Taas alkaa vuosi lähestyä loppuaan - uskomatonta. Paljon ollaan touhuttu ja paljon on taas edessä. Hyvillä mielin ja valmiina ollaan uuteen vuoteen! Vaikkakin harrastustouhujen aloitus uudelta vuodelta hieman viivästyykin... Tilda on potenut flunssaa koko joulunajan ja joudutaan nyt treenien ja kisojen lisäksi jättämään välistä loman ilottelut kavereiden kanssa. No muutaman viikon lepäilyn jälkeen minulla on luultavasti entistä innokkaampi treenikaveri, vaikka toimettomuus nyt harmittaakin...
Hyvää joulua! Toivottaa toipilas-Tilda.
Kaikki lahjat paketoitu.
"Onks tää mulle?" Innokas pieni olisi avannut mielellään kaikkien paketit!
Mitä sitten tänä vuonna ollaan saatu aikaan ja mitä suunnitelmia olisi ensi vuodelle? Agilityssa ja tokossa startattiin kummassakin ensimmäistä kertaa. Agility alkoi loistavasti, mikä osaltaan aiheutti pientä kisa-ahdistusta. Kuopasta ollaan kuitenkin noustu ja uusi vuosi saadaan aloittaa kakkosluokassa! Tavoitteena on nyt edetä rauhassa ja opetella tekniikkaa ja kisaamista kakkosissa. Raahkeet ei etenkään minulla riitä vielä edes ajatukseen kolmosissa kisaamisessa, joten tekniikkatreeniä ja uusia näkökulmia lähdetään kevään aikana hakemaan jostakin. Valtava halu on nyt syventyä todenteolla agilityn saloihin, joten sitä käytetään hyväksi! Inspiraationa Tildan hieno päällejuoksu: http://www.youtube.com/watch?v=SohkH2cE55Q&feature=youtu.be
Kettunen vaihtopenkillä.
Toko-ura ei alkanut kovin hyvin. Edelleen kuulen kuittailuja Tildan paikkamakuusta ja ryömimisestä... Sitä ollaankin nyt työstetty ja kyllä se paremmin tuntuu sujuvan. Nuuskujen kurssilta saatiin syksyllä paljon ajatuksia ylempien luokkien liikkeiden treenaamiseen, joten niihin olisi jo hinku siirtyä. Alkuvuodesta aiotaan osallistua toiseen alokas luokan kokeeseemme, jossa toivottavasti menestys olisi edellistä parempi. Tokossa tähtäin uudelle vuodelle voisi olla avoimeen luokkaan siirtymisessä. Ylempien luokkien liikkeitä opetellaan muun rinnalla.
Mejää alettiin kokeilla myös Tildan kanssa ja kettunenhan osoittautui nenän käytössään oikein näppäräksi. Jotenkin se on kesän ja syksyn aikana oivaltanut hajujen maailmaa ja oppinut todellakin käyttämään nenäänsä. Ensi vuonna ajatus on hakea muutamaan mejä-kokeeseen. Jospa johonkin päästäisi koko perhe testaamaan Tildan nuuskuttelua!
Viime kesästä alkaen höntsäilylajeihimme on kuulunut myös flyball. Tilda on ollut pallosta ja flyball-laatikosta niin valtavan innoissaan, että ajauduin ilmoittamaan meidät pari viikkoa sitten olleeseen Helsingin messukeskuksen Voittaja-näyttelyyn flyball kisaan Tamskin joukkueessa. Kokemus oli jännittävä Areenoineen, spottivaloineen ja kulkueineen. Jatkoon ei päästy ensimmäiseltä kierrokselta ollenkaan, eikä Tilda ollut oma itsensä oudossa tilanteessa. Sen verran kuitenkin kipinä tuohonkin lajiin iski, että ehkä ensi vuonnakin lähdetään messariin höntsäämään... Videossa meidän joukkueen onnistunut suoritus takaradalla, Tilda lähdössä kolmantena.
Taipparit. Se pitkäntähtäimen haaveeni Tildan kanssa. Kevät-kesällä lähdetään selvittämään taipuuko pikkukettu! Syksyn viikoittainen treenaaminen on tuottanut tulosta ja viikko sitten sitten Tilda esitti noudon, jonka jälkeen en voinut pidätellä ilonkyyneleitä yksin metsässä ollessani. Kävin viemässä variksen metsään kettusen odotellessa autossa ja kun Tildan mielestä vihdoinkin päästin sen etsimään, sain katsella kuinka murumustakorva etsi, nappasi ja palautti linnun silminnähden ylpeänä saaliistaan. Voisin sanoa, että jos Tilda ensi vuonna (tai edes joskus) taipparit läpäisee ja NOU1 tuloksen saa, ollaan saavutettu jotain todella suurta.
Joulunvärit: punainen ja vihreä.
Luonnekuvauksessa käytiin viime syksynä ja siinä tunsin oppineeni Tildasta paljon. Jos sopivaan ajankohtaan ensi kesälle tai syksylle osuu luonnetestimahdollisuus, niin ollaan mukana. Näyttelytouhut jää Tollershown varaan jatkossa. Tänä vuonna saavutettiin jo Tildan suurin näytelmätavoite, kun valio H:n sijaan murumustakorvainen nappasi Eurassa valio ERI:n. Nyt voikin Tilda olla rauhassa luonnonlapsi ja keskittyä muihin puuhiin...
Agilityrata, nollatulos, 1. sija ja serti. Niin hyvä olo on nyt kaiken sen taistelun ja pahan mielen jälkeen. :)
Reilun kuukauden kisatauko teki hyvää. Saatiin kumpikin nollata kisastressi ja aloittaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Oivalluksiakin matkan varrelle sattui ja ne olivat varmasti osana tätäkin päivää. Tilda ehdottomasti tarvitsee energianpurun ennen kisoja. Se on nyt todistettu. Treenejäkin ennen tehty puolen tunnin vapaana juoksentelu parantaa pikkuketun keskittymistä hurjasti. Kurja vaan, kun pimeys tekee metsälenkit niin hankaliksi...
Tänään mukana Lempäälässä oli ihailtavan fiksu pieni punainen. Voin kuvitella, että Tildalla oli samanlainen olo kuin minulla, kun odotettiin omaa starttivuoroa: Luottavainen ja rauhallinen, lisänä ripaus itsevarmuutta ja taistelutahtoa. Ensin juostiin hyppäri, jonka tuomarina toimi Minna Räsänen. Todella kiva rata, jossa oli irtomista ja yllättäviä putkikulmia. Harmi kyllä mokattiin lähtö erinäisten sattumien summana. Yhtäkkiä meidät heitettiinkin jo radalle ja Tilda taisi tästä mennä hämilleen. Alussa heti kepeillä Tilppa sai nuuskutuskohtauksen ja siinä hetki odoteltiin, että nenä nousi maasta. Kielto hypyltä, en varmaan ohjannut selvästi. Lopputuloksena hylly. Mutta jatkettiin hyvillä mielin loppuun asti! Tildalla oli myös vauhtia kivasti ja se haki hienosti kaikki putket niin kuin kuuluikin. :)
Agirata heti hyppärin perään oli Johanna Wüthrichin käsialaa. Helppo juoksurata, johon sain tehtyä yhden takaaleikkauksen.
"Lähdöstä jo näki, että Tilda oli järkevällä tuulella" ja "hyvä, siisti ykkösten rata" olivat koutsin kommentit radan jälkeen. Kettunen olikin täysillä messissä! Sillä pysyi hyvin vauhti yllä ja se kuunteli ohjauksia. Viimeisellä putki-hyppy-kepit -suoralla ajattelin, että nyt ei jarrutella. Tilda olikin täysin luottamuksen arvoinen ja sujahti täydestä vauhdista keppeihin! Aikakin oli oikein mukava: -14.15!
Kohti kakkosluokkaa... Jotenkin helpottava ajatus päästä ykkösluokan kirouksesta ja suunnata kohti haasteita. Haasteita totisesti toivonkin sekä itsensä ylittämistä niin itseltäni kuin Tildaltakin. Ohjaustekniikkaa kaipaisin tähän väliin tai välineet vaikeampiin ohjauksiin loppuvat kesken. Videolta myös huomaa, että edelleen ohjaan tietyt kohdat kumarassa. Vaikka rataantutustuessa mietin ohjaukset selkä suorana, ei se suunnitelma vielä kisaradalle asti päätynyt. Toivon uskallusta ja luottamusta, koska Tilda osaa aina yllättää radalla, kun sitä vähiten odottaa. Varmistelut siis sikseen ja ohjaukset asenteella "kaikki tai ei mitään"!
Pitkästä aikaa agilitysta tuli todella hyvä mieli! Olin vähän epävarma koko koulutukseen lähdön kanssa - agility Tildan kanssa kun on ollut mitä on... Mutta pikkukettupa päätti olla oikein edukseen! :)
Lotta oli tehnyt pitkän 31 esteen radan, joka vaikutti meille aika haastavalta. Haastetta olikin myös ohjaajalla radan muistamisessa! Rata tehtiin pätkissä, mikä olikin hyvä juttu. Pääsin palkkaamaan Tildaa keskellä rataa ja usein. Sitä liian harvoin tulee tehtyä, kun aina yrittää vaan rämpiä radan alusta loppuun onnistuneesti. Alkupätkä tehtiin esteillä 1-8. Jätin Tildan kolmen esteen taakse. Onneksi se pysyy lähdöissä! (Tässä kohtaa huikkasin Lotalle, että katsotaan saako tuo hepulin eikä kuuntele. Ei saanut!) Pituuden kohdilla tein Tildalle jarrun ja sainkin sen hyvin käännettyä seuraavalle hypylle. Putki ja muuri ohjattiin leijeröintinä puomin toiselta puolelta. Tässäkään ei mitään ongelmaa, vaan upeasti kettunen ohjautui muurille ja kepeille, vaikka olin kaukana. Pujottelukin oli Tildalta itsenäistä, eikä se häiriintynyt minusta ollenkaan. 9-11 oli alkuun tahmeaa, mutta kun Lotan neuvoilla ohjasin 10-11 laidan puolelta, reilusti Tildaa edellä ja liikuin koko ajan, saatiinkin kohdasta vauhdikas ja helpon tuntuinen. Kontaktit olivat tänään myös ok.
Pätkässä 14-20 oli viidessätoista sama ohjaus kuin kympissä. 17 sekä 19 jälkeen valssi. Liikkeessä pysyminen oli tässäkin tärkeää. Lisäksi Lotta muistutti useaan kertaan pitämään vartalon pystyssä. Ylipäätään kun kumarrun ja yritän muka ottaa Tildaa haltuun, saankin sen vaan pysymään kauempana ja hiljentämään vauhtia. Selkä ylös siis! Esteillä 20-22 pakkovalssi lähelle siivekettä ja valssi. Tilda ei millään meinannut mennä mustaan putkeen ja väkisin olisi halunnut aalle. Sama musta putki on ennenkin ollut outo ja Tilda on viettänyt siellä aikaa pitkän tovin, se ei siis yhtään houkutellut pikkukettua. Kontakti-putki erotteluita treeniin! Loppupätkä 22-31 oli taas vauhdin hurmaa. Ainoastaan esteen 23 takaakierto tökki, mutta luulen, että osasyy oli mustan putken hidastama vauhti. Putken jälkeen liikkeessä valssi hypyn toiselle puolelle ja oma linja suoralla kohti ensimmäistä keppiä. Hyvin Tilda haki kepit näinkin hankalasta kulmasta. Kyllä se on pujotteluun varmuutta saanut paljon! Nyt jopa tuntui, että Tilda kuunteli käskyäkin kepeille ja sujahti sisään kovastakin vauhdista.
Olinpa supertyytyväinen ferrariin! Onneksi saatiin oikeasti hyvä treeni ja kummallekin hyvä mieli agilitysta. Ja ilman sekoilua ja hepuleita! Välillä sain herätellä Tildaa ja se selvästi väsyi puolessa välissä treeniä, kun jäätiin hinkkaamaan jotain kohtaa. Herkkis kakara. :) Hyvin Tilda tulee ohjauksiin, kun vaan ohjaaja olisi taitavampi. Täytyypä alkaa enemmän kiinnittää huomiota itseensä ja hakea aina välillä näitä uusia tuulia koulutuksista. Nyt kuitenkin luottoa pikkuketulle ja minulle vauhtia selkä suorana! Ihana tunne, kun ei malta odottaa seuraavaa agitreeniä!
Tildan iho on jostain syystä ollut aina kutiavaista sorttia. Mitään joskus vähäistä hilsettä suurempaa turkissa ja ihossa ei näy, joten kutiamisen syy on jäänyt arvoitukseksi. Öljyjä olen laittanut Tildan ruoan sekaan aika ajoin, muttei niilläkään rapsutteluun ole näyttänyt olevan vaikutusta. Kuivaruokamerkkejäkin on kokeiltu useita ilman tuloksia. Olen tarjonnut Tildalle myös hypoallergeenisia ruokia allergioiden varalta, mutta eipä ainakaan tähän asti ostamani nappulat ole selvittäneet Tildan mahdollista allergiaa.
Barffaus oli muhinut mielessäni jo pitkään, mutta jotenkin se tuntui niin hankalalta aloittaa ja toteuttaa. Jokin aika sitten Mushilla oli kampanja, josta sain parikin ilmaista pussia Mush B.A.R.F. Vaisto -raakaruokaa. Silloin päätin, että nyt on aika kokeilla barffaus Tildankin kohdalla. Vaisto -tuotteissa raakaruokinta on tehty mahdollisimman helpoksi, sillä pakastepallerot sisältävät lihaa, luita ja sisäelimiä kolmesta eri eläimestä sekä kasviksia. Raaka-aineet on valittu tarkoin ja niissä on myös koiralle tärkeitä proteiineja ja ravintoaineita. Edullisin raakaruoka vaihtoehto Vaisto ei ole, mutta varmasti helpoin! Sillä olikin hyvä aloittaa barffaus. Vaihdoin Tildalle suoraan nappulat Vaisto Starter Formula -palleroihin, joita olisi hyvä syöttää koiralle 2-4 viikkoa raakaruokaan tottumiseen helpottamiseksi. Syötin Starteria vain muutaman pussin, koska vatsan kanssa Tildalla ei ole koskaan ollut ongelmia eikä näyttänyt olevan nytkään. Siirryin Vaiston perustuotteeseen, joka sisälsi sikaa, nautaa ja lohta.
Mush B.A.R.F. Vaisto sisältää luita, joten koiralle ei suositella annettavan niitä enää erikseen. Luiden pureskelu pitää kuitenkin koiran hampaista huolta ja on hyvää ajanvietettä, joten luiden jättäminen kokonaan pois tuntui hölmöltä. Lähdettiin siis Tildan kanssa Barffinetiin ruokaostoksille ja saatiinkin hyvät ja Tildalle räätälöidyt ohjeet raakaruokintaan. Kutinan syyn selvittämiseksi päädyttiin eliminoitidiettiin. Ensin Tilda saa pelkästään kanaa ja katsotaan vaikuttaako se mitenkään rapsutteluun. Yksitellen mukaan otetaan lohi, sika ja muut lihat. Alunperinkin olisi pitänyt heti barffauspäätöksen synnyttyä mennä saamaan kunnon ohjeet, eikä tyytyä netin ihmeelliseen maailmaan. Toisaalta ollaan tässä saatu nyt kaikki pehmeä lasku raakaruokaan. Enää se ei tunnu niin hankalalta ja on helpompaa ajatella Tilda syömässä myös lihaisia luita. Pääasia olisi, että saataisiin rapsuttelu helpottumaan, korvien tohnäisyys ja punoitus sekä tassujen nuoleminen loppumaan, ehkä turkkia paremmaksi ja pikkukettu voimaan mahdollisimman hyvin.
Kun Tilda saa syötyä Mushin ruoat pakastimesta, siirrytään siis pelkästään kanan pariin kuudeksi päiväksi. Tildan painon (13kg) mukaan laskettuna sille sopiva päiväannos on 390g. Aamulla kettunen saa herkutella Hurja luuttomalla KanaMixillä ja illalla kanan lihaisilla selkäluilla. Ajanvieteluuksi ostettiin hevosen luu. Ensi viikolla päästään vaihtamaan kanaherkkuihin!
Meillä on nyt barffattu pari viikkoa. Aluksi nappulasta luovuttaessa tuntui, että Tildalle jäi nälkä. Se on kuitenkin tasoittunut. Ruoka-annos kaksi kertaa päivässä katoaa kupista yhdessä hujauksessa, joten raakaruoka kyllä maistuu! Ulkona tarpeilla käydessä huomaa heti, että raakaruoka imeytyy paljon paremmin kuin nappulat ja Tilda käyttää ravinnon kunnolla hyväkseen. Korvat ovat tällä hetkellä siistit ja Tilda vielä rapsuttelee harvakseltaan. Hermostuksissaan se rapsuttaa vielä paljonkin, mutta näihin tilanteisiin oire saattaa jäädä pidemmäksi aikaa. Tarviihan jotenkin kettusenkin rauhoitella itseään... Kaikin puolin innolla ja hyvillä mielin katson, miten raakaruoka vaikuttaa Tildaan. Onneksi pieni on niin ahne, että kaikki syötävä maistuu. Treeniherkkuina paprika ja mandariini on pop!
Olen tullut siihen tulokseen, että Tilda paineistuu ja stressaantuu koe- ja kisatilanteista sen verran, ettei se pysty parhaimpaansa. Agilityssa paineistuminen ilmenee juoksentelulla ympäriinsä ilman korvia, tokossa se näkyy haisteluna ja haahuiluna (ja aivasteluna!). Niimpä ilmoitin meidät treenaamaan tokon koetilannetta Tamskin järjestämään kokeenomaiseen treeniin. Pohdin alkuun, mitä liikkeitä ilmoittaisin meidän tekevän. Jokainen koirakko sai tehdä enintään kolme liikettä sekä ryhmäliikkeet. Lopulta päätin valita Tildalle helpoimpia liikkeitä ja keskittyä ottamaan kaiken irti koemaisesta tilanteesta.
