Treenejä ja pieni punainen junamatkustaja

Viime viikolla päästiinkin Hannan agilitytreeneihin kaksi kertaa, kun edellisen viikon treeni siirtyi tälle viikolle. Keskiviikkona tehtiin yhdentoista esteen rataa pätkissä. Hyviä ohjauskuvioita saatiinkin treenattua! Alussa oli takaakierto ja valssi. Takaakierto meinasikin olla Tildalle vaikea, mutta hyvin päästiin kuitenkin jatkamaan siitä hyppyyn ja putkeen. Putken jälkeen sylikäännös hypylle ja kepeille. Se menikin mallikkaasti! Kepit oli kynnys Tildalle. Alkuradassakin kun mulla meinasi hermo mennä omien ohjausten kanssa, niin Tii alkoi epäröimään. Kepit sitten, kun olivatkin vähän hankalat ja ilmaisin sen Tildalle voivottelulla, niin Tiitelipä meinasi kieltäytyä kepeistä kokonaan. Autoin Tildan sitten kepit loppuun. Selvästi se otti itseensä omat murahteluni, eikä olisi halunnut tehdä, mitä pyysin. Seisoi vaan ja katsoi kulmien alta. Jatkossa täytyy muistaa jättää oma ärsytys muualle ja kannustaa ja kehua Tildaa kovasti. Saman "älä" -ilmeen huomasin Tildalla tavallisella lenkillä. Kettunen ei olisi halunnut kävellä (yllätys yllätys..) ja itse tietenkin olin lähtenyt sen kanssa kävelylenkille. Välillä käy pienesti suututtamaan...

Perjantain aksa helteessä kesti onneksi vain puoli tuntia. Siinäkin ajassa Tildan sai aikalailla väsyksiin kuumuudesta. Alkuun valssia ja eteenlähetystä. Valssi oli mulle siinä kohtaa hankala ja Tilda ohjautui esteen ohi. Eteenlähetys sujui kuitenkin hyvin. Palkattiin pitkästä aikaa lelulla Tildaa ja näkyihän se pienenä rallatteluna. Väsähtaessään Tii ei sitten enää jaksanut lähteä lelun kanssa juoksentelemaan. Harjotellaan tätä kivaa lelupalkkaakin omissa treeneissä nyt. Puomia ja kontaktia tehtiin myös pitkästä aikaa. Hypyn takaa Tilda sai kovan vauhdin puomiin, mutta vähän olikin vaikeaa saada jarrut toimimaan kontaktille. Yksi tassu ainakin tipahteli usein vauhdin voimasta. Nyt ei siis ollut siivekkeitä käytössä enää. Hanna oli sitä mieltä, että otetaan ne nyt pois ja laitetaan takaisin, jos tarvii. Eiköhän Tilda nopeasti opi kontrolloimaan alastulon - luulisi. Regastakin treenattiin vielä lopuksi. Kerran aiemmin Sarin avustuksella ollaan otettu rengasta Tildan kanssa ja kerran yritin yksin. Se ei siis ole mitenkään tuttu este Tiille ja huomasihan sen. Oli vaikeaa tietää, mistä välistä piti hypätä, että sai namia. Jospa saataisi joku avustamaan omiin treeneihinkin, niin rengasta saisi tehtyä lisää. Yksin se ei oikein onnistu. Yleisesti ottaen perjantain aksatreeni oli huomattavasti parempi kuin keskiviikon. Asenne ja fiilis oli helteessä enemmän kohdallaan koiralla sekä ohjaajalla!

