Lomapuuhia kuvina

Joulu meni yhdessä hujauksessa vanhempieni luona ollessa! Siskoni oli siellä myös pyhien ajan, joten Tilda ja Lova pääsivät temuamaan oikein urakalla. Oltiin sisällä tai ulkona seurassamme oli kaksi pyörremyrskyä... :)

 

 

 

Lumihangessa kaveruksilla oli myös omat puuhansa...

 

 

Muutaman päivän riekkumisen ja valvomisen jälkeen oli hyvä käydä huilaamaan. Tildalle kaikki joulun tuoksut (erityisesti kinkku) olivat liikaa. Yhden yön se piippasi ja kyttäsi huoneemme ovea, jotta olisi päässyt keittiöön. Sukulaisten luona kun olimme jouluaterialla, kettunen istui yksin tyhjässä keittiössä ja ilmoitti itsestään välillä kimeällä haukulla. Kinkusta selvittiin kuitenkin. Onneksi oli Lupsa huolehtimassa.

 

 

 

Käytiin mummillakin kylässä. Fanni sai herkulliselta tuoksuvia paketteja ja mummokoira rouskuttelikin antaumuksella jäniksenkorvaa. Taisi se osata nauttia siitä enemmän kuin meidän ipanat, jotka hotkaisivat korvat muutamalla suupalalla saatuaan joulupakettinsa auki.

 

 

Tildan nenä on siis ollut supertarkkana ruoan ja lahjapakettien kanssa viime päivinä ja sama jatkui tänään, kun pääsimme Sarin ja Sellan kanssa aksaamaan. Kenttä oli täynnä tuoksuja ja ilmeisesti ohjaus putkeen oli ohjaus putken takana olevalle namille. Ääni avattiin treeneissä myös, kun odotettiin omaa vuoroa Sellan ja Sarin liidellessä esteillä. Kuinka kauas lie kuului, kun pikkukettu huusi suoraa huutoa ja riuhtoi kainalossani... Saatiin hyvää aksaakin tehtyä onneksi ja keppejä eteenpäin. Muistaisinpa vaan kiinnittää alusta asti enemmän huomiota omaan ohjaukseen ja siihen pieneen punaiseen, joka radalla mun kanssa on. Ihana pieni punainen onkin... <3 Me jatketaan lomailua!

 

 





Ehdittiin jouluun!

Perjantaina alkoi kaivattu joululoma ja juhlistimmekin sitä Sarin ja Sellan kanssa lenkkeilemällä koirakahvila Vainuun. Tilda käyttäytyi kakaran tavoin ja alkajaisiksi pudotti tiskiltä pullat lautasineen lattialle.. Noloa. Tii ja Sella saivat kuitenkin herkkunsa ja sohva vallotettiin. Rennostihan nuo lopulta ottivat! :)

'

Tänään ollaan urakalla valmisteltu joulua. Lahjoja paketoitiin ja tarkkanenäinen pikkukettu olikin hyvin selvillä, minne ihanalta tuoksuvat paketit laitettiin. Eiköhän Tii varmista, että muistetaan kaikki lahjat (niin omat kuin kavereiden) huomenna ottaa joulun viettoon mukaan! Lumileikkejä ja yllätyksiä luvassa! :)

 

 





Ensimmäiset agiepikset

Olin rohkea ja lähdin aamulla Tamskin koiratallille epävirallisiin agilitykisoihin! Jännitys oli edellisiltana jo valtava, kun mietin, miten siellä sitten mentäisiin Tildan kanssa. Sain kuitenkin Sarin koutsiksi meidän matkaan ja se riitti rohkaisuksi ensimmäisiin agilitykisoihin medimölli -luokassa.

Uusi Pomppa-takki käytössä.

Katsottiin ja mietittiin rataa jo etukäteen ennen medimöllien rataantutustumista. Helpotti omaa oloa, kun ei tarvinnut tutustumisessa alkaa miettimään, miten radan suorittaisi, vaan pääsi heti harjoittelemaan oikeaa suoritusta varten. Eipä sitä sitten ehtinyt jännittämäänkään niin paljon kuin olin luullut jännittäväni. Ratakaan ei ollut vaikea, vaan oikein mukava pienillä haasteilla maustettuna.

Tilda ei meinannut pysyä lähdössä, vaan lähti hiippailemaan, kun menin kahden esteen päähän. En tiedä, miksi en kunnolla palauttanut Tildaa alkuun - hätäilin. Ja kun hätäilin, en kerennyt kunnolla kolmosen taakse, Tilda pudotti riman ja juoksi ohi putkesta. Uudella yrityksellä putkeen ja hienosti toisen putken oikeasta päästä sisään. Puomilla Tii vähän hidasti, mutta tuli kuitenkin reippaasti kontaktille. Jee loistava kontakti! Aalla Tilda "putosi" pois kontaktilta. Ehkä pieni ei vielä pystykään hallitsemaan kroppaansa ihan niin, että jyrkälle aalle kontakti onnistuisi täydellisesti. Tarkkaillaan tilannetta! 13-15 meni hienosti. Pussille olin pyytänyt avun eli ratahenkilö piti pussin päätä vähän ilmassa. Tilda tuli pussin läpi, mutta jäi ihmettelemään, mikä tyyppi siinä kyykkii. Hyppäsi sitten viimeisen hypyn väärältä puolelta, kun ohjaus oli hukassa.

Olin ilmoittanut meidät vaan yhdelle startille, mutta nälkä kasvaa syödessä - teki mieli mennä korjaamaan virheitä. Pikaisesti ilmoittauduin uusintakierrokselle ja se kannatti. Lähdössä Tii taas nousi, mutta palautin ja kettunen pysyi. 1-14 meni valtavan hienosti. Meno oli vauhdikasta ja huomattavasti rennompaa kuin ekalla kerralla. Pieni punainen oli hurjan hyvin mukana! Aan kontakti oli samanlainen kuin edellinenkin. Viimeiseen putkeen sitten ohjasin huonosti ja Tii meni ohi. Tässä kohtaa kentältä löytyi nami, jota piti oikein jäädä maistelemaan. Lopulta sain Tildan putkeen ja pussiin, jonka päästä löytyikin taas joku tyyppi. Ratahenkilöön tutustumisen jälkeen viimeinen hyppy maaliin.

Onneksi otin toisen startin ja olipa se hauskaa! Yllätykseksi pääsimme hakemaan palkinnonkin kolmannelta sijalta. :) Kiitos Sari seurasta ja avusta!

Pieni agilityhurahdus!

On se vaan meidän laji tuo agiliitely! Hauskaa on, että huomaa suunnittelevansa kisoja, kunnes muistaa, että eihän tuo pikkukettunen ole edes kisaikäinen vielä.. Maaliskuun lopulle on meillä aikaa kasvaa oikeiksi kisailijoiksi tähän lajiin, silloin Tii täyttää 18kk.

Torstaina päästiin pitkästä aikaa (puolentoistaviikon tauon jälkeen) treenaamaan aksaa ja voi sitä pienen punaisen täpinää, minkä treenikenttä sai aikaan! Ei se meinannut pienissä karvapöksyissään pysyä. :) Alotettiin kontakti- ja keinutreenillä. Otettiin Tildan kanssa ensin puomia. Laitoin etupalkan Tiin nenän edessä paikalleen ja vein tytön puomin alkuun. Kyselin "missä nami?", "mennäänkö?" ja luvan saatuaan Tii pinkaisi puomille. Kannustuksen voimalla vauhti olikin melkoinen koko puomin ajan, toisin kuin treeneissä tähän mennessä. Hyvä Tilda! Ja hieno kontakti, jonka jälkeen vapautus etupalkalle. Varmistin vielä hihnalla Tildan kontaktin, mutta nyt on otettava sitten seuraavaksi hihna pois ja puomi muutaman esteen takaa. Aan kontaktille Tildan on jostain syystä hankala pysähtyä. Näyttää siltä, että vauhdilla tullessa takatassut eivät vaan pysy esteellä, vaan nekin putoavan maahan kontaktissa. Kovasti Tilda kuitenkin yrittää kontaktin suorittaa oikein ja siirtääkin takatassut heti paikoilleen.

Keinutreeni. Toissaviikolla oltiin Best in Areenalla omatoimitreeneissä ja siellä tehtiin keinua Tiin kanssa. Upeasti menikin koko keinu ratapätkässäkin ja vauhdilla! Ajattelin sitten torstaina, että no mehän näytetään suoraan kokonainen keinu. Luvan saatuaan Tilda lähti keinulle samalla vauhdilla, kun ennenkin ja suoritti esteen samallalailla kun ennenkin, mutta Tallin keinu olikin rämähtävämpää sorttia ja piti kamalan äänen iskeytyessään maahan. Säikähdin itse sitä rämähdystä ja näytti Tiikin vähän hätkähtävän. Isoilla kehuilla hoidettiin kuitenkin sekin rämähdys. Toisella kerralla Tilda vähän hidasteli keinun keskellä, mutta suoritti sen kuitenkin hyvin. Viimeisellä kerralla olikin jo sama hieno vauhti mukana ja hyvä kontakti lopussa. Johanna-koutsi kehuikin Tildan keinua. Mielettömällä vauhdilla se sen menee, mutta hallitusti kuitenkin. Voi kun pysyisikin sellaisena...

Loppuun tehtiin ratatreeni. Pussi on Tildalle vielä liian jännittävä mentäväksi ilman yhtään valon pilkahdusta toisessa päässä, joten Johanna oli pussin luona apuna. Radassa oli hankalia putkikulmia, mutta ne kaikki kettunen suoritti ongelmitta. Eniten vikaa oli omassa ohjauksessa. Tilda on todella tarkka ohjauksen kanssa ja se tuottaa haasteita ohjaajalle. Kaikki pitäisi ohjata supertarkasti... Tähän asiaan yritetään saada löysyyttä ja meno ylipäätään voisi olla rennompaa. Kehuja ja kannustustakin koitin saada radalle mukaan. On se Tilda vaan nopsakka! Johanna juttelikin, että tosi hyvällä mallilla ollaan. Jospa tässä pikkuhiljaa uskaltautuisi epiksiin kokeilemaan...

Ihana lumikin on tullut maahan ja siitähän on nautittu itekseen ja kavereiden kanssa. :)



Kaverit Tilda, Lova ja Sella hetken kaikki paikallaan. :)

Hyvän mielen postaus!

Tänään lenkillä, kun touhuttiin tien varressa jotakin hömppää, ohikulkeva pariskunta huikkasi mennessään "Onko se tolleri? Onpa kaunis!" :)

 

Seuraavan määritelmän bongasin joku aika sitten facebookista:

 

NOVASCOTIANNOUTAJA,

Määrätietoinen puuhastelija
 

Veitikkamainen novascotiannoutaja on melkoinen vintiö koiraksi. Se on vauhdikas, loputtoman utelias ja hyvin seurallinen. Se on noutajista pienin mutta energiaa sillä riittää ja novascotiannoutaja on myös hyvin nopea oppimaan uusia asioita. Se on myös omapäinen ja kuuluisa päättäväisyydestään.
Novascotiannoutajien kanssa ei tule vastaan kahta samanlaista. Ihastuttava tolleri etsii alati hauskaa tekemistä ja sen keskittymiskyky on uskomaton. Kun se ottaa jonkun asian tehtäväkseen se ei kuule eikä näe muuta pitkään aikaan. Tollerin intensiivinen ja riemukas puuhakkuus saa jopa koomisia piirteitä. Tolleri touhuaa tyytyväisenä tuntikausia takapihan kukkapenkissä tai leluineen kotona ja se rakastaa temppuja. Tylsät rutiinit, toistuvat harjoitukset tai hihnalenkit saavat tollerin varmasti keksimään itse hauskempia ajanviettotapoja.
Tolleri on hyvin monipuolinen koira. Lempeästä ja iloisesta tempperamentistaan huolimatta se ei sovi kaikkiin koteihin tai istu pelkästään sohvakoiraksi. Tolleri on helppo kouluttaa mutta omistajan on jaksettava paneutua tosissaan ja ajan kanssa tämän kiihkeän pienen koiran järjenjuoksuun. Kun kasvatus on tehty huolella tolleri tekee kaikenlaiset temput vauhdikkaasti ja tottelee mielellään. Se myös viestii taitavasti äänellä ja käyttää ilmeitään hyvin inhimillisellä tavalla ja tollerin jälkeen moni muu koira saattaakin tuntua hieman vaisulta.

Sinä ja koirasi

Novascotiannoutajan ja sen omistajan otsa on pyöreä, mikä kertoo älystä ja huikeasta oppimiskyvystä. Muiden ihmisten voi olla vaikea pysyä tämän kaksikon perässä. Jämäkkä lyhyehkö nenä kuvaa reilua ja rempseää luonnetta, persoonallisuutta ja tahdonvoimaa näillä kahdella riittää. Ne ovat värikkäitä ja erottuvia ja jäävät helposti mieleen. Leveä suu ja tiiviit huulet kertovat, että kyseessä on paljon vaativa ja kriittinen, mutta toisaalta antelias kaksikko. Ne tarvitsevat poikkeuksellisen paljon tekemistä ja jos joku haluaa asettaa niille rajoja häneltä kysytään sitkeyttä. Helpolla tämä kaksikko ei anna periksi kun on jotain saanut päähänsä. Aivot ohjaavat tämän nokkelan parivaljakon tekemisiä mitä on joskus vaikea uskoa.

Kirjasta Koiransa näköinen

 

Ihan kun Tilda! Vauhdikas, loputtoman utelias, seurallinen, omapäinen ja päättäväinen. Kun se ottaa jonkun asian tehtäväkseen, se ei kuule eikä näe muuta. On kyse sitten treenistä tai metsässä juoksevasta lenkkeilijästä... Tii voi touhuta itekseen vaikka kuinka kauan ja hihnalenkit ja rutiinit ovat ehdottomasti tylsiä. Tilda viestii taitavasti äänellään ja ilmeillään ja se todella on jo aika inhimillistä. Sen ilmeestä selvästi, mitä sillä on mielessään ja millä tuulella se on. Kaiken pitää Tildan kanssa olla hauskaa. Tämän kiihkeän pienen koiran järjenjuoksuun on todella paneuduttava, eikä me helpolla anneta periksi!

 

 

Ihanaa kuinka oma koira voi saada hyvälle mielelle! Vaikka Tiin kanssa on välillä hankalaa sen itsepäisyyden tai epäilyttäville asioille haukkumisen kanssa, jaksaa se kuitenkin aina valloittaa minut uudelleen ja uudelleen. On ihanaa katsoa kuinka se on täpinöissään treenatessa, mutta keskittyy silti uskomattomalla tavalla. Tilda on saanut myös uutta luottoa, kun ollaan lenkkeilty kavereiden kanssa. Tii onkin saattanut olla se "iso ja fiksu", joka on vaikka saanut kulkea ilman hihnaa, kun toinen on kiinni. (Välillä asetelma tosin on toisinpäinkin...) Hyvä mieli tulee myös juuri noista ohikulkijoiden kommenteista tai kouluttajan kannustavista sanomisista. Niistä saa valtavasti voimaa toteuttaa unelmia ja kurottaa entistä enemmän kohti tavoitteita!

 

 

Liebster Blog

Jonnalta (Amazeme Foxtrot Lady) saatiin Liebster Blog -haaste, joka annetaan ikäänkuin palkinnoksi omalle suosikkiblogille. Tämän haasteen tarkoitus on tuoda huomiota pienille alle 200 lukijan blogeille. Kiitos Jonna! :)

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.


Suosikkiblogieni valinta oli vaikea. Pari blogia on itsestäänselviä lemppareitani, mutta loput jouduin arpomaan. Nämä blogit ovat suosikkejani joko treenivinkkien tai ihan vaan kuulumisten (tai molempien) vuoksi.

Haasteen saavat
Amazeme Foxtrot Lady
Sellaista koiranelämää
Tuplaveen tollerit
Elämää Ferrarin ratissa
Vilppu Villiviikarin Seikkailut

Treeni-intoa havaittavissa!

Treenipostaus taas viimein. Paljon ollaan saatu aikaiseksi ja onnistumisten myötä innostus on kasvanut hurjasti. Tokon jatkokurssimme sai päätöksen alkuviikosta. Ennen kurssia olin vähän huolissani, kuinka pärjäisimme jatkokurssilla kun alkeetkin on jäänyt välistä, mutta yhtään ei oltu huonoja! Alokasluokan liikkeitä siis ollaan Tiin kanssa kovasti treenailtu ja nyt pitäisi ottaa kuvioihin jo muitakin.

Luoksepäästävyys: Tilda pysyy perusasennossa ja antaa nenäkosketuksen. Sitten peruutetaan, jos liikaa tullaan kohti hipelöimään.
Paikalla makaaminen: Selvästi idea on hallussa ja Tilda tietää tehtävänsä. Usealla palkalla 2 min paikkamakuu onnistuu pidemmälläkin matkalla. Ihana on ollut huomata, että vilkkaassa puistossakin, jossa koiria ja ihmisiä kulkee ohi, Tii pysyy paikalla. :)
Seuraaminen kytkettynä ja taluttimetta: Lähtö tuntuu olevan joka treenin aluksi Tildalle vaikea. Meinaa Tii lähteä liian vauhdilla eteenpäin... Paikka on kuitenkin hyvä heti kun muistetaan kunnolla keskittyä ja käännökset onnistuu.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Ehkä vähän vielä sähäkämpi maahanmeno saisi olla, muuten hyvä.
Luoksetulo: Jarrut ferrarissa on vähän huonot, kun pienen kaarroksen joutuu tekemään ennen parkkeerausta... Mutta sivulle suoraan ja kaukaa joo!
Seisominen seraamisen yhteydessä: Harjottelun asteella. Ollaan taidettu panostaa tähän asti liikeestä maahanmenoon... Namiavulla ja peruuttamalla alkaa pikkuhiljaa sujua.
Estehyppy: Ehkä luoksetulon jälkeen Tildan toinen lempiliike! Hyppy ja seisominen esteen takana sujuu hienosti. Pitäisi päästä treenaamaan liike loppuun.

Noutaminen ja kaukokäskyt pitäisi ainakin ottaa treenirepertuaariin mukaan. Kumpaakin ollaan vähän treenattu, mutta aika aulkuvaiheessa ollaan. Noutaminenhan Tildalta sujuu, mutta kapulan pitäminen nätisti onkin sitten toinen juttu. Kaukokäskyissä maahanmeno on vahvin.



Agilityssa ollaan tehty paljon yksittäisiä estetreenejä. Kepit, keinu ja erityisesti kontaktit on ollu tehotreenissä. Keppejä ollaan onnistuttu tekemään enää neljän ohjurin turvin. Vauhtia kun saisi Tildalle vielä lisää pujotteluun ja ne viimeisetkin ohjurit pois. Ihailtavalla innokkuudella kettunen keppejä kuitenkin pujottelee ja saa aina vaan varmuutta niihin lisää!

Keinutreenissä ollaan panostettu nyt pamauksesta palkkaamiseen, jotta se olisi se huippujuttu, jota esteeltä haetaan. Pamauttelu on Tildalle jo kiva juttu, mutta silti vähän jännittävää on tulla pöydän päälle tuettu keinu alas. Tähänkin siis vauhtia ja varmuutta paljon lisää!

Kontaktit. Kotona lenkeillä ollaan tehty paljon 2on2off -treeniä. Hienosti Tii hakeekin jo oikean asennon ja osaa kaukaakin lähettäessä juosta tutulle treenipaikalle kontaktiin. Aksatreeneissä kontaktia on myös tehty ahkerasti ja onnistuttiin tekemään kokonaista puomiakin jo hyvällä kontaktilla ilman targettia puomin lopussa. Viime viikon kontaktisulkeiset muuttivat kuitenkin hiukan meidän treenin suuntaa ja antoi uusia vinkkejä muutenkin. En palkkaa enää kädestä kontaktia, vaan ainoastaan vapautuksen etupalkalla. Tällä pitäisi saada Tildan fokus eteenpäin, eikä minuun. Trainerilla tehtiin ensin hihnassa, jotta pystyin varmistamaan, ettei Tii karkaa suoraan palkalle. Nopsasti pieni sen hoksasikin, että ensin kontakti ja sitten mennään namille. Kuitenkin vauhti hidastui taas esteellä, kun Tii varmisteli pysähtymistään...

