Noniin... Tamskin kisat kisattu lauantaina. Kolme agirataa Timo Teilerin tuomaroimana. Luokkanousu tavoitetta ei saavutettu, mutta paljon muuta kyllä. Agility Tildan kanssa tuntuu taas parhaalta! Meillä on vauhtia ja varmuutta. Paljon on rutiineiden onnistumisesta kiinni, millä fiiliksellä radalla mennään, mutta kun alusta asti kaikki loksahtaa kohdilleen, niin kisaaminen on helppoa ja hauskaa. Tänään se ehdottomasti tuntui siltä! Super-kettunen <3
Aamun ensimmäinen rata oli kivan vauhdikkaan oloinen. Meille oikein sopiva muutamine haasteineen. Näin Tildasta etukäteen, että nyt juostaan kovaa ja niin juostiin. Hilkulla oli muutama ohjaus, mutta kovasta vauhdista huolimatta pikkukettu seurasi ohjaukset upeasti. Puomin kontaktia jäin kyttäämään liikaa ja huitaisin Tildan putken väärään päähän. Menoa se ei onneksi haitannut. radan lopulla aan alastulolta Tilda hyppäsi nippanappa kontaktiin koskien. Otettiin aa kokonaisuudessaan uusiksi ja siinä hieno pysäytyskontakti. Ihana tunne, kun voi hyllyynkin olla tyytyväinen! Mutta miksipä sitä hyllyradallakaan hermostuisi, kun Pampula tekee parhaansa niin hyvin kuin osaa. :)
Toinen rata oli edellistä monimutkaisempi ja ahtaampi. Ihan niin varma fiilis ei enää ollut. Tildakin tuntui tahmeammalta alusta asti, eikä flowsta ollut tietoakaan. Melkein puoleenväliin tehtiin kuitenkin ihan ok rataa. Sitten puomin jälkeisellä hypyn takaakierrolla katsoin Tildan tiputtavan riman. Yhtäkkiä kaatuikin myös siivekkeet ja ferrari suistui radalta mukkelismakkelis siivekkeen alle. Jäin huolehtimaan sattuiko Tildaan pahasti, mutta se pinkaisikin jo puomille takaisin. Ei tainnut sattua, joten jatkettiin rataa huonolla menestyksellä. En ollut enää ollenkaan kartalla enkä saanut koottua itseäni lopun ohjauksiin. Huitomiseksi meni. Vasta kahdelle viimeiselle esteelle suunnittelemani ohjaus onnistui taas nappiin.
Viimeiselle radalle kokosin taas itseni ja taistelutahto löytyi viimeistään siinä vaiheessa, kun aa kannettiin pois radalta. On mennyt aan kontaktit vähän hyppimiseksi, mutta nyt sitä murhetta ei ollut. Tosin puomi suoritettiin kaksi kertaa. Profiililtaan rata oli paljon ensimmäisen radan tyylinen pitkillä esteväleillä. Ihan niin näpsäkkä Tilda ei enää jaksanut olla kuin ensimmäisellä radalla, mutta taas se teki hienosti parhaansa ja pinkoi minkä kintuistaan pääsi. Sen kanssa oli niin kivaa, että tuuletin jo ennen viimeistä estettä ja jätin ohjaamatta... Kettu juoksi ohi. Tulos 5, aika 44,66 ihanneajan ollessa 48s. Toiseksi tulleen koirakon aika oli 42,03, kolmannen 43,21, ja kyllä siinä viimeisen esteen uudelleen suorittamisessa ainakin se pari sekuntia tuhraantui. LUVA valui siis meidän ulottumattomiin oman tyhmyyden takia, mutta eipä haittaa. Tilda oli niin super ja me tehtiin agilitya yhdessä! :)
Sari kuvasi Tildan viimeisen radan: https://www.youtube.com/watch?v=ALab2PAfeM0&feature=youtu.be
P.S. Video paljastaa kontaktien olevan edelleen retuperällä kisoissa... Ihan liian myöhään muistutan Tildaa uudelleen ottamaan kontaktin. Treeniä! Ohjaaja on myös myöhässä muutamassakin kohtaa, koska ei vaan juokse.
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Agilityn tollerimestikset 13.9.2014
Viikko sitten Takkujen kisojen yhteydessä Hervannassa pidettiin tollerien agilitymestaruudet. 2-luokkaan ei muita tollereita oltu ilmoitettu ja kovasti houkutteli saada toinen LUVA tollerikisoissa. Jännitys oli taas valtava jo aamusta asti ja yritin vaan pysyä rauhallisena ja mennä tekemään rentoa ja hauskaa rataa. Ensimmäinen rata oli Viitasen. Puomi-putki erottelu koitui monen kohtaloksi...
Jo kun hain Tildan autosta, tiesin ettei vire ole kohdillaan. Tilda tuntui olevan muissa maailmoissa ja haisteli vaan. Ei edes kiljunut. Alun hyppysuoran jälkeen Tilda näki jo aan ennen kuin ehdin käskyttää putkelle. Kuunteli onneksi. Putki-puomi erottelu ei onnistunut. Oikeastaan en edes tajunnut siinä olevaa haasteen paikkaa. Yleensä Tildaa on enemmän vetänyt puoleensa kontaktit kuin putket, nyt oli toisinpäin. Olisi pitänyt varmistaa puomille meno. Hyvä kontakti! Puomin jälkeisen hypyn jälkeen vaihdoin ensimmäistä kertaa ohjausta lennosta. Tiesin takaakiertoon lähettäessäni, että Tilda menee väärään päähän putkea. Olin siis taas myöhässä valssista. Putken jälkeisten hyppyjen väliin jätin sitten suosiolla valssaamatta esteiden toiselle puolelle ja ohjasin putken puolelta. Niin olikin parempi. En vaan osaa valsseja. Aan kontakti tuli hyvin myös. Vaputin heti. Loppusuora olikin oikein vauhdikas.
Toinen agirata oli Jalosen käsialaa. Tähän sain jo alkuun paremman otteen ja fiilis oli varmempi. Tilda tuntui paremmalta kuin ensimmäisellä radalla, mutta ei edelleenkään täydelliseltä.
Kolmannelta hypyltä Tilda syöksyi haukkuen tuomaria kohti. Jätti onneksi karjaisulla ja osui siitä hyvin kepeille. Taisin kyllä olla vastakäännöksessä jo myöhässä... Puomilla Tilda ei pysähtynyt kontaktille ja vapautinkin lennosta. Seuraavalta hypyltä se lähti eri suuntaan mihin olin suunnitellut, mutta sain napattua mukaan ohjaukseen ja seuraavalle esteelle. Tässä kohtaa tuli itselle jo taistelufiilis - mennään eikä meinata! Ja näkyypä tuo fiilis Tildassakin. Turbovaihde päälle ja rata nollana maaliin! Aan kontaktille en edes jäänyt pysäyttelemään, vaan vapautin vauhdista. Silti ei ollut toivoakaan ehtiä turboketun rinnalle loppusuoraan, käskytin vaan eteen.
Parasta oli onnistua noissa kisoissa! Tuttuja oli paljon katsomassa ja tsempit sain moneen kertaan. Ihanaa oli kuulla vilpittömät onnittelut ja kommentit hienosta radasta. Itsestä se tuntui todelliselta taisteluvoitolta! Tilda ei ollut parhaimmillaan, mutta se kuitenkin vilautteli sitä superiakin. Luulen, että herkkis ei vaan pystynyt enempään. Kahtena edellisenä päivänä riistatreeniä, flyballia ja agilitya kierrokset katossa sekä oma jännitykseni kisassa, niin en ihmettele ollenkaan. Voi kun oppisin pian ohjaamaan tuota kettua paremmin! Varmistelen edelleen liikaa ja ohjaan monet ohjaukset liian myöhään. Siinäpä kehittäydyttävää. Jospa talvi toisi mukanaan paljon uutta positiivista agilityyn. Päästiin nimittäin Tamskin valmennusryhmän kouluttamaan "tehoryhmään" treenaamaan ja avain treenipaikkoihinkin on kohta käsillä... :)
Jo kun hain Tildan autosta, tiesin ettei vire ole kohdillaan. Tilda tuntui olevan muissa maailmoissa ja haisteli vaan. Ei edes kiljunut. Alun hyppysuoran jälkeen Tilda näki jo aan ennen kuin ehdin käskyttää putkelle. Kuunteli onneksi. Putki-puomi erottelu ei onnistunut. Oikeastaan en edes tajunnut siinä olevaa haasteen paikkaa. Yleensä Tildaa on enemmän vetänyt puoleensa kontaktit kuin putket, nyt oli toisinpäin. Olisi pitänyt varmistaa puomille meno. Hyvä kontakti! Puomin jälkeisen hypyn jälkeen vaihdoin ensimmäistä kertaa ohjausta lennosta. Tiesin takaakiertoon lähettäessäni, että Tilda menee väärään päähän putkea. Olin siis taas myöhässä valssista. Putken jälkeisten hyppyjen väliin jätin sitten suosiolla valssaamatta esteiden toiselle puolelle ja ohjasin putken puolelta. Niin olikin parempi. En vaan osaa valsseja. Aan kontakti tuli hyvin myös. Vaputin heti. Loppusuora olikin oikein vauhdikas.
Toinen agirata oli Jalosen käsialaa. Tähän sain jo alkuun paremman otteen ja fiilis oli varmempi. Tilda tuntui paremmalta kuin ensimmäisellä radalla, mutta ei edelleenkään täydelliseltä.
Kolmannelta hypyltä Tilda syöksyi haukkuen tuomaria kohti. Jätti onneksi karjaisulla ja osui siitä hyvin kepeille. Taisin kyllä olla vastakäännöksessä jo myöhässä... Puomilla Tilda ei pysähtynyt kontaktille ja vapautinkin lennosta. Seuraavalta hypyltä se lähti eri suuntaan mihin olin suunnitellut, mutta sain napattua mukaan ohjaukseen ja seuraavalle esteelle. Tässä kohtaa tuli itselle jo taistelufiilis - mennään eikä meinata! Ja näkyypä tuo fiilis Tildassakin. Turbovaihde päälle ja rata nollana maaliin! Aan kontaktille en edes jäänyt pysäyttelemään, vaan vapautin vauhdista. Silti ei ollut toivoakaan ehtiä turboketun rinnalle loppusuoraan, käskytin vaan eteen.
Parasta oli onnistua noissa kisoissa! Tuttuja oli paljon katsomassa ja tsempit sain moneen kertaan. Ihanaa oli kuulla vilpittömät onnittelut ja kommentit hienosta radasta. Itsestä se tuntui todelliselta taisteluvoitolta! Tilda ei ollut parhaimmillaan, mutta se kuitenkin vilautteli sitä superiakin. Luulen, että herkkis ei vaan pystynyt enempään. Kahtena edellisenä päivänä riistatreeniä, flyballia ja agilitya kierrokset katossa sekä oma jännitykseni kisassa, niin en ihmettele ollenkaan. Voi kun oppisin pian ohjaamaan tuota kettua paremmin! Varmistelen edelleen liikaa ja ohjaan monet ohjaukset liian myöhään. Siinäpä kehittäydyttävää. Jospa talvi toisi mukanaan paljon uutta positiivista agilityyn. Päästiin nimittäin Tamskin valmennusryhmän kouluttamaan "tehoryhmään" treenaamaan ja avain treenipaikkoihinkin on kohta käsillä... :)
3 vuotta ja atopia tuli taloon
Onpa ollut kiireistä. Monen monta asiaa olisi ollut kirjoitettavana, mutta enpä ole ehtinyt. Vapun motivointikoulutuksen asiat saavat jäädä paperille. Niina Mesirannan pitämästä hyppytekniikan alkeiskurssista yritän saada tänne jotain. Sieltä kun on videomateriaaliakin.
Torstaina Tilda täytti 3 vuotta. Johonkin on kadonnut pienen pieni kakarani. Aika vaan kiitää niin hurjaa vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä.
3 ikävuoden "kunniaksi" Tilda sai myös atopia-diagnoosin. Kisoissa ilmaantunut tassukipu ja tulehdus johti allergiatesteihin, joiden tuloksena oli positiivinen sisäilmasta (varastopunkit, pölypunkit) sekä rajatapaus ulkoilman heinistä ja rikkaruohoista. Atopia luultavasti esti tulehduksen pikaisen paranemisen. Kaksi viikkoa Tilda kinkkasi menemään kolmella tassulla, kun kipeää tassua ei voinut laittaa maahan. Tulehduskipulääke, Malaseb-shampoo tai kortisonisuihke eivät auttaneet ja lopulta antibioottia piti syödä viikon verran ennen kuin tulehdus helpotti. Kuulin allergiatestitulokset ja diagnoosin Tildan tassukontrollikäynnillä Reviirissä. Eläinlääkäri Noora Naaralainen on erikoistunut iho-ongelmiin ja osasi ottaa huomioon myös hätäilevän itkua pidättelevän omistajan. Agilityssa itsekin atoopikkokoiran kanssa kilpailevana hän heti suositteli meille siedätyshoitoa, jossa ei doping-varoaikoja ole. Kortisonisuihketta sitten kisojen välillä kutiaviin kohtiin ja shampoopesuja kerran kuukaudessa. Vaikka atopia on elinikäinen ja etenevä sairaus, Tildan kohdalla se näyttää tällä hetkellä ihan hyvältä. Tilda rapsuttelee ja nuolee tassuja välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta lopettaa heti kun siitä huomauttaa. Iho sillä on hyvässä kunnossa ja turkki kiiltää, korvissa ei ole enää aikoihin ollut mitään ongelmaa. Ainoastaan tassunpohjat punoittavat herkästi. Nyt odotellaan tarkempien allergiatestien tuloksia, joista selviää mitkä ovat ne Tildalle oireita aiheuttavat allergeenit. Näiden allergeenien perusteella suunnitellaan sitten siedätyshoitoa.
Mistä ihmeestä Tildalle tämä atooppinen ihosairaus tuli? Eikö nyt jo vastoinkäymiset terveyden suhteen riittäisi ja välillä pikkuketussa olisi jotain priimaakin... Sen pettymyksen jälkeen, joka valtasi kun kuulin tämänkin diagnoosin, pystyn ajattelemaan, että en oikeastaan edes ihmettele Tildan atopiaa. Tildan herkkyys kaikessa alkaa tulla ilmi yhä enemmän. Toki atopialla on vahva perinnöllinen alttius, vaikkei tiedetäkään mistä sukuhaarasta se Tildalle on periytynyt. Lisäksi jonkun ruoka-aineen yliherkkyys saattaa olla kutinoissa mukana. Olen tullut tulokseen, että Tilda reagoi niin voimakkaasti kaikkeen juuri herkkyytensä takia. Herkkyys puskee läpi jokapäiväisessä käytöksessä, vireessä ja terveydessä. Kettunen on niin huolehtivaista ja ajattelevaista sorttia, että vähemmästäkin stressaantuu ja väsähtää. Ja sitten tulevat kutinat... Ollaan kuitenkin onnellisia, että tällä hetkellä atopiasta ja kaikesta huolimatta voidaan harrastaa ja kisata ja tehdä mitä ikinä huvittaa! Nautitaan joka hetkestä. :)
Torstaina Tilda täytti 3 vuotta. Johonkin on kadonnut pienen pieni kakarani. Aika vaan kiitää niin hurjaa vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä.
