TK1 Tilda

En malta olla ihmettelemättä, mihin tuo pieni kettu venyy. Tai mihin me yhdessä pystymme, kunhan usko ja luotto on kohdillaan. Lauantaina Tamskin tokokokeessa me ei todellakaan oltu parhaimmillamme, mutta kas kummaa - kotiin viemisinä oli ALO1 -tulos ja koulutustunnus TK1. Tilda on kyllä huikea pakkaus. Sen kanssa kun pääsee yhteisymmärrykseen, niin mikä vaan voi toimia täydellisesti.

Ensilumikin satoi ja aamun lenkki tehtiin Sellan, Hilpin ja Sarin ja kameran kanssa.

Kokeessa oli sitten tiedossa ensimmäisenä liikkeenä paikallaolo ja yksilöliikkeisiin meidät oli arvottu toiseksi koirakoksi. Mahdollisimman huono asetelma Tildan kannalta. Miten saan sen vireen ensin alas ja heti perään ylös? Onneksi meillä oli hyvin aikaa ennen kokeen alkua. Tein odottelualueella pientä treeniä Tildan kanssa ja jäin sitten istuskelemaan. Tuloksena kiljuva ja ryömivä pikkukettu. Edellinen luokka oli jo loppusuoralla ja Tildan vire oli aivan liian korkea paikalla makaamiseen. Kun en muuta keksinyt, niin otin kiljukaulan ja mentiin tyhjälle naapurikentälle agilityesteiden sekaan tekemään seuruuta namipalkalla. Loppuun sain lyhyen onnistuneen paikkamakuunkin. Sitten olikin mentävä tuomari Harri Laisin puhutteluun ja kehääntulotarkastukseen. Tilda oli hiljaa ja istui, kun tuomari puhui ja saatoin huokaista helpotuksesta. Kehääntulotarkastus ei kuitenkaan ihan nappiin mennyt. Tilda meni kivasti haistamaan tuomaria, mutta kun otin pannasta kiinni ja mies kumartui tarkastamaan juoksuja, niin kettusen epäily heräsi ja se haukkui tuomarin. Saatiin lupa mennä kehään. Tuomarin saapuessa tarkka kettu posahteli muutamaan otteeseen. Ehkä vähän jännitti irrottaa hihna.

Paikalla makaaminen 10 - Tällä kertaa matkassa oli onneakin. Tuomari ei tainnut kuulla, mutta jouduin kaksi kertaa käskemään maahan ja Tilda piippasi rivistössä. Nyt se ei todellakaan laskenut päätään maahan, niin kuin viime kokeessa, vaan tarkkana tsekkasi ulko-ovea, joka avautui vähän väliä jonkun tullessa halliin. Ehkä siinäkin oli meidän pelastus...

Seuraaminen 6 - Tosi kökköä. En nähnyt silmäkulmastani Tildaa ollenkaan sen haahuillessa ihan vähän jäljessä ja haistellessa maata. Juoksuosuudessa se oli hyvin mukana ja se kuulemma meidät pelasti nollalta.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Alkuun taas haahuilua, tuli kuitenkin mukaan ja meni käskystä maahan. Haistelua koko makuun ajan.

Luoksetulo 8 - Ihana vauhdikas luoksetulo, mutta tuomari ei tykännyt hypystä perusasentoon...

Noutoesineen pitäminen 10 - Huomaamattani otin pienen askeleen antaessani Tildalle kapulan. Siitä olisi voinut antaa nollan.

Kauko-ohjaus 8 - Tilda nousi vasta toisella käskyllä istumaan.

Estehyppy 9 - Taas loikka perusasentoon.

Kokonaisvaikutus 8 - Olisin kuvitellut alun haukkumisen vaikuttavan enemmän.

168 p. ALO1 TK1
Sijoitus 4/9

Paikkamakuun jälkeen ongelma olikin, kuinka saan pikkuketun kierrokset nousemaan. Autossa se olisi tapahtunut itsestään, mutta nyt ei ollut aikaa, koska olimme vuorossa jo toisena. Leikitin Hilppaa pupupallolla ja niillä mentiin sitten. Vire ei ollut se, mitä olisin toivonut ja se näkyi erityisesti alussa seuraamisessa ja liikkeestä maahanmenon haistelussa. Vireeseen nähden Tilda toimi kuitenkin yllättävän hyvin liikkeiden loppua kohden. Välitkin olivat sujuvat ilman suurempia haisteluita, kun sai siirtyä suoraan liikkeestä toiseen, eikä tarvinnut tuomaria kuunnella välissä.

