Jumpataan!

Käytiin viime maanantaina Tildan kanssa Eläinystäväsi Lääkärissä fysioterapeutti Marika Ruottisella saamassa ohjeita Tildan kuntoutukseen. Olikin paljon asiaa... Nyt vasta alan hahmottamaan, mitä kaikkea tulevaisuudessa on otettava Tildan liikkumisessa huomioon. Ja koska kettunen on vasta 3 vuoden ja 4 kuukauden ikäinen, tuntuu tämä erityisen raskaalta. Tietenkin sitä tekee kaikkensa tuon pienen punaisen vuoksi, mutta... Pitikö meidän kohdalle nyt sattua nivelrikkokin?!

Yritän pysyä tällä kertaa faktoissa. Tildan lonkkien löysyys on silmin nähtävissä. Kävellessään Tilda suoristaa ja jopa yliojentaa takajalkojen kintereet, jotta välttyisi lonkan taakseojentamiselta. Kivun vuoksi Tilda ojentaa takajalkansa suoriksi ja siirtää painoa etuosalle. Tästä siis johtuu lihaskireydet hauiksissa ja lapaluiden alueella. Istuma-asennossa sekä kävellessä Tilda levittää takajalkojaan auki. Sitä se on tehnyt varmaan aina, pikkupennusta saakka... Istunut ja maannut sampissa. Sen takia lonkkien löysyyttä ei ole osannut katsoa kriittisin silmin. Se on ollut osa Tildaa aina.

Ei enää ikinä liukkaalla laminaatilla istuskelua...

Kahden viikon päästä mennään uudestaan Marikan hoiviin. Viikko sitten saatiin hauiksien, etureisien ja takareisien venyttelyohjeet sekä kaksi erilaista painonsiirtoharjoitusta. Näitä ollaan tehty Tildan kanssa päivittäin 2-3 kertaa. Painonsiirtotreenit hetki ennen lenkkiä, kun keho on virkeä ja venyttelyt lenkin jälkeen. Lisäksi Tildan lenkit eivät saa nyt kestää paljon puolta tuntia kauempaa ja ne on tehtävä hihnassa. Pidemmässä ja raskaammassa liikunnassa lonkkanivelet rasittuvat ja kipeytyvät ja koska Tildan syvät tukilihakset eivät vielä tue tarpeeksi, ulommat lihakset ylikuormittuvat. Ensi viikkokin mennään siis vielä hyvin rauhakseen. Tokoiltu ollaan vähän, mutta siinäkin vauhdikkaammat ja sivuttaiset liikkeet ovat kiellettyjä kunnes Tildan tukilihakset vahvistuvat tarpeeksi.

Tulevaisuudessa Tildan venyttelyt ja jumpat varmasti muokkautuvat. Lihashuolto tulee kuitenkin aina olemaan tärkeä osa Tildan elämää ja liikkumista. Lämmittelyiden ja jäähdyttelyiden merkitys korostuu entisestään. Niin tokotreenin kuin metsässä vapaana juosemisenkin ennen ja jälkeen tulee huolehtia veryttelystä, jotta pikkuketun kroppa on valmis raskaampaan koitokseen. Lenkit eivät saisi venyä yli tunnin mittaisiksi tehtiin ne sitten hihnassa tai vapaana. Fysioterapian tärkeä tavoite Tildan lihaskunnon parantamisen lisäksi on opettaa minut tunnistamaan kivun ja lihasjumien oireet Tildassa ja toimimaan niiden mukaan. Treenit, kisat ja tavallinen liikkuminen tullaan vastedes tekemään entistäkin tarkemmin kettusta kuunnellen. Toisinsanoen kokeeseen tai metsälenkille ei mennä, jos Tilda oireilee...

Päivä ja viikko kerrallaan. Omaan silmään Tilda on kehittynyt tasapainoharjoituksissa ja haukkarit tuntuu vetreämmiltä. Toivotaan, että viikon päästä Marikakin huomaa edistystä ja päästään haastavampien jumppien pariin ja liikkumaan vähän enemmän. Ehkä jopa pienelle metsälenkille kavereiden kanssa...

