Taipuukohan se koskaan?

Noniin... Tänään alkoi meidän taipparikurssi. Ensimmäinen kerta meni hyvin tildamaisesti; kova oli kettusen hinku ja täpinä, mutta kun minun kanssa piti tehdä jotain, niin kiinnostus oli muualla.

Alkuun tehtiin luoksetulo. Tässä jo huomasin, että ihan uusi paikka vei Tildan huomiota aivan liikaa. En meinannut millään saada edes sen huomiota itseeni. Omaa vuoroa odotellessa Tii vielä haki kontaktia hyvin, mutta heti kun lähdettiin metsässä suorituspaikalle kävelemään, niin nenä meni maahan. Luoksetulo pillillä sinänsä sujui hyvin. Tii jäi hyvin odottamaan, kun kävelin kauemmas (heti kun sain sen istumaan ja nenän irti maasta) ja tuli kutsusta luokse. Tosin matkalla oli - yäk! - kuraläköitä, jotka piti kiertää.

Hetki autossa ja sitten otettiin damit esiin. Tämä olikin paras treenihetki koko illan aikana. Tilda oli ihanasti mukana ja innoissaan damista. Damia piti vain kantaa ja niinhän pieni tekikin. Liikkeessä dami pysyi hienosti suussa, eikä mälväämistä ollut oikeastaan ollenkaan. Tildan mielestä vaan taisi olla kummallista pelkästään kantaa damia vierelläni, kun se tapitti silmiin siihen malliin, että "tässä mä kannan, etkö ota". :)

Viimeinen treeni oli markkeeraus ja kolmen damin hakuruutu. Jätin Tildan suosiolla autoon odottamaan, jotta se saisi kerättyä kierroksia ja intoa seuraavaa koitosta varten. Eipä ollut kuitenkaan autossa odottamisella merkitystä, kun meitä ennen olevalla koirakolla kesti sen verran pitkään, että  seisoskelua Tiin kanssa metsässä tuli jokatapauksessa. Tilda piippaili ja haukkui mörköjä vuoroa odotellessa ja ajattelin, ettei se ehkä niin huono ollutkaan. Kuitenkin taas suorituspaikalle mentäessä nenä oli tiiviisti maassa ja korvat hukassa. Sain lopulta kontaktin Tildaan ja pääsin lähettämään sen markkeeraukselle. Sinne kettunen singahti ja haki minulle damin käteen. Sitten oli hakuruudun vuoro. Taas pieni välitaistelu, että sain Tildan hallintaan. Ei siinä jotenkin kehdannut raivota ja menettää hermojaan koiralle, kun vieraita ihmisiä katsoi vieressä... Hakutyöskentely oli Tildasta superkivaa - ohjaajasta ei niin kivaa. Ensimmäisen damin Tii vaihtoi, toisen palautti, kolmannen jätti matkanvarrelle. Ja välissä rallatteli ja nuuskutteli omiaan minkä ehti. No joo, kaikki kolme damia palautui kyllä, mutta kamalaa se oli.

Omaa vikaa oli luoksetulopillitykset ja käskyt. Pillitin vasta, kun Tilda oli puólessa matkassa damia tuomassa. En tiedä miksi. Ehkä koska olen ajatellut vain vahvistavani luoksetuloa, enkä kutsuvani luokse. Ja kun ensin kehuu, niin siinä se onkin jo tulossa damin kanssa ennen kuin ehtii pilliin puhaltamaan. Tildan lähtiessä damin kanssa poispäin, en sanonut sille mitään. Miksi? Enhän ennenkään ole ollut hiljaa, vaan murahtanut ja kutsunut luokse. Eli... Jos Tilda ei ollut treenissä täysillä mukana, niin en tainnut olla minäkään. Turha selitellä, mutta jotenkin kouluttajien vinkit toiselle koirakolle ("älä sano mitään, anna koiran toimia itsenäisesti") jäivät mieleeni ja sekoittivat pakkaa entisestään. En itsekään toiminut kuten tavallisesti ja annoin Tildan riekkua hakuruudussa. Hölmöä.

Mitä sitten treenataan ensi viikkoa ja yleensä taippareita varten? Pilliluoksetuloa vahvistetaan paljon! Pillitykset ruokakupilla kotona ja ulkona. Ja muistan pillittää jatkossa heti, kun Tildalla on dami suussa. Pelkästään damin kantamista aletaan myös taas treenata ja palautusta. Lenkeillä meillä on siis jatkossa mukana joko dami tai pilli ja ruokaa!

