Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua siltä, että elämää ja harrastuksia voi katsoa eteenpäin, eikä joka päivä tarvitse murehtia Tildan nivelrikkoa. Päivittäin se on läsnä, koska jumpataan ja venytellään yhä pari kertaa päivässä, mutta ajatus kulkee taas ja toivoa on.
 |
| Hyvää ystävänpäivää <3 |
Kaksi viikkoa sitten käytiin toista kertaa Marikalla fysioterapiassa Eläinystäväsi Lääkärissä. Pikkukettu aloitti kiljumiskonsertin auton pysähtyessä pihaan, joten hyvillä mielin siellä käydään. Marikan mukaan Tildan tilanne oli selkeästi parempi edelliskertaan verrattuna. Etuosan lihasaristukset olivat hellittäneet ja takaosan hallinta oli huomattavasti parantunut. Saatiin lupa liikkua enemmän ja treenata jo ruutua, luoksetuloja ja noutoja. Että voikin pienestä tulla onnelliseksi! Viikon päästä mennään vielä Marikan luo ja saadaan taas vaikeampia jumppia. Toivottavasti Tilda on pysynyt kunnossa. Tasapainotyynyllä ollaan jumpattu ahkerasti ja venyttelytkin on suoritettu. Lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä olen yrittänyt pitää hyvää huolta. Tilda vaan ei aina ole niiden tarpeellisuudesta yhtä mieltä... Sen mielestä on tyhmää kävellä hihnassa reippaasti. Tallilla ei voi liikkua ollenkaan treenikentältä pois päin, koska olen kettuselle jokusen kerran hermostunut ja muualla on niin kamalasti nuuskuteltavaa.
Tildasta onkin nyt agilityn jäätyä pois kuoriutunut oikea tokokettu. Sen häntä heiluu jatkuvasti, se edistää seuraamisessa ja kiljuu tokokentän laidalla. Ei kaikki hyviä ominaisuuksia, mutta merkkejä siitä, että pikkukettu tekee töitä valtavan mielellään. Se on ihana asia tässä tilanteessa, koska muistan myös ajan, jolloin toko oli Tildasta tylsää. Asenne tarttuu ja huomaan varailevani meille omatoimisia tokotreenejä! Nyt ollaankin päästy taas ylempienkin luokkien liikkeiden treenaamisen pariin. Ohjattu nouto ja ruutu alkaa olla ihan kivalla mallilla, samoin kuin kaukot, jotka on otettu tehotreeniin. Alokkaan liikkeissä Tilda tuntuu varmalta. Ainoastaan paikkamakuu (ylläriylläri!) on vielä treenin alla. Oikeassa mielentilassa pikkukettu pysyy siellä jo hyvin, mutta liian korkeassa vireessä meinaa karvamato lähteä liikkeelle. Namikippomuistutus kentän laidalla saa aikaan kiljuvan paikallaan makaajan, lelu nameilla täytettynä toimii paremmin. Kuitenkin välillä tiedän jo etukäteen, ettei perusasennossa piippaava kettunen pysy paikallaan makuulla... Vireen hallinnassa on siis vielä haasteita. Yllättävää! :)
 |
|
Tulevaisuuttakin kaikkine mukavine touhuineen on tullut pohdittua. Kalenteri on alkanut täyttyä tokokokeista, koulutuksista ja luonnetestistä. Mejä-kautta ja noutotreenejä odotellaan jo innolla! Tässä kevään aikana Lovakin on mukana kuvioissa. Jonna on opiskelemassa Ruotsissa ja Lova jäi vanhempiemme luokse asumaan. Lupasin touhuta sen kanssa Jonnan ollessa poissa, joten ainakin rally-tokoa Luutun kanssa on luvassa. Agility on joiltakin osin mukana myös milloin minkäkin koiran kanssa. Onnea on lainakoirat, joiden kanssa helpottaa pahin agilitynälkä. :)
 |
| Agisheltti ja tokokettu |
