Se ui!

Paljon on vierähtänyt päiviä ja treenihetkiä. Tilda on juoksunsa juossut ja tullut taas omaksi itsekseen. Kovinkaan erilainen ei tyttö juoksujen aikana ollut - mitä nyt kulki lenkillä nenä entistä enemmän maassa ja itsepäisyyttäkin oli hiukan enemmän havaittavissa. Nyt Tii on kuitenkin aivan samanlainen kuin ennen juoksuansa. Yhtään ei ole aikuistuttu!

Ohjattujen ja muutamien omien aksatreenien lisäksi ollaan käyty Tildan kanssa tutustumassa varikseen, tehty markkeerauksia ja piilotettu damia. Tiin hyvä treenifiilis jatkui toissaviikolla, kun oltiin metsässä lenkillä ja heitin yhtäkkiä damin metsikköön. Kiersin alueen toiselle sivulle, josta lähetin Tildan etsimään. Tii pinkaisi sinne, mistä dami oli heitettty ja lähti sieltä etsimään. Helposti dami löytyikin ja palautui mulle. Perään tein vielä nenätreenin, jossa kävin piilottamassa damin puoliksi sammaleen alle kiven kylkeen. Tilda lähti innokkaasti etsimään ja tekikin loistavaa työtä niin kauan, että ohjaajan usko damin löytymiseen alkoi jo loppua. Harkitsin jo kettusen kutsumista takaisin tai tehtävän muuttamista, kun Tildan suunta muuttui ja nenä vei piilotetulle damille. Palautuskin tuli upeasti käteen! Osaapa se olla hieno koira! Toisella treenikerralla markkeeraukset sujuivat samalla hyvällä fiiliksellä. Häiriön alla tehdyt treenit eivät sitten olekaan menneet ihan yhtä loistokkaasti. Toisella kerralla Lova odotteli sivussa, kun treenattiin ja toisella kerralla Sella seuraili noutajan töitä. Eipä vaan ollut Tildan puuhat kovin mallikkaita, kun piti jäädä haaveilemaan ja nuuskuttelemaan ihan muuta kuin dameja.

Varikseen Tilda on päässyt tutustumaan nyt joka viikko. Pikkuhiljaa se riistaintokin sieltä tulee - uskon niin. Tänään varis pääsi jo hetkeksi kantoon, tosin ote oli siivestä. Kuitenkin eteenpäin on menty siitä, kun Tilda haukkui riistalle ja nuuskutti vaan sitä. Katsotaan, kuinka tästä päästäisi jatkamaan.

Suurin ilon aihe koettiin viikonloppuna mökillä. Tilda rupesi uimaan! Aiemmin Tii on jäänyt piippaamaan rantaveteen siihen kohtaa, missä syvenee eikä tassut enää yltä pohjaan. Houkuttelulla se on uinut pienen pieniä pätkiä, eikä uimalla vedestä noutamisesta ole voinut puhuakaan. Nyt Tilda jostain syystä (ensin laiturilta veteen pudottuaan) uskaltautui oikeasti uimaan ilman kummempia pähkäilyjä. Ja kylläpä punaisen kettusen räpylöillä pääsikin vauhdilla! Sari ja Sella olivat mökillä mukana, joten Sella näytti pienemmälleen hyvää mallia uimisessa ja kepin hakemisessa. Osan kuvista on ottanut Sari.

Kakara meinaa uida päälle!

Mäki sain hienon kepin!

Taitaa olla niin, että Tilda toimii parhaiten, kun se saa rauhassa tehdä asiansa. Ja väsyneenä siltä on turha odottaa loistavaa suoritusta. Tuntuu, että joka lajissa Tilda on erilailla parhaimmillaan. On mikä vireystila tahansa, agility ja toko sujuu yleensä aina. Näyttelytreeniä on turha tehdä ennen kuin ylimääräinen energia on purettu. Nomepuuhat taas vaativat suurimman miellyttämisenhalun sekä selvästi eniten taukopäiviä, jotta ne jaksavat kiinostaa. Aikamoista tasapainoilua Tiin kanssa tämä tekeminen... :)