Etsitään taistelutahtoa ja asennetta

Kaksi viikonloppua ja kuusi starttia agilitya. Plus väliin palauttava treeni. Paljon ajatuksia ja fiiliksiä laidasta laitaan.

Viikko sitten sunnuntaina juostiin Lempäälässä Hämeen Spanieliyhdistyksen kisoissa kolme starttia. Ja kolme nollaa. Ilman mitään sen kummempaa. Tuomarina oli Marjo Heino, joka oli mielestäni suunnitellut helpohkot kakkosten radat. Nättejä, siistejä ratoja meiltä kaikki. Tilda oli ihmeen rauhallinen ja hillitty ja kuunteli ohjaukset hyvin. Mutta... Jotain niistä kaikista puuttui. Se taistelutahto ja asenne, joka saa aikaan "vau!" -fiiliksen, vaikka virheitäkin radalla ropisisi. Jälkeenpäin tajusin, että ehdin viimeiselläkin radalla miettiä jokaisen ohjauksen ja askeleen. Eikä kyse ollut vaan siitä, että vauhti olisi ollut hidas. (Vaikka se kyllä vähän oli...) Omituinen fiilis kolmen puhtaan radan jälkeen: ei tuntunut missään. LUVAtkin jäi saamatta, vaikka sijoitukset olivat toinen, viides ja kolmas. Onneksi - eihän tällä meinigillä voi edes suunnitella kolmosluokkaa.

Torstain treenit olivat hyvinkin palauttavat. Meitä oli ainoastaan kaksi koirakkoa ja tiedossa oli estetreeniä. Kontakteja ja keppien vauhtia ja itsenäisyyttä hiottiin, mutta suurin apu oli juttutuokiolla koutsi-Johannan kanssa. Me tarvitaan asennetta! Nyt on syytä alkaa ottamaan riskejä ja haastaa itsensä ja koiran! Kisaradat ilman tunnetta ovat turhia. Todellakin haluan, että muutkin katsovat meidän menoa ajatellen "vau!", eikä "nättiä agilitya". Välillä Tildankin oikea asenne näkyy. Treeneissä kettunen on ihan super ja pujotteleekin kuin punainen salama. Kisoissa ollaan kisoissa ja kepit pujotellaan niin kuin kisoissa ollaan pujoteltu: hitaasti ja varmistellen. Ei se toimintamalli kuulemma ihan heti kisoihin siirry. Pikkuhiljaa Tilda huomaa, että toiminkin kisoissa samallalailla kun treeneissä ja alkaa toivottavasti kerätä vauhtia ja asennetta. Kontakteissa toinen harminpaikka. Kun treeneissä päästellään menemään tuhatta ja sataa, Tilda juoksee kontaktit läpi. Kisoissa kuuluu varmistaa, hidastaa ajoissa ja ottaa kontaktit nätisti. Ihan kiva, mutta kun tarvitaan sitä asennetta ja asenteen tuomaa vauhtia. Tätäkin kai odotellessa... (Ja vauhti-2on2off -treeniä kotiin!)

Tänään kisattiin taas kolmen startin verran Lempäälässä Tamskin kisoissa. Tuomarina tällä kertaa Allan Mattsson. Radat olivat viime viikkoon nähden haastavampia, ihan sopivia kuitenkin. Taistelutahtoa oli haettu koko viikko ja todella yritin tuoda sen kisoihin mukaan. Ihan sitä mahtavinta ei meiltä vielä nähty, mutta sanoisin että ripaus kuitenkin. Ja "vau!":n tunsin kyllä! Viimeistä hyppäriä kohden asenne meillä molemmilla parani ja taisi vauhtikin kasvaa. Tuloksena kaksi hyllyä ja B-radalta 5 ja voitto. Sekä parempi mieli kuin viime viikolla!

B-radalla Tilda ilmeisesti jäi katsomaan jotain putken takana, eikä siksi tullut ohjaukseen. Muistaakseni käskin kyllä putkeen... A-radalla putken väärä pää oli suoraan sen nenän edessä. Kontaktit Tilda otti hyvin kaikki. Annoin heti vaan vapautuskäskyn, enkä jäänyt odottelemaan.

Hyppärin putkessa Tildaa taisi hämätä tuo vastakäännös. Enpä ole sellaistakaan tullut aiemmin ajatelleeksi... Ihanan kovaa sai juosta kuitenkin loppupätkän ja Hilppa oli oikein pätevä! Tänään oli putkissa hankaluuksia selvästi. Lisää taistelutahtoa, asennetta ja kisoja meille!

