Loisto tyttö Tilda!

On mulla vaan super treenikaveri! Enemmän fiiliksellä ei vois Tilda töitä tehdä! Eilen Hannan agilityssa tehtiin hyppy-muuri-mutkaputki-puomi -sarjaa. Upeasti Tilda selvitti esteet ja juoksi vauhdilla puomin ja pysähtyi kontaktille. Hyvin se on oppinut hallitsemaan kroppansa niin, että melkoisesta vauhdistakin pystyy kontaktille jäämään. Toisessa sarjassa oli pujottelua hypyillä eli välistävedot kolmelta hypyltä. Jotenkin heti alkuun yksin liikettä treenatessa oli luottavainen olo, että nyt se saattaa sujuakin. Ja Tildahan oli tarkka tyttö: pujotteli hypyt ja sukelsi putkeen! Vauhtia olisi pujotteluissa saanut olla enemmän, mutta kyllä se tulee ajan kanssa, kun enemmän harjotellaan. Keinu on meillä nyt aksassa projektin alla ja malttitreeni... Kuinka voisi olla vaan kentän laidalla syöksymättä ja piippaamatta.

Tänään sitten oltiin Tolleriyhdistyksen aluetoiminnan järkkäämällä "yhteistyö ja noutojen alkeet" minikurssilla. Aloitettiin perustottelevaisuus osuudella tänään ja ensi viikolla jatketaan maastotreeneillä. Ihania ja taitavia tollereita olikin saapunut treenailemaan! Treenien alussa, kouluttaja Suskin tullessa Tildaa ja minua moikkaamaan, huomio kiinnittyi Tiin tummiin korviin. Kerroin siinä sitten viikonlopun ryhmismenestyksestä ja Suski olikin yllättynyt. Tuomarimme siellä oli kuulemma oikein tollereihin erikoistunut tuomari, joka varmasti tiesi rotumääritelmän. Ihmettelin, kun mitään sanomista ei Tildan korvista tullut, mutta kuulemma jos on muuten tosi hyvä koira, niin pienet virheet sallitaan. Näinkö se sitten onkin... ;) Tildan maahanmenosta muita koiria vastaantullessa Suski sanoi, että se on Tildan tapa ottaa muut koirat vastaan, eikä sitä pitäisi yrittää korjata. Miksi koiran pitäisi seistä tai istua vastaanottaessa toisia? Niin miksi? Koiria ohittaessa ei kyllä tarvitsisi mennä maahan, mutta kun ei aina tiedä pääseekö sitä toista moikaamaan vai ei.

Peto-osuudessa tehtiin ensin luoksepäästävyys. Tilda istui perusasennossa täysin paikallaan, kun Suski tuli moikkaamaan. Tuijotti vaan minua silmiin. "Se on sen tapa." Seuraavaksi pujoteltiin koirakoiden väleistä. Tätä on tehty monta kertaa ja sen huomaa. Kontakti säilyi minuun koko ajan vieressä kulkien. Suski huomautti tekemisen olevan Tildasta kivaa, koska sen häntä heilui jatkuvasti. Meidän kontakti saikin kehuja monessa kohtaa. Seuraavaksi oli luoksetulojen vuoro. Kutsuin Tildan pillillä luokse ja sieltähän se pinkoi vauhdilla mamin luo, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen muualle. Damien vuoro oli sitten. Tehtiin kaksi vastakkaista jonoa ja meillä jokaisella oli oma dami. Kun koirakot kävelivät toisiaan vastaan, heitettiin dami vastaantulevan koiran eteen. Koiran piti spontaanisti ottaa dami matkaansa ja kantaa matka loppuun. Treeni oli hyvä ja oli kiva huomata, että Tilda ei yrittänytkään lähteä damin kanssa muualle kuin meidän kulkusuuntaan. Pudotuksia tuli, mutta kehotuksesta Tilda otti damin takaisin mukaansa ja antoi käskystä minulle. Jännitystä ensi kertaan, kuinka noudot maastossa sujuvat ja mitä Tii meinaa taas variksesta ja lokista... Ehkä pari kertaa voisi perusnoutoa käydä muistuttelemassa mieleen ja ottaa variskin mukaan.

Treenin lopuksi tutustuttiin pupuun. "Pupu" oli jäniksenkarvapussi, jonka sisällä oli hernepusseja. Arvelin karvaisen riistan olevan enemmän Tildan mieleen kuin sulkaisen ja oikeassa olin. Pienen nuuskuttelun jälkeen Tilda otti pupun suuhunsa ja kantoi sitä hetken. Olipa taitava tyttö! Innolla odotetaan jo ensi tiistaita ja maastotreenejä. Nyt loppuviikon puuhailuja suunnittelemaan!