 

Nyt ajatukset kohti avointa. Kiva päästä keskittymään taas niihin vauhdikkaampiin liikkeisiin. Ja oikeastaan kiva rauhassa myös keskittyä moneen muuhun tärkeään asiaan. Maijun koutsaamissa tehoryhmän treeneissä perjantaina tehtiin viimeistelyä koetta varten. Kehääntulo ja liikkeeseen siirtyminen, palkka. Lyhyt seuruu, palkka. Liikkeestä maahan, kehu ja hyppy, palkka. Liikkeen alkuun siirtyminen, palkka. Pitäisi vastaisuudessakin treenata enemmän niin, että palkka saattaa tulla myös hienon siirtymän jälkeen. Tildan mielestä homma loppuu nyt siihen, kun liike loppuu ja se on ottanut vapauden vapauttaa itsensä, kun mitään ei sen mittapuun mukaan tapahdu. Ja Tildallehan vapautuminen tarkoittaa haistelua. Etenkin hallissa sen nenä tuppaa eksymään maahan jatkuvasti. Maiju neuvoi kiinnittämään tähän huomiota ja nätisti puuttumaan heti, jos Tilda haistelee kentällä. Kokeita ajatellen liikkeiden väliin oman käskyn opettaminen Tildalle ei olisi huono ajatus. Käsky, jossa kriteerinä on lähellä pysyminen ja se, ettei nenä mene maahan. Vanha "tässä" -käsky ei oikein toimi, vaikka alunperin kriteeri siinä oli sama. Onpa kivaa! Taas on uusi hyvä fiilis treenata tokoa! Meillä on hurjan paljon opittavaa, eikä se ole ollenkaan huono asia. :)

Tottelevainen kettu

Mahtava tunne onnistua taas jossain! Koko viikon jännitin ja yritin valmistautua hyvällä fiiliksellä tulevaan tokokokeeseen, mutta Tilda teki kaikesta vaikeaa. Mikään ei onnistunut, jokainen treeni meni pieleen heti alkumetreillä ja fiilis oli turhautunut ja epätoivoinen. Perjantain tehotokoilta kaipasin vaan kannustusta, etten peruisi koko koetta... Ohimennen Riikka onneksi osasi sanoa oikeat sanat ja pieni juttutuokio helpotti hiukan oloa. Lähdin kokeeseen tänään sillä ajatuksella, että treenataan koetilannetta ja otetaan siitä kokemuksesta kaikki irti.

Kokeen järjesti Rally-Tassut Koirakoutsiareenalla ja tuomarina oli Riitta Räsänen. Päästin pienen helpotuksen huokauksen, kun koepaikalla selvisi, että paikallaolot tehdään viimeiseksi ja me ollaan vuorossa kahdeksantena. Paras mahdollinen asetelma pikkukettua ajatellen! Valmistauduin niin, että saisin Tildalle suht korkean vireen yksilöliikkeisiin. Palkkaamattomuus on tuottanut treeneissä epävarmuutta, joten ajattelin Tildan tarvitsevan paljon draivia kehään kestääkseen kaikki liikkeet yhteenmenoon ja tehdäkseen ne säpäkästi. Vasta edellisen mennessä kehään hain Tildan halliin.

Seuraaminen 7,5 - Tilda jäi haistelemaan ja haahuilemaan välillä ja seuraaminen oli väljää. Kiva kaavio, jossa tempo muuttui useasti.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 - Edelleen väljä seuraaminen.

Luoksetulo 9 - Tuomarin mukaan näyttävä luoksetulo. Alun perusasento vino.

Noutoesineen pitäminen 9,5 - Tilda joutui kurottamaan, koska olin vähän liian kaukana. 10cm etäisyys riittää!

Kauko-ohjaus 9,5 - Taisin joutua käskemään lopun perusasentoon kahdesti.

Estehyppy 6,5 - Tilda oli levoton alussa ja piippasi. Teki roiman hypyn tullessaan perusasentoon.

Paikalla makaaminen 9,5 - Rauhallinen paikkis, Tilda laittoi pään maahan aika pian kun pääsin kehänauhalle ja pysyi siinä. Ekalla käskyllä ei taaskaan noussut perusasentoon.

Kokonaisvaikutus 7,5 - Tildan levottomuus, haistelu ja ääntely rokottivat pisteitä. Kuulemma, kun jalostan muuten hyvää yhteistyötä siihen suuntaan, ettei Tilda ääntele. Tuomari totesi kuitenkin loppuun, että "tollerit"...

