Onnistunutta agiliitoa!

Agilityrata, nollatulos, 1. sija ja serti. Niin hyvä olo on nyt kaiken sen taistelun ja pahan mielen jälkeen. :)

Reilun kuukauden kisatauko teki hyvää. Saatiin kumpikin nollata kisastressi ja aloittaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Oivalluksiakin matkan varrelle sattui ja ne olivat varmasti osana tätäkin päivää. Tilda ehdottomasti tarvitsee energianpurun ennen kisoja. Se on nyt todistettu. Treenejäkin ennen tehty puolen tunnin vapaana juoksentelu parantaa pikkuketun keskittymistä hurjasti. Kurja vaan, kun pimeys tekee metsälenkit niin hankaliksi...

Tänään mukana Lempäälässä oli ihailtavan fiksu pieni punainen. Voin kuvitella, että Tildalla oli samanlainen olo kuin minulla, kun odotettiin omaa starttivuoroa: Luottavainen ja rauhallinen, lisänä ripaus itsevarmuutta ja taistelutahtoa. Ensin juostiin hyppäri, jonka tuomarina toimi Minna Räsänen. Todella kiva rata, jossa oli irtomista ja yllättäviä putkikulmia. Harmi kyllä mokattiin lähtö erinäisten sattumien summana. Yhtäkkiä meidät heitettiinkin jo radalle ja Tilda taisi tästä mennä hämilleen. Alussa heti kepeillä Tilppa sai nuuskutuskohtauksen ja siinä hetki odoteltiin, että nenä nousi maasta. Kielto hypyltä, en varmaan ohjannut selvästi. Lopputuloksena hylly. Mutta jatkettiin hyvillä mielin loppuun asti! Tildalla oli myös vauhtia kivasti ja se haki hienosti kaikki putket niin kuin kuuluikin. :)

Agirata heti hyppärin perään oli Johanna Wüthrichin käsialaa. Helppo juoksurata, johon sain tehtyä yhden takaaleikkauksen.

"Lähdöstä jo näki, että Tilda oli järkevällä tuulella" ja "hyvä, siisti ykkösten rata" olivat koutsin kommentit radan jälkeen. Kettunen olikin täysillä messissä! Sillä pysyi hyvin vauhti yllä ja se kuunteli ohjauksia. Viimeisellä putki-hyppy-kepit -suoralla ajattelin, että nyt ei jarrutella. Tilda olikin täysin luottamuksen arvoinen ja sujahti täydestä vauhdista keppeihin! Aikakin oli oikein mukava: -14.15!

Kohti kakkosluokkaa... Jotenkin helpottava ajatus päästä ykkösluokan kirouksesta ja suunnata kohti haasteita. Haasteita totisesti toivonkin sekä itsensä ylittämistä niin itseltäni kuin Tildaltakin. Ohjaustekniikkaa kaipaisin tähän väliin tai välineet vaikeampiin ohjauksiin loppuvat kesken. Videolta myös huomaa, että edelleen ohjaan tietyt kohdat kumarassa. Vaikka rataantutustuessa mietin ohjaukset selkä suorana, ei se suunnitelma vielä kisaradalle asti päätynyt. Toivon uskallusta ja luottamusta, koska Tilda osaa aina yllättää radalla, kun sitä vähiten odottaa. Varmistelut siis sikseen ja ohjaukset asenteella "kaikki tai ei mitään"!

Lotta Vuorelan agilitykoulutus 17.11.2013

Pitkästä aikaa agilitysta tuli todella hyvä mieli! Olin vähän epävarma koko koulutukseen lähdön kanssa - agility Tildan kanssa kun on ollut mitä on... Mutta pikkukettupa päätti olla oikein edukseen! :)

Lotta oli tehnyt pitkän 31 esteen radan, joka vaikutti meille aika haastavalta. Haastetta olikin myös ohjaajalla radan muistamisessa! Rata tehtiin pätkissä, mikä olikin hyvä juttu. Pääsin palkkaamaan Tildaa keskellä rataa ja usein. Sitä liian harvoin tulee tehtyä, kun aina yrittää vaan rämpiä radan alusta loppuun onnistuneesti. Alkupätkä tehtiin esteillä 1-8. Jätin Tildan kolmen esteen taakse. Onneksi se pysyy lähdöissä! (Tässä kohtaa huikkasin Lotalle, että katsotaan saako tuo hepulin eikä kuuntele. Ei saanut!) Pituuden kohdilla tein Tildalle jarrun ja sainkin sen hyvin käännettyä seuraavalle hypylle. Putki ja muuri ohjattiin leijeröintinä puomin toiselta puolelta. Tässäkään ei mitään ongelmaa, vaan upeasti kettunen ohjautui muurille ja kepeille, vaikka olin kaukana. Pujottelukin oli Tildalta itsenäistä, eikä se häiriintynyt minusta ollenkaan. 9-11 oli alkuun tahmeaa, mutta kun Lotan neuvoilla ohjasin 10-11 laidan puolelta, reilusti Tildaa edellä ja liikuin koko ajan, saatiinkin kohdasta vauhdikas ja helpon tuntuinen. Kontaktit olivat tänään myös ok.

Pätkässä 14-20 oli viidessätoista sama ohjaus kuin kympissä. 17 sekä 19 jälkeen valssi. Liikkeessä pysyminen oli tässäkin tärkeää. Lisäksi Lotta muistutti useaan kertaan pitämään vartalon pystyssä. Ylipäätään kun kumarrun ja yritän muka ottaa Tildaa haltuun, saankin sen vaan pysymään kauempana ja hiljentämään vauhtia. Selkä ylös siis! Esteillä 20-22 pakkovalssi lähelle siivekettä ja valssi. Tilda ei millään meinannut mennä mustaan putkeen ja väkisin olisi halunnut aalle. Sama musta putki on ennenkin ollut outo ja Tilda on viettänyt siellä aikaa pitkän tovin, se ei siis yhtään houkutellut pikkukettua. Kontakti-putki erotteluita treeniin! Loppupätkä 22-31 oli taas vauhdin hurmaa. Ainoastaan esteen 23 takaakierto tökki, mutta luulen, että osasyy oli mustan putken hidastama vauhti. Putken jälkeen liikkeessä valssi hypyn toiselle puolelle ja oma linja suoralla kohti ensimmäistä keppiä. Hyvin Tilda haki kepit näinkin hankalasta kulmasta. Kyllä se on pujotteluun varmuutta saanut paljon! Nyt jopa tuntui, että Tilda kuunteli käskyäkin kepeille ja sujahti sisään kovastakin vauhdista.

Olinpa supertyytyväinen ferrariin! Onneksi saatiin oikeasti hyvä treeni ja kummallekin hyvä mieli agilitysta. Ja ilman sekoilua ja hepuleita! Välillä sain herätellä Tildaa ja se selvästi väsyi puolessa välissä treeniä, kun jäätiin hinkkaamaan jotain kohtaa. Herkkis kakara. :) Hyvin Tilda tulee ohjauksiin, kun vaan ohjaaja olisi taitavampi. Täytyypä alkaa enemmän kiinnittää huomiota itseensä ja hakea aina välillä näitä uusia tuulia koulutuksista. Nyt kuitenkin luottoa pikkuketulle ja minulle vauhtia selkä suorana! Ihana tunne, kun ei malta odottaa seuraavaa agitreeniä!

Kilttinä tyttönä Tilda opiskeli radan etukäteen!

 

<3

 

Tilda barffaa!

Tildan iho on jostain syystä ollut aina kutiavaista sorttia. Mitään joskus vähäistä hilsettä suurempaa turkissa ja ihossa ei näy, joten kutiamisen syy on jäänyt arvoitukseksi. Öljyjä olen laittanut Tildan ruoan sekaan aika ajoin, muttei niilläkään rapsutteluun ole näyttänyt olevan vaikutusta. Kuivaruokamerkkejäkin on kokeiltu useita ilman tuloksia. Olen tarjonnut Tildalle myös hypoallergeenisia ruokia allergioiden varalta, mutta eipä ainakaan tähän asti ostamani nappulat ole selvittäneet Tildan mahdollista allergiaa.

Barffaus oli muhinut mielessäni jo pitkään, mutta jotenkin se tuntui niin hankalalta aloittaa ja toteuttaa. Jokin aika sitten Mushilla oli kampanja, josta sain parikin ilmaista pussia Mush B.A.R.F. Vaisto -raakaruokaa. Silloin päätin, että nyt on aika kokeilla barffaus Tildankin kohdalla. Vaisto -tuotteissa raakaruokinta on tehty mahdollisimman helpoksi, sillä pakastepallerot sisältävät lihaa, luita ja sisäelimiä kolmesta eri eläimestä sekä kasviksia. Raaka-aineet on valittu tarkoin ja niissä on myös koiralle tärkeitä proteiineja ja ravintoaineita. Edullisin raakaruoka vaihtoehto Vaisto ei ole, mutta varmasti helpoin! Sillä olikin hyvä aloittaa barffaus. Vaihdoin Tildalle suoraan nappulat Vaisto Starter Formula -palleroihin, joita olisi hyvä syöttää koiralle 2-4 viikkoa raakaruokaan tottumiseen helpottamiseksi. Syötin Starteria vain muutaman pussin, koska vatsan kanssa Tildalla ei ole koskaan ollut ongelmia eikä näyttänyt olevan nytkään. Siirryin Vaiston perustuotteeseen, joka sisälsi sikaa, nautaa ja lohta.



(c) Mush B.A.R.F

Mush B.A.R.F. Vaisto sisältää luita, joten koiralle ei suositella annettavan niitä enää erikseen. Luiden pureskelu pitää kuitenkin koiran hampaista huolta ja on hyvää ajanvietettä, joten luiden jättäminen kokonaan pois tuntui hölmöltä. Lähdettiin siis Tildan kanssa Barffinetiin ruokaostoksille ja saatiinkin hyvät ja Tildalle räätälöidyt ohjeet raakaruokintaan. Kutinan syyn selvittämiseksi päädyttiin eliminoitidiettiin. Ensin Tilda saa pelkästään kanaa ja katsotaan vaikuttaako se mitenkään rapsutteluun. Yksitellen mukaan otetaan lohi, sika ja muut lihat. Alunperinkin olisi pitänyt heti barffauspäätöksen synnyttyä mennä saamaan kunnon ohjeet, eikä tyytyä netin ihmeelliseen maailmaan. Toisaalta ollaan tässä saatu nyt kaikki pehmeä lasku raakaruokaan. Enää se ei tunnu niin hankalalta ja on helpompaa ajatella Tilda syömässä myös lihaisia luita. Pääasia olisi, että saataisiin rapsuttelu helpottumaan, korvien tohnäisyys ja punoitus sekä tassujen nuoleminen loppumaan, ehkä turkkia paremmaksi ja pikkukettu voimaan mahdollisimman hyvin.

Kun Tilda saa syötyä Mushin ruoat pakastimesta, siirrytään siis pelkästään kanan pariin kuudeksi päiväksi. Tildan painon (13kg) mukaan laskettuna sille sopiva päiväannos on 390g. Aamulla kettunen saa herkutella Hurja luuttomalla KanaMixillä ja illalla kanan lihaisilla selkäluilla. Ajanvieteluuksi ostettiin hevosen luu. Ensi viikolla päästään vaihtamaan kanaherkkuihin!