Tolleriagia Lotan kanssa 2.3.2014

Parin viikon takainen sunnuntaipäivä vierähtikin rattoisasti agilityn parissa! Novascotiannoutajat Ry järjesti Lotta Vuorelan agilitykoulutuksen Riihimäellä ja me päästiin taas tekemään odotettua ratatreeniä. Olipa kiva nähdä halli täynnä punanuttuja! Edellisissä Johannan treeneissä huomattiin Tildan rimakammon kadonneen, joten hyvillä mielin pystyi keskittymään pääasiaan. Kummallinen kahden treenin ongelma oli se rimojen alitus... No, onneksi ja toivottavasti se oli siinä!

Tilda oli tapansa mukaan täynnä täpinää, kun se tajusi, että tultiin tekemään agilitya. Oman vuoron odottelu oli yhtä kiljuntaa, piippausta ja teputusta. Eipä siis paljoa tarvinnut radalla juosta, että pikkukettu oli aivan puhki...

Täpinästään ja uudesta hallista huolimatta Tilda pysyi hallussa, eikä rallatellut yhtään. Monet radan kohdat, jotka ajattelin meille hankaliksi, sujuivatkin hienosti. Pääkohdat koulutuksesta kotiin viemisiksi olivat kontaktit kuntoon ja oma liike ja luotto koiraan. Estetreeniä on siis lähiaikoina luvassa ja lenkeille otetaan ohjelmaan taas 2on2off jokaisessa mahdollisessa paikassa. Yritän todenteolla päästä nyt myös varmistelusta eroon ja vaan ohjata ja juosta. Saisi Tildallekin lisää vauhtia.

Rataa suunniteltaessa olin jo varma, että Tilda hyökkää 3. esteen jälkeen aalle, eikä käänny putkeen. Kummasti se kuitenkin vaan haki putken, kun ajoissa sinne ohjasi ja käski. 4 putkelta takaakiertoon Lotta ohjeisti hyvin pitämään rintamasuunnan auki ja katseen koiraan ja vasta sitten ohjaamaan takaakierto hypylle. 7-8 välillä piti pysyä tarpeeksi kaukana hypyistä, jottei ohjannut koiraa harhateille. Todella pienestä oma ohjaus onkin kiinni. Vähänkin liian aikaisin tehty ohjaus ja koira oli 8 esteellä takaakierrossa.

Kepit Tilda hakee nyt jo hienosti hankalistakin kulmista. Tässäkin riitti pelkkä "kepit" -käsky ajoissa. 15-18 pätkälle testattiin niistoa, valsseja ja svingiä. Niisto hypyllä 17 oli Tildan kanssa kömpelön ja hitaan tuntuinen, valssi muuten vaan tyhmä. Svingi (olikohan se sen niminen?) tuntui toimivan parhaiten ja siitä saatiinkin oikein näppärä.

20-21 oli paras persjätöllä. Tämä kuitenkin vaati, että koira osasi itsenäisesti pysäytyskontaktin ja kesti ohjaajan juoksemisen ohi. Tildalle vaikea. Lotalta tulikin ohjeeksi tuo kontaktien tehotreeni. En luota siihen, että Tilda ottaa kontaktin oikein ja jään siksi viereen varmistamaan sen liiankin tarkkaan. Tulevaisuudessa en voi radalla kytätä jokaista kontaktia, on voitava pysyä itse liikkeessä koko ajan. Tätä pian treeniin! 23-24 oli sama juttu. Itsellekin oli tosi vaikeaa tehdä persjättö kontaktilla, kun on tottunut sitä varmistamaan. Aalta koira oikeaan käteen ja pakkovalssilla hyppy 24.

Ihanaa, kun joku oli huutamassa "mene jo!" kun jäin hidastelemaan ja odottamaan Tildaa! Sitä tapahtuu luvattoman paljon. Kuinka paljon vauhtia tuohon ferrariin saisikaan lisää, kun itse painaisi vaan kaasua... Kovasti tykkäsin tästä Lotan koulutuksesta, kuten tykkäsin jo edellisestäkin. Toivottavasti pääsisi vielä jatkossakin naisen oppiin! Meille oli jokaiselle jaettu treeniaikaa 2x15min, mutta Tildalle jako oli liian tiukka. Puoli tuntia kolmeen osaan olisi voinut olla parempi meille. Vaikka treenien välissä vein ketun autoon odottamaan, niin eihän tuo mitään huilannut. Eikä huiliaika ollut edes kovin pitkä.

Jäähdyttely kavereiden kanssa metsässä rankan treenin jälkeen oli meille enemmän kuin tervetullut. Kuinka kolme tolleria osasivatkaan lukea toisiaan ja leikkiä yhdessä, vaikkeivat olleet aiemmin temunneet keskenään... :)