Kylläpäs taas ajatus pulppuili, mutta parempi mieli tuli, kun tajusin, ettei vika välttämättä ollutkaan koirassa! :D

Agiliitoa Takkulassa

Päästiin eilen taas Sarin, Sellan ja Hilpin kanssa Takkulaan aksaamaan ja olipas kivaa! Tilda muistaa jo paikan ja piippailu alkoikin heti kun ajettiin pihaan. Vein Tiipelin ensin häkkiin odottelemaan omaa vuoroaan, mikä olikin aika operaatio. Se hannasi vastaan kaikin voimin. Namilla sain Tildan häkkiin ja kiljuminen alkoi samantien. Voi Hilpiä ja Sellaa, jotka joutuivat kiljukaulan kanssa samassa huoneessa olemaan... Mahdotonta on kyllä tuo Tildan huutaminen, enkä oikein osaa sille mitään tehdäkään. Takkulassa häkissä se on ehkä vielä kamalampaa kuin jos jätän Tildan Tallilla autoon. Jokapaikassa se kuitenkin kiljuu - korvia vihlovasti kuin henkensä hädässä. Neuvoja kaivataan...

Itse agility oli taas huippua Tildan kanssa! Tehtiin rataa, jossa oli muutama pieniä käännöksiä vaativa kohta, valsseja, kontakteja ja kokonaiset kepit. Ja tadaa!! Tilda pujotteli hienosti kaikki kaksitoista keppiä radalla ilman suurempia pohdintoja! Super pikku-Tii! Rata onnistui kokonaisuudessaankin kivasti, Tilda otti kontaktit hyvin ja vauhtia riitti. Alun hankalammat ohjauskuviotkin hoidettiin hienosti - ehkä tuurilla, mutta kuitenkin! ;) Jos jotain jäi tulevaisuuteen, niin tiukat käännökset kaipaavat edelleen treeniä. Meinaa ferrari kaahata mutkat pitkäksi.

Toinen rata tehtiin "helpoksi" ilman kontakteja, koska ajateltiin vaihtaa koiria. Ihan niin helppo rata ei ollut kuin suunnitelmissa ja hyvänä häiriönä oli keskellä oleva puomi. Sarin tehtyä ensin Sellan kanssa, sain minä nahkiaisen ohjattavakseni. Olikin virkistävää huomata kuinka erilaista oli ohjata toista koiraa. Sellaa ei tarvinnut niin pilkuntarkasti ohjata kuin Tildaa ja meno tuntui hallitummalta. Samalle radalle kun otin pikkuketun, niin johan sai karjua, ettei se ollut puomilla tai muuten ulkona radalta. Sari otti lopuksi vuorostaan Tildan haltuunsa. Lähtihän tuo aksaamaan muunkin kuin minun kanssa. Hyvä hyvä! Kepit olivat Sarille ja Tildalle haaste. Väsymys painoi selvästi jo Tildaa ja varmaan kepeillä on vielä sen verran epävarmuutta, ettei ihan jokainen väli löytynyt. Onneksi ennen kotiinlähtöä saatiin vielä onnistunut suoritus.

Yksi tavoite alkaa olla agilityn saralla saavutettu: Tilda osaa kaikki esteet ja ikää on 19kk. Nopeamminkin se olisi ehkä tapahtunut, jos olisin aiemmin ottanut kepeiltä ohjurit kokonaan pois ja alkanut treenata 2x2 -menetelmällä. No eipä tuohon nytkään kauaa mennyt. Suunnilleen kuudessa treenikerrassa ollaan päästy kahdesta kepistä kahteentoista, niin että ohjaus kummaltakin puolelta sujuu. Varmasti yli puolen vuoden ohjureiden kanssa harjoittelu kyllä auttoi tätä asiaa. Pujottelu vaatii vielä varmuutta, mutta hyvää vauhtia Tilda sitä saa lisää. Sopivassa määrin kannustaminen ja kehuminen pujottelun aikana saa ferrarin vauhdin kiihtymään!

Esteet osataan ja aika paljon myös eri ohjauskuvioita. Tildalla myös vauhtia riittää ja jos vaan ohjaaja pysyy vauhdissa mukana ja muistaa ohjata, niin kisavalmiita voitaisi olla. Ulkokisakentät - täältä tullaan!

Nenä maassa, korvat lukossa

Voi Taavetin poikanen! Lenkkeily sekä vapaana että hihnassa on tällä hetkellä yhtä kiukun pidättelyä. Sen lisäksi, että nenä vie pikkukettua 6-0, on kevät saanut Tildan haaveilemaan. Hihnalenkillä Tilda löntystelee hihnanmitan verran perässä ja nuuskuttelee ja katselee maisemia. Hermohan siinä menee - ja Tilda aloittaa jumputtelun. Se liimaa tassut maahan ja jää seisomaan kulmien alta katsoen. Jos tilaisuus tulee ja hihna löystyy, on Tilda jo menossa sinne mistä tultiin.

