Taipparikurssilla samanlainen hakuruutu, vaikka iltaruoka odotti kipossa palkkana. Tildasta näki, kuinka se taisteli ajatustensa kanssa: "mammalle pitäisi tuo lintu viedä, mutta kun taas täällä on vaan variksia, enkä haluis." Suuren painostuksen alla ja kanan siipien odottaessa pikkukettu sitten nouti variksen muutaman metrin päästä. Ilman innon häivääkään ja totaalisen väsyneenä suuriin ajatuksiinsa...
Kouluttajan kanssa mietittiin Tildan käyttäytymistä ja vinkinkin sain, että lyhyitä "tokonoutoja" vaan kaikella vuorotellen, dameilla, kapuloilla, variksilla. Viimeinen oma ajatukseni ääneen oli kuitenkin, että "se on tuonut mulle valtavalla innolla häntä heiluen kolme varista hakuruudusta".
Vielä ei ole mikään ratkennut, mutta uskallan kuitenkin sanoa, että solmu on aukeamassa. Into on tässä se avainsana. Olen taas unohtanut Tildan herkkyyden, vaikka aina siitä puhunkin. Olen taas unohtanut ylläpitää hauskuutta tekemisessä, vaikka tiedän Tildan sitä vaativan. Olen liiankin määrätietoisesti paahtanut eteenpäin varikset mielessäni ja unohtanut oman pienen tollerini. Tildahan ei tee mitään, mikä ei ole hauskaa. Noutamiseen se on syttynyt, noutaminen ja etsiminen on valtavan hauskaa! Dameja etsittiin tänään hakuruudun kätköistä ja voi kuinka pieni kettu oli onnellinen ja teki hienoa työtä! "Täältä löytyy mamma hurjasti dameja!" Sen valtavan innon voimalla metsästä on noussut ne riistatkin. Tylsät rutiinit ja toistuvat treenit tappavat innon, yllätykset ja hauskuus kasvattavat sitä.
Varikset pysyvät nyt pakkasessa jonkun aikaa ja Tilda pääsee pitämään hauskaa ja noutamaan dameja, hanskoja ja leluja. Ja itseasiassa myös huokaisemaan kaikesta treenistä... Tilda jää ensi viikolla vanhemmilleni ja siskolleni hoitoon pariksi viikoksi, kun lähdemme San Franciscoon ja Havaijille lomailemaan. Sitten alkaakin meillä kesä ja tavoitteet ja unelmat mielessä pidetään hauskaa.
"Alan oppia jotakin niiden hyvin erikoisesta temperamentista. Tolleri on erittäin intensiivinen. Se tottelee intensiivisesti, noutaa intensiivisesti, nukkuu intensiivisesti ja kokee koko maailman intensiivisesti. Tollerin mielestä on sitä hauskempaa työskennellä mitä mutaisempi vesi on ja mitä huonompi ja risuisempi metsä. Jalkapallokentällä se tuskin viitsii vaivautua noutamaan lintua." Näin on sanonut eräs ruotsalaiskasvattaja ja osunut niin oikeaan. Kumma kuinka tollerin luonnekuvauksetkin saavat aivan uuden merkityksen, kun tässä ajan kuluessa tutustuu aina vain paremmin tuohon omaan pieneen kettuseen...
