On mulla vaan super treenikaveri! Enemmän fiiliksellä ei vois Tilda töitä tehdä! Eilen Hannan agilityssa tehtiin hyppy-muuri-mutkaputki-puomi -sarjaa. Upeasti Tilda selvitti esteet ja juoksi vauhdilla puomin ja pysähtyi kontaktille. Hyvin se on oppinut hallitsemaan kroppansa niin, että melkoisesta vauhdistakin pystyy kontaktille jäämään. Toisessa sarjassa oli pujottelua hypyillä eli välistävedot kolmelta hypyltä. Jotenkin heti alkuun yksin liikettä treenatessa oli luottavainen olo, että nyt se saattaa sujuakin. Ja Tildahan oli tarkka tyttö: pujotteli hypyt ja sukelsi putkeen! Vauhtia olisi pujotteluissa saanut olla enemmän, mutta kyllä se tulee ajan kanssa, kun enemmän harjotellaan. Keinu on meillä nyt aksassa projektin alla ja malttitreeni... Kuinka voisi olla vaan kentän laidalla syöksymättä ja piippaamatta.
Tänään sitten oltiin Tolleriyhdistyksen aluetoiminnan järkkäämällä "yhteistyö ja noutojen alkeet" minikurssilla. Aloitettiin perustottelevaisuus osuudella tänään ja ensi viikolla jatketaan maastotreeneillä. Ihania ja taitavia tollereita olikin saapunut treenailemaan! Treenien alussa, kouluttaja Suskin tullessa Tildaa ja minua moikkaamaan, huomio kiinnittyi Tiin tummiin korviin. Kerroin siinä sitten viikonlopun ryhmismenestyksestä ja Suski olikin yllättynyt. Tuomarimme siellä oli kuulemma oikein tollereihin erikoistunut tuomari, joka varmasti tiesi rotumääritelmän. Ihmettelin, kun mitään sanomista ei Tildan korvista tullut, mutta kuulemma jos on muuten tosi hyvä koira, niin pienet virheet sallitaan. Näinkö se sitten onkin... ;) Tildan maahanmenosta muita koiria vastaantullessa Suski sanoi, että se on Tildan tapa ottaa muut koirat vastaan, eikä sitä pitäisi yrittää korjata. Miksi koiran pitäisi seistä tai istua vastaanottaessa toisia? Niin miksi? Koiria ohittaessa ei kyllä tarvitsisi mennä maahan, mutta kun ei aina tiedä pääseekö sitä toista moikaamaan vai ei.
Peto-osuudessa tehtiin ensin luoksepäästävyys. Tilda istui perusasennossa täysin paikallaan, kun Suski tuli moikkaamaan. Tuijotti vaan minua silmiin. "Se on sen tapa." Seuraavaksi pujoteltiin koirakoiden väleistä. Tätä on tehty monta kertaa ja sen huomaa. Kontakti säilyi minuun koko ajan vieressä kulkien. Suski huomautti tekemisen olevan Tildasta kivaa, koska sen häntä heilui jatkuvasti. Meidän kontakti saikin kehuja monessa kohtaa. Seuraavaksi oli luoksetulojen vuoro. Kutsuin Tildan pillillä luokse ja sieltähän se pinkoi vauhdilla mamin luo, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen muualle. Damien vuoro oli sitten. Tehtiin kaksi vastakkaista jonoa ja meillä jokaisella oli oma dami. Kun koirakot kävelivät toisiaan vastaan, heitettiin dami vastaantulevan koiran eteen. Koiran piti spontaanisti ottaa dami matkaansa ja kantaa matka loppuun. Treeni oli hyvä ja oli kiva huomata, että Tilda ei yrittänytkään lähteä damin kanssa muualle kuin meidän kulkusuuntaan. Pudotuksia tuli, mutta kehotuksesta Tilda otti damin takaisin mukaansa ja antoi käskystä minulle. Jännitystä ensi kertaan, kuinka noudot maastossa sujuvat ja mitä Tii meinaa taas variksesta ja lokista... Ehkä pari kertaa voisi perusnoutoa käydä muistuttelemassa mieleen ja ottaa variskin mukaan.
Treenin lopuksi tutustuttiin pupuun. "Pupu" oli jäniksenkarvapussi, jonka sisällä oli hernepusseja. Arvelin karvaisen riistan olevan enemmän Tildan mieleen kuin sulkaisen ja oikeassa olin. Pienen nuuskuttelun jälkeen Tilda otti pupun suuhunsa ja kantoi sitä hetken. Olipa taitava tyttö! Innolla odotetaan jo ensi tiistaita ja maastotreenejä. Nyt loppuviikon puuhailuja suunnittelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti