Leikitään ja liidellään!

Viime viikolla lähdin aksatreeneistä taas pää ajatuksia täynnä ja suu mutturalla. Kepit ei suju vieläkään ja reilu kuukausi aikaa Tildan kisaikään. Oli siinä jotain muutakin surkuttelun aiheita, mutta kumma kyllä niitä en muista enää... Eilisen ja tämän päivän piristysaksan jälkeen olo onkin taas ihan erilainen! Eilen ohjatuissa treeneissä aiheena oli leikkiminen ja hauskanpito. Otettiin huippulelut esiin ja motivoitiin ja innostettiin koiraa leikkimällä, tehtiin muutaman esteen pätkä huippuvireellä ja vauhdilla ja taas leikittiin. Agility ei ole vakavaa, vaan siinä täytyy näkyä ilo. Tilda meinaa tällä hetkellä miettiä esteitä liikaa niitä suorittaessa. Siitä halutaan päästä eroon. Esteen suorittaminen pitäisi tulla koiralla selkärangasta. Esimerkiksi puomilla ei tarvi jäädä hidastelemaan ja miettimään, että kohta mun pitää tonne pysähtyä, vaan mennä täyttä vauhtia, ottaa kontakti, koska se kuuluu esteen suorittamiseen, ja jatkaa matkaa. Kuinka monta kertaa minunkin täytyy itseäni muistuttaa siitä hauskanpidosta Tildan kanssa...

Leikkiminen ja agility sai kun saikin Tildan huippuvireeseen ja lelu selvästi motivoi kettusta. Tähän asti olen käyttänyt lelua agilityssa varovasti, koska sen takaisin saaminen on ollut työn takana. Olihan se nytkin yhden kerran, mutta lopulta Tii antoi ottaa lelusta kiinni ilman karkuun juoksua ja päästiin yhdessä leikkimään. Leikit ja agility sujui siis hienosti! Kentän laidalla suoraa huutoa huutava tolleri ei vaan ollut edustavimmillaan.

Tänään käytiin sitten Sarin kanssa omatoimitreeneissä. Jätin Tildan häkkiin keräämään kierroksia, kun Sari ja Sella treenasivat ensin. Onhan meillä vielä paljon opittavaa! Hain aivan täpinöissään olevan pikkuketun aksaamaan ja tehtiin ensin meille hankalia ohjauskuviopätkiä. Hyvin Tilda kyllä osaa, kun osaisi vaan itsekin. Pääasia treenissä kuitenkin oli, että huomasin selvästi lelulla motivoimisen vaikutuksen. Lelun voimalla Tilda juoksi jännittävästä pussistakin läpi ensimmäistä kertaa ilman apuja! Nakkipalkka oli ihan kiva. Leikkiminen otetaan siis ehdottomasti tästä eteenpäin suuremmaksi osaksi agilitya ja suunnataan ostoksille hakemaan superleluja!

Entäpä ne kepit. Viikko sitten olin varma, että aloitan keppien treenaamisen aivan alusta jollain muulla menetelmällä, koska ei olla saatu ohjureita pois, vaikka ikuisuus ollaan niitä jo tehty. Ehkä kuitenkin yritetään vielä. Taidan myös antaa armoa tavoiteaikataululle ja yrittää unohtaa sen Tildan kisaiän rajapyykin. Mennään virallisesti kisaamaan, kun ollaan siihen oikeasti valmiita. Sitten, kun kaikki taputtaa meille, kun suoritetaan radan viimeinen este. :) Keppitreeniä jatketaan siis ohjureiden ja lelun avulla. Nyt Tilda tarvitsee aikalailla vielä tukeani keppien suorittamisessa ja pujottelurytmin löytymisessä. Jospa näillä uusilla ajatuksilla saataisiin kumpikin taas uutta intoakin. Agility on kivaa!

Röntgenkuvailua

Viime viikolla saapui Tildan lonkka- ja kyynäräkuvausten lausunto. Tulos oli lonkat B/C ja kyynärät 0/0. Kyynäröihin olen tietenkin tosi tyytyväinen, mutta lonkat jäivät aluksi kyllä harmittamaan. Salaa toivoin, että kuvat tulisivat kennelliitosta takaisin hieman parempina. Eläinlääkäri kun katsoi kuvista lonkkien olevan ehkä A/B tai B/C. Toinen lonkkanivel oli kuitenkin selvästi asteen huonompi kuin toinen. Noh.. Eiköhän näillä lonkillakin aksata ja kyynäräthän agilityssa enemmän koetuksella ovat! Kuvat ottaneen eläinlääkärin sanojen mukaan lonkat ovat jokatapauksessa Tildan kohdalla hyvät sen koon ja ruumiinrakenteen puolesta. :)



Tilda 16 kk

Yllättävän nopeasti kuvien lausunto kennelliitolta saapui. 25.1. olimme kuvauksessa ja 5.2. sain sähköpostilla lausunnon. Itse kuvauspäivä olikin aikamoinen koettelemus, vaikka kauaa ei eläinlääkärillä tarvinnutkaan viettää. Osallistuimme joukkotarkastukseen Hakametsän eläinlääkäriasemalla. Jännitin kovasti, mutta onneksi odotusaulasta löytyi heti mukavia kohtalotovereita ja tuntojaan pääsi jakamaan koko kuvausoperaation ajan. Rauhoituspiikki saatiin laitettua ilman hämminkiä ja jäin odottamaan Tilda sylissä sen nukahtamista. Tokkurassa se vielä murisi tulostimelle, joka hurisi nurkassa, mutta pian tuli uni. Meidät haettiin röntgenhuoneeseen ja hoitaja kyseli vielä selkäkuvista, jotka myös halusin otettavan. Sinne sitten pikku-Tii jäi pöydälle. Eläinlääkäriaseman henkilökunta oli todella mukavaa ja tunnelma oli rento, vaikka jännitys olikin itsellä koko ajan läsnä. Lääkäri näytti lonkka-, kyynärä, ja selkäkuvat ja kertoi niistä vähän. Selkäkin näytti Tildalla olevan hyvässä kunnossa! Viimein sain Tiin heräilemään lattialle viereeni. Oli se vaan surkea näky, kun toinen niin hervottomana siinä lötkötti. Kun kettunen sitten alkoi heräillä ja se huomasi tutut lähellä, niin häntä alkoi vispata mahdottomaan tahtiin. Hassua oli, että heräilyvaiheessa Tilda heilutti iloisena häntää kaikille ohikulkijoille. Eipä ollut tuo pieni ihan oma itsensä.. Eikä ollut vielä koko iltana, eikä yönä. Vasta kuvausta seuraavana aamupäivänä tuntui, että Tilda oli taas normaali. Illan ja yön se piippasi, ihmetteli, kiersi kotiamme ympäri ja nukkui. Kettunen saattoi seisoa tai istua keskellä olohuonetta tuijottaen tyhjyyteen ja piipata. Ruoka kuitenkin maistui. Voi toista reppanaa...

Omassa pesässä uni maistui.

Seuraavana päivänä Tii-pikkuinen oli taas vauhdissa ja omituiset olot unohtui! Onneksi. Edessä olisi vielä silmätutkimus joskus lähitulevaisuudessa. Jotenkin ajattelin, että on liikaa tutkia silmätkin samassa tarkastuksessa...

Hyvän päivän treenit!

Olin jo kirjottamassa taas yhtä epätoivosta pohdintapostausta Tildan käyttäytymisestä, mutta onneksi lähdin ensin tokotreeneihin. Mahtava fiilis ja oikeastaan mahtava koko päivä!

Pääsin tänään aikasin töistä ja koska oma pieni kettuni on jäänyt pahasti taka-alalle viime päivinä, ajattelin ottaa vähän menetettyä yhteistä aikaa takaisin. Pakkasin reppuun variksen, damin, lelun, nameja ja liinan ja lähdettiin jäälle. Kovin hiljaiselta vaikutti Näsijärven jää lukuunottamatta muutamia hiihtäjiä ja sehän sopi meille. 10 metrin liina oli mukana kahdesta syystä. Luoksetuloa ja vapaana olemista harjoitellaan nyt liinan kanssa. Yritän vahvistaa luoksetuloa ja tehdä siitä maailman hienoimman jutun palkkaamalla vain, kun Tilda tulee ensimmäisestä kutsusta luokse. Haahuilusta ei saa mitään. Haukun alkaessa yksi luoksetulokäsky, jota olisi toteltava, enkä ala enää huutamaan kilpaa Tildan kanssa, jotta se huomaisi haukkumisen olevan hölmöä puuhaa. Liina estää myös liian kauas lähtemisen. Jatkossa huomautan Tildaa joka kerta sen jäädessä tai juostessa liian kauas. Järven jää on ollut Tildalle haasteellinen paikka, mutta liinan kanssa kaikki onkin sujunut todella hyvin. Haukuttavaakaan ei meinaa löytyä (vaikka sitä olisi tarjolla) ja se unohtuu viimeistään, kun Tii hoksaa olevansa oikeasti hihnan päässä. Joku turva siinä hihnassa vaan on.. Muutama onnistunut lenkki vapaanakin ollaan saatu tehtyä ja niistä onkin jäänyt hyvä mieli!