Yksilöliikkeet tehtiin ensin. Olin valinnut Tildalle seuraamisen kytkettynä, liikkeestä mahanmenon ja luoksetulon. Seuraaminen oli aika väljää, eikä ollenkaan taas sitä mihin Tilda pystyy. Täyskäännöksissä se jäi edelleen matkasta. Liikkeestä maahanmeno aiheutti taas aivastuksen samalla hetkellä kun liikkuri sanoi "käsky". Odotin, että Tilda toipui aivastuksestansa, mutta jouduin silti sanomaan tuplakäskyn. Loppu liikkeestä oli hyvä. Luoksetulo tehtiin, jotta Tildalla olisi kivaa ja täyden kympin luoksarin kettunen tekikin. Pienen nenän hipasun tunsin kädessä, mutta suurempaa loikkaa sivulle ei kai tullut.
Ryhmäliikkeistä meille tehtiin ensin luoksepäätävyys. Yhtään ei tarvinnut tällä kertaa Tildan pakoilla, vaan reippaasti se otti "tuomarin" vastaan. Paikkamakuu jouduttiin ottamaan kaksi kertaa, kun ensimmäisellä kerralla Tildan vieressä maannut urostolleri päätti karata kettutytön kimppuun. Kiltisti Tilda tuli luokse, vaikka pari muuta jatkoivat rallia. Uusinta tehtiin varmistaen, ettei kukaan karkaa mihinkään. Tilda jäi hyvin paikalleen, mutta puolessa välissä aikaa venytti itsensä pitkäksi. Mulkaisin mahdollisimman vihaisesti ja lopun aikaa kettunen pötköttikin samppiasennossa koivet ojossa. Mutta pysyi! Ihan ei ehkä ollut kaksi minuuttia tuo paikallaolo (tai sitten se meni hurjan nopeasti) eikä se kympin suoritus ollut muutenkaan, mutta olinpa tyytyväinen pieneen. Jotain ollaan saatu aikaan sitten viime kokeen, kun Tilda ei pysynyt paikalla ollenkaan ja ryömi... Hyppyä päästiin treenamaan myös lopuksi ja senkin Tilda hoiti nyt oikein mallikkaasti.
Koetilannetta lähdettiin treenamaan, joten sitä pitää nyt pohtia. Tilda käyttäytyi kehässä oikeastaan aika samanlailla kuin viimeksi kokeessa. Se oli jotenkin omissa maailmoissaan, vaikka ei lähtenyt mihinkään haahuilemaan. Se näpäkkä ja innokas treeni-Tildaa ei ollut mukana. Hallissa ennen meidän vuoroa oltiin vaan. Tilda meinasi kiljua aluksi, mutta lopulta se tyytyi piippailuun ja makoiluun. Kehään olisin kaivannut Tildalta enemmän innokkuutta, joten voi olla, että oleilutin sitä hallissa liian pitkään. Saisiko vireen kohdilleen, jos vasta viime hetkillä menisi halliin, leikkisi jopa vähän ja kävisi töihin? Ennen paikkamakuuta leikittiin Tildan kanssa ja nostin virettä vähän, jolloin Tilda piippasi luoksepäästävyysrivistössä, eikä peppu meinannut pysyä maassa millään. Toisaalta yksilöliikkeissä ei tarvitse pysyä paikoillaan sivulla pitkiä aikoja, vaan enemmän niissä touhutaan. Olisi kiva vielä lähiaikoina päästä kokeilemaan tätä toista metodia: suoraan enemmän riekkumisfiiliksillä hommiin. Joskushan olin sitä mieltä, että Tildalle on parempi, kun ei tarvitse odotella, vaan melkeinpä suoraan autosta töihin. Mihin lie tämäkin ajatus matkan varrella kadonnut!
Paljon on nyt tullut pohdittua ja voivoteltua agilitya. Ollaan me muutakin tehty ja oikeastaan saatu myös ilon aiheita aikaan! Elinan ja Vilpun kanssa ollaan koko syksy treenattu yhdessä taippareihin tähdäten. Viikoittain Tilda on päässyt näkemään varista ja alkusyksystä mukana oli lokki ja pupukin. Lokin noutaminen vedestä kävi näppärästi (tosin ison lokin saaminen suolammesta ylös vaatii aikamoista pinnistystä pikkuketulta) eikä suohon hyppääminen mietityttänyt kovin kauaa. Pupu oli erikoisempi juttu, mutta kyllä sitäkin kannettiin.
Variksen kanssa on täytynyt tehdä eniten töitä ja täytyy tehdä vielä jatkossakin. Ongelmakohtia on ollut kanto-ote, variksen nostaminen ja palauttaminen. Tilda on aina lähtenyt valtavalla innolla hakuun, mutta variksen luona jäänyt haistelemaan ja miettimään. Palautus on tapahtunut osissa: muutama metri kerrallaan, välissä varis maahan ja ihmettelyä. Viime viikolla saman taas toistuessa huomautin Tildaa toruen ja kas kummaa - kettu nappasi vaakun ja palautti hienosti. Tänään muisteltiin ensin Elinan kanssa, kuinka Tildan kanssa toimitaan. Ensiyrittämällä toruminenkaan ei oikein auttanut, vaikka selvästi näki, että Tilda tiesi, mitä siltä halutaan. Tehtiin nostotreeniä hetki ja Tilda mallikkaasti nosti ja palautti variksen. Sen jälkeen Elina heitti Tildalle uudestaan linnun metsikköön. Kettunen lähti vauhdikkaasti, nappasi variksen ja palasi yhtä vauhdikkaasti luokse! Sama toistui toisenkin kerran yhtä hienosti. Voi miten mainio muru!
Tilda tietää tasan tarkkaan, mitä sen pitää tehdä, kun varis on metsässä ja käsken hakea. Joku siinä raadossa vaan on välillä inhottavaa, eikä millään viitsisi... Mahtavinta oli nähdä nyt, kuinka ylpeänä ja iloisena pikkukettu palautti vaakun! Eikä muuten ole myöskään enää siivestä retuuttamista. Ilman sukkaa ja teippejä on varis saanut olla ja Tilda on upeasti ottanut sen kunnon otteeseen. Jospa se nyt olisi hoksannut ja muistaisi jatkossakin. :)
...eikä oikeastaan mihinkään, mihin pitäisi. Kaksi starttia ja molemmilla kerroilla radalla olin minä. Ja Tilda. Erikseen. Jotain on tälle asialle tehtävä ennen kuin seuraavan kerran edes harkitsen kisaamista. Ei vaan ole mitään käsitystä, mitä voisi edes yrittää. On täysin sattuman kauppaa pysyykö Tilda hallinnassa. Ehkä kisatilanne on vaan niin eri pikkuketun päässä sekä omassa päässäni, ettei me pystytä rennosti sitä ottamaan ja kaikki valuu käsistä. Raivostuttavinta tänään oli, että me oltaisi osattu nämäkin radat ja mahdollisuus olisi ollut mihin vain...
Ensimmäiseltä radalta en tajunnut edes lähteä ajoissa pois, vaikka peli oli jo menetetty. Rämmittiin siis maaliin. Toisen radan alkupätkä on kuvattuna. Tässä blogissa se on muistutuksena itselle. Ja tietenkin, jos joku siitä saa jotain irti ja osaa sanoa, mitä siinä tapahtuu ja miten sitä voisi korjata.
Näyttää siltä, että Tilda teki samaa kuin viime treeneissä, kun ohjasin ilman käsiä. Se hakee esteitä itsenäisesti, eikä odottele ohjausta ollenkaan. Toisen esteen jälkeen Tilda näki keinun ja pujahti sinne puomin ali. Esteen 11 eli punaisen putken jälkeen nenä ilmeisesti osoitti rengasta, vaikka olisihan se hyppykin ollut siellä... Supervauhtiin ferrari ylsi, siitä pieni plussa sille.
Ihana aurinkoinen pakkassää olisi ollut nautiskella Janakkalassa enemmänkin kisatunnelmasta muiden tollereiden kera. Ei huvittanut jostain syystä. Onneksi tuli kuitenkin räpsäistyä pari kuvaa villikosta pellolla. :)
Se oli meidän teema tänään Johannan treeneissä. Meille oli tehty yksi rata, joka suoritettiin ensin ilman käsiohjausta, sitten ilman ääntä ja viimeiseksi tavalliseen tapaan kaikki keinot käytössä. Vartalo-ohjauksella ääntä käyttäen Tilda haki todella paljon esteitä. Jos kontakti oli edessä, sinne mentiin, vaikka käänsin itseni ympäri. Vauhti oli tällä radalla aikamoista. Radan suorittaminen hiljaa avasikin silmiä. Tilda oli tosi paljon radalla minun kanssa ja kyseli ohjausta. Tein mahdollisimman selkeät ohjaukset, jotka toimivatkin hyvin. Kontaktitkaan eivät vetäneet pikkukettua puoleensa ollenkaan. Vauhtia oli vähän vähemmän kuin edellisellä radalla, mutta tähän olin huomattavasti tyytyväisempi. Kolmannella ratasuorituksella Tilda kävi tähyilemässä naapuriradan beaglea, mutta muuten se oli ihan ok.