Lauantaina sitten oli kauan odotettu päivä, jolloin Tilda pääsi ensimmäistä kertaa matkustamaan junalla. Mentiin Tampereelta Lahteen Riihimäen kautta, jossa oli pikainen junan vaihto. Jo aamulla asemalle käveltäessä Tilda huomasi, että johonkin ollaan menossa. Onneksi oltiin hyvissä ajoin liikkeellä, niin ehdittiin pysähtyä puistoon istuskelemaan ja nuuskuttelemaan. Asemalla Tilda oli tosi nätisti ja seurasi ja kuunteli minua tarkasti. Huomasi kuitenkin, että sitä vähän jännitti ja epäilytti koko touhu. Junassa Tilda ensin kiipesi syliini turvaan ja katselemaan maisemia. Pienen sylimakoilun jälkeen päästin Tiin tutkimaan läheiset tyhjät penkit ja lopulta kettu otti kyttäyspaikan käytävän lattialta, josta näki vaunun perälle asti. Junan vaihto sujui ongelmitta, niin kuin loppumatka lähijunassakin. Hieno Tiiteli!

Se ui!

Paljon on vierähtänyt päiviä ja treenihetkiä. Tilda on juoksunsa juossut ja tullut taas omaksi itsekseen. Kovinkaan erilainen ei tyttö juoksujen aikana ollut - mitä nyt kulki lenkillä nenä entistä enemmän maassa ja itsepäisyyttäkin oli hiukan enemmän havaittavissa. Nyt Tii on kuitenkin aivan samanlainen kuin ennen juoksuansa. Yhtään ei ole aikuistuttu!

Ohjattujen ja muutamien omien aksatreenien lisäksi ollaan käyty Tildan kanssa tutustumassa varikseen, tehty markkeerauksia ja piilotettu damia. Tiin hyvä treenifiilis jatkui toissaviikolla, kun oltiin metsässä lenkillä ja heitin yhtäkkiä damin metsikköön. Kiersin alueen toiselle sivulle, josta lähetin Tildan etsimään. Tii pinkaisi sinne, mistä dami oli heitettty ja lähti sieltä etsimään. Helposti dami löytyikin ja palautui mulle. Perään tein vielä nenätreenin, jossa kävin piilottamassa damin puoliksi sammaleen alle kiven kylkeen. Tilda lähti innokkaasti etsimään ja tekikin loistavaa työtä niin kauan, että ohjaajan usko damin löytymiseen alkoi jo loppua. Harkitsin jo kettusen kutsumista takaisin tai tehtävän muuttamista, kun Tildan suunta muuttui ja nenä vei piilotetulle damille. Palautuskin tuli upeasti käteen! Osaapa se olla hieno koira! Toisella treenikerralla markkeeraukset sujuivat samalla hyvällä fiiliksellä. Häiriön alla tehdyt treenit eivät sitten olekaan menneet ihan yhtä loistokkaasti. Toisella kerralla Lova odotteli sivussa, kun treenattiin ja toisella kerralla Sella seuraili noutajan töitä. Eipä vaan ollut Tildan puuhat kovin mallikkaita, kun piti jäädä haaveilemaan ja nuuskuttelemaan ihan muuta kuin dameja.

Varikseen Tilda on päässyt tutustumaan nyt joka viikko. Pikkuhiljaa se riistaintokin sieltä tulee - uskon niin. Tänään varis pääsi jo hetkeksi kantoon, tosin ote oli siivestä. Kuitenkin eteenpäin on menty siitä, kun Tilda haukkui riistalle ja nuuskutti vaan sitä. Katsotaan, kuinka tästä päästäisi jatkamaan.

Suurin ilon aihe koettiin viikonloppuna mökillä. Tilda rupesi uimaan! Aiemmin Tii on jäänyt piippaamaan rantaveteen siihen kohtaa, missä syvenee eikä tassut enää yltä pohjaan. Houkuttelulla se on uinut pienen pieniä pätkiä, eikä uimalla vedestä noutamisesta ole voinut puhuakaan. Nyt Tilda jostain syystä (ensin laiturilta veteen pudottuaan) uskaltautui oikeasti uimaan ilman kummempia pähkäilyjä. Ja kylläpä punaisen kettusen räpylöillä pääsikin vauhdilla! Sari ja Sella olivat mökillä mukana, joten Sella näytti pienemmälleen hyvää mallia uimisessa ja kepin hakemisessa. Osan kuvista on ottanut Sari.