Meillä on nyt barffattu pari viikkoa. Aluksi nappulasta luovuttaessa tuntui, että Tildalle jäi nälkä. Se on kuitenkin tasoittunut. Ruoka-annos kaksi kertaa päivässä katoaa kupista yhdessä hujauksessa, joten raakaruoka kyllä maistuu! Ulkona tarpeilla käydessä huomaa heti, että raakaruoka imeytyy paljon paremmin kuin nappulat ja Tilda käyttää ravinnon kunnolla hyväkseen. Korvat ovat tällä hetkellä siistit ja Tilda vielä rapsuttelee harvakseltaan. Hermostuksissaan se rapsuttaa vielä paljonkin, mutta näihin tilanteisiin oire saattaa jäädä pidemmäksi aikaa. Tarviihan jotenkin kettusenkin rauhoitella itseään... Kaikin puolin innolla ja hyvillä mielin katson, miten raakaruoka vaikuttaa Tildaan. Onneksi pieni on niin ahne, että kaikki syötävä maistuu. Treeniherkkuina paprika ja mandariini on pop!

Tokoilua kokeenomaisesti

Olen tullut siihen tulokseen, että Tilda paineistuu ja stressaantuu koe- ja kisatilanteista sen verran, ettei se pysty parhaimpaansa. Agilityssa paineistuminen ilmenee juoksentelulla ympäriinsä ilman korvia, tokossa se näkyy haisteluna ja haahuiluna (ja aivasteluna!). Niimpä ilmoitin meidät treenaamaan tokon koetilannetta Tamskin järjestämään kokeenomaiseen treeniin. Pohdin alkuun, mitä liikkeitä ilmoittaisin meidän tekevän. Jokainen koirakko sai tehdä enintään kolme liikettä sekä ryhmäliikkeet. Lopulta päätin valita Tildalle helpoimpia liikkeitä ja keskittyä ottamaan kaiken irti koemaisesta tilanteesta.

Yksilöliikkeet tehtiin ensin. Olin valinnut Tildalle seuraamisen kytkettynä, liikkeestä mahanmenon ja luoksetulon. Seuraaminen oli aika väljää, eikä ollenkaan taas sitä mihin Tilda pystyy. Täyskäännöksissä se jäi edelleen matkasta. Liikkeestä maahanmeno aiheutti taas aivastuksen samalla hetkellä kun liikkuri sanoi "käsky". Odotin, että Tilda toipui aivastuksestansa, mutta jouduin silti sanomaan tuplakäskyn. Loppu liikkeestä oli hyvä. Luoksetulo tehtiin, jotta Tildalla olisi kivaa ja täyden kympin luoksarin kettunen tekikin. Pienen nenän hipasun tunsin kädessä, mutta suurempaa loikkaa sivulle ei kai tullut.

Ryhmäliikkeistä meille tehtiin ensin luoksepäätävyys. Yhtään ei tarvinnut tällä kertaa Tildan pakoilla, vaan reippaasti se otti "tuomarin" vastaan. Paikkamakuu jouduttiin ottamaan kaksi kertaa, kun ensimmäisellä kerralla Tildan vieressä maannut urostolleri päätti karata kettutytön kimppuun. Kiltisti Tilda tuli luokse, vaikka pari muuta jatkoivat rallia. Uusinta tehtiin varmistaen, ettei kukaan karkaa mihinkään. Tilda jäi hyvin paikalleen, mutta puolessa välissä aikaa venytti itsensä pitkäksi. Mulkaisin mahdollisimman vihaisesti ja lopun aikaa kettunen pötköttikin samppiasennossa koivet ojossa. Mutta pysyi! Ihan ei ehkä ollut kaksi minuuttia tuo paikallaolo (tai sitten se meni hurjan nopeasti) eikä se kympin suoritus ollut muutenkaan, mutta olinpa tyytyväinen pieneen. Jotain ollaan saatu aikaan sitten viime kokeen, kun Tilda ei pysynyt paikalla ollenkaan ja ryömi... Hyppyä päästiin treenamaan myös lopuksi ja senkin Tilda hoiti nyt oikein mallikkaasti.

