Päästiin eilen taas Sarin, Sellan ja Hilpin kanssa Takkulaan aksaamaan ja olipas kivaa! Tilda muistaa jo paikan ja piippailu alkoikin heti kun ajettiin pihaan. Vein Tiipelin ensin häkkiin odottelemaan omaa vuoroaan, mikä olikin aika operaatio. Se hannasi vastaan kaikin voimin. Namilla sain Tildan häkkiin ja kiljuminen alkoi samantien. Voi Hilpiä ja Sellaa, jotka joutuivat kiljukaulan kanssa samassa huoneessa olemaan... Mahdotonta on kyllä tuo Tildan huutaminen, enkä oikein osaa sille mitään tehdäkään. Takkulassa häkissä se on ehkä vielä kamalampaa kuin jos jätän Tildan Tallilla autoon. Jokapaikassa se kuitenkin kiljuu - korvia vihlovasti kuin henkensä hädässä. Neuvoja kaivataan...
Itse agility oli taas huippua Tildan kanssa! Tehtiin rataa, jossa oli muutama pieniä käännöksiä vaativa kohta, valsseja, kontakteja ja kokonaiset kepit. Ja tadaa!! Tilda pujotteli hienosti kaikki kaksitoista keppiä radalla ilman suurempia pohdintoja! Super pikku-Tii! Rata onnistui kokonaisuudessaankin kivasti, Tilda otti kontaktit hyvin ja vauhtia riitti. Alun hankalammat ohjauskuviotkin hoidettiin hienosti - ehkä tuurilla, mutta kuitenkin! ;) Jos jotain jäi tulevaisuuteen, niin tiukat käännökset kaipaavat edelleen treeniä. Meinaa ferrari kaahata mutkat pitkäksi.
Toinen rata tehtiin "helpoksi" ilman kontakteja, koska ajateltiin vaihtaa koiria. Ihan niin helppo rata ei ollut kuin suunnitelmissa ja hyvänä häiriönä oli keskellä oleva puomi. Sarin tehtyä ensin Sellan kanssa, sain minä nahkiaisen ohjattavakseni. Olikin virkistävää huomata kuinka erilaista oli ohjata toista koiraa. Sellaa ei tarvinnut niin pilkuntarkasti ohjata kuin Tildaa ja meno tuntui hallitummalta. Samalle radalle kun otin pikkuketun, niin johan sai karjua, ettei se ollut puomilla tai muuten ulkona radalta. Sari otti lopuksi vuorostaan Tildan haltuunsa. Lähtihän tuo aksaamaan muunkin kuin minun kanssa. Hyvä hyvä! Kepit olivat Sarille ja Tildalle haaste. Väsymys painoi selvästi jo Tildaa ja varmaan kepeillä on vielä sen verran epävarmuutta, ettei ihan jokainen väli löytynyt. Onneksi ennen kotiinlähtöä saatiin vielä onnistunut suoritus.
Yksi tavoite alkaa olla agilityn saralla saavutettu: Tilda osaa kaikki esteet ja ikää on 19kk. Nopeamminkin se olisi ehkä tapahtunut, jos olisin aiemmin ottanut kepeiltä ohjurit kokonaan pois ja alkanut treenata 2x2 -menetelmällä. No eipä tuohon nytkään kauaa mennyt. Suunnilleen kuudessa treenikerrassa ollaan päästy kahdesta kepistä kahteentoista, niin että ohjaus kummaltakin puolelta sujuu. Varmasti yli puolen vuoden ohjureiden kanssa harjoittelu kyllä auttoi tätä asiaa. Pujottelu vaatii vielä varmuutta, mutta hyvää vauhtia Tilda sitä saa lisää. Sopivassa määrin kannustaminen ja kehuminen pujottelun aikana saa ferrarin vauhdin kiihtymään!
Esteet osataan ja aika paljon myös eri ohjauskuvioita. Tildalla myös vauhtia riittää ja jos vaan ohjaaja pysyy vauhdissa mukana ja muistaa ohjata, niin kisavalmiita voitaisi olla. Ulkokisakentät - täältä tullaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti