Röntgenkuvailua

Viime viikolla saapui Tildan lonkka- ja kyynäräkuvausten lausunto. Tulos oli lonkat B/C ja kyynärät 0/0. Kyynäröihin olen tietenkin tosi tyytyväinen, mutta lonkat jäivät aluksi kyllä harmittamaan. Salaa toivoin, että kuvat tulisivat kennelliitosta takaisin hieman parempina. Eläinlääkäri kun katsoi kuvista lonkkien olevan ehkä A/B tai B/C. Toinen lonkkanivel oli kuitenkin selvästi asteen huonompi kuin toinen. Noh.. Eiköhän näillä lonkillakin aksata ja kyynäräthän agilityssa enemmän koetuksella ovat! Kuvat ottaneen eläinlääkärin sanojen mukaan lonkat ovat jokatapauksessa Tildan kohdalla hyvät sen koon ja ruumiinrakenteen puolesta. :)



Tilda 16 kk

Yllättävän nopeasti kuvien lausunto kennelliitolta saapui. 25.1. olimme kuvauksessa ja 5.2. sain sähköpostilla lausunnon. Itse kuvauspäivä olikin aikamoinen koettelemus, vaikka kauaa ei eläinlääkärillä tarvinnutkaan viettää. Osallistuimme joukkotarkastukseen Hakametsän eläinlääkäriasemalla. Jännitin kovasti, mutta onneksi odotusaulasta löytyi heti mukavia kohtalotovereita ja tuntojaan pääsi jakamaan koko kuvausoperaation ajan. Rauhoituspiikki saatiin laitettua ilman hämminkiä ja jäin odottamaan Tilda sylissä sen nukahtamista. Tokkurassa se vielä murisi tulostimelle, joka hurisi nurkassa, mutta pian tuli uni. Meidät haettiin röntgenhuoneeseen ja hoitaja kyseli vielä selkäkuvista, jotka myös halusin otettavan. Sinne sitten pikku-Tii jäi pöydälle. Eläinlääkäriaseman henkilökunta oli todella mukavaa ja tunnelma oli rento, vaikka jännitys olikin itsellä koko ajan läsnä. Lääkäri näytti lonkka-, kyynärä, ja selkäkuvat ja kertoi niistä vähän. Selkäkin näytti Tildalla olevan hyvässä kunnossa! Viimein sain Tiin heräilemään lattialle viereeni. Oli se vaan surkea näky, kun toinen niin hervottomana siinä lötkötti. Kun kettunen sitten alkoi heräillä ja se huomasi tutut lähellä, niin häntä alkoi vispata mahdottomaan tahtiin. Hassua oli, että heräilyvaiheessa Tilda heilutti iloisena häntää kaikille ohikulkijoille. Eipä ollut tuo pieni ihan oma itsensä.. Eikä ollut vielä koko iltana, eikä yönä. Vasta kuvausta seuraavana aamupäivänä tuntui, että Tilda oli taas normaali. Illan ja yön se piippasi, ihmetteli, kiersi kotiamme ympäri ja nukkui. Kettunen saattoi seisoa tai istua keskellä olohuonetta tuijottaen tyhjyyteen ja piipata. Ruoka kuitenkin maistui. Voi toista reppanaa...

Omassa pesässä uni maistui.

Seuraavana päivänä Tii-pikkuinen oli taas vauhdissa ja omituiset olot unohtui! Onneksi. Edessä olisi vielä silmätutkimus joskus lähitulevaisuudessa. Jotenkin ajattelin, että on liikaa tutkia silmätkin samassa tarkastuksessa...