170,5 pistettä ALO1
Sijoitus 4/11

Osaapa tuo kettunen yllättää! Kehään mennessä sai toivoa palautetta vasta lopuksi ja mehän käytettiin sekin mahdollisuus. Ei tullut turhia odotteluita liikkeiden väleissä ja saatiin keskittyä vaan yhdessä tekemiseen. Pisteitäkään en seurannut yhtään, joten tulos oli oikeasti yllätys. Parasta tuo, ettei tiedä ja voi vaan rennosti ottaa vastaan sen, mitä tulee. :)

Pari viikkoa on nyt aikaa treenata ja valmistautua uusintaan. Aion mennä samalla rennolla asenteella, koska taaskaan en voi olla varma, mitä tulee tapahtumaan. Vireen säätely on meidän kompastuskivi ja esimerkiksi paikkiksen ollessa liikkeistä ensimmäinen en tiedä, kuinka saan Tildan oikeaan mielentilaan, jotta se pystyy rauhassa paikallaan makaamaan. Yksilöliikkeisiin pitäisi taas hakea se sopiva korkeampi vire, jotta Tildan innokkuus ja säpäkkyys tulisi näkyviin, mutta se ei kuitenkaan kiljuisi. Haasteita kerrakseen. Makuulta perusasentoon nousemista on nyt vahvistettava ja varmistettava, että alun perusasennot ovat suoria ja olen itse hyvässä paikassa koiraan nähden. Seuraaminen on meidän ikuinen treenin aihe, mutta koska senkin Tilda osaa tehdä kivan näköisesti ja innokkaasti, niin luulen, että ennemmin jätän kunnon seuraamistreenit seuraavan kokeen jälkeen tehtäväksi ja keskitytään nyt hauskan pitämiseen. Hitsi näistä onnistumisista saa motivaatiota! Ja parasta on, että pikkukettuun oma innostus on helppo tartuttaa!

Ei toko ole niin vakavaa! :)

Tilda RTK1 ja pää pyörryksissä

Niin, siinä meidän tämän hetkinen tilanne. Paljon on muutoksia ja huolen aiheita pienen kettusen elämässä. Viikko sitten lauantaina kuitenkin rämmittiin Tildalle sen ihkaensimmäinen koulutustunnus. Tamsk järjesti hienossa uudessa hallissa rally-tokokisan, jossa tuomarina oli Krista Karhu. Näin hallikauden alussa ja moneen asiaan reagoivana Tildalla meinasi olla nenä maassa vähän väliä (ja miksipä ei, kun herkkupalojakin tuntui löytyvän tämän tästä), mutta saatiin kuin saatiinkin radalta kasaan 71 pistettä. Se oli kolmas hyväksytty tulos alokas luokasta ja näin ollen Tildan nimen edessä komeilee nyt tunnus RTK1 ja me saamme siirtyä rallyssa avoimeen luokkaan. Rata oli todellakin rämpien tehty ja tuntui tahmealta. Tilda ei ollut täysillä mukana ja itselläkin oli turhan löysä olo. Kisafiiliksestä ei ollut tietoakaan. Kyltteinä oli paljon käännöksiä niin oikeaan kuin vasempaankin, mutta onneksi vain yhdestä vasempaan käännöksestä saatiin rintamasuuntavirhe -10p. Toinen kymppi lähti kaksi kertaa perusasentoon istumisesta, lisäksi saatiin 9 pisteen verran pieniä miinuksia mm. vinosta perusasennosta ja kyltin nuuhkimisesta. Rally-tokon alokas luokka on nyt kuitenkin taputeltu ja avoin siintää ajatuksissa varmaan aikaisintaan keväällä. Tilda tuntuu olevan ulkokentällä parhaimmillaan.

Uudessa hienossa hallissa uudet hienot hajut.

Kisaaminen on rankkaa.

Mutta sitten pää pyörryksissä osio. Pari viikkoa ollaan nyt asuttu uudessa ihanassa kodissa loistavien lenkkimahdollisuuksien äärellä. Muuton aikana Tilda oli näennäisen rauhallinen. Sen pienessä päässä liikkui kuitenkin varmasti paljonkin, sillä nyt näkee, että se stressaa. Jokainen laatikon tai tavaran siirto paikasta toiseen aiheuttaa huolestuneen katseen ja kyyhötyksen turvallisessa paikassa. Remonttihommien alkaessa Tilda jää nurkan taakse häntä koipien välissä kuuntelemaan tilannetta ja on lähdössä ulos aina kun mahdollista. Metsässä se näyttää unohtavan ahdistuksensa ja saa villikkohepuleita suolla ja sammaleilla. Myös sohvalla rauhassa oleilu koko perheen voimin saa pikkuketun käpertymään kylkeen kiepille. Sitä ollaankin nyt koitettu tehdä. Rentoutua kaiken kiireen ja touhun keskellä, tuulettua metsässä ja treenailla entiseen malliin siinä sivussa. Suuret muutokset tulevat väistämättä jatkumaan vielä vuodenvaihteessa, joten jotenkin tässä välissä on kettusen oloa helpotettava.