Murumustakorva näytelmissä part 2

Nyt on takana oikein kunnon näyttelyviikonloppu! Lauantaina ajeltiin Lahdesta Mäntyharjulle ryhmikseen Sarin ja Sellan kanssa. Odotuksia näyttelyn suhteen ei juuri ollut. Lähinnä halusin saada Tildalle arvostelun ja toivoin tietenkin varovaisesti, että jonkin tuloksenkin saisi. Mustia karvoja kun edelleen on Tiin korvissa vähän. Päälaelta ja hännästä mustat kohdat näyttävätkin nyt melkein hävinneen. Junnunarttuja oli kolme saapunut paikalle. Tilda käyttäytyi hienosti kehässä ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja tutkia. Lopulta kehäsihteeri näytti meille sinistä lätkää: erittäin hyvä. Kilpailuluokasta tulokseksi saatiin JUK-2. Näinkään hienoa suoritusta en odottanut, joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Ensimmäinen virallinen tulos on nyt plakkarissa. :) "Feminiininen hyvä narttu. Muuten hyvä pää, mutta hieman takaluisu kallo. Hyvä pigmentti, lempeä ilme. Erittäin hyvä ylälinja. Luisu lantio. Hyvä rinnan muoto. Kokoon sopiva luusto. Hieman niukat takakulmaukset. Sujuvat sivuliikkeet, kapea takaa ja edestä. Kaunis väri ja karva. Kaunis käytös." (Raija Tammelin)
Sellakin pärjäsi näytelmissä upeasti sijoittuen avoimen luokan narttujen ensimmäiseksi!

Tilda ja Sella (kuvan napannut Sari)

Tämän päivän näyttelystä ei sitten ihan yhtä hyvä mieli jäänytkään. Aamulla otettiin vaihteeksi Jonnan ja Lovan kanssa suunnaksi Jämsä ja Tollershow. Olin ilmoittanut Tildan x-luokkaan, joka oli hylkäävän virheen omaaville koirille. Olimme ajoissa perillä, jotta ehtisi nähdä tuttuja ja katsella kehiä vähän. Aikataulu näyttelyssä olikin tunnin verran myöhässä ja odottelua oli sitten paljon. Liian paljon Tildalle ottaen huomioon myös edellisen päivän Mäntyharjun reissun... X-luokassa narttuja oli kolme. Keskittyminen Tildalta oli loppunut ajat sitten ja kehä oli täynnä nameja, joita oli haisteltava. Liikkeet menivät siis nenä maassa. Seisoa Tii jaksoi onneksi hyvin ja tutkittuakin tuomari sai. Tulos oli kolmas. "11kk. Aavistuksen pitkänomainen narttu. Vahva pää. Hyvä kaula. Vahva luusto. Pitkä lanneosa. Riittävästi kulmautuneet raajat. Pehmeä ylälinja. Hyvä häntä. Liikkuu hyvin kauttaaltaan. Esiintyy erinomaisesti. Lyhyessä turkissa." (Satu Ylä-Mononen)

Parista näyttelystä meillä on vielä tulos haaveena, mutta sitten saavat näyttelyt jäädä Tildan ehdoille. Keskitytään agilityyn ja jossain järjestyksessä tokoon ja taipparitreenailuun. Mejän kokeilu taitaa jäädä ensi vuoden puolelle, jos nyt yhtäkkiä jostain ei ilmesty siihen sopivaa tilaisuutta.

Väsynyt Taateli valtaa parhaat paikat <3

Peto-testi suoritettu

Tiistaina oli meidän viimeinen Nuuskujen pentukurssin treenikerta ja kouluttaja piti meille peto-testin. Taipparikurssille osallistumisen ehtona on hyväksytysti suoritettu peto- eli perustottelevaisuustesti. Läpihän se meni meiltä kaikilta kurssilaisilta, joten jospa kevääksi saisi Tildankin taipparikurssivalmiuteen.

Ensimmäisenä testattiin luoksepäästävyys. Oikein yllätyin, kuinka rauhassa Tilda istui vieressäni. Ei yrittänytkään loikata tervehtimään kouluttajaa tai peruutella jalkojeni taakse, vaan hamusi ainoastaan nameja kädestäni. Toinen tehtävä oli pujotella rivissä olleiden muiden koirakoiden välistä pariin kertaan. Helppoa pikkuketulle, joka seurasi vieressä koko ajan pitäen kontaktia minuun. Näiden tehtävien jälkeen lähdimme pellolle tekemään luoksetulot, perusnoudot ja tutustumaan taas varikseen ja lokkiin.

