Tilda

Tilda 11,5kk

Dragonflame's Goldtail "Tilda"
Novascotiannoutaja, narttu
s. 18.9.2011
42cm, 13kg
Lonkat B/C, kyynärät 0/0
Silmät distichiasis, puutteellinen kyynelkanavan aukko
Emä: EEV-08 Nordwart Zabel "Fazu"
Isä: Dragonfly Under The Red Sky "Dago"
Kasv. Sanna Pilvinen

Agi medi 3
Toko TK1
Rt RTK1
Mejä AVO0
Näy ERI
Nou NOU1
MH suoritettu
Lte +159 p. paukkuärtyisä

                                                                                     Tilda KoiraNetissä




Tilda on ensimmäinen oma koirani. Jo lapsena haaveilin koirasta sitä kuitenkaan koskaan meidän perheeseen saamatta. Kun muutin kotikaupungistani ja sain opiskelut loppusuoralle, haave kasvoi valtaviin mittoihin. Tolleri oli mielessä heti. Niihin kauniisiin punaisiin noutajiin olin ihastunut jo lapsena. Luin rotuominaisuuksista ja harrastusmahdollisuuksista tollerin kanssa ja lopulta otin yhteyttä pariin kasvattajaan. Kävin katselemassa näitä punaisia noutajia ominaispuuhassaan noutamisessa, TOKO -kisoissa sekä agilitykentillä, enkä voinut enää vastustaa niitä. Etsin tolleria, joka sopisi minulle harrastuskaveriksi agilityyn ja tokoon sekä nome-puuhiin. Ensimmäisellä yrittämällä oma pentu jäi saamatta vuokranantajan ilmoittaessa, ettei hyväksynyt koiraa asuntoomme. Pettymys oli valtavan suuri ja hetki kesti nousta taas jaloilleen. Löysimme uuvuttavan etsinnän jälkeen uuden asunnon, johon saimme luvan tuoda koiranpennun. Sattumalta ja uuden kodin piristämänä löysinkin mukavalta kuulostavan tolleripentueen riittävän läheltä meitä. Pennut olivat jo syntyneet ja kävimme katsomassa niitä n. 4-viikkoisina. Pennut sekä niiden emä Fazu hurmasivat minut ja pari kuukautta muuttomme jälkeen kotiin muutti myös villitollerityttö Tilda.

Heti kotiin tullessa Tilda oli todella reipas. Automatka sujui ongelmitta pienen nukkuessa sylissä ja heti kotona se kävi touhuamaan ja leikkimään. Ensimmäiset yöt menivät ilman itkuja. Tosin sain nukkua aina vain muutaman tunnin peräkkäin, välillä kun pikkukettu herätti vaeltelullaan ja riekkumisellaan. Aivan ensimmäisinä päivinä Tilda jätti välillä osan ruuasta syömättä, muuten se onkin aikamoinen ahmatti. Pikkupentuna Tilda oli todellinen villikko ja koetteli hermojamme moneen otteeseen. Monena aamuna, kun lähdin töihin, huokasin syvään sulkiessani oven takanani. Tilda repi mattoa ja sohvaa, puri tuolinjalkoja ja roikkui lahkeessa minkä ehti. Myös valtataistelua käytiin, kun Tilda löysi aarteita joka paikasta, eikä luovuttanut niitä ilman kilpajuoksua, murinaa ja hampaita. Tuntui, että vaikka kuinka tiukasti komensi, kettunen nousi ylös ja aloitti rallin samantien uudestaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on siis meillä riittänyt!

Parivuotias Tilda on tollerina villikko ja prinsessa yhtä aikaa. Arjessa meillä näkyy prinsessa, jota inhottaa vesisade ja loskainen maa ja joka mielellään käpertyy sohvan perimpään nurkkaan torkuille. Villikko taas sinkoilee metsässä tuhatta ja sataa niin sateella kuin auringonpaisteellakin, puolustaa rohkeasti aluettaan kaikelta epäilyttävältä sekä yrittää pitää päänsä lenkin suunnasta kiisteltäessä.

Treenatessa lajia kuin lajia Tildasta löytyy potkua jopa enemmän kuin tarpeeksi. Ohjaajan haaste onkin saada kettunen napattua haltuun ilman sen kaiken innon tappamista. Samalla täytyy kuitenkin varmistaa, ettei se pääse lällättelemään ja vetämään nenästä. Herkkänä koirana Tilda lukee ohjaajaa kuin avointa kirjaa. Sillä on sellainen fiilis kuin ohjaajallakin ja se lukee pienetkin ohjaukset ja liikkeet.

Tilda on fiksu, rohkea, omapäinen ja kokoaan huomattavasti suurempi pikkukettu, joka haaveilullaan ja hauskuudellaan osoittaa välillä inhimillisiä piirteitä. Tilda rakastaa läheisiä ihmisiään ja luottaa niihin kuin kallioon. Vieraita voi varovasti tervehtiä ja tuttujen kavereiden kanssa riehua. Elämä Tildan kanssa on tasapainoilua. Se opettaa joka päivä jotakin itsestään ja koko ajan sitä oppii ymmärtämään paremmin. 

Tilda on harrastuskaveri, joka kotona ottaa hyvinkin rennosti, mutta treeneissä mennään sata lasissa. Agility, toko, flyball, nome sekä mejä sytyttää kettusessa liekin. Aika näyttää, mihin rahkeet riittävät. Päälajina kuitenkin agility, joka on todella sekoittanut sekä ohjaajan, että pikkuketun pään.