Hiljaa suoritettu rata oli paras näistä kolmesta. Vaikka vauhti ei ollut parhaimmillaan, Tilda oli parhaiten hallinnassa, eikä liidellyt yksin. Miksi sitä siis huutaa ja karjuu joka väliin jotakin, kun hiljaa olemisella tuntuikin olevan suurempi merkitys? Tähän täytyy alkaa kiinnittää huomiota, kun jatkossa suunnittelee ohjauksia. Irtoamista vaativiin kohtiin Tildalle sanallinen käsky on ehkä helpompi, mutta voikin olla, että kokeilen muuten olla radalla hiljempaa. Jospa tästä löytyisi avain, jolla ferrarin saa haltuun...
Tänään satoi myös märkääkin märempi ensilumi. Olisi voinut kuvitella kettusen olevan haltioissaan valkoisesta ihanuudesta... Prinsessapa nosteli koipiaan ja loi jatkuvasti syyllistäviä katseita lenkkikaveriin. Treenien lämmittelylenkki ei ollut lämmittelyä nähnytkään. Eihän todellakaan voi kävellä askeltakaan vesisateessa, märällä asfaltilla ja vieläpä sadetakki päällä!
Lauantaina kisattiin Jyväskylässä Jattilassa kolmen startin verran. Kisat antoivat taas roimasti pohdittavaa. Startattiin kahdella agiradalla ja yhdellä hyppärillä. Mielessäni oltiin nollajahdissa, vaikka samalla oli olo, ettei kaikki suju kuten pitäisi. Muutamat edelliset hallitreenit ovat alkaneet Tildan rallattelulla, joten olin varma, ettei pikkukettu pysy nytkään hanskassa ensimmäisellä radalla. Päästiin kuitenkin onneksi lämmittelemään metsään, jossa Tii juoksi suurimmat höyryt pois. Rataantutustumisen jälkeen hain Tildan heti totuttelemaan halliin ja esitin sille mahdollisimman tylsistynyttä, jotta kettunen rauhoittuisi. Radalla Tilda oli kuulolla parhaansa mukaan, mutta tuloksena silti hylly. Keppien aloitus epäonnistui ja jotenkin sain ohjattua ferrarin putken väärään päähän. Tästä jäi kuitenkin vielä hyvä mieli, koska kaaokselta vältyttiin.
Ennen toista rataa saatiin seuraa Jonnasta ja Lovasta. Virittely oli aika samanmoinen. Metsässä tuulettumista ja hallissa rauhoittumista. Ferrari oli radalla hieno, kartturi mokasi. Unohdin kokonaan yhden hypyn, joten siltä kielto. Lisäksi Tilda pudotti viimeisen riman. Tuloksena 10. Kolmas startti taisikin olla pikkuketulle liikaa. Arvelinkin näin ja yritin saada virettä nostettua lämmittelyssä ja hallissa ennen radalle menoa. Kettu oli hukassa kuitenkin ja jo lähdössä taisteltiin keskittymisen kanssa. Kielto hypyltä, jota ennen oli käytävä tutustumassa tuomariin. Muutenkin tuntui, ettei fokus ollut enää agilityssä, vaan kaikessa ympärillä olevassa.
Vauhti jokaisella kolmella radalla oli hidasta. Kepeillä Tilda mietti, pussi oli jännittävä ja hoputtaa ja odotella sai koko ajan. Tässä tullaan ongelmakohtaan. Treeneissä ja kisoissa minulla on aivan eri koira. Treeni-Tilda on 100%:sti messissä ja vaikka se ei meinaa pysyä pöksyissään, on sillä täydellinen moodi tehdä töitä yhdessä ja täysillä. Sen into liidättää sen pussistä läpi yhdessä hujauksessa ja kepit pujotellaan mielettömällä vauhdilla yhtään ajattelematta. Täydellinen agility-Tilda on se joka ei pysy hanskassa. Silloin sen vauhti on maksimissa, eikä esteillä mietitä vaan ne suoritetaan. Kisa-Tilda on 70%:sti radalla. Se pälyilee ympärilleen lähdössä, varmistelee kepeillä eikä juokse täysillä. Tuntuu, että tässä ferrarissa on ainoastaan kaksi vaihdetta - on ja off. Miten saisi treeni-Tildan kisoihin mukaan? Hankalaa on tämä tasapainoilu vireen kanssa. Joka kerta saa jännittää, millä tuulella kettunen kisaakaan.
Omassa kisa-moodissa on varmaan myös parantamisen varaa. Sekin kun vaikuttaa suoraan Tildaan. Kun aloitettiin kisaaminen rennolla fiiliksellä, saatiin heti onnistumisia. Onnistumiset taisivat kuitenkin luoda paineita ja nyt yritän itsekin liikaa. Alkaa tuntua siltä, että tällä kaikella oikean vireen hakemisella teenkin oikeastaan päinvastaista. Ärsyttää suunnattomasti oma pää, joka ajattelee kilpailut kunnianhimoisesti täydellisinä suorituksina. Kilpaurheilija minussa on taas syttynyt, eikä se salli epäonnistumisia ilman maailman romahtamista. "Viimeinen nolla nyt heti ja sitten voidaan taas ottaa rennommin." Tuolla ajatuksella sitä varmaan saakin sitten odottaa... Millä ihmeellä saisi rentouden ja agilityn ilon takaisin? Täällä ei kaivata verta, hikeä ja kyyneleitä.
Tildan ensimmäinen tokokoe viime lauantaina meni niin kuin pelkäsin. Paikkamakuussa pikkukettu esitteli ryömimistaitojaan ja yksilösuorituksen aikana tallin uusi keinonurmimatto ja muu ympäristö vei huomiota ihan liikaa. Tuloksena kuitenkin ALO3 pistein 102,5. Kamalaa oli, mutta paljon ajatuksia sain tulevaa varten. Ehkä kokeessa käyminen oli siis kyyneleiden, häpeän, turhautumisen ja muutamien ilon pilkahduksen arvoista.
1. Luoksepäästävyys9
Tilda peruutti, mutta tuli takaisin sivulle, kun heilautin vähän kättä. Tuomari kommentoi, että hyvin sait pidettyä koiran sivulla, kun huijasit, että on namia kädessä. Niin tein... Sunnuntaina Nuuskujen tokotreeneissä sain vinkin antaa rauhoittavan vihjesanan Tildalle ja olla niin kuin olisi tosi tylsää.
2. Paikalla makaaminen0
Kettunen hauskuutti kaikkia (olisin voinut vajota maan alle!) ryömimällä puoleen väliin minua kohti. Siitä se nousi varovasti seisomaan. Tuomarin kehotuksesta kutsuin Tildan sivulle ja siinä se istui nätisti loppuajan. Jostain se on nyt ryömimisen keksinyt. Alusta siis aletaan rakentamaan meidän aiemmin vahvinta liikettä.
3. Seuraaminen kytkettynä 7,5
Kontakti meinasi olla hukassa...
4. Seuraaminen taluttimetta 7,5
Parempaa kuin kytkettynä seuraaminen. Silloin kun Tilda seuraa, se seuraa hyvin. Vieläkin katsoin Tildaa sivusilmällä, josta tuomari huomautti.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Kontakti oli pahasti hukassa jo seuraamiseen lähdettäessä. Tilda jäi nuuskimaan, eikä tietenkään kuullut käskyä. Jäi seisomaan, eikä sitten oikein ollutkaan enää liikeessä mukana. Tuomari huomautti, että kun olisin katsonut maahan -käskyn jälkeen koiraa, olisin osannut antaa kaksoiskäskyn. Enpä hoksannut. Liike oli kyllä muutenkin jo pilalla.
6. Luoksetulo 8,5
Pisteitä lähti pienestä hypystä perusasentoon tultaessa. Muuten ihanan vauhdikas luoksetulo!
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Loistoliike Tildalta! Kaksi pistettä lähti Tildan parista pienenpienestä askeleesta stopin jälkeen.
8. Estehyppy 0
Tildalla oli kova hinku hypylle ja kun sanoin liikkeenohjaajalle "valmis", kettu lähti hypylle. Katsomosta kuulunut voihkaisu kuitenkin pelasti, eikä Tilda hypännyt, vaan tuli sivulle takaisin. Käskystä hieno hyppy ja seisominen. Kun palasin Tildan viereen, niin se liikkui ja sivu -käskyllä hyppäsi uudestaan hypyn. Uudella käskyllä tuli sivulle. Hypyn treenaamattomuus näkyy. Malttia hyppyesteen lähellä pitäisi myös päästä harjoittelemaan.
9. Kokonaisvaikutus 7
"Paljon lahjakkuutta, jos vaan pystyisi keskittymään." Sanopa muuta. Tildalla oli huomio muualla kuin minussa suurimman osan aikaa. Hallissa oli todella rauhallista, eikä periaatteessa häiriötä juuri ollut. Se varmaan juuri koituikin Tildan kohdalla "häiriöksi". Oli niin rauhallista, että pieniä ihmeellisyyksiä oli jäätävä kummastelemaan. Hallitreeniä tokoonkin meille.