Tiesinhän, että Tilda on superherkkis, mutta kurjaa oli silti huomata, kuinka paljon muutto ja sen tuoma kiire ja stressi näkyivat kettusessa. Nyt Tilda vaikuttaa jo voivan paremmin, mutta viime viikolla se haukkui kaikkea ja näki mörköjä sielläkin, missä niitä ei ollut. Se kyyhötti eteisessä, kun remontoimme, eikä halunnut tulla lenkiltä kotiin ollenkaan. Ei ihme, ettei rallykisa mennyt täydellisesti. Eikä oikeastaan ihme, ettei Tilda tuonut syksyn viimeisissä taippareissa variksen varista. Herkkikselle koetilanteen tuoma jännitys ja kova viretila, valtava stressi ja kaiken sen hallinta samalla kertaa purkautui floppina.

Treeneissä meillä menee onneksi ihan mukavasti. Ja onneksi saatiinkin taas tokon ryhmäpaikka, niin tulee tehtyäkin jotain ja saadaan väkisin Tildan kanssa yhteistä aikaa. Kokeisiin ollaan menossa, mutta saa nähdä, miten käy. Jokunen hetki on onneksi vielä aikaa kasata ajatuksia kisakuntoon ja tehdä toimintasuunnitelmaa. Taipparitreenejä jatketaan talven yli tauon jälkeen sään salliessa. Olosuhteet NOU1 -tulokseen eivät olleet suotuisat enää syksyllä, mutta lopullisesti me ei luovuteta. Todistettu kuitenkin jo on, että Tildassa on taipumuksia! Jotain muutakin mukavaa harrastuksen tynkää haluaisin Tildan kanssa touhuta. Harmi vaan, kun kaikki vauhtilajit tuppaavat olemaan liian raskaita Tildan kropalle. Niissä pääsisi hyvin tuulettumaan.

Sivutuotteena kiljuntaa

Pitkästä aikaa oli perjantaina meidän kohdalla mitä parhaimmat tehoryhmän tokotreenit! Vettä satoi koko ajan ja keli oli muutenkin kamala, mutta pikkukettu ja minä oltiin molemmat tehokkaita. Tildalle osui synttäritkin samaan syssyyn, joten olipa hyvä päivä! Pikkukettu täytti jo 4 vuotta. Mihin se aika oikein menee... :)

Treenien jälkeen sai herkutella!

Pikkukettu 4v. ❤

Aina on jotenkin tosi vaikea päättää, mitä treenaisi. (Tähänkin varmasti auttaisi se kunnon treenisuunnitelma...) Nyt päätin toteuttaa jo viime viikolla ajatuksissa muhineen kokeenomaisen alokas -luokan setin, vaikka kokeet jouduttiinkin lähiviikoilta perumaan. Näkisipä kuitenkin, missä mennään. Liikkeiden välien tapahtumat kiinnostivat myös. Varsinkin, kun ne tuntuvat nyt uusien sääntöjen mukaan olevan entistä tarkemman suurennuslasin alla.

Koska valmistautuminen on Tildan kanssa erityisen tärkeää, yritin kiinnittää myös siihen huomiota tällä kertaa. Lämppälenkin jälkeen muutama minuutti autossa ja suoraan kentälle hommiin. Tällä reseptillä mukana oli oikein tehokas ja näpsäkkä kettunen. Sivutuotteena kivaan vireeseen saatiin kyllä piippailua ja muutama ulvahdus... Liikkeet Tilda teki kuitenkin tarkasti hyvällä draivilla ja kontaktilla. En tiedä oikein pitäisikö ääntelyyn puuttua nyt? Myöhemmin se on tietenkin taas huomattavasti hankalampaa ja pahimmassa tapauksessa se tästä vielä yltyy. Keinot Tildan ääntelyn kitkemiseen ovat minulla vaan rajalliset. Neuvo, jonka viimeksi sain, sanoisi, että odota Tildan rauhoittumista ja tee vasta sitten. Tokon kohdalla en ole varma uskallanko alkaa virettä sillä tavalla säätelemään. Toko kun ei itsessään ole Tildalle kiihdyttävää puuhaa, niin se voi hyvin antaa mieluummin koko treenin sitten olla, jos odotutan liikaa. Parasta olisi, jos pikkukettu saisi nostaa kierrokset tappiin ja pystyisi siinä työskentelemään ilman ääntä. Korkeassa vireessä se pystyy hallitsemaan itseään jo erinomaisten liikkeiden verran, mutta erityisesti odotus/jättö -tilanteissa ääni vaan purkautuu sen suusta. Liiallisesta huomauttamisestakin seuraa luultavasti lopulta "tee sitten ite treenis!" -asenne tai kiljumisen yltyminen. Otapa tästä nyt selvää. Kivempi kuitenkin piippailevan ja kiljuvan, mutta säpäkän ja tehokkaan tyypin kanssa on hommia tehdä kuin hiljaisen ja perässävedettävän.

Kokeenomaiseen settin mahtui liikkuroituna seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä maahan, kaukot, kapulan pito ja hyppy. Seuraamisen alussa Tilda varmaan ajatteli, että "taas tätä", mutta juoksuosuudessa ja sen jälkeen kontakti ja seuruu oli parempaa. Vaihtelevuutta seuraamiseen siis! Luoksetulon jätössä Tilda oli liikauttanut toista etujalkaa ja ikään kuin valmistautunut lähtöön. Tiesi kuitenkin olla lähtemättä. Liikkeestä maahan Tilda meni hyvin, mutta kääntyessäni se nousi istumaan. Ties mikä ajatuskatkos se oli. Yleensä se on pysynyt makuulla ilman ongelmia. Kaukoissa saatiin kehuja hienoista istumaan nousuista. Nyt kettu oikein pomppaakin ylös, etenkin kun tekee tuolla alokkaan muutaman metrin etäisyydellä. Maahanmenossa oli tässäkin jotain outoa. Tilda ryömi maate mennessään ehkä 15cm verran. Kapulan pidossa ote oli vähän löysä ja kun kiitin, niin kettusen peppu nousi, hyppy vallan mainio. Liikkeiden välitkin sujuivat hyvin kuin itsestään. Tilda piti kontaktia ja pysyi lähellä koko ajan. Korjaussarjaan otettiin luoksetulon jättöä. Ekalla ok, kun kutsuin luokse, tokalla liikkui ja otettiin uudestaan. Sitten pysyi ihan paikallaan. Liikkeestä maahan jättöäkin kokeiltiin uudestaan. Jätin Tildan suoraan maahan ja siitä liike loppuun. Ei ongelmia. Ehkä pitäisi enemmän tehdä kokeenomaisia pätkiä ainakin muutama liike peräkkäin, jos siinä oli jotain erikoista Tildan mielestä. Vire saattoi myös tehdä teposia, joten siihen täytyy joka treenissä kiinittää huomiota, jotta löytyisi tokoonkin se sopiva tapa saada sopiva vire päälle.

Paikkiksia tehtiin melkein heti meidän treenivuoron jälkeen, joten Tilda ei ehtinyt laskea kierroksiaan ja päästä paikkismoodiin. Ihan mielenkiintoista oli tämäkin nähdä kuitenkin. Ensin perus alokkaan paikkamakuu, sitten avoimen istuminen. Molemmat hyvin, vaikka piippailua oli havaittavissa. Tehtiin myös pikakelauksella evl:n paikallaolo ensin järjestyksessä ja sitten jokatoinen. Tilda äänteli jo enemmän, mutta pysyi ja oli kuulolla. Luoksetuloissa oli selvää hätääntymistä havaittavissa, kun Tilda oli viimeisenä vuorossa, mutta maltoi kuitenkin odottaa paikoillaan ja tuli hyvin luokse ekasta käskystä. Paikallaoloihin täytyy seuraavalla kerralla varmistaa oikea mielentila, ettei kiljuminen pääse siinä nyt valloilleen. Tildalla lähtee kyllä helposti ferrari käsistä, jos sille antaa siihen mahdollisuuden...

Meillä oli sama kouluttaja kaksi kertaa peräkkäin ja hauskaa oli, kuinka erilainen Tilda näissä treeneissä oli. Viime viikolla se tylsistynyt laama ja nyt vesisateessa säpäkkä kettu. Itsellä kyllä kohoaa treenimotivaatio huimasti tuon ketun kanssa hommissa ja luulen, että Tildalle käy samoin. Paljon se on vaan minusta kiinni vireen hallinnan ja muun mielentilan osalta, millaiset treenit saadaan aikaiseksi.

Takapakkia

Viime viikolla jouduttiin taas kokemaan takapakkia Tildan terveyden suhteen. Keskiviikkona töistä kotiin tullessani ovelle könysi vastaan hämmentynyt pikkukettu, joka ontui vasenta takajalkaansa. Huolesta soikeana peruin lenkkitreffit ja jäin seurailemaan Tildan vointia. Aamulla se oli vielä liikkunut normaalisti, enkä keksinyt edellisiltä päiviltäkään mitään poikkeavaa, jossa jotain olisi voinut sattua. Tunnusteltaessa Tilda ei reagoinut mitenkään ja sen kävelyä seuratessa päättelin kivun tai jumin olevan lonkassa. Varasin lääkäriajan, mutta ikinä ei päästy sinne asti. Pari päivää lepoa ja Tilda oli jo huomattavasti parempi. Tällä viikolla sitten maanantaina meillä oli aika Marikalle fysioterapiaan. Luottavaisella mielellä menin Marikan vastaanotolle Tildan kanssa. Vaikka tollereille yleisen autoimmuunisairauden mahdollisuus kolkutteli takaraivossa, olin varma, että saan Marikalta vastauksia ja neuvoja. Pian se selvisikin: nivelrikkohan se siellä ilmoitteli olemassaolostaan. Tildan oli tosi vaikeaa seisoa ristikkäisillä jaloilla, kun se joutui varaamaan painon ainoastaan toiselle takajalalle. Istuessa ja seisoessa se levitti takajalkojaan tavallistakin enemmän ja takajalkojen taakseojennuksessa seisaaltaan Tilda aristi lonkkia. Jollain tavalla helpotus, että vaiva oli tuttu, eikä taas hyppy johonkin tuikituntemattomaan. Muista nivelistä ei onneksi löytynyt aristuksia eikä lihaskireyksiä kummemmin ollut. Ainoastaan lonkkien etupuoleiset lihakset olivat jännittyneet. Vasen lonkka kun ensin oli ollut kipeä, niin muutaman päivän varaaminen ainoastaan oikealle jalalle oli senkin lonkan kipeyttänyt.

Saatiinpa kuitenkin matkaan mukaan tulehduskipulääkekuuri ja ohjeet tylsään käynti ja ravi lenkkeilyyn. Iisisti otetaan nyt pari viikkoa, jotta lonkkien kipu saadaan kuriin. Ja jumpat ja venytykset... Olin Marikan luona niin huojentunut tutusta vaivasta, joka varmasti saataisiin taas ajan kuluessa kuriin, etten tajunnut pettyä. Kotona se sitten iski. Oma pikkukettu on kipeä varmasti osaksi omasta huolimattomuudestani lenkkien, treenien ja riekkumisten suhteen. Ja ne muutamat kisat ja kokeet, joita valtavasti odotin ja joihin vihdoin oltiin menossa, piti perua. On tehtävä uudet suunnitelmat. Jotenkin tuntuu, että ennenkin ollaan oltu tässä tilanteessa. Hyvä treeni- ja kisakausi aluillaan, paljon motivaatiota ja näyttämisenhalua ja sitten tulee jotain, joka pakottaa pysähtymään ja ottamaan aikalisän. Tietenkin toimin Tildaa kuunnellen, jotta saadaan kettunen taas hyvään kuntoon, mutta kyllä se harmittaa. Harmittaakin niin vietävästi.

Onko niin, ettei Tildan kroppa kestä tiettyä treenitahtia tai tiettyjä treenejä? Vaikuttaako juoksut ja niiden myötä lonkkien extralöystyminen kipuiluun tai syksyn kylmenevät ilmat? Kuinka paljon osallisena on myös Tildan herkkyys aistia minun mielialojani?

Paljon on opittavaa Tildan nivelrikkoon liittyen. Nyt vasta kipujen tullessa huomasin Tildan leventävän takajalkojensa asentoa käynnissä ja ravissa. Ehkä sen tietyt katseet ja nuuskuttelutkin kertovat siitä, että pitäisi ottaa kevyemmin. Tylsät ja pakonomaiset lenkit ja tunne siitä, että vaan treenataan ja odotetaan seuraavaa päivää ei ehkä tee hyvää meille kummallekaan. Kurjaa, että tarvittiin näin suuri opetus siitä... Mikä valtava ero onkaan pikkuketussa (tai oikeastaan meissä kummassakin), kun mennään metsään edes hetkeksi kiireiden keskellä ja tankataan luontoa ja hiljaisuutta...

Hämmennystä agilitykentällä

Kyllä. Mä aion kirjottaa vielä agilitysta Tildan kanssa. Olen pyöritellyt ja pohtinut asiaa mielessäni useasti, välillä jopa kirjoittanut siitä jäsentääkseni kaikkea, mitä päässäni pyörii. Jospa tämä olisi se viimeinen asian läpikäynti... Ainakin nyt tuntuu siltä.