No mutta. Helpompaa on lenkkeily vapaana, kun Tilda saa rauhassa nuuskutella ja kirmata ympäri metsää. Ei, sama meno jatkuu. Vapaana välimatka meidän välillä vaan pitenee, enkä edes näe enää koiraa, kun se jää niin kauas nenänsä kanssa. Luoksetulokutsut tietenkin kaikuvat kuuroille korville, kun nenä on maassa. Joskus sitten, kun Tilda viitsii luokse tulla, se lönkyttelee kaikessa rauhassa ja käy vielä muutamat hajut tarkastamassa matkan varrelta. Ihanaa tämä lenkkeily! Mitä tuolle kakaralle voi tehdä?

Juoksuja ollaan odoteltu ehkä marraskuusta asti, eikä niitä vieläkään ole näkynyt, joten enpä tiedä voiko niiden piikkiin laittaa tätä nuuskuttelu ja haaveilu vimmaa. Vai onko se vaan kevät ja kesä, joka tekee tuloaan...

Nenä maassa pienestä pitäen

...ja yhä edelleen.

Noutoa ja tokokatsastus

Taas ihana aurinkoinen päivä, joka hyödynnettiin metsässä umpihangessa tarpoen ja kuivalla asfaltilla tokoillen. Pikkukettu on kyllä ehdotomasti elementissään metsässä. Mikään ei voita kaahailua puiden välissä ja nuuskuttelua pusikoissa ja kettusen into näkyy kauas. Hassua kuinka valtava ero on vapaana lenkkeilyssä järven jäällä ja metsässä...

Metsässä tarkoitus oli näyttää Tildalle taas varista ja tehdä sen jälkeen hakuruutu dameilla. Pidin Tildan tarkoituksella hihnassa siihen saakka, että sain variksen kaivettua repusta, jotta motivaatio olisi huipussaan. Todella innoissaan pieni vaakusta olikin ja pinkaisi vauhdilla noutoon, mutta ei ottanut varista silti spontaanisti kantoon, vaan jäi haistelemaan ja ihmettelemään sitä. Muutaman uuden "hae" -käskyn jälkeen Tilda otti varovasti variksen ja toi minulle. Seuraavissa noudoissa (kun kovasti tsemppasin) Tii otti vaakun jo nopeammin ja palautti innokkaasti. Ote oli kuitenkin yleisesti varovainen. En tiedä, miten tämän asian kanssa täytyisi edetä. Tarviiko kettunen vielä lisää vaan aikaa vai enemmän kannustusta varikseen tarttumiseen? Toivottavasti tulevalta taipparikurssilta saisi uusia vinkkejä ja Tilda pääsisi näkemään kuinka lintuja kuuluu noutaa.

Noutamiseen muuten Tilda on selvästi syttynyt kevään aikana. Pieni piippailu alkaa, kun damit ottaa esiin ja täytyy odottaa, että pääsee singahtamaan noutoon. Hakuruutu oli tänäänkin Tildan mieleen. Se lähti etsimään mielettömällä vauhdilla ja samalla nopeudella dami palautui. Jarrut tosin olivat hukassa ja ferrari painoi damin kanssa ensin ohi ja palautti sitten. Ihan kivasti Tilda tekee töitä ruudussa. Osoittamaani suuntaa se ei kyllä yhtään osaa katsoa, vaan lähtee sinne minne nenä vie. Neljännen damin kohdalla tänäänkin alkoi pikkuketulla jo väsy painaa, kun nenä lähti viemään pientä aivan muihin tuoksuihin. Löytyi se neljäs patukka kuitenkin ja hyvin palautui käteen. Viimeisen damin hain Tildan katsellessa.

Autolle tultaessa Tilda oli jo vähän väsähtänyt, mutta kuiva asfaltti pakotti tekemään vielä vähän tokoa. Halusin katsastaa alokasluokan liikkeet mahdollisimman kokonaisina suorituksina, jotta näkisi pitkästä aikaa, missä mennään.

Luoksepäästävyys
Tätä ei olla tehty ikuisuuksiin. Kauan sitten liike oli ok. Mutta jos Tilda jotain tekee, kun tuomari tulee, niin peruuttaa.

Paikalla makaaminen
On ok, kahta ja kolmea minuuttia ollaan tehty onnistuneesti. Nyt makuutin Tildaa reilut pari minuuttia auringon paisteessa ilman välipalkkoja ja tyttö otti liiankin rennosti. Hyvä ettei käynyt kyljelleen loikoilemaan! Ennen ei ole kyllä tuota tehnyt... Nousi sivulle tullessani.