"Osaan mä jumpata!"

Agiketun viimeinen päivä

Maanantaina oltiin Tildan kanssa kaksin treenaamassa agilitya. Tehtiin hyppytekniikkaa, keppejä ja valssipätkää. Palkkasin usein ja leikittiin paljon. Tilda oli super ja meillä oli yhdessä hauskaa. Pieni ääni pääni sisällä kuitenkin muistutti, että se saattoi olla meidän viimeinen agipäivä.

14.1.2015 keskiviikkona Tildalla oli aika Eläinystäväsi lääkärin Juha Kalliolle. Olin hermoraunio jo töistä lähtiessäni ja Tildaa hakiessani. Tiesin, ettei reissu päättyisi hyvin... Juha teki ensin ontumatutkimuksen. Tilda aristi lapaluiden takareunalla olevia infraspinatus-lihaksia ja sen hauikset olivat jumissa ja kipeät. Lonkkien loitonnus ja taivutus ei tuntunut Tildasta hyvältä. Jo lonkkaniveleitä tunnustellessa, Juha sanoi niiden olevan epästabiilit. Rauhoituksessa minäkin tunsin, kuinka reisiluun pää luisui pois lonkkamaljasta jo pienestä kuormituksesta. Röntgenkuvissa puolestaan erottui löysyys vasemmalla oikeaa voimakkaampana. Oikean puolen lonkkamalja on Tildalla hiukan paremman muotoinen. Molemmissa lonkkanivelissä näkyi nivelrikkoon liittyvä uudisluuvyöhyke reisiluun kaulassa nivelpinnan rustoreunalla. Juha otti Tildasta myös lonkkien loitonnuskuvan painonvarausasennossa. Kuva paljasti, kuinka vasen reisiluun pää pääsee melkein kokonaan pois lonkkamaljasta ilman lihasten tukea.

14.1.2015 otetut röntgenkuvat. Oikeanpuoleinen lonkkien loitonnuskuva.

25.1.2013 otettu kuva. Virallisten tulosten mukaan vasen lonkka B ja oikea C.

Tuomio oli, ettei Tildasta ole agilityyn. Sen alunperinkin löysät lonkat eivät selvästikään kestä niveliä kuormittavaa sivuttaisliikettä, jota erityisesti pujottelu ja hypyt provosoivat. Lisäksi takajalkojen paheneva kipu aiheuttaa lihasrasitusoireita etupäässä. Tildan lihaksisto väsyy tavallisessakin liikkeessä nopeammin kuin normaalisti, koska lonkkanivelten toiminta vaatii siltä koko ajan aktiivista työtä reiden ja lantion lähentäjälihaksilla. Väsyneenä liikkeen aktivoiminen taas aiheuttaa sen, että nivelet toimivat huonosti ja lihakset sekä lonkat kipeytyvät.

"Agility kannattaa lopettaa."
"Kokonaan?"
"Kyllä."
Katsoin unista pikkukettua kyljessäni ja kyyneleet vierivät pitkin poskia.

Niin rakas pikkukettu ❤

Tildan nivelrikon hoidon perusta on lihaskunnon ylläpito ja voinnin jatkuva seuranta. Rauhallisempien ja vähemmän kuormittavien lajien harrastamista saadaan jatkaa, kunhan kettusen lihaskunnosta ja -huollosta pidetään hyvää huolta ja liikuntaa kontrolloidaan. Toko, mejä ja nome ovat sallittujen lajien joukossa. Metsässä saa juoksennella ja uiminen on hyvästä. Liukkailla pinnoilla pallolla palkkaaminen sekä kavereiden kanssa leikkiminen on kiellettyä.

