Maltti on valttia!

Kylläpä tuossa villikossa on virtaa! Kaikenaikaa sitä oppii uutta toisesta... Aloitettiin tänään Nuuskujen kilpailevien/kilpailemaan aikovien toko -kurssi ja ilmeisesti ennen tokotreeniäkin (tai erityisesti tokokoetta) Tilda vaatisi väsytyslenkin ja -puuhat alle. Maltti ei ole mukana, eikä pää pysy kasassa uudessa tai jännittävässä tai tositilanteessa. Sitten alkaa piippailu ja kiljunta, loikkiminen, haistelu ja rapsuttelu. Intoa pienellä on valtavasti ja se osaa niin mahdottoman hyvin - kunhan kykenisi keskittymään. Miten tätäkään en ole aikaisemmin osannut ottaa huomioon?

Möllitokokokeen onnistumisen hurmiossa ja Jonnan yllyttäessä ilmoitin meidät 28.9. Spanielikerhon tokokokeeseen Tamskin tallille. Nuuskujen toko -koulutus alkoi siis oikein hyvään saumaan ja jo tänään sain monia vinkkejä ajatellen tulevia treenejä ja kokeita. Aiheena oli motivointi ja häiriöt ja siinäpä riitti Tildalle malttitreeniä. Perusasennossa olisi pitänyt pysyä pallojen ja lelujen lennellessä ja vinkuessa edessä, sekä ihan vaan muiden koirakoiden suorittaessa jotakin vieressä ja odotellessa. Alokas luokassa meitä odottaa mahdottoman pitkä perusasennossa istuskelu, kun tehdään jokaisen koiran luoksepäästävyys sekä paikkamakuu ja kuunnellaan tuomarin tai liikkeenohjaajan höpötyksiä. Treenin paikka! Makuussa vierellä on myös pysyttävä jonkun aikaa.

Kouluttaja oli meille tänään tehnyt hauskan temppuradan, jossa kartiot merkkasivat erilaisten tehtävien kohtia. Radalla tehtiin seuruuta, liikkeestä maahan, nouto ja luoksetulo mahdollisimman vähillä käskysanoilla ja vuolaalla kehumisella. Tällaista täytyy kokeilla useammin, jotta saisi vaihtelua ja hauskuutta treeniin. Nyt Tilda oli heti alkuun lähdössä merkkiä tekemään, kun edessä oli kartio ja noutamaan toista kartiota, kun piti noutaa kapula... Eipä ole meidän treeneissä ennen niin paljon kaikkea kivaa kentällä ollutkaan! Lopuksi saatiin tehdä liikkeet, joihin tarvittiin apua. Pyysin luoksepäästävyyttä ja luoksetuloa liikkuroituna. Luoksepäästävyys toisella kerralla ja tunnin lopulla onnistuikin hyvin. Ekalla kerralla Tilda nousi, mutta ei ollut kiinnostunut "tuomarista" ollenkaan. Muutama viikko aikaa vahvistaa perusasento niin vahvaksi, ettei siitä nousta vaikka mikä tulisi. Luoksetulossa Tilda pysyi istumassa tällä kertaa. Hypähdys ennen perusasentoa oli aika pieni tällä kertaa, mutta siihen yritän kiinnittää huomiota jatkossa. Jos koira hypätessään osuu ohjaajaan, menetetään pisteitä. Katsotaan auttaisiko oman asennon pieni muutos tähän.

Opettavaiset yhdeksän koulutuskertaa ovat varmasti edessä. Viikonlopun tärkein huomio oli kuitenkin maltti ja rauhoittuminen. Vaikka kierrokset Tildalla jossain määrin ovat hyvä asia, raja tulee vastaan, kun keskittyminen niiden takia herpaantuu. Yritetään löytää se kultainen keskitie! :)