Olen kesän aikana monesti haaveillut agilitysta Tildan kanssa ja nähnyt jopa unta kisaamisesta. Varovasti mietin myös puolittain vakavissani, että jos fyssarin mielestä kaikki pikkuketussa on ok, voitaisiin ihan vaan pari rataa käydä starttaamassa. Tildahan ei ole oireillut mitenkään nivelrikkoaan tai löysiä lonkkiaan, vaikka ollaan eletty täysin tavallista elämää. Sen takia agility sen kanssa on varmaan jäänytkin kaivelemaan. Että miksei aksaa kun kaikkea muutakin... Tänään osui kohdalle tilaisuus, jota en voinut hylätä: Takkujen agilityepikset, jossa möllirata luvattiin ilman keppejä ja keinua. Joo mennään Tildan kanssa katsomaan, mitä tapahtuu, jee! Lähtiessäni kotoa ja laittaessani kettuselle sen aksapannan ja -hihnan oli olo tosi kummallinen. Mitä mä teen? Ilmoittautumisjonossa tunne voimistui, enkä tiennyt enää mitä ajatella. Maksoin meidät kuitenkin kaksi kertaa mölliradalle. Koko touhusta saattoi tulla tosi kivaa tai tosi kurjaa. En edes osannut päättää oliko fiilikseni hyvä vai huono. Kentän laidalla vuoroamme odotellessa Tilda oli hiljainen ja vaisu ja keskittyi syömään ruohoa. Sillä oli täsmälleen sama olo kuin minulla.

Rata oli helppoa suoraa juoksemista. Toisena esteenä oli puomi, muuten sai vain juosta putkia ja hyppiä. Lähdössä Tilda oli rauhallinen, ei ollenkaan sellainen kuin agilityn lähdössä ennen, enkä tiennyt yhtään kuinka kovaa se lähtisi tai mihin suuntaan. Pikkukettuhan lähti. Kovaa ja oikeaan suuntaan! En ollut varautunut oikeasti kovaa juoksemiseen ja vauhti yllätti täysin. Myöhässä auttamatta ollessani tyydyin ohjaamaan keskeltä kenttää ja huutamaan "menemene!". Tilda meni ja oikeastaan itsenäisesti suoritti radan nollana.

Vielä tässäkin kohtaa mietin kaksi kertaa mennäänkö toisen kerran radalle ollenkaan. Mentiin kuitenkin. Samanlainen rauhallinen lähtö Tildalla, mutta käskyn käydessä se pinkaisi radalle minkä kintuistaan pääsi. Ja minä parhaani mukaan juoksin mukana ohjaamassa. Nyt onnistuinkin paremmin ja me yhdessä juostiin nollarata maaliin.

Kisaavina kun mölliradalla oltiin, niin ei voitu päästä palkinnoille, mutta kuuluttaja luetteli tulokset myös niin, että kaikki huomioitiin. Me oltiin Tildan kanssa tokalla startillamme ensimmäisiä ja ekalla startilla neljänsiä. Pikku ferrari oli kaikki nopein, vaikka toiseksi tullut ja siis medimöllien voittaja (punainen ferrari sekin) oli myös älyttömän nopea.

Hurjaa, miten ristiriitaisia tunteita. Tuolla fiiliksellä en halua enää ikinä aksata, vaikka se näkyikin sujuvan fiiliksestä huolimatta hyvin. Mielenkiintoista kyllä, kuinka hienosti Tilda suoriutui. Kettusen on täytynyt kasvaa valtavasti viimeisen puolen vuoden aikana. Se on oppinut hallitsemaan itseään paremmin ja me ollaan hitsauduttu entistä paremmin yhteen. Tänään ilmassa oli tukahdetun täpinän lisäksi suurta hämmennystä, joka varmasti vaikutti Tildankin fiilikseen, mutta siltikin se pystyi hienoon suoritukseen. Tämänpäiväisen jälkeen en erityisemmin kaipaa Tildan kanssa juuri agilitya, etenkään jos se tuo samanlaisen omituisen ristiriitaisen tunteen mukanaan, mutta paljon muuta kaipaan. Se on oma mahtava pieni kettuni ja meillä on edessä vielä paljon ties mitä! <3