Mitä nyt sitten? Tildaa ajatellen... Olen kiitollinen Niinu Linnalle, joka patisti minua viemään sen ortopedille ja samalla syytän itseäni, koska olen tehnyt Tildan kanssa agilitya ja satuttanut sitä sillä. Kuinka monta kertaa Tilda on vireellään yrittänyt kertoa, että "en halua, sattuu", mutta minä olen patistanut juoksemaan ja hyppäämään... Yritän ajatella, etten voinut tietää. Kaksi vuotta sitten Tildan B/C lonkat kuvannut lääkäri sanoi lonkkien olevan ihan hyvät harrastamiseen, samoin on sanonut hieroja ja fysioterapeutti. Itseäni ajatellen... Tuntuu samalta kuin luistelijalta olisi viety luistimet tai viulistilta viulu. Harrastus, jossa koin itselleni tärkeitä vahvoja tunteita, jossa todella halusin kehittyä ja josta nautin, loppui kuin seinään. Helpompaa olisi ollut satuttaa jalkansa niin, ettei voisi juosta enää. Nyt minulla on kaikki, kädet, jalat, pää ja esteet, muttei koiraa juoksemaan rinnalla.

Uusi vuosi 2015

Taas on vuosi vierähtänyt. Ihmeellisesti sitä aina löytää itsensä tästä samasta tilanteesta pohtimasta vanhaa vuotta ja suunnittelemasta uutta. Ja joka kerta nopeammin kuin olisi uskonut.

Tokon suhteen tavoitteet vuodelle 2015 ovat selvät. Elokuussa astuvat voimaan uudet tokosäännöt, joten ennen sitä, toivottavasti jo talven aikana, yritetään Tildalle TK1 -tunnusta. Viime vuoden tavoite avoimeen siirtymisestä ei täyttynyt, koska päätin jättää tokon treenaamisen kevään ja kesän ajaksi. Talvikausi ollaan nyt oltu Tamskin tokoryhmässä ja hyvän mielen tokoja ollaan tehty useasti. Tilda tekee ihanasti koko treenin ajan innolla ja hyvällä vireellä töitä! Kompastuskivi vaan tuntuu edelleen olevan paikkamakuu, jossa Tildan on vaikea maata ryömimättä edes vähän. Paikkis on nyt tehotreenin alla! Seuraaminen on parantunut, käännös oikealle leviää herkimmin. Paljon uusia kivoja liikkeitäkin on Tildalle löytynyt: ohjattu nouto, hyppy/hyppynouto, merkki ja ruutu on pikkuketun suosikkeja!

Mejä-kokeita ei päästy viime vuonna korkkaamaan, vaikka muutaman jäljen Tilda pääsikin jäljestämään. Jäljestäminen oli välillä hyvää, välillä ei niinkään. Jokin minussa kuitenkin luottaa Tildaan tässä asiassa kovastikin ja tänä vuonna aion osallistua kettusen kanssa kokeeseen. Pieni jälki-innostus nosti jo päätään, kun Tilda pongasi viikonloppuna vastasataneesta lumihangesta peuran jälkiä ja lähti nenä maassa jäljestämään...

Viime vuonna paneuduttiin todenteolla taippareita varten treenaamiseen. Koko talvi, kevät ja kesä kannettiin variksia mukana ja treenattiin yksin ja yhdessä Elinan kanssa sekä Nuuskujen kursseilla. Keväällä totesin Tildan olevan totaalisen tympääntynyt variksiin ja otimme aikalisän. Uudella innolla jatkoimme kesällä taipparitreenejä ja villikko esittelikin noutotaitojaan sekä variksilla että pupulla! Hurjan ylpeänä tästä päätimme treenikauden taippareihin, tuloksena NOU0. Linnut ovat nyt maanneet pakastimessa siitä asti ja odottavat kevään tuloa. Tänä vuonna yritetään taippareita uudestaan enkä malta odottaa!