Jos muutamat yksittäiset esteet kaipaavat vauhtia lisää, niin radalla sitä riittää! Tehtiin joku viikko sitten helppoa vauhtirataa ja niinhän se taas nähtiin, että Tilda hyppii leijonanloikkia kauas eteenpäin ja sitten onkin hankala tehdä tiukka kurvi, kun tarve vaatii. Tiukkoja kurveja ollaan siis treenattu myös ja ilman ferrarin vauhtia alla ne onnistuukin ihan hyvin. Tarkkana Tii ja tarkkana minä!

Ihanaa Tildan kanssa on kyllä treenailla. On se vaan huippupikkukettu! :) Näissä onnistumisen tunnoissani päätin myös, että ensi keväänä/kesänä korkataan Tiin kanssa kisaura sekä agilityssa että tokossa!

Metsäretki Helvetinjärvelle

Odotettu syysloma alkoi eilen päiväretkellä Helvetinjärven kansallispuistossa. Kävelyä tuli yhteensä reilut 19 km ja loppumatka seikkailtiinkin otsalamppujen valossa pimeässä metsässä. Tilda ei ehkä ihan hoksannut aamulla lähtiessämme retken ideaa, kun pienikin pysähdys tai aukeampi paikka sai aikaan leikki ja juoksuhepulin Sella-kaverin kanssa. Loppumatkasta meno olikin kettusella huomattavasti rauhallisempaa, vaikka välillä spurtata pitikin. Ja olihan niitä mörköjäkin pimeässä metsässä... :) Kiitos Sarille taas osasta kuvia!



 

 

Rentoutumisesta loistovireeseen

Viimeinen kokonainen viikko ennen edessä häämöttävää syyslomaa on koluttu läpi! Ollaan tehty hankintoja, rentouduttu, aksattu ja noudettu. Ja kaikesta on superhyvä fiilis!

Alkuviikosta meille tuli kummallinen vieras. Ensin ulkona piti vaan kävellä edestakasin ja ympäriinsä ja yhtään ei annettu sisälläkään leikkiä, vaan piti olla paikallaan. Meillä kävi siis koirahieroja Susanna Myllynen. Tilda oli esimerkillinen asiakas ja osasi ottaa rennosti, vaikka alkuun se ei tuntunut tietävän, miten päin olisi ollut. Lopulta silmät lupsuivat, mutta pienistäkin pihan tai rappukäytävän äänistä oli toki ilmoitettava pelottavalla murinalla. Muutama pieni jumi Tildan alaselästä löytyi, mutta ne aukesivat helposti. Susanna kertoi Tildalla olevan ikäisekseen hyvät reisilihakset sekä hyvin kulmautunut etuosa. Saatiin myös venytysvinkkejä namin avulla tehtäväksi. Tosi mukava hierontakokemus oli meillä kummallakin! Kiitos Susanna!

Ennen torstain agilitya käytiin Tildan kanssa ostoksilla. Hankintalistalla oli takki treenikäyttöön sekä heijastinliivi pimeisiin sateisiin iltoihin. Pohdinnan ja sovittelun (joka oli hurjan inhottavaa) jälkeen päädyin Back on track verkkoloimeen ja hienoon oranssiin (tottakai!) Hurtan heijastinliiviin.

Uusi loimi päällä.



Verkkoloimea testattiinkin heti käytännössä ja hyvä oli! Tilda ei ihan ehkä vielä tykkää siitä yhtä paljon kun mä, mutta kyllä se siitä!

"Noni et kuvaa enää ja ota tää juttu mun päältä pois."

Aksatreenit ainakin sujuivat loistavasti. Päätettiin panostaa vahvoihin esteisiin ja sillä teemalla treenattiin kontakteja ja keppejä. Olinkin todella tyytyväinen treeniin, josta jäi niin hyvä mieli. Viime kerroilla keppien pujottelu oli ollut Tildalta hukassa, mutta nyt kettunen oli taas loistavasti mukana. Laitoin varmat ohjurit alkuun ja kun kepit sujuivat, poistin verkkoja yksitellen. Lopulta meillä oli se kohtalokas tuplavälikin siellä, mutta pikkukettu sen kun pujotteli! Ja lujaa pujottelikin! Kontakteja treenailtiin vaakatasoon levitetyllä aalla. Namitargetin kanssa Tilda osaa kontaktin hienosti. Nytpä siis päädyttiin häivyttämään namia ja vahvistamaan oikeaa asentoa. 2on2off treeniä kotona ja naksutin mukaan aksaan ensi kerralla. En malta oottaa, että päästään Tallille taas! Lelupalkkausongelmaan Johanna neuvoi noutamisen vahvistamista. Noutaminen on kuitenkin Tildalla geeneissä. Lelun tuomisesta on vaan tehtävä se kaikkein paras juttu. Toki Tildan iällä on myös pienen pieni osuus lelun kanssa rallatteluun... Viimeistään liikkumisesta ketun kakaraksi tunnistaakin. :)