Kakara meinaa uida päälle!

Mäki sain hienon kepin!

Taitaa olla niin, että Tilda toimii parhaiten, kun se saa rauhassa tehdä asiansa. Ja väsyneenä siltä on turha odottaa loistavaa suoritusta. Tuntuu, että joka lajissa Tilda on erilailla parhaimmillaan. On mikä vireystila tahansa, agility ja toko sujuu yleensä aina. Näyttelytreeniä on turha tehdä ennen kuin ylimääräinen energia on purettu. Nomepuuhat taas vaativat suurimman miellyttämisenhalun sekä selvästi eniten taukopäiviä, jotta ne jaksavat kiinostaa. Aikamoista tasapainoilua Tiin kanssa tämä tekeminen... :)

Hyviä ja huonoja päiviä

Tänään oli se huono. Käytiin sunnuntain kunniaksi aksaamassa Tiin kanssa. Tehtiin alkuun keppejä samalla tavalla ku viimekskin, mutta Tilda oli ihan ulapalla. Kepit ei onnistunu ollenkaan. Lopulta autoin kädellä parit onnistuneet pujottelut. Otettiin myös putken kautta puomia. Ensin kettunen ei halunnut putkeen sitten millään ja sitten se putosi puomin päältä. Vauhtia oli niin valtavasti ja näytti siltä, että puomin päällä Tilda olisi liukastunut ja astunut harhaan. Kyljelleen pieni putosi maahan. Ei onneksi näyttänyt sattuvan ja heti Tii nousi ylös. Otettiin puomia pari kertaa sitten ilman putkea ja kyllähän se sinne kiipesi uudestaan ja hienosti tuli alaskin kontaktille. Katsotaan nyt näkyykö myöhemmin Tildassa kivun merkkejä. Toivottavasti ei. Treenin loppuun tehtiin helppoa hyppysarjaa. Se sentään meni hyvin putkineen päivineen! Palkkasin Tildan sarjan lopussa vaihteeksi lelulla, kun sitä ei olla pitkään aikaan kokeiltu. Kelpasihan se lelu palkaksi, eikä edes rallattelua lelun kanssa ollut havaittavissa! Jotain saatiin siis hyvinkin näissä treeneissä.

Aamupäivä oli meillä kuitenkin oikein onnistunut ja mukava. Käytiin Jonnan ja Lovan kanssa koirien uimarannalla uimassa ja leikkimässä. Tässä siitä muutamia kuvia.

Kävin oikeesti uimassakin!

Tilda 9kk ja Lova 10vko

Pieni noutaja ja agiliitäjä

Ollaan nyt puuhailtu hakuruutujen ja agilityn maailmassa. Paneudutaan ensin noutohommiin. Tein alkuviikosta pari päivää peräkkäin Tildalle samassa paikassa metsässä hakuruudun neljällä damilla ja haetutin niistä kolme. Hienosti nenällä Tiitiäinen oikeasti etsi damit ja palautti minulle käteen. Samoin kävi tänään, kun heiteltiin viisi damia metsään. Tilda toi neljä niistä upeasti suoraan käteen! Yhden jätin tarkoituksella metsään. Tapahtuiko tässä nyt Tildan kohdalla oppiminen vai onko fiilis vaan ollut kohdillaan? Nuuskujen treenien hakuruudun jälkeen, jossa Tii rallatteli ensin kahdella damilla ja nouti sitten todella hienosti loput, kettunen on toiminut upeasti. Määrätietoista ja innokasta etsintää on ollut havaittavissa joka kerta ja erityisesti tänään Tilda irtosi helposti aika kauaskin. Ensimmäiset ruudut tein yksin, tänään mukana oli apuri viemässä damit. Harmi, että kouluttajan sairastuminen ja nyt SNJ:n leiri sotkee ohjatut treenimme. Olisi pian kiva nähdä, kuinka Tilda toimii, kun on enemmän häiriötä. Jatketaan nyt omia treenejä Tiin kanssa, jotta nouto pysyy mielessä ensi treeneihin saakka.