Luoksetulo on Tildan kohdalla myös helppo ja varma liike. Ainoa ongelma tässä luoksarissa oli heinikon pituus, joka esti Tildan näkyvyyden. Jätin Tiin ensin ilman hihnaa odottamaan, kun lähdin kävelemään kauemmas, mutta heinikon ollessa niin pitkää, ettei Tilda varmasti nähnyt sen takaa kulkuani, se nousi perääni. Otettiin sitten uudestaan, niin että kouluttaja piti Tiiteliä kiinni. Hieno luoksetulo siitä tulikin! Sitten.. Markkeeraus ei mennyt yllättäen ihan nappiin. Olin jo valmiiksi varautunut Tildan temppuiluun palautuksessa ja yritin saada sitä hyvään noutovireeseen. Hyvin Tii lähti noutoon ja oli jo tulossa luokse, mutta pysähtyi kuitenkin matkalle ja pudotti damin. Kun kouluttaja lähti "ajamaan" Tildaa luokseni, nähtiin taas kuinka kettunen meinasi, että kouluttajalla voisi olla jotain kivempaa hommaa kuin damin palautus. Onneksi Tilda päätti kuitenkin napata damin mukaansa ja tuoda minulle. On sillä vaan omat jekkunsa. Kouluttajan kanssa puhuttiinkin, että Tildalle on tehtävä nyt selväksi, että se tekee väärin, kun jättää damin tuomatta. Se aivan varmasti tietää kuitenkin, mikä on homman nimi ja mitä sen kuuluisi tehdä. Aina ei vaan viitsi. Kielto siihen kohtaan, kun Tilda meinaa lähteä damin kanssa tai ilman muualle kuin luokseni. Tildan nouto meni testistä läpi jokatapauksessa. Onneksi niitä erinomaisesti onnistuneita noutojakin ollaan Tildalta nähty tämän kurssin aikana.

Varis oli seuraavana vuorossa. Se heitettiin Tildalle, vaikka tiedossa oli, ettei noutoa siitä saataisi aikaan. En oikeastaan nähnyt kovinkaan paljon, mitä pikkukettu variksen kanssa puuhasi pitkässä heinikossa, mutta samaa siivestä roikottamista se taisi olla, mitä omissa treeneissäkin. Ei ainakaan enempää. Täytyy nyt kokeilla, jos linnun sitoisi yhtenäiseksi paketiksi, eikä siivet roikkuisi levällään. Mietin myös, että voisi kokeilla pilliä noudoissa. Pillittäisi Tiin luokse, kun se ottaa damin ja kääntyy kohti. Pilliluoksetulot on toiminu yksittäisinä ainakin tosi hyvin, paremmin kuin "täällä" -käskyt. Niin paljon vaan olisi treenailtavaa, etten tiedä miten ehditään kaikkea... Toko-innostuskin sen kun kasvaa. Siitä ehkä myöhemmin lisää. :)

Sari kuvannut niitty-Tiin :)

Jumpuiita huolestuttaa ja ilostuttaa

En käsitä, mikä Tildan ajatus on, kun hihnalenkillä pitää jäädä vaan katselemaan maisemia tai makoilemaan minne sattuu. Eikä se todellakaan ole mikään hetken huuma vaan Tilda viettäisi samoilla kohdilla hengaillen vaikka kuinka kauan. Raivostuttavaa, kun on itse lähdössä tehokkaalle lenkille, niin pikku neiti päättää laittaa jarrut päälle. Usein lenkistä ensimmäinen puoli tuntia menee Tildan liikkeelle houkutteluun ja eteenpäin kiskomiseen. Namit auttaa vierelle tulemiseen, mutta stoppi tulee taas siihen. Ei viitsisi koko lenkkiä namien avullakaan kulkea... Toinen ongelma hihnalenkeillä on ne vastaantulevat koirat. Tilda hiipii vaanien tai jää makaamaan, kun koira tulee näköpiiriin. Tässä kohtaa namitkaan eivät riitä kiinnittämään huomiota muuhun. Kun koira on kohdalla, Tii usein "hyökkää" tai vetää kohti koiraa. En oikein tiedä, miten tästä pääsisi pois. Joskus sain neuvon, että joka kerta Tildan mennessä maahan siltä jää toisen koiran moikkaaminen väliin. Jos se taas käyttäytyy kauniisti, pääsee koiraa tapaamaan. Harmi vaan, että kun joka kerta tapahtuu se maahanmeno tai vaaniminen, niin Tilda ei ikinä pääse moikkaamaan kavereita. Mistä se sitten tietäisi, kuinka sen tulisi käyttäytyä, että koiraa saisi moikata. Treenatessa tätä asiaa Tilda käyttäytyy tietenkin mallikkaasti. Erityiset ohitustreenit sujuvat loistavasti ja esimerkiksi agilitykisoissa tai muissa koiratapahtumissa Tilda ei häiriinny toisista koirista ollenkaan. Jostain nyt vinkkiä, mitä teen... Jos namin kanssa kiinnittää Tildan huomion jo ennen kuin se huomaa lähellä olevan koiran, niin ohitus onnistuu melkein silloin tällöin.