Ihana pikkukettu on myös pitkän noutamistauon jälkeen tehnyt pari huippua damihakuruutua. Ei mitään vikaa. On se vaan todistanut taas olevansa taitava! :)

Jännittäviä uusia tuulia

Tällä viikolla aloitimme Tiin kanssa agilityn ihan uudessa treeniryhmässä. Tiedossa oli uudet treenikaverit, uusi kouluttaja, uusi paikka ja uudet esteet. Ja treenihän oli sitten sen mukainen... Jätin Tildan pilkkopimeään autoon rataan tutustumisen ajaksi. Rata oli helppo ja olisi ollut ihanaa mennä se vaan vauhdilla kokonaan läpi. Kuitenkin heti radalle päästyämme Tilda huomasi kouluttajan lapset hallin laidalla ja haukkuminen alkoi. Häiriö oli selvästi aivan liian suuri, sillä aksaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun välillä oli haukuttava jännittäviä lapsia. Radalta ohitettiin keinu ja kepit, koska keppeihin ei ollut ohjureita ja keinu oltiin vasta juuri saatu onnistumaan. Aa oli Tildan mielestä jyrkempi kuin Hannalla ja kettunen kääntyikin siltä ensin takaisin. Ohjaukset kuitenkin sujuivat, kontaktit eivät sitten yhtään. En jostain syystä hoksannut laittaa radalle alustaa targetiksi kontakteille ja käskystä huolimatta Tildahan juoksi ne läpi. Ilman nameja kontaktilla Tildalla ei ole syytä pysähtyä siihen. Pikkukettunen ei siis ole vielä hoksannut, että kontaktille on aina jäätävä. Tätä ehdottomasti alamme työstää!

Toinen ratapätkä olikin meillä paljon parempi ja ihan hyvä mieli jäi siitä treenin lopuksi! Lapset olivat unohtuneet ja taitavasti Tilda liiteli renkaankin läpi radassa. Aan kontaktilla edelleen läpijuoksu, josta palautin Tiin kontaktille. Radan lopussa oli pussi, jota emme olleet koskaan aiemmin Tildan kanssa päässeetkään treenaamaan. Ensimmäisellä kerralla Tilda tuli pussin suulta takaisin, mutta jo toisella kerralla kettunen juoksi pussin läpi. Lopuksi saatiin onnistunut ratapätkä onnistuneen pussin kera!

Johanna-kouluttaja ei ollut nähnyt meitä aksaamassa aiemmin, joten tämä ensimmäinen treenikerta meni tutustuessa. Kehuja saatiin Tildan irtoamisesta ja ohjausten kuuntelusta. Ja Tiin ikään nähden kuulemma tosi hyvällä mallilla ollaan. Esteissä ja kontakteissa riittääkin sitten treenattavaa ja varmaan seuraavissa treeneissä tehdäänkin enemmän esteitä kuin ratoja. Kepit ja keinu sekä ne kontaktit vaativat paneutumista. Saa nähdä otetaanko jotain uusia harjoituksia käyttöön vai mennäänkö samoilla tutuilla. Harmi vaan nyt odotella kokonainen viikko seuraavia aksatreenejä, kun tekisi mieli treenata useammin...

Siskoni Lova-bortsu oli meillä yhden illan tällä viikolla hoidossa. Käytiin Sarin ja Sellan kanssa metsälenkillä juoksemassa, mutta kakaroiden painit jatkuivat vielä kotonakin...

 

Leikkiminen on rankkaa - mutta huippukivaa!