Ei se vielä taipunut

Toinen NOU0 -tulos Tildalle. Mutta vaikka se oli todella pienestä kiinni, niin en voi olla pettynyt. Mahtavaa katsoa tuota huikeaa kehitystä! Vuosi sitten taippareissa Tilda kärsi odottamisesta ja koetilanteesta niin paljon, että ainoastaan yksi varis saatiin hädintuskin palautumaan. Nyt on treenattu sitkeyttä ja se todella näkyy. Vesityöosuus sujui mallikkaasti ja innokkaasti Tilda siirtyi hakuruutuun. Heittovaris meinasi jäädä niille sijoilleen, mutta tuomarin mennessä ruutuun ja heittäessä variksen uudelleen, Tilda palautti sen näppärästi. Sitten alkoi raskas työ pienelle ketulle. Tilda kävi juoksemassa ruudun läpi ja katsomassa varikset. Se nosti niitä tasaiseen tahtiin ja alkuun palautti nopeasti käteen asti. Viimeisillä palautuksilla jouduin kannustamaan yhä enemmän, mutta vaikka Tilda tiputti variksia noin 10 metrin päähän minusta, se lopulta toi kaikki käteen asti. Ruudussa viimeisenä jäljellä olevaa varista kettunen oli kuulemma kantanut jossain vaiheessa paikasta toiseen, joten sekin oli haettava. Tilda lähti hakuun ja ottikin linnun, teki mutkan sen kanssa ja palautti käteen hurjan kannustuksen saattelemana. Antaessani variksen pois, tuomari totesi sen olevan rikki. Koe loppui siis meidän osalta siihen.

Mutta Tilda nouti kaikki kuusi varista ruudusta. Siihen kului aikaa, mutta se teki sen! Joka kerta lähettäessäni Tildaa ruutuun sain tehdä töitä, että sain sen keskittymään ja joka palautuksella se vaati suuremman kannustuksen. Yleisö selvästi ahdisti pientä kettua ja sen oli varmistettava, että kaikki oli sen hallussa. Hakua tehdessään häiriötä aiheutti linnun viserrys ja auto, joka ajoi viereisellä tiellä. Monta haukuttavaa asiaa häiritsi kettusen työskentelyä. Lopulta se paineistui liikaa ja yrittäessään hallita vielä itseäänkin käsitteli viimeistä varista huolimattomasti. Mahtoi olla pikkuketulla rankka työ. Tuomarin mielestä Tildan haussa tai työinnossa ei ollutkaan se ongelma, vaan johtajuudessa. Tilda saa määrätä ja koska se huolehtii kaikesta minun puolestani, sen pää ei kestä loppuun asti. Tässäkin tulee siis ilmi sen kontrolloinnin tarve. Miten ihmeessä saan kerrottua Tildalle, ettei sen tarvitse huolehtia muusta kuin omasta työstään? Ilman kattoa hipovaa viretilaa se onnistuu, mutta mitä enemmän kierroksia, sitä enemmän Tildan on pakko kontrolloida kaikkea mahdollista. Toinen asia, johon tuomarti tarttui, oli Tildan suhtautuminen laukauksiin. Nyt se kiihtyi molemmista laukauksista ja päästi parit haukut. Tuomari kysyi, onko Tilda säikähtänyt joskus jotain pamausta ja hämmästyi, kun kerroin, että vielä vuosi sitten se ei päästänyt laukausten kuuluessa ääntäkään. Luulen, että tässäkin asiassa Tilda on yhdistänyt näppärästi yhteen kaksi asiaa: laukaukset ja kiihdyttävät riistat.

Edelleen taipuminen on mahdollista ja jollain tavalla sain tästäkin kokemuksesta taas lisää taistelutahtoa. Tilda osaa hommansa, mutta koetilanne on sille vaikea. Sitä ei pienissä kimppatreeneissä tulekaan treenattua... Uskoni pieneen punaiseeni jatkaa vahvistumistaan. Me ei vielä luovuteta!

Koeselostus
1. Sosiaalinen käyttäytyminen
Ystävällinen. (Hyväksytty)

2. Uimahalu
Ui mielellään. (Hyväksytty)

3. Hakuinto
Liikkuu itsenäisesti laajalla alueella etsien riistaa, vaikka välillä keskittyminen herpaantuu häiriöihin. (Hyväksytty)

4. Noutohalu
Lokit ok. Heittovarikselle tarvitsee tuomarin apua. Monella variksella hieman miettii, mutta nostaa itsenäisesti. (Hyväksytty)

5. Nouto-ote
Lokit ok. Variksilla pehmeä, mutta viimeisen variksen rikkoo. (Hylätty)

6. Palauttaminen
Lokit ok. Variksilla tarvitsee paljon ohjaajan kehoitusta. (Hyväksytty)

7. Reagointi laukaukseen
Kiihtynyt ja haukkuu. (Hyväksytty)

8. Itseluottamus ja aloitekyky
Hyvä vedessä ja maalla. (Hyväksytty)

9. Yhteistyö
Yhteistyössä. (Hyväksytty)

10. Yleisvaikutelma
Työintoinen koira, joka suorittaa vesityöt mallikkaasti ja löytää helposti varikset. Ääntelee laukauksissa. Tänään rikkoo viimeisen variksen. (Hylätty)


Tuomari Maarit Nikkanen
Parola, Hattula 15.8.2015