...eikä oikeastaan mihinkään, mihin pitäisi. Kaksi starttia ja molemmilla kerroilla radalla olin minä. Ja Tilda. Erikseen. Jotain on tälle asialle tehtävä ennen kuin seuraavan kerran edes harkitsen kisaamista. Ei vaan ole mitään käsitystä, mitä voisi edes yrittää. On täysin sattuman kauppaa pysyykö Tilda hallinnassa. Ehkä kisatilanne on vaan niin eri pikkuketun päässä sekä omassa päässäni, ettei me pystytä rennosti sitä ottamaan ja kaikki valuu käsistä. Raivostuttavinta tänään oli, että me oltaisi osattu nämäkin radat ja mahdollisuus olisi ollut mihin vain...
Ensimmäiseltä radalta en tajunnut edes lähteä ajoissa pois, vaikka peli oli jo menetetty. Rämmittiin siis maaliin. Toisen radan alkupätkä on kuvattuna. Tässä blogissa se on muistutuksena itselle. Ja tietenkin, jos joku siitä saa jotain irti ja osaa sanoa, mitä siinä tapahtuu ja miten sitä voisi korjata.
Näyttää siltä, että Tilda teki samaa kuin viime treeneissä, kun ohjasin ilman käsiä. Se hakee esteitä itsenäisesti, eikä odottele ohjausta ollenkaan. Toisen esteen jälkeen Tilda näki keinun ja pujahti sinne puomin ali. Esteen 11 eli punaisen putken jälkeen nenä ilmeisesti osoitti rengasta, vaikka olisihan se hyppykin ollut siellä... Supervauhtiin ferrari ylsi, siitä pieni plussa sille.
Ihana aurinkoinen pakkassää olisi ollut nautiskella Janakkalassa enemmänkin kisatunnelmasta muiden tollereiden kera. Ei huvittanut jostain syystä. Onneksi tuli kuitenkin räpsäistyä pari kuvaa villikosta pellolla. :)
Se oli meidän teema tänään Johannan treeneissä. Meille oli tehty yksi rata, joka suoritettiin ensin ilman käsiohjausta, sitten ilman ääntä ja viimeiseksi tavalliseen tapaan kaikki keinot käytössä. Vartalo-ohjauksella ääntä käyttäen Tilda haki todella paljon esteitä. Jos kontakti oli edessä, sinne mentiin, vaikka käänsin itseni ympäri. Vauhti oli tällä radalla aikamoista. Radan suorittaminen hiljaa avasikin silmiä. Tilda oli tosi paljon radalla minun kanssa ja kyseli ohjausta. Tein mahdollisimman selkeät ohjaukset, jotka toimivatkin hyvin. Kontaktitkaan eivät vetäneet pikkukettua puoleensa ollenkaan. Vauhtia oli vähän vähemmän kuin edellisellä radalla, mutta tähän olin huomattavasti tyytyväisempi. Kolmannella ratasuorituksella Tilda kävi tähyilemässä naapuriradan beaglea, mutta muuten se oli ihan ok.
Hiljaa suoritettu rata oli paras näistä kolmesta. Vaikka vauhti ei ollut parhaimmillaan, Tilda oli parhaiten hallinnassa, eikä liidellyt yksin. Miksi sitä siis huutaa ja karjuu joka väliin jotakin, kun hiljaa olemisella tuntuikin olevan suurempi merkitys? Tähän täytyy alkaa kiinnittää huomiota, kun jatkossa suunnittelee ohjauksia. Irtoamista vaativiin kohtiin Tildalle sanallinen käsky on ehkä helpompi, mutta voikin olla, että kokeilen muuten olla radalla hiljempaa. Jospa tästä löytyisi avain, jolla ferrarin saa haltuun...
Tänään satoi myös märkääkin märempi ensilumi. Olisi voinut kuvitella kettusen olevan haltioissaan valkoisesta ihanuudesta... Prinsessapa nosteli koipiaan ja loi jatkuvasti syyllistäviä katseita lenkkikaveriin. Treenien lämmittelylenkki ei ollut lämmittelyä nähnytkään. Eihän todellakaan voi kävellä askeltakaan vesisateessa, märällä asfaltilla ja vieläpä sadetakki päällä!