Seuraaminen
Edelleen hankalaa. Luulin jo, että tauko seuraamisessa teki hyvää... Tänään Tilda jäi liian taakse. Välillä seuraaminen on ollut ihan hyvääkin. Jonkun viisaamman neuvoja otetaan vastaan!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
Ok, kunhan seuraamisen saa kunnolla kuntoon. Menee jo heti käskystä maahan suht täpäkästi ja pysyy. Sivulle palaaminen ja vasta käskystä nouseminen onnistui myös.

Luoksetulo
Valmis. Liikkuroituna tehty onnistuneesti. Viime aikoina tosin on ollut hidastelua havaittavissa ja tänäänkin Tilda erehtyi nuuskuttelemaan käpyä matkalla. Jotain uutta kivaa voisi liikkeen treenaamiseen keksiä.

Seisominen luoksetulon yhteydessä
Tehotreenin alla ollut liike, joka tänään sujui yli odotusten! Jos seuraaminen olisi ok, koko tämä liikekin olisi ok. Vahvistetaan vielä kuitenkin paikalla pysymistä.

Estehyppy
Syksyllä viimeksi tehty liike, joka on vaiheessa edelleen, kun ei olla sitä missään päästy tekemään. Hyppy oli viimeksi valmis, seisomista esteen takana pitäisi vahvistaa.

Ihan hyvältähän nuo näyttävät. Enemmän pitäisi tehdä liikkeitä nyt kokonaisina ja kokeenomaisesti, jottei Tilda tylsisty. Turhan pienissä paloissa ollaan tehty tähän asti. Ja ehkä ensi kerralla myös ihan pelkkä tokotreeni, jotta saadaan moodi kohdilleen kettusellekin!

Pääsiäisen touhuja

Pääsiäistä ollaan vietetty koko perheen voimin rentoutuen ja nauttien lämmittävistä auringonsäteistä. Pitkänäperjantaina suunnattiin aamulenkin jälkeen Lahteen ja isännän vanhempien luokse. Siellä odotti paljon tuttuja ihmisiä, sekä sekarotuinen 6 -vuotias Arttu. Tilda ja Arttu tulevat hyvin keskenään toimeen ja välillä nähtiin leikkiinkutsujakin puolin ja toisin. Lyhyiksi jäivät leikkihetket kaverusten välillä, mutta kiva oli nähdä, että Tildakin innostui touhuamaan, vaikka Arttua ei kovin paljon olla nähty. Kun meinaa tuo pikkukettu olla vähän nirso kavereiden suhteen ja kaikkien kanssa ei huvita telmiä ollenkaan...

Hei kato mitä tuolla tapahtuu!

Tyttöjen kesken ajeltiin vielä perjantai-iltana omien vanhempieni luokse. Pihatielle tultaessa auton takaa alkoi kuulua teputusta ja piippausta ja voi sitä onnea, kun päästin Tildan autosta. Kettunen ryntäsi suoraan ovelle! Vanhempieni luona Tilda selvästi vielä rentoutui. Kovasti Tii siellä vahtii ja pienikin kolahdus (joka ei ihmisen korvaan tietenkään aina edes kuulu) tai ulkoa kuuluva ääni saa aikaan valtavan ryntäyksen ja haukkuryöpyn. Kotona ei Tilda onneksi ihan niin kamalasti hauku. Summeri on ainoa, johon on joka kerta reagoitava. Silloin tällöin saa haukkuvyörystä osansa myös lehdenkantaja, naapuri tai isäntä.

Lisää kavreita päästiin Tildan kanssa moikkaamaan, kun Sari, Sella ja Hilpi olivat myös Lahdessa pääsiäisen vietossa. Läheinen jalkopallokenttä on jo tuttu leikkipaikka!

Kaverit tulee, pikkukettu maastoutuu.



Mitä sä siellä teet?

Ladun korjaus.

Mukana touhuamassa oli myös Karvamato!

Ihana oli huomata, että Tildan ja Hilpinkin leikit alkavat mennä entistä enemmän yksiin Hiipukan kasvaessa. Onhan tuo pikkuneiti jo lähes Tildan korkuinen. :) Sella taas on ollut yksi Tildan parhaista kavereista pikkupennusta saakka.

Ekoja kertoja lenkillä Sellan kanssa. Tilda vajaa 3kk.

Maanantaina jatkettiin pääsiäisenviettoa kotosalla. Hihnalenkkeily kaupungissa tuntui sen verran tylsältä, että iltasella oli lähdettävä vielä Makkarajärven maastot tutkimaan. Tilda nautti suunnattomasti metsässä juoksemisesta ja tuoksujen nuuskuttelusta! Ihana lopetus pääsiäisen vapaille!

Vahtikoira Makkarajärvellä