Vielä yksi huolenaihe on Tildan juoksujen jälkeen turvonneet nisät. Aluksi huomasin niiden vaan suurentuneen, mutta nyt jo pari viikkoa nisät ovat "roikkuneet" ja ihon alla tuntuu pienet patit nisien kohdalla. Valeraskaus vai jotakin normaalia? Tilda on muuten ollut ihan tavallinen. Mitään hoivaamista tai erityistä pesän tekemistä ei ole ollut havaittavissa. Nyt olen yrittänyt kytätä onko Tilda ollut vähän masentuneen oloinen - mutta todellakin yrittänyt kytätä. Jospa vaan nisät tulisivat taas normaaleiksi. Kohta soitan eläinlääkäriin.

Mukaviakin uutisia meillä on.  Mätsäri ja näyttelytauko on ollut pitkä, eikä näyttelujuttuja ole tullut kovasti harjoiteltuakaan. Tiistaina sitten muutaman päivän muistutteluiden jälkeen mentiin Hakametsään mätsäriin. Tildan liikkuminen on ollut aina hyvää, mutta helposti Tii on ottanut kontaktia koko liikkumisen ajan. Nyt se on melkein poissa ja Tilda juoksee hienosti vierellä! Seisominen on ollut vaikeampaa Tildan malttamattomuuden vuoksi. Sekin näyttää kuitenkin parantuneen Tiin kasvaessa. Huomasin jopa Jonnan treenatessa Tildan kanssa, että kettunen meinasi seisoessaan pari kertaa istua, mutta muisti kai paikallaan seisomisesta tulevan namin, kun korjasi asennon itse takaisin seisomiseen. Keskiviikon mätsärissä isot pennut arvosteli ulkomuototuomari, joka antoi suullisen palautteen jokaisesta koirasta. Jonna esitti Tildan, mutta sain kuulla, että tuomari oli kehunut Tiin silmiä kauniiksi, häntää sopivan pituiseksi, korvia hyvin kiinnittyneeksi, otsapengertä hyväksi ja turkkia hyvälaatuiseksi (tosin Tilda on aika kalju näin juoksujen jälkeen). Kallo on kuulemma pyöreä ja liikkeet olivat hieman ahtaan, mutta kuten tuomari sanoi, Tilda kehittyy vielä. Meidän näyttelyharjoitteluputki jatkuu vielä muutaman mätsärin verran, koska edessä häämöttää Toller show sekä pari ryhmänäyttelyä. Kiitos tuhannesti taas Miialle, joka kannusti kokeilemaan onneaan junnukehässä murumustakorvan kanssa! :) Toller showssa meitä odottaa kuitenkin x-luokka, johon "vialliset" tollerit voivat ilmoittautua.

Aksa on niin kivaa Tildan kanssa! Maanantain ohjatuissa treeneissä tehtiin keinua ensin niin, että Tilda vain juoksi syömään nameja Hannan pitäessä keinusta kiinni. Tehtiin sitten myös niin, että nostin Tildan keinulle herkuttelemaan ja keinua liikutettiin vähän. Eipä ollut Tiiteli moksiskaan! Otettiin myös pientä ratapätkää, jossa hankalaksi osoittautui edelleen sama hyppyjen pujottelu. Se on vaikea mulle, sekä myös Tiille, kun en osaa ohjata kunnolla. Tänään sitten käytiin erityisesti tätä vaikeaa kohtaa vielä treenaamassa itsekseen. Tilda ehkä vähän paremmin alkoi ensimmäisen hypyn jälkeen kääntyä minua kohti esteiden välistä, mutta ei se vieläkään ihan loistavasti mennyt. Pari onnistunutta kertaa saatiin, mutta tätä on treenattava vielä. Viikonloppuna odottaa siis vielä omat aksatreenit. Ostin Tiille ihanan pinkin motivointipatukan aksatreeneihin palkaksi ja kokeiltiin sitä nyt tänään ekan kerran. Tosi hyvin se toimikin! Ekalla palkkauskerralla pari kierrosta rallattelua, mutta sitten Tilda tulikin luokse patukalla leikkimään. Muilla palkkauksilla Tii juoksi heti luokse leikkimään. Loistotyttö! :)

Tiitiäinen ja uusi ihana vinkuva vesilelu.