Lauantaina kisattiin Jyväskylässä Jattilassa kolmen startin verran. Kisat antoivat taas roimasti pohdittavaa. Startattiin kahdella agiradalla ja yhdellä hyppärillä. Mielessäni oltiin nollajahdissa, vaikka samalla oli olo, ettei kaikki suju kuten pitäisi. Muutamat edelliset hallitreenit ovat alkaneet Tildan rallattelulla, joten olin varma, ettei pikkukettu pysy nytkään hanskassa ensimmäisellä radalla. Päästiin kuitenkin onneksi lämmittelemään metsään, jossa Tii juoksi suurimmat höyryt pois. Rataantutustumisen jälkeen hain Tildan heti totuttelemaan halliin ja esitin sille mahdollisimman tylsistynyttä, jotta kettunen rauhoittuisi. Radalla Tilda oli kuulolla parhaansa mukaan, mutta tuloksena silti hylly. Keppien aloitus epäonnistui ja jotenkin sain ohjattua ferrarin putken väärään päähän. Tästä jäi kuitenkin vielä hyvä mieli, koska kaaokselta vältyttiin.
Ennen toista rataa saatiin seuraa Jonnasta ja Lovasta. Virittely oli aika samanmoinen. Metsässä tuulettumista ja hallissa rauhoittumista. Ferrari oli radalla hieno, kartturi mokasi. Unohdin kokonaan yhden hypyn, joten siltä kielto. Lisäksi Tilda pudotti viimeisen riman. Tuloksena 10. Kolmas startti taisikin olla pikkuketulle liikaa. Arvelinkin näin ja yritin saada virettä nostettua lämmittelyssä ja hallissa ennen radalle menoa. Kettu oli hukassa kuitenkin ja jo lähdössä taisteltiin keskittymisen kanssa. Kielto hypyltä, jota ennen oli käytävä tutustumassa tuomariin. Muutenkin tuntui, ettei fokus ollut enää agilityssä, vaan kaikessa ympärillä olevassa.
Vauhti jokaisella kolmella radalla oli hidasta. Kepeillä Tilda mietti, pussi oli jännittävä ja hoputtaa ja odotella sai koko ajan. Tässä tullaan ongelmakohtaan. Treeneissä ja kisoissa minulla on aivan eri koira. Treeni-Tilda on 100%:sti messissä ja vaikka se ei meinaa pysyä pöksyissään, on sillä täydellinen moodi tehdä töitä yhdessä ja täysillä. Sen into liidättää sen pussistä läpi yhdessä hujauksessa ja kepit pujotellaan mielettömällä vauhdilla yhtään ajattelematta. Täydellinen agility-Tilda on se joka ei pysy hanskassa. Silloin sen vauhti on maksimissa, eikä esteillä mietitä vaan ne suoritetaan. Kisa-Tilda on 70%:sti radalla. Se pälyilee ympärilleen lähdössä, varmistelee kepeillä eikä juokse täysillä. Tuntuu, että tässä ferrarissa on ainoastaan kaksi vaihdetta - on ja off. Miten saisi treeni-Tildan kisoihin mukaan? Hankalaa on tämä tasapainoilu vireen kanssa. Joka kerta saa jännittää, millä tuulella kettunen kisaakaan.
Omassa kisa-moodissa on varmaan myös parantamisen varaa. Sekin kun vaikuttaa suoraan Tildaan. Kun aloitettiin kisaaminen rennolla fiiliksellä, saatiin heti onnistumisia. Onnistumiset taisivat kuitenkin luoda paineita ja nyt yritän itsekin liikaa. Alkaa tuntua siltä, että tällä kaikella oikean vireen hakemisella teenkin oikeastaan päinvastaista. Ärsyttää suunnattomasti oma pää, joka ajattelee kilpailut kunnianhimoisesti täydellisinä suorituksina. Kilpaurheilija minussa on taas syttynyt, eikä se salli epäonnistumisia ilman maailman romahtamista. "Viimeinen nolla nyt heti ja sitten voidaan taas ottaa rennommin." Tuolla ajatuksella sitä varmaan saakin sitten odottaa... Millä ihmeellä saisi rentouden ja agilityn ilon takaisin? Täällä ei kaivata verta, hikeä ja kyyneleitä.