 

Koetilannetta lähdettiin treenamaan, joten sitä pitää nyt pohtia. Tilda käyttäytyi kehässä oikeastaan aika samanlailla kuin viimeksi kokeessa. Se oli jotenkin omissa maailmoissaan, vaikka ei lähtenyt mihinkään haahuilemaan. Se näpäkkä ja innokas treeni-Tildaa ei ollut mukana. Hallissa ennen meidän vuoroa oltiin vaan. Tilda meinasi kiljua aluksi, mutta lopulta se tyytyi piippailuun ja makoiluun. Kehään olisin kaivannut Tildalta enemmän innokkuutta, joten voi olla, että oleilutin sitä hallissa liian pitkään. Saisiko vireen kohdilleen, jos vasta viime hetkillä menisi halliin, leikkisi jopa vähän ja kävisi töihin? Ennen paikkamakuuta leikittiin Tildan kanssa ja nostin virettä vähän, jolloin Tilda piippasi luoksepäästävyysrivistössä, eikä peppu meinannut pysyä maassa millään. Toisaalta yksilöliikkeissä ei tarvitse pysyä paikoillaan sivulla pitkiä aikoja, vaan enemmän niissä touhutaan. Olisi kiva vielä lähiaikoina päästä kokeilemaan tätä toista metodia: suoraan enemmän riekkumisfiiliksillä hommiin. Joskushan olin sitä mieltä, että Tildalle on parempi, kun ei tarvitse odotella, vaan melkeinpä suoraan autosta töihin. Mihin lie tämäkin ajatus matkan varrella kadonnut!

Taipparihaaveita unohtamatta

Paljon on nyt tullut pohdittua ja voivoteltua agilitya. Ollaan me muutakin tehty ja oikeastaan saatu myös ilon aiheita aikaan! Elinan ja Vilpun kanssa ollaan koko syksy treenattu yhdessä taippareihin tähdäten. Viikoittain Tilda on päässyt näkemään varista ja alkusyksystä mukana oli lokki ja pupukin. Lokin noutaminen vedestä kävi näppärästi (tosin ison lokin saaminen suolammesta ylös vaatii aikamoista pinnistystä pikkuketulta) eikä suohon hyppääminen mietityttänyt kovin kauaa. Pupu oli erikoisempi juttu, mutta kyllä sitäkin kannettiin.

Variksen kanssa on täytynyt tehdä eniten töitä ja täytyy tehdä vielä jatkossakin. Ongelmakohtia on ollut kanto-ote, variksen nostaminen ja palauttaminen. Tilda on aina lähtenyt valtavalla innolla hakuun, mutta variksen luona jäänyt haistelemaan ja miettimään. Palautus on tapahtunut osissa: muutama metri kerrallaan, välissä varis maahan ja ihmettelyä. Viime viikolla saman taas toistuessa huomautin Tildaa toruen ja kas kummaa - kettu nappasi vaakun ja palautti hienosti. Tänään muisteltiin ensin Elinan kanssa, kuinka Tildan kanssa toimitaan. Ensiyrittämällä toruminenkaan ei oikein auttanut, vaikka selvästi näki, että Tilda tiesi, mitä siltä halutaan. Tehtiin nostotreeniä hetki ja Tilda mallikkaasti nosti ja palautti variksen. Sen jälkeen Elina heitti Tildalle uudestaan linnun metsikköön. Kettunen lähti vauhdikkaasti, nappasi variksen ja palasi yhtä vauhdikkaasti luokse! Sama toistui toisenkin kerran yhtä hienosti. Voi miten mainio muru!

Tilda tietää tasan tarkkaan, mitä sen pitää tehdä, kun varis on metsässä ja käsken hakea. Joku siinä raadossa vaan on välillä inhottavaa, eikä millään viitsisi... Mahtavinta oli nähdä nyt, kuinka ylpeänä ja iloisena pikkukettu palautti vaakun! Eikä muuten ole myöskään enää siivestä retuuttamista. Ilman sukkaa ja teippejä on varis saanut olla ja Tilda on upeasti ottanut sen kunnon otteeseen. Jospa se nyt olisi hoksannut ja muistaisi jatkossakin. :)