Uudet damitkin ovat siis saapuneet postipakettina Peten koiratarvikkeesta tilattuna! Nyt onkin hieno värisuora meillä!

Variksiakin hain viime viikonloppuna, joten pari sellaistakin löytyy nyt pakkasesta. Yhden kerran otin metsään variksen mukaan tällä viikolla ja hieno kettu kun mukana oli niin varis sai kyytiä! Aikaisemminhan Tilda ei ottanut varista suuhun, vaikka "leikitiin" sillä. Tällä kertaapa Tii innostui saalistamaan ja heiteltyäni hetken lintua ympäriinsä pikkukettu tarttui sitä varovasti siivestä ja raahasi eteenpäin. Selvästi Tilda rohkaistui puuhaamaan variksen kanssa, eikä kovin kaukana ollut kunnon otekaan. Jatketaan siis myös variksen kuljettamista mukana!

Aksaa ollaan myös päästy nyt tekemään urakalla, kun sain avaimen kentälle. Parit omat treenit ollaan käyty Tildan kanssa tekemässä Hannan ohjattujen treenien lisäksi. Keppejä ja kontaktia puomin alastulossa otettiin viime viikonloppuna samalla, kun hain avaimen. Kontaktissa Tilda pysyy jo tosi hienosti ja jää siihen, vaikka tulisi putken kautta puomin. Muistutin "ota" käskyn ja heilautin kättä sekä juoksin puomin ohi, mutta Tii pysyi. Hieno hieno kettu! Lisää erittäin hienoa oli luvassa Hannan treeneissä, kun tehtiin keppien aloitusta. Puolikkaat kepit ilman ensimmäistä ohjuria oli edessä ja ensi töikseen Tilda suoritti kepit nameille saakka oikein! Ohjaaja kummallakin puolella ja Tilda putken kautta kepeille, niin sama juttu. Kokeiltiin vielä vaikeammin ja otettiin toinenkin ohjuri pois, jolloin keppeihin jäi enää viimeinen ohjuri loppuun ja näinkin kettunen suoritti kepit ja sai namit. Olimpa ylpeä pienestä punaisesta! Seuraavana päivänä omissa treeneissä kahden ohjurin puuttuessa Tilda ei osannut pujotella... Laitan sen kuitenkin kuumuuden ja liian rankan treenin piikkiin. Hannan kanssa tehtiin vielä niistoa. Ensin paikaltaan ja sitten pieneen ratapätkään sisällytettynä. Upeasti Tilda selvitti radan ja ohjaajan opittua oikea paikka niistossa, sekin sujui Tiiltä vaivatta.

Tajusin tässä treenailujen lomassa, että agilityyn Tilda on vasta maaliskuun lopussa kisaikäinen. Jotenkin sitä vaan unohtaa omassa innostuksessaan ja muita koiria seuratessa, että mulla todella on vasta 9 kuukauden ikäinen koira. Syksyn taipparikurssiakin mietin Tildan kohdalla. Uinti pitäisi saada kuntoon ja noutaminenkin varmemmaksi, mutta mikä kiire tässä oikeastaan on? Tilda on pentu vieläkin ja sillä on aikaa puuhailla monen monta vuotta. Etten vaan tapa liialla treenaamisella sen intoa tehdä asioita. Erityisesti nome-puuhien kanssa pitäisi muistaa olla tarkkana, koska niissä Tilda on erityisen herkkä. Nuuskujen kurssi on antanut mahdollisuuden seurata todella taitavien Tildan ikäisten ja nuorempien noutajien työskentelyä ja jonkinlainen kilpailuvietti on ajanut minut ajatukseen "kaikki tänne heti nyt". Vaan kun eipä se niin toimi... Agilityn kohdalla oli helpottavaa huomata, että Tildan kisaikäänkin on niin paljon aikaa. Ei tarvi olla vielä valmis, koska kisaamaan ei kuitenkaan pääse. Itselle muistutus: Tilda on pentu.