 |
| Onnellinen päivänsankari <3 |
 |
| Synttäreitä juhlittiin leikkien ja herkutellen. |
3 ikävuoden "kunniaksi" Tilda sai myös atopia-diagnoosin. Kisoissa ilmaantunut tassukipu ja tulehdus johti allergiatesteihin, joiden tuloksena oli positiivinen sisäilmasta (varastopunkit, pölypunkit) sekä rajatapaus ulkoilman heinistä ja rikkaruohoista. Atopia luultavasti esti tulehduksen pikaisen paranemisen. Kaksi viikkoa Tilda kinkkasi menemään kolmella tassulla, kun kipeää tassua ei voinut laittaa maahan. Tulehduskipulääke, Malaseb-shampoo tai kortisonisuihke eivät auttaneet ja lopulta antibioottia piti syödä viikon verran ennen kuin tulehdus helpotti. Kuulin allergiatestitulokset ja diagnoosin Tildan tassukontrollikäynnillä Reviirissä. Eläinlääkäri Noora Naaralainen on erikoistunut iho-ongelmiin ja osasi ottaa huomioon myös hätäilevän itkua pidättelevän omistajan. Agilityssa itsekin atoopikkokoiran kanssa kilpailevana hän heti suositteli meille siedätyshoitoa, jossa ei doping-varoaikoja ole. Kortisonisuihketta sitten kisojen välillä kutiaviin kohtiin ja shampoopesuja kerran kuukaudessa. Vaikka atopia on elinikäinen ja etenevä sairaus, Tildan kohdalla se näyttää tällä hetkellä ihan hyvältä. Tilda rapsuttelee ja nuolee tassuja välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta lopettaa heti kun siitä huomauttaa. Iho sillä on hyvässä kunnossa ja turkki kiiltää, korvissa ei ole enää aikoihin ollut mitään ongelmaa. Ainoastaan tassunpohjat punoittavat herkästi. Nyt odotellaan tarkempien allergiatestien tuloksia, joista selviää mitkä ovat ne Tildalle oireita aiheuttavat allergeenit. Näiden allergeenien perusteella suunnitellaan sitten siedätyshoitoa.
Mistä ihmeestä Tildalle tämä atooppinen ihosairaus tuli? Eikö nyt jo vastoinkäymiset terveyden suhteen riittäisi ja välillä pikkuketussa olisi jotain priimaakin... Sen pettymyksen jälkeen, joka valtasi kun kuulin tämänkin diagnoosin, pystyn ajattelemaan, että en oikeastaan edes ihmettele Tildan atopiaa. Tildan herkkyys kaikessa alkaa tulla ilmi yhä enemmän. Toki atopialla on vahva perinnöllinen alttius, vaikkei tiedetäkään mistä sukuhaarasta se Tildalle on periytynyt. Lisäksi jonkun ruoka-aineen yliherkkyys saattaa olla kutinoissa mukana. Olen tullut tulokseen, että Tilda reagoi niin voimakkaasti kaikkeen juuri herkkyytensä takia. Herkkyys puskee läpi jokapäiväisessä käytöksessä, vireessä ja terveydessä. Kettunen on niin huolehtivaista ja ajattelevaista sorttia, että vähemmästäkin stressaantuu ja väsähtää. Ja sitten tulevat kutinat... Ollaan kuitenkin onnellisia, että tällä hetkellä atopiasta ja kaikesta huolimatta voidaan harrastaa ja kisata ja tehdä mitä ikinä huvittaa! Nautitaan joka hetkestä. :)
 |
| Pikkuketun uusi ihana Aasi :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)