. En ole ollenkaan päässyt kärryille, mistä tämmöinen johtuu. Joku asiahan vastaantulevassa ihmisessä provosoi Tildaa, mutta mikä... Kettusen vapaana ollessa olen jo monesti päässyt iloitsemaan siitä, että "uhka" jätetään sikseen, kun kutsun luokse. Se tilanne on siis parantunut ainakin vähän. Mutta nytkö hihnassakin Tilda kokee tarvetta puolustaa? Ja mistä ihmeestä sen tietää, milloin voi kävellä tavallisesti ihmisestä ohi ja milloin täytyy varautua hyppyyn kohti hanskaa?

Muuten Tilda onkin paremmin kuulolla kuin vaikka vuosi sitten. Pikkukettuun voi luottaa ja vaikka se edelleen tekee hölmöjä, on se silti kasvanut ja aikuistunut vähän. Tärkeää tuntuu olevan yhdessä tekeminen ja oleminen. Ihana rasittava Tilppaliina. <3