ALO3 / 102,5 pistettä Tuomari Jari Salokanto 28.9.2013 Lempäälä
Oikeastaan en ihmettele, että koe meni niin kuin meni. Koetilannetta hallissa ei olla ikinä koettu ja jo se aiheutti varmasti osan hölmöilyistä. Nyt näki kuitenkin hyvin, mitä tarvitsee treenata vielä ja miten. Paikkamakuun treenaaminen aloitetaan alusta ja kitketään ryömiminen pois sieltä, minne se ei kuulu. Hyppy on toinen eniten harjoiteltava asia. Katsotaan, missä sitä pääsisi treenaamaan... Möllikokeita hallissa täytyy myös miettiä tässä syksyn ja talven mittaa, jotta treenien varmuus saataisiin siirrettyä koetilanteeseenkin. Nyt kuitenkin pieni tokotauko, vaikka tekisi kuinka mieli alkaa hiomaan liikkeitä! Eikä enää ikinä koeviikolla jokapäiväisiä "pieniä" treenejä, vaan työt tehdään jo aiemmin ja koeviikolla otetaan rennosti!
Alla vielä videot suorituksista. Paikkamakuu voi olla hauskaa katsottavaa... Siihen malliin kuvaaja repeilee taustalla. :P
Tiipula pääsi vihdoin verijäljelle pari viikkoa sitten, kun pakattiin autoon jäljentekotarvikkeet ja ajeltiin mökille. Jälki vedettiin lauantaina märkään kangasmetsään ja annettiin vanhentua 20 tuntia. Yöllä satoi vettä rajusti, joten hyvin muhinut ja levinnyt jälki oli kettusella nuuskutettavana. Pituutta jäljellä oli yhteensä noin 250 metriä. Ensimmäinen suora oli pisin (n. 100m) ja kaksi muuta vähän lyhyempiä.
Verijäljellä ensimmäisellä kymmenellä metrillä koiraa saa auttaa ja kehua. Kepo liinan päässä ja minä kameran takana oltiin kuitenkin ihan hiljaa ja ihmeteltiin Tildan touhua. Selvästi jotain sen pienessä päässä on jäljen osalta tapahtunut sitten ensikerran, sillä heti alusta alkaen pikkukettu eteni tarkasti jäljen päällä tietäen, mitä on tekemässä. Ensimmäisen makauksen Tilda merkkasi hyvin haistelemalla tarkasti. Toisen makauksen merkkaus ei ollut aivan yhtä selvä ja sen jälkeen Tilda harhautui muutaman metrin väärään suuntaan. Se kuitenkin teki töitä koko ajan ja etsi jälkeä ahkerasti. Jäljen taas löydyttyä nenä vei kettusen hienosti suoraan kaadolle. Kaadolla Tilda haisteli, mutta ei ottanut sorkkaa suuhunsa ennen kuin se kädestä annettiin. Sitten se olisikin ollut ihana kaluttava...
Mahtavaa oli huomata, kuinka Tilda luonnostaan jäljesti niin varmasti koko matkan! Se käytti maavainua sekä ilmavainua ja eteni jäljen päällä lähes koko matkan. Toisen makauksen Tilda olisi saanut ilmaista selvemmin ja kaadolla osoittaa entistä paremmin löytäneensä peuran. Nyt me ei kepon kanssa osattu kyllä yhtään kehuakaan Tildaa, kun häkellyksissämme annettiin sen tehdä täysin itsenäisesti töitä. Aikaa jäljestykseen kului vain 10min jäljen ollessa sen n. 250 metriä pitkä. Vauhtia Tildalla olisi riittänyt vieläkin nopsempaan aikaan. Seuraavaksi tehdään lähemmäs täysimittainen avoimen luokan verijälki ja aletaan harjoittelemaan kompassin käyttöä. Onneksi on tuo kepo, joka osaa suunnilleen suunnistusasiat ja on mielellään pikkuketun liinan päässäkin. Jospa tästä tulisi harrastus niille kahdelle. Ihanaa oli katsoa, kuinka luontevasti, taitavasti ja itsenäisesti Tilda nuuskutti jäljen alusta loppuun. :)
Niin se aika vaan vierii. Keskiviikkona Tilda täytti 2 vuotta. Kakara ja villikko se on edelleen, mutta olenpa myös useamman kerran löytänyt itseni ajattelemasta, että Tilda on kasvanut. Välillä se näyttää ihan aikuiselta tollerilta ja yhä useammin tuntuu joltain muulta kuin jumpuiitalta.
Millainen pikkukettu sitten on nyt 2-vuotiaana? Kotona sekä tilanteissa, joissa mitään ei tapahdu, se ottaa hyvin lunkisti ja rauhallisesti. Harvemmin se enää edes itse kotona aloittaa lelujen levittämistä ja kantamista ympäri asuntoa. Kun ollaan lähdössä ulos hihnalenkille, Tilda on heti mukana. Ulko-ovella se tarkistaa sään ja jos vettä sataa, saa hihnanpitelijä kysyvän katseen kulmien alta. "Onko pakko, jos ei haluu?" Tassuja nostellen ja lätäköiden yli hyppien kettunen lähtee nuuskuttelemaan - sinne suuntaan minne nenä vie. Aina ei lenkkikaverin reittivalinta tai vauhti Tildaa miellytä, jolloin itsepäinen prinsessa pistää jarrut pohjaan koko suurella voimallaan.
Kun otetaan namit tai treenireppu esiin tai annetaan vihje kavereista, Tilda on salamana ovella. Nyt tapahtuu jotain huippua! Kaverit ja tutut ihmiset ovat tärkeitä ja silloin nähdään rallia ja loikkia. Vieraammat koirat ja ihmiset ovat aikalailla yhdentekeviä. Tilda käy katsomassa, mutta kiinnostus loppuu siihen. Jollei sitten tunnu siltä, että vieraasta on uhkaksi... Puolustushalua ja aggressiota pienestä ketusta sitten löytyykin. Uhkaava asia on usein metsälenkillä yhtäkkiä vastaantuleva lenkkeilijä, jota on syytä haukkua häntä pystyssä. Todettuaan lenkeilijän vaarattomaksi voi sen unohtaa. Mökkiä tai vanhempieni kotitaloa on myös puolustettava tarkasti kaikilta rapsahduksilta.
Treenaamaan päästessään Tildan on vaikea pysyä pöksyissään. Ylimääräinen innostus purkautuu kaikkina mahdollisina sijoistoimintoina: loikkimisena, nuuskutteluna, ruohon syömisenä, ryömimisenä, kiljumisena... Treenatessa missä tahansa pikkukettu on kuitenkin täysillä mukana. Pienikin vihje ohjaajalta, niin Tilda suorittaa innolla ja niin hyvin kuin suinkin osaa. Se on intensiivisesti koko olemuksellaan mukana siinä, mitä tehdään odottaen vaan seuraavaa käskyä. Rauhoittuminen treeni- tai kisatilanteessa ei olekaan ollenkaan niin helppoa kuin kotona. Vaikka Tilda on itsepäinen jumputtaja, on se kuitenkin osaltaan ohjaajapehmeä. Oma tunnetila vaikuttaa suoraan kettuseen, eikä sitä voi toiselta peitellä. Kun on hauskaa, tehdään täysillä minimaalisesta vihjeestäkin - kun on tyhmää, ei tehdä mitään.
Tildan olemista on jatkuvasti varjostanut sen kutiseva iho ja helposti oireilevat korvat. Pikkuketun mielentilaan nämä eivät (ainakaan vielä) ole vaikuttaneet, mutta omaa mieltä ne painavat aika-ajoin. Välillä Tilda kutisee enemmän, välillä rapsuttelua ei huomaa. Eri ruokamerkkejä on kokeiltu ja joitakin allergeenejä välttääkseni olen pyrkinyt ostamaan viljatonta ruokaa, jossa lihapitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Läpimurtoa kutinan suhteen kuitenkin odotellaan edelleen. Syitä sille sekä korvatulehduksille saattaa olla ruoka-aineallergia, varastopunkki, pölypunkki, siitepöly... Seuraavana kokeilussa Mush Vaiston innoittamana meillä tulee olemaan raakaruoka. Paljon hyvää olen siitä kuullut, joten odotukset ovat taas kerran suuret.
2-vuotiaan Tildan mielestä parasta on luultavasti kangasmetsässä mättäillä rallattelu. Hyvänä kakkosena tulee kaikki yhdessä tekeminen. Mistään hinnasta en siitä luopuisi ja joka päivä odotan hetkeä, kun rättiväsyneenä töistä kotiin tullessa vastassa on maailman onnellisin pieni punainen, joka juoksee rallia matot rullalle ja ulvoo onnesta. <3
Kylläpä tuossa villikossa on virtaa! Kaikenaikaa sitä oppii uutta toisesta... Aloitettiin tänään Nuuskujen kilpailevien/kilpailemaan aikovien toko -kurssi ja ilmeisesti ennen tokotreeniäkin (tai erityisesti tokokoetta) Tilda vaatisi väsytyslenkin ja -puuhat alle. Maltti ei ole mukana, eikä pää pysy kasassa uudessa tai jännittävässä tai tositilanteessa. Sitten alkaa piippailu ja kiljunta, loikkiminen, haistelu ja rapsuttelu. Intoa pienellä on valtavasti ja se osaa niin mahdottoman hyvin - kunhan kykenisi keskittymään. Miten tätäkään en ole aikaisemmin osannut ottaa huomioon?
Möllitokokokeen onnistumisen hurmiossa ja Jonnan yllyttäessä ilmoitin meidät 28.9. Spanielikerhon tokokokeeseen Tamskin tallille. Nuuskujen toko -koulutus alkoi siis oikein hyvään saumaan ja jo tänään sain monia vinkkejä ajatellen tulevia treenejä ja kokeita. Aiheena oli motivointi ja häiriöt ja siinäpä riitti Tildalle malttitreeniä. Perusasennossa olisi pitänyt pysyä pallojen ja lelujen lennellessä ja vinkuessa edessä, sekä ihan vaan muiden koirakoiden suorittaessa jotakin vieressä ja odotellessa. Alokas luokassa meitä odottaa mahdottoman pitkä perusasennossa istuskelu, kun tehdään jokaisen koiran luoksepäästävyys sekä paikkamakuu ja kuunnellaan tuomarin tai liikkeenohjaajan höpötyksiä. Treenin paikka! Makuussa vierellä on myös pysyttävä jonkun aikaa.
Kouluttaja oli meille tänään tehnyt hauskan temppuradan, jossa kartiot merkkasivat erilaisten tehtävien kohtia. Radalla tehtiin seuruuta, liikkeestä maahan, nouto ja luoksetulo mahdollisimman vähillä käskysanoilla ja vuolaalla kehumisella. Tällaista täytyy kokeilla useammin, jotta saisi vaihtelua ja hauskuutta treeniin. Nyt Tilda oli heti alkuun lähdössä merkkiä tekemään, kun edessä oli kartio ja noutamaan toista kartiota, kun piti noutaa kapula... Eipä ole meidän treeneissä ennen niin paljon kaikkea kivaa kentällä ollutkaan! Lopuksi saatiin tehdä liikkeet, joihin tarvittiin apua. Pyysin luoksepäästävyyttä ja luoksetuloa liikkuroituna. Luoksepäästävyys toisella kerralla ja tunnin lopulla onnistuikin hyvin. Ekalla kerralla Tilda nousi, mutta ei ollut kiinnostunut "tuomarista" ollenkaan. Muutama viikko aikaa vahvistaa perusasento niin vahvaksi, ettei siitä nousta vaikka mikä tulisi. Luoksetulossa Tilda pysyi istumassa tällä kertaa. Hypähdys ennen perusasentoa oli aika pieni tällä kertaa, mutta siihen yritän kiinnittää huomiota jatkossa. Jos koira hypätessään osuu ohjaajaan, menetetään pisteitä. Katsotaan auttaisiko oman asennon pieni muutos tähän.
Opettavaiset yhdeksän koulutuskertaa ovat varmasti edessä. Viikonlopun tärkein huomio oli kuitenkin maltti ja rauhoittuminen. Vaikka kierrokset Tildalla jossain määrin ovat hyvä asia, raja tulee vastaan, kun keskittyminen niiden takia herpaantuu. Yritetään löytää se kultainen keskitie! :)
Nyt on tokourakin jollainlailla korkattu! Pyörähdettiin Tildan kanssa Etelä-Suomen Seropien järjestämässä tokokokeessa Lielahdessa. Osallistuttiin möllialo -luokkaan, jossa olikin vain kuusi koirakkoa. Jännitys automatkalla oli piinaava ja taas yritin vaan olla tartuttamatta sitä Tildaan. Uusi paikka ja erilainen tilanne sai kuitenkin Tildan piippaamaan vain odotellessa ja luoksepäästävyysrivistössä minulla olikin pikkukettu täynnä purkamatonta energiaa ja täpinöintiä. Toisaalta ihanaa, kun se on nyt noin innoissaan kaikesta tekemisestä... :)
Luoksepäästävyys 9,5
Tildan oli todella vaikea pysyä perusasennossa odotellessa. Tuomarin tullessa Tildan luo se ensin lähti moikkaamaan. Uudella käskyllä pysyi hyvin sivulla.
Paikalla makaaminen 10
Molemmilla puolilla tapahtui, mutta Tilda pysyi! Kovasti se katseli ympärilleen ja viime hetkillä venytti itsensä pitkäksi. Varmaan olisi ryöminyt luokseni, jos aika ei olisi loppunut.
Seuraaminen kytkettynä 9
Käynnistymisvaikeuksia. Täyskäännöksen tein väärään suuntaan.
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Hyvin kettu seuraa, kun seuraa! Täyskäännöksessä jäi haistelemaan ja perusasentokin jäi ihan vinksalleen sitten.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Tilda aivasti juuri, kun sanoin käskyn. Jouduin siis toistamaan... Hyvin pysyi maassa loppuun asti!
Luoksetulo 8,5
Tilda nousi seisomaan kuulemma melkein heti jätettyäni sen. Eipä se tuotakaan ole tehnyt varmaan koskaan ennen. Hyvällä vauhdilla tuli luokse, mutta hyppäsi sivulle tullessa.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5
Unohdin sanoa merkkisanan Tildalle ja tuli aivastus. Sanoin käskyn kuitenkin vasta Tildan taas kuunnellessa. Näytin pienen käsimerkinkin vahingossa. Hyvin Tilda pysyi seisomassa ja istui sivulle vasta käskystä.
Estehyppy 5
Oho. Eipä ole hypyssäkään ollut ennen tälläistä vikaa. Tilda lähti löysästi ja kolautti estettä hypätessä sekä jäi haahuilemaan taakse. Sivu -käskyllä hyppäsi joka kerta hypyn uudelleen. Höperö... No pari päivää ennen koetta treenattiin hyppyä ensimmäistä kertaa kokonaisena liikeenä. Aiemmasta hyppytreenistä olikin ainakin vuosi.
Kokonaisvaikutus 9,5
Tuomari kehui Tildaa ja meidän yheistyötä. Kauniisti kuulemma puhun koiralle ja käsittelen sitä. Loppua kohti yhteistyökin parani ja seuraamiset olivat jo paljon parempia maahanmenon ja seisomisen yhteydessä.
Pisteet yhteensä 167,5 mölliALO1 / 2. sija
Kuvaaja oli mukana, joten tässä luoksepäästävyys ja paikkamakuu sekä yksilöarvostelu omina videoinaan.
Palkkasin Tildaa namilla liikkeiden välissä, mutta ihanaa oli huomata, ettei se ollut lähdössä minnekään. Pieni teki töitä koko ajan, vaikka olin vähän tylsä eikä riekuttu liikkeiden välissä. Pieniä ylimääräisiä haahuiluja (ja aivasteluita) ja omia varmisteluita lukuunottamatta ihan kiva suoritus. Jatkossa täytyy huomiota kiinnittää siihen, etten katso koiraa liikkeitä tehdessä, vaan luotan siihen, että se on mukana. Myös pelkästään perusasennossa rauhassa istumista on treenattava.
Pahin hermoilu ja jännitys on nyt kuitenkin luultavasti ylitetty, kun kerran kokeessa on käyty. Ensi kerralla on jo helpompaa olla itse rento. Virallisessa alokas luokassakin olisi tällä 1 tulos saatu, mutta vielä ei tuntunut niin varmalta, että viralliseen kokeeseen lähdettäisiin. Jos ainakin yhden epävirallisen alo -luokan kokeen kävisi ja katsoisi sitten. On tuo kettunen vaan nyt niin innoissaan tekemässä lajia kuin lajia, että koitetaan käyttää tilaisuus hyödyksi! :)
Viikonloppu jatkui sunnuntaina Toller Show'ssa Lahden Radiomäellä. Olipa kiva mennä näyttelyyn niin tuttuun paikkaan! Muistot yläasteen ja lukion liikuntatunneista tulvivat mieleen, kun paikalle ajelin. :) Näytelmissäkin oltiin Tildan kanssa liikkeellä kaksistaan. Onneksi paikka oli kotoisa ja paljon tuttuja oli tullut paikalle. Meidän seisomis- ja juoksutreenailu oli unohtunut kokonaan ajatusten ollessa muissa harrastuksissa, mutta luotin tässäkin asiassa pikkukettuun. Narttuja X-luokassa (joka oli hylkäävän virheen omaaville koirille) oli vain kaksi ja tuomarina toimi Tildan kerran aiemminkin arvostellut Raija Tammelin. Kehässä Tilda käyttäytyi oikein mallikelpoisesti ja rennosti, vaikka vesisateessa odottelua oli takana muutama tunti. Tulos oli kovasti Tildan näköinen arvostelu ja X-luokan 1. sija!
"Feminiininen, hieman kevyt kokonaisuus. Hyvät mittasuhteet, ryhdikäs olemus, erisuuntaiset kallon ja kuonon sivulinjat. Musta pigmentti. Hyvä ylälinja, runko voisi olla tilavampi, kulmauksia voisi olla enemmän. Sujuvat sivuliikkeet, hyvä laatuinen ja värinen karvapeite. Kaunis käytös." (Raija Tammelin 1.9.2013 Toller Show, Lahti)
Tuloksen selvittyä meidät passitettiin vielä ROP-kehään, jossa hävittiin komealle urokselle. Minun murumustakorvani kuitenkin VSP-X! Lisäksi tuomari lähetti meidät "paras pää ja ilme" sekä "parhaat liikeet" -kehiin, jotka tuomaroi norjalainen Sven Slettedal. Siellä ei enää meille kunniaa tullut, vaikka kivasti Tilda liikkui. Ilme taisi kuitenkin paljastaa Tildan mietteet nurmikon seassa olevista lihapullista ja pitkästä päivästä...
Ja koska kuvaaja ei ollut paikalla (lukuunottamatta Tolleri-lehteen voittajia kuvannutta tätiä) näyttelyssä ottamassa kuvia missistäni, Tilda pääsi eilen Sarin puistostudioon kuvattavaksi. Kaunis on tuo oma kettuni. <3
Tehoviikonloppu aloitettiin Tildan kanssa Valkeakoskella Walkeakosken Agility Teamin järjestämissä kisoissa. Olin ilmoittanut Tildan kahdelle radalle ja toivoin meille myös kahta onnistunutta rataa ilman hölmöilyjä kummaltakaan. Päätin edellisten kisojen ensimmäisen radan kaaoksen välttääkseni käydä ennen Valkeakoskelle ajoa pikkuketun kanssa metsälenkillä purkamassa energiaa. Kisapaikallakin olisi tietenkin ollut mahtavat lenkkeilymaastot, mutta kävihän se näinkin... Keskityin sitten vaan saamaan Tildan sopivaan vireeseen kävelemällä kisa-alueella ja tekemällä muutamat lämmittelyhypyt.
Ykkösluokan radat olivat tuomariharjoittelija Arto Laitisen käsialaa ja meille oikein sopivat. Ihanaa on tutustua ratoihin, kun huomaa, että osaa suunnitella ohjaukset Tildaa ajatellen! A radan starttivuoroa odotellessa jätin käskytykset sikseen ja odottelin tylsänä omaa vuoroa. Lähtöpaikalle kettu pääsi kainalossa. Kovasti jännitti lähdössä, kuinka Tilda pystyy keskittymään ja meinasihan tuo jotain haukkuakin siinä. Metodi kuitenki toimi ja Tiitiäinen liiteli nollaradan! Pientä taistelua se tosin vaati ja koko radan ajan tuntui, että ferrari lähtee käsistä taas minä hetkenä hyvänsä. Hienosti tuo pieni kuitenkin teki parhaansa ja pystyi pitämään päänsä kasassa! Sijoitus oli toinen ajalla -9.49 ja se LUVA. :)
B radalle oli taas helpompi lähteä. Luotin siihen, että nyt Tilda ainakin on täysillä mukana. Ja olihan se. Itse hankin meille 5, kun en jarruttanut Tildaa kepeille ja siitä tuli kielto. Itku! Sijoitus tästä kolmas ja aika -7.86.
Kaikenkaikkiaan olen supertyytyväinen Tildaan. Se pystyi keskittymään ensimmäisestä radasta lähtien ja teki täysillä. Vauhtia tuntui olevan enemmän kuin viimeksi, eikä kettua tarvinnut raahata perässään. Keinu molemmilla radoilla oli jotenkin jännittävä. Kuulin sitten, että se oli juuri maalattu ja vanha pinnoite oli tuoreen maalin alla. Taisi olla keinu aika liukas koirien tassujen alla, sen verran moni sitä varoi. Palkintojen jaossa kisoissa tuomarina ollut Räsäsen Minna sanoi onnitellessaan, että Tilda kovasti lähdöissä tarkasteli, mitä ympärillä tapahtuu. Tämäkin ehkä osa sitä jännitystä... Toivotaan, että saadaan rutiinilla keskittyminen kuntoon!
Aika loistava tuo punainen! Viimeksi treeneissä vierailevalta kouluttajalta kuultiin, että ollaan paljon kehitytty viime näkemästä. Siltä tuntuukin. Alan tuntemaan Tildaa sen verran, että tiedän, mitä se tarvitsee radalla. Luottamus toisiimme on ehkä myös kasvanut ja alamme hitsautua yhteen. Paljon on opittu uutta kesän aikana ja parasta on se kasvava yhteinen agilityn riemu (,johon taidetaan olla pahasti koukussa)!
Sieltä se tuli! Epätoivon harmistuksen jälkeen sain olla ylpeä punaisesta ferraristani! 0 virhettä ajalla -9,83, 1. sija ja LUVA. :)
Eipä ollut tie tähän tulokseenkaan helppo... Perjantaina käytiin Tamskin epiksissä hakemassa pahaa mieltä, kun Tilda pöllöili radalla alusta lähtien. Vauhti olisi ollut mieletön, mutta korvat ja halu tehdä agilityä yhdessä olivat pahasti kateissa. Tilda sinkoili mihin esteille tykkäsi ja etsi nameja maasta sekä jonkun kassista radan laidalta. Kettu kainaloon ja agilityn riemu loppui siihen! Jännittyneellä mielellä lähdin sitten tänään aamulla Takkujen kisoihin. Toivoin, ettei perjantain sikailu toistuisi taas. Rata oli kivan tuntuinen. Siinä vaikutti olevan haastetta, mutta mahdoton se ei ollut ollenkaan. Sopiva meille! Tilda oli hyvin kuulolla, kun odottelimme lähtövuoroa kentän laitamilla, haisteli maata lähdössä, mutta sain huomion palautettua. Mutta sitten... Toiselta esteeltä ferrari lähti lapasesta. Annoin vielä toisen mahdollisuuden, mutta eipä auttanut - kettu kainaloon ja radalta pois.
Toiselle radalle tein lähes samanlaisen virittelyn kuin edellisellekin. Aikaa ei oikein ollut muuhun. Radassa oli taas pari haastavaa kohtaa ja vasta rataantutustumisen jälkeen päätin, kuinka ohjaisin. Hyvin päätetty ja hyvin Tilda oli kuulolla nyt. Oli se onnistumisen riemu vaan mahtava tunne!
Vauhtia radalla olisi saanut olla enemmän. Mikä ihme siinä onkin, että päätähuimaavassa vauhdissa ferrari luisuu käsistä... Tähän aletaan kiinnittää huomiota. Vauhtiavauhtia! Treeneissäkin viimeksi kuulin, että "pääsisit paljon kovempaa". Videolta sen huomaa hyvin. On se itsekin otettava jalat alleen ja vaan luotettava siihen, että kyllä se kettu perässä tulee ja tekee niin kun pitää. Ferrari haltuun ja isompaa vaihdetta silmään! (Joo helpommin sanottu kun tehty...)
En tiedä, onko vielä turha analysoida tuota Tildan kisaliitelyä, mutta jos vähän. Treeneissä vastaavaa sikailua ei ole koskaan tapahtunut. Tilda on yleensä kuuliainen agilityn suhteen ja etenkin treeneissä tulee ilmi valtava palo esteille. Voisiko olla, että kisatilanne saa Tildan jännittämään ja kierrokset purkautuvat sitten radalla? Vaikka ulospäin niitä kierroksia ei sen enempää näkyisikään kuin treeneissä. Itseasiassa kuumumista näkyy kisoissa treenejä vähemmän. Mitä jos Tilda ei epiksissäkään vaan pystynyt hallitsemaan itseään, eikä pystynyt keskittymään ohjaukseen, vaan sen oli pakko keksiä sijaistoimintoja ja tekemistä, jolla purkaa kierrokset pienestä mielestään? Tänään toisella radalla se selvästi oli keskittyneessä mielentilassa, kun alla oli jo sinkoilua. Ehkä aiemmissa epiksissä suurimman jännityksen poistamiseen on riittänyt kaverin kanssa vapaana juokseminen lämmittelylenkillä. Näillä kaaosradoilla mitään sellaista purkamiskeinoa ei ole ollut ennen itse kisasuoritusta. Taidan ruveta käymään metsälenkillä joka kerta ennen kisasuoritusta...
Tänään viimein oli päivä, jolloin päästiin MH-luonnekuvaukseen Tildan kanssa. Edellisen mahdollisuudenhan jouduin perumaan Tildan juoksujen takia, mutta ajankohta oli siihen nähden otollinen. Kuvauksen järjesti Novascotiannoutajat Ry Riihimäellä. Meidän lisäksi kuvauspäivään osallistui yhtä porokoiraa lukuunottamatta vain tollereita Tildan ollessa kuitenkin päivän juniori. Koirien keski-ikä kuvauspäivänä oli kuulemma 3 vuoden kieppeillä.
Aika ylpeä olen pienestä villikosta. Kuvaaja kertoi Tildan
olevan sosiaalinen koira. Se ei kuitenkaan kiinnostu vieraista, käy kyllä
moikkaamassa, mutta siihen se jääkin. Käsitelläkin Tilda antoi häntä heiluen ja lähti jopa testinohjaajan matkaan kävelemään.