Tildan ensimmäinen tokokoe viime lauantaina meni niin kuin pelkäsin. Paikkamakuussa pikkukettu esitteli ryömimistaitojaan ja yksilösuorituksen aikana tallin uusi keinonurmimatto ja muu ympäristö vei huomiota ihan liikaa. Tuloksena kuitenkin ALO3 pistein 102,5. Kamalaa oli, mutta paljon ajatuksia sain tulevaa varten. Ehkä kokeessa käyminen oli siis kyyneleiden, häpeän, turhautumisen ja muutamien ilon pilkahduksen arvoista.
1. Luoksepäästävyys9
Tilda peruutti, mutta tuli takaisin sivulle, kun heilautin vähän kättä. Tuomari kommentoi, että hyvin sait pidettyä koiran sivulla, kun huijasit, että on namia kädessä. Niin tein... Sunnuntaina Nuuskujen tokotreeneissä sain vinkin antaa rauhoittavan vihjesanan Tildalle ja olla niin kuin olisi tosi tylsää.
2. Paikalla makaaminen0
Kettunen hauskuutti kaikkia (olisin voinut vajota maan alle!) ryömimällä puoleen väliin minua kohti. Siitä se nousi varovasti seisomaan. Tuomarin kehotuksesta kutsuin Tildan sivulle ja siinä se istui nätisti loppuajan. Jostain se on nyt ryömimisen keksinyt. Alusta siis aletaan rakentamaan meidän aiemmin vahvinta liikettä.
3. Seuraaminen kytkettynä 7,5
Kontakti meinasi olla hukassa...
4. Seuraaminen taluttimetta 7,5
Parempaa kuin kytkettynä seuraaminen. Silloin kun Tilda seuraa, se seuraa hyvin. Vieläkin katsoin Tildaa sivusilmällä, josta tuomari huomautti.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Kontakti oli pahasti hukassa jo seuraamiseen lähdettäessä. Tilda jäi nuuskimaan, eikä tietenkään kuullut käskyä. Jäi seisomaan, eikä sitten oikein ollutkaan enää liikeessä mukana. Tuomari huomautti, että kun olisin katsonut maahan -käskyn jälkeen koiraa, olisin osannut antaa kaksoiskäskyn. Enpä hoksannut. Liike oli kyllä muutenkin jo pilalla.
6. Luoksetulo 8,5
Pisteitä lähti pienestä hypystä perusasentoon tultaessa. Muuten ihanan vauhdikas luoksetulo!
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Loistoliike Tildalta! Kaksi pistettä lähti Tildan parista pienenpienestä askeleesta stopin jälkeen.
8. Estehyppy 0
Tildalla oli kova hinku hypylle ja kun sanoin liikkeenohjaajalle "valmis", kettu lähti hypylle. Katsomosta kuulunut voihkaisu kuitenkin pelasti, eikä Tilda hypännyt, vaan tuli sivulle takaisin. Käskystä hieno hyppy ja seisominen. Kun palasin Tildan viereen, niin se liikkui ja sivu -käskyllä hyppäsi uudestaan hypyn. Uudella käskyllä tuli sivulle. Hypyn treenaamattomuus näkyy. Malttia hyppyesteen lähellä pitäisi myös päästä harjoittelemaan.
9. Kokonaisvaikutus 7
"Paljon lahjakkuutta, jos vaan pystyisi keskittymään." Sanopa muuta. Tildalla oli huomio muualla kuin minussa suurimman osan aikaa. Hallissa oli todella rauhallista, eikä periaatteessa häiriötä juuri ollut. Se varmaan juuri koituikin Tildan kohdalla "häiriöksi". Oli niin rauhallista, että pieniä ihmeellisyyksiä oli jäätävä kummastelemaan. Hallitreeniä tokoonkin meille.