Toinen syy liinalle oli varistreeni. Muutama päivä sitten otettiin taas pitkästä aikaa siipi esiin. Tilda oli aivan täpinöissään ja kun pienen muistuttelun jälkeen siiven noutaminen ja palauttaminen sisällä onnistui, otettiin siipi esiin myös ulkona. Ulkona pidin Tildan lyhyessä hihnassa, jottei se pääsisi karkuun siiven kanssa. Kun kuitenkin nouto alkoi vähän sujua, jätin hihnan pään maahan treenin helpottamiseksi. Ja se tapahtui. Jokin sai Tildassa vallan ja se omi variksen siiven itselleen tuhoten sen pieniksi palasiksi. Tänään siis kokonaisen variksen kanssa treenatessa pidin huolen, että liinan pää oli koko ajan hallussani. Yrtin kuminauhoilla tehdä variksesta pakettia, jotta siivet eivät lerpattaisi, mutta paketti ei ihan pysynyt kasassa. Tiin ote vaakusta oli siis edelleen siivestä retuuttamista. Pari kertaa sain variksen kuitenkin käteen. Kokonaista noutoa tästä ei vielä tullut ja pientä ihmettelyä ja omimista oli havaittavissa. Kuitenkin Tilda on valtavan innostunut variksesta, joten jospa joku vielä saisi noudon kuntoon. Damilla perusnouto sujui hienosti yhden huomautuksen jälkeen.

Onnistuneen treenilenkin jälkeen huilailimme hetken kotona ja vaihdoimme tokotreenitavarat reppuun. Taisi Tilda olla ihmeissään, kun vauhdilla lähdettiin autoon ja yhtäkkiä oltiinkin taas treenaamassa. Otettiin alkuun merkkiä. Tätä ollaan nyt muutama viikko treenailtu ja siitä on selvästi tullut yksi Tildan suosikeista. (Samaa suosikkisarjaa, kun agilityssa kontaktit!) Tosi nopeasti Tii on hoksannut merkin idean ja korjaa hienosti itsensä oikeaan paikkaan. Vähän ehkä viilataan vielä paikkaa kauemmas merkistä.. Ihanaa on nähdä se into, jolla Tilda tokoa tekee! Seuraaminen me ollaan varmaan pilattu ihan vaan tylsällä ja aina samalla hinkkaamisella, joten siitä nyt totaalinen tauko ja uusi yritys alusta myöhemmin. Taidan olla itse sanonut joskus, että Tildan kanssa kaiken täytyy olla hauskaa, muuten mikään ei onnistu.. Liikkeestä seisomista tehtiin tänään myös. Se alkaa toimia! Ihan ei pysähtyminen ole vielä näpäkkä ja vähän Tii miettii, mutta pian se siitä. Luoksetulo liikkurillakin onnistuu loistavasti. Noutamiseen tai oikeastaan kapulan pitoon pyysin vinkkejä kouluttajalta. Pelkästään pitäessään kapulaa Tilda alkaa mässyttää sitä, vaikka olen yrittänyt naksautella oikeasta otteesta. Nytpä siis treenaamme pitämistä liikkeessä. Kävelen Tildaa karkuun, kun se ottaa kapulan pitoon ja palkkaan heti oikeasta otteesta. Tämä näyttikin toimivan, kun sitä vähän kokeiltiin. Katsotaan saadaanko tässä asiassa läpimurto uudella treenitavalla.

Pätevä kakara minulla! Omaa vikaa vähän on tuo Tildan jumputtelu lenkillä. Kun muu aktivointi jää vähäisemmäksi, hihnalenkit ovat kurjaa kaikille. Nyt koitetaan taas päästä treenisuunnitelmien ääreen ja toteuttaa niitä ahkerammin. Hinku agilityradallekin on taas huikea, kun olin sunnuntaina talkoilemassa kisoissa. Ratahenkilönä pääsi niin lähelle kisatunnelmaa, että se vei taas mennessään!