Leikkiminen oli yllätys, vaikka tiesin
Tildan nauttivan siitä. Se oli todella innoissaan isosta patukasta, leikki testiohjaajankin kanssa
ja näytti jopa taistelevan, mitä harvoin näkee. Ennen kuvausta olin hyvinkin epäileväinen edes leikkiin lähtemisestä jättipatukan kanssa! Kuvaaja ehdottikin leikkimisen
hyödyntämistä koulutuksessa. Tildan vireen laskiessa vaan lelutkin lakkaavat
kiinnostamasta, joten pidemmässä treenissä namit toimivat lopulta paremmin. En
tiedä sitten, onko meillä vääränlaisia leluja tai leikinkö jotenkin väärin
Tildan kanssa… Tähän olisi kiva saada mielipidettä ja vinkkiä, kun kerran
Tildasta kuitenkin on leikkijäksi.
Takaa-ajossa ensimmäisellä
kerralla mokasin itse vähän ja päästin Tildan liian aikaisin vieheen perään.
Tästä ei ihan samanlaista tulosta tullut, kuin toisella kerralla, jolloin
muistin olla tarkempi. Huippuvauhtia lähti pienipunainen kiitämään vieheelle ja
tarttui saman tien. Päästi lelun kuitenkin välillä otteestaan. Aktiviteettitasoa
3 minuutin ajan tarkkailtaessa kuulin alkuun pienen piippauksen, mutta sitten
Tilda tutkiskeli omiaan ja istuskeli odottamassa.
Etäleikissä nähtiin
ensimmäisen kerran uhkauseleitä. Tilda oli todella kiinnostunut avustajasta ja
haukkui sinne suuntaan koko ajan. Irti päästessään se kuitenkin rauhassa meni
katsomaan avustajaa, eikä enää sen jälkeen ollut kiinnostunut siitä yhtään. Ei
lähtenyt leikkiin houkutteluista huolimatta, vaan kävi tutkimassa omiaan.
Seuraavan osion
yllätystä kettunen säikähti ja teki väistöliikkeen taakseni. Palasi kuitenkin
heti haalarin ja minun väliin puolustamaan. Tilda tuli tutustumaan haalariin,
kun menin kyykkyyn haalarin viereen. Reipas likka! Ohituksissa ei tarvinut
sitten enää moisesta kummajaisesta välittää. Enemmänkin Tilda oli alkuun
kiinnostunut, mikä se haalari olikaan.
Räminälaitteen kohdalla
Tilda teki pienen mutkan äänen alkaessa, mutta oli heti itse kiinnostunut siitä.
Sinne se samantien meni tutkimaan ja ohituskerroillakin taisi uteliaisuus viedä
ihmettelemään laatikkoa.
Aaveiden ilmestyessä
pikkukettu kasvoi itseään huomattavasti suuremmaksi. Sain tosissani ottaa
tukevan asennon ja pidellä hihnaa, kun hirmuinen Tiitiäinen uhkaili ja haukkui
molempia aaveita tarkasti. Heti, kun sain luvan päästää hihnasta irti, Tilda
meni rohkeasti katsomaan toista aavetta. Tuli myös yhdessä minun kanssa
tutustumaan kumpaankin aaveeseen. Tässä Tilda esiintyi upean rohkeana tyttönä, joka
puolusti minua koko olemuksellaan. Itsenäisesti se myös selvitti tilanteen, kun
meni rohkeasti heti irti päästyään katsomaan aavetta. Epävarmuutta pienessä
ketussa ei ole, vaikka niin olen ajatellut. Sen haukkuminen on pelkkää
puolustusta. Kuvaaja juttelikin, että Tildassa näkyi aggressiota sen verran,
että se saattaa uhkailla ja jopa tehdä pienen hyökkäyksen mielestään epäilyttävän
asian tai hahmon kohdalla. Näinhän se on, jokunen lenkkeilijäkin sen on kokenut…
Tilda kuitenkin näistäkin tilanteista palautuu nopeasti ja nollaa tilanteen
heti.
Kuvauksen lopuksi nähtiin samanlaista todella innokasta leikkiä, kuten aluksikin. Tilda oli selvästi jo
väsähtäneen oloinen, mutta mahtava lelu (siis se jättipatukka!) innosti taas
leikkiin. Kuvaajan mielestä ehkä jopa vielä enemmän kuin ensimmäisellä
kerralla.
Ampuminen. Jos
räminälaitteella ei oltaisi saatu Tildasta reaktiota aikaan, kuvaajat olisivat
kuvitelleet kettusen kuuroksi. Minkäänlaista korvien värähdystä ei tapahtunut
laukauksien kuuluessa. Ei meidän leikkiessä, eikä seisoskellessa vaan. On se
vaan ihmeellinen otus! Tildan itsepäisyydestä puolestaan nähtiin hauska ripaus
ihan kuvauksen lopuksi, kun laukausten välissä laitoin lelun piiloon ja meidän
piti kävellä muutama metri poispäin. Pikkukettu laittoi jarrut pohjaan ja
päätti, ettei ole mihinkään lähdössä näin hauskasta paikasta. Hölmö murunen!
Kaikinpuolin oli tosi
mielenkiintoinen kuvaus ja sain taas uusia ajatuksia koskien Tildan
käyttäytymistä. On tuossa pienessä niin paljon ihmeteltävää ja aina se osaa
yllättää – hyvässä ja välillä ei-niin-hyvässä. Rakas soma oma kettuni <3
Tässä vielä tulokset kokonaisuudessaan ja lopussa videot viidestä ensimmäisestä osiosta. (Kaikki osiot kuvattiin, mutta vaan viisi ensimmäistä oli tallessa...)
1a Kontakti Tervehtiminen 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen. 1b Kontakti Yhteistyö 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta. 1c Kontakti Käsittely 3 Hyväksyy käsittelyn.
2a Leikki 1 Leikkihalu 5 Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen. 2b Leikki 1 Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla. 2c Leikki 1 Puruote ja taisteluhalu 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta.
3a Takaa-ajo 1. kerta 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille. 3b Tarttuminen 1. kerta 2 Ei tartu, nuuskii saalista. 3c Takaa-ajo 2. kerta 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille. 3d Tarttuminen 2. kerta 4 Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa.
4 Aktiviteettitaso 3 Tarkkailevainen ja rauhallinen, yksittäisiä toimintoja.
5a Etäleikki Kiinnostus 5 Erittäin kiinnostunut avustajasta, toistuvia lähtöyrityksiä. 5b Etäleikki Uhka/Aggressio 3 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä osion ensim. tai toisessa osassa. 5c Etäleikki Uteliaisuus 4 Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä. 5d Etäleikki Leikkihalu 1 Ei osoita kiinnostusta. 5e Etäleikki Yhteistyö 1 Ei osoita kiinnostusta.
6a Yllätys Pelko 4 Pakenee enintään 5 metriä. 6b Yllätys Puolustushalu/aggressio 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä. 6c Yllätys Uteliaisuus 3 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa. 6d Yllätys Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä. 6e Yllätys Jäljellejäävä kiinnostus 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla.
7a Ääniherkkyys Pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan. 7b Ääniherkkyys Uteliaisuus 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua. 7c Ääniherkkyys Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä. 7d Ääniherkkyys Jäljellejäävä kiinnostus 3 Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla.
8a Aaveet Puolustus/aggressio 4 Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä. 8b Aaveet Tarkkaavaisuus 5 Tarkkailee molempia aaveita koko ajan. 8c Aaveet Pelko 1 On ohjaajan edessä tai sivulla. 8d Aaveet Uteliaisuus 5 Menee katsomaan ilman apua. 8e Aaveet Kontaktinotto aaveeseen 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan.
9a Leikki 2 Leikkihalu 5 Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen. 9b Leikki 2 Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.
10 Ampuminen 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön.
MH-luonnekuvaus 17.8.2013 Riihimäki
Kuvaajat Riitta Liimatainen ja Heidi Kaatiala
Testinohjaaja Tiina Janka
Niin siinä kävi, että viime viikolla palasin lomalta töihin ja meidän perheessä alkoi arki. Ehkä ihan hyvä. Jos saisi nyt paremmin jotakin tehtyäkin. Lomalla piti tehdä Tildan kanssa kaikenlaista, mutta suunnitelmiksi ne jäivät, kun jouduin hoitamaan muita asioita. Eikä Tilda ollut kyllä parhaimmillaankaan. Taisi tulematta jääneet pentuset viedä ajatuksia muualle...
Onneksi normitreenit saatiin tehtyä kuitenkin (tosin vaihtelevalla menestyksellä) ja kesästä tuli nautittua. Tässä siis kuvien muodossa meidän loma. :)
Treenattu on, vaikka ihan aina ei ole kettua niin paljon huvittanut.
Uitu on yksin ja yhdessä.
Äkkiä lelun kanssa rantaan...
...ennen kuin kaveri sen vie.
Tosikko-Tilda on yrittänyt kavereiden kanssa leikkiäkin...
...mutta ollut mieluummin omissa maailmoissaan.
Välillä on huilattukin ja otettu rennosti...
...kunnes on taas palattu työn touhuun!
Lämpimistä kesäilloista tuli nautittua millon missäkin.