ALO3 / 102,5 pistettä Tuomari Jari Salokanto 28.9.2013 Lempäälä
Oikeastaan en ihmettele, että koe meni niin kuin meni. Koetilannetta hallissa ei olla ikinä koettu ja jo se aiheutti varmasti osan hölmöilyistä. Nyt näki kuitenkin hyvin, mitä tarvitsee treenata vielä ja miten. Paikkamakuun treenaaminen aloitetaan alusta ja kitketään ryömiminen pois sieltä, minne se ei kuulu. Hyppy on toinen eniten harjoiteltava asia. Katsotaan, missä sitä pääsisi treenaamaan... Möllikokeita hallissa täytyy myös miettiä tässä syksyn ja talven mittaa, jotta treenien varmuus saataisiin siirrettyä koetilanteeseenkin. Nyt kuitenkin pieni tokotauko, vaikka tekisi kuinka mieli alkaa hiomaan liikkeitä! Eikä enää ikinä koeviikolla jokapäiväisiä "pieniä" treenejä, vaan työt tehdään jo aiemmin ja koeviikolla otetaan rennosti!
Alla vielä videot suorituksista. Paikkamakuu voi olla hauskaa katsottavaa... Siihen malliin kuvaaja repeilee taustalla. :P
Tiipula pääsi vihdoin verijäljelle pari viikkoa sitten, kun pakattiin autoon jäljentekotarvikkeet ja ajeltiin mökille. Jälki vedettiin lauantaina märkään kangasmetsään ja annettiin vanhentua 20 tuntia. Yöllä satoi vettä rajusti, joten hyvin muhinut ja levinnyt jälki oli kettusella nuuskutettavana. Pituutta jäljellä oli yhteensä noin 250 metriä. Ensimmäinen suora oli pisin (n. 100m) ja kaksi muuta vähän lyhyempiä.
Verijäljellä ensimmäisellä kymmenellä metrillä koiraa saa auttaa ja kehua. Kepo liinan päässä ja minä kameran takana oltiin kuitenkin ihan hiljaa ja ihmeteltiin Tildan touhua. Selvästi jotain sen pienessä päässä on jäljen osalta tapahtunut sitten ensikerran, sillä heti alusta alkaen pikkukettu eteni tarkasti jäljen päällä tietäen, mitä on tekemässä. Ensimmäisen makauksen Tilda merkkasi hyvin haistelemalla tarkasti. Toisen makauksen merkkaus ei ollut aivan yhtä selvä ja sen jälkeen Tilda harhautui muutaman metrin väärään suuntaan. Se kuitenkin teki töitä koko ajan ja etsi jälkeä ahkerasti. Jäljen taas löydyttyä nenä vei kettusen hienosti suoraan kaadolle. Kaadolla Tilda haisteli, mutta ei ottanut sorkkaa suuhunsa ennen kuin se kädestä annettiin. Sitten se olisikin ollut ihana kaluttava...
Mahtavaa oli huomata, kuinka Tilda luonnostaan jäljesti niin varmasti koko matkan! Se käytti maavainua sekä ilmavainua ja eteni jäljen päällä lähes koko matkan. Toisen makauksen Tilda olisi saanut ilmaista selvemmin ja kaadolla osoittaa entistä paremmin löytäneensä peuran. Nyt me ei kepon kanssa osattu kyllä yhtään kehuakaan Tildaa, kun häkellyksissämme annettiin sen tehdä täysin itsenäisesti töitä. Aikaa jäljestykseen kului vain 10min jäljen ollessa sen n. 250 metriä pitkä. Vauhtia Tildalla olisi riittänyt vieläkin nopsempaan aikaan. Seuraavaksi tehdään lähemmäs täysimittainen avoimen luokan verijälki ja aletaan harjoittelemaan kompassin käyttöä. Onneksi on tuo kepo, joka osaa suunnilleen suunnistusasiat ja on mielellään pikkuketun liinan päässäkin. Jospa tästä tulisi harrastus niille kahdelle. Ihanaa oli katsoa, kuinka luontevasti, taitavasti ja itsenäisesti Tilda nuuskutti jäljen alusta loppuun. :)