Vuosi sitten tässä samaisessa postauksessa aiheina oli myös flyball ja luonnetesti. Pallottelemaan Tilda pääsi viime vuonna ehkä kerran tai kaksi. En vaan kesällä saanut aikaiseksi kaiken muun ohella lähteä vielä flyballiin. Messari-flyball mahdollisuuskin meillä oli, mutta päätin olla viemättä Tildaa sinne. Viime joulun kennelyskä Messarin tuliaisina ei jättänyt kovin mukavia muistoja... Tänä vuonna pallotouhut saavat jäädä samoihin satunnaisiin hauskanpitoihin. Luonnetestin taas jätin suosiolla tälle vuodelle, kun ajattelin antaa villitollerin vielä kasvaa. Keväälle olen testiä nyt katsellut ja ehkä se olisikin hyvä ajankohta, kun juoksutkin on nyt juostu ja niistä jo toivottavasti silloin piristytty.

Agility. Laji, johon minun on tällä hetkellä kaikkein vaikein suhtautua ja joka ehkä juuri siksi aiheuttaa tällä hetkellä eniten harmaita hiuksia. Kilpaurheilija itsessäni ottaa agilityn turhan vakavasti ja asettaa sille liian suuret määrät painoalastia. Agilitysta on tullut minulle muodostelmaluistelun tilalle laji, joka vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä. Mutta koska joukkueessani on tolleri, kilpaurheilijan ajatusmaailmaa pitäisi hioa johonkin suuntaan. Viime vuonna kisattiin kakkosluokka läpi, yhdet kisat lisäksi kolmosissa. 10 kisapäivää ja 24 starttia, 7 nollatulosta, 3 vitosta ja loput hyllyjä. Kisakirja kertoo myös, että seitsemästä nollasta viidellä me oltiin palkintopallilla, useimmin sijalla 2. Starttimäärä viime vuonna ei ollut kovin suuri siihen nähden kuinka paljon olen uhrannut ajatuksia agilitylle. Kuitenkin, kun koko agilityvuosi on ollut vuoristorataa fiiliksien ja Tildan keväisen juoksun ja kesän sairastelun kanssa, on tuo kai ihan looginen. Syksyllä aloitettiin Tildan kanssa Tamskin valkkuryhmän kouluttamassa agiryhmässä sekä Hannan valmennuksessa. Näihin uusiin tuuliin olen enemmän kuin tyytyväinen! Ollaan saatu paljon uutta oppia ja treenivinkkejä sekä tukea kaikissa Tildan kommerverkeissä ja oman mieleni mutkissa. Hannalle erityiskiitokset!! Agilitytavoitteet muotoutuvat tässä alkuvuoden myötä, kun käytän Tildan ortopedillä tutkittavana. Jos fyysisesti pikkukettu on kunnossa, niin me aiotaan pyrkiä tekemään hauskaa agilitya ja ottamaan rennommin. Teknisesti haluan itse kehittyä paremmaksi ohjaajaksi ja opettaa Tildalle ohjauksia varmemmiksi. Kisoissa käydään se mikä hyvältä tuntuu eikä oteta vielä suuria tulostavoitteita. Hetki täytyy ehkä taas kasailla omia ajatuksia ja sumplia kettusen treenikuviot sille sopiviksi. :)

Terveyden kannalta viime vuosi oli meidän perheen koirille epäonninen. Lovan rintarangasta löytyi spondyloosimuutos, Tildan tassu tulehtui pahasti, jonka seurauksena se sai atopia -diagnoosin ja rakkaalle mummokoira Fannille puhkesi diabetes. Fanni meni nopeasti todella huonoon kuntoon ja muutaman viikon taistelun jälkeen 27.10.2014 se lähti juoksentelemaan onnellisen auringon alle vihreimmille niityille. <3

Breeze Gardenia "Fanni"  <3

13.02.2003-27.10.2014

Näiden rakkaiden parissa on tullut vastaan niin iloja kuin surujakin ja varmasti tulee vielä tulevaisuudessakin. Nyt kuitenkin: Tervetuloa vuosi 2015! Tuo meille paljon onnea ja ihania hetkiä!