Lomapuuhia kuvina

Joulu meni yhdessä hujauksessa vanhempieni luona ollessa! Siskoni oli siellä myös pyhien ajan, joten Tilda ja Lova pääsivät temuamaan oikein urakalla. Oltiin sisällä tai ulkona seurassamme oli kaksi pyörremyrskyä... :)

 

 

 

Lumihangessa kaveruksilla oli myös omat puuhansa...

 

 

Muutaman päivän riekkumisen ja valvomisen jälkeen oli hyvä käydä huilaamaan. Tildalle kaikki joulun tuoksut (erityisesti kinkku) olivat liikaa. Yhden yön se piippasi ja kyttäsi huoneemme ovea, jotta olisi päässyt keittiöön. Sukulaisten luona kun olimme jouluaterialla, kettunen istui yksin tyhjässä keittiössä ja ilmoitti itsestään välillä kimeällä haukulla. Kinkusta selvittiin kuitenkin. Onneksi oli Lupsa huolehtimassa.

 

 

 

Käytiin mummillakin kylässä. Fanni sai herkulliselta tuoksuvia paketteja ja mummokoira rouskuttelikin antaumuksella jäniksenkorvaa. Taisi se osata nauttia siitä enemmän kuin meidän ipanat, jotka hotkaisivat korvat muutamalla suupalalla saatuaan joulupakettinsa auki.

 

 

Tildan nenä on siis ollut supertarkkana ruoan ja lahjapakettien kanssa viime päivinä ja sama jatkui tänään, kun pääsimme Sarin ja Sellan kanssa aksaamaan. Kenttä oli täynnä tuoksuja ja ilmeisesti ohjaus putkeen oli ohjaus putken takana olevalle namille. Ääni avattiin treeneissä myös, kun odotettiin omaa vuoroa Sellan ja Sarin liidellessä esteillä. Kuinka kauas lie kuului, kun pikkukettu huusi suoraa huutoa ja riuhtoi kainalossani... Saatiin hyvää aksaakin tehtyä onneksi ja keppejä eteenpäin. Muistaisinpa vaan kiinnittää alusta asti enemmän huomiota omaan ohjaukseen ja siihen pieneen punaiseen, joka radalla mun kanssa on. Ihana pieni punainen onkin... <3 Me jatketaan lomailua!

 

 





Ehdittiin jouluun!

Perjantaina alkoi kaivattu joululoma ja juhlistimmekin sitä Sarin ja Sellan kanssa lenkkeilemällä koirakahvila Vainuun. Tilda käyttäytyi kakaran tavoin ja alkajaisiksi pudotti tiskiltä pullat lautasineen lattialle.. Noloa. Tii ja Sella saivat kuitenkin herkkunsa ja sohva vallotettiin. Rennostihan nuo lopulta ottivat! :)

'

Tänään ollaan urakalla valmisteltu joulua. Lahjoja paketoitiin ja tarkkanenäinen pikkukettu olikin hyvin selvillä, minne ihanalta tuoksuvat paketit laitettiin. Eiköhän Tii varmista, että muistetaan kaikki lahjat (niin omat kuin kavereiden) huomenna ottaa joulun viettoon mukaan! Lumileikkejä ja yllätyksiä luvassa! :)

 

 





Ensimmäiset agiepikset

Olin rohkea ja lähdin aamulla Tamskin koiratallille epävirallisiin agilitykisoihin! Jännitys oli edellisiltana jo valtava, kun mietin, miten siellä sitten mentäisiin Tildan kanssa. Sain kuitenkin Sarin koutsiksi meidän matkaan ja se riitti rohkaisuksi ensimmäisiin agilitykisoihin medimölli -luokassa.

Uusi Pomppa-takki käytössä.

Katsottiin ja mietittiin rataa jo etukäteen ennen medimöllien rataantutustumista. Helpotti omaa oloa, kun ei tarvinnut tutustumisessa alkaa miettimään, miten radan suorittaisi, vaan pääsi heti harjoittelemaan oikeaa suoritusta varten. Eipä sitä sitten ehtinyt jännittämäänkään niin paljon kuin olin luullut jännittäväni. Ratakaan ei ollut vaikea, vaan oikein mukava pienillä haasteilla maustettuna.

Tilda ei meinannut pysyä lähdössä, vaan lähti hiippailemaan, kun menin kahden esteen päähän. En tiedä, miksi en kunnolla palauttanut Tildaa alkuun - hätäilin. Ja kun hätäilin, en kerennyt kunnolla kolmosen taakse, Tilda pudotti riman ja juoksi ohi putkesta. Uudella yrityksellä putkeen ja hienosti toisen putken oikeasta päästä sisään. Puomilla Tii vähän hidasti, mutta tuli kuitenkin reippaasti kontaktille. Jee loistava kontakti! Aalla Tilda "putosi" pois kontaktilta. Ehkä pieni ei vielä pystykään hallitsemaan kroppaansa ihan niin, että jyrkälle aalle kontakti onnistuisi täydellisesti. Tarkkaillaan tilannetta! 13-15 meni hienosti. Pussille olin pyytänyt avun eli ratahenkilö piti pussin päätä vähän ilmassa. Tilda tuli pussin läpi, mutta jäi ihmettelemään, mikä tyyppi siinä kyykkii. Hyppäsi sitten viimeisen hypyn väärältä puolelta, kun ohjaus oli hukassa.

Olin ilmoittanut meidät vaan yhdelle startille, mutta nälkä kasvaa syödessä - teki mieli mennä korjaamaan virheitä. Pikaisesti ilmoittauduin uusintakierrokselle ja se kannatti. Lähdössä Tii taas nousi, mutta palautin ja kettunen pysyi. 1-14 meni valtavan hienosti. Meno oli vauhdikasta ja huomattavasti rennompaa kuin ekalla kerralla. Pieni punainen oli hurjan hyvin mukana! Aan kontakti oli samanlainen kuin edellinenkin. Viimeiseen putkeen sitten ohjasin huonosti ja Tii meni ohi. Tässä kohtaa kentältä löytyi nami, jota piti oikein jäädä maistelemaan. Lopulta sain Tildan putkeen ja pussiin, jonka päästä löytyikin taas joku tyyppi. Ratahenkilöön tutustumisen jälkeen viimeinen hyppy maaliin.

Onneksi otin toisen startin ja olipa se hauskaa! Yllätykseksi pääsimme hakemaan palkinnonkin kolmannelta sijalta. :) Kiitos Sari seurasta ja avusta!

Pieni agilityhurahdus!

On se vaan meidän laji tuo agiliitely! Hauskaa on, että huomaa suunnittelevansa kisoja, kunnes muistaa, että eihän tuo pikkukettunen ole edes kisaikäinen vielä.. Maaliskuun lopulle on meillä aikaa kasvaa oikeiksi kisailijoiksi tähän lajiin, silloin Tii täyttää 18kk.

Torstaina päästiin pitkästä aikaa (puolentoistaviikon tauon jälkeen) treenaamaan aksaa ja voi sitä pienen punaisen täpinää, minkä treenikenttä sai aikaan! Ei se meinannut pienissä karvapöksyissään pysyä. :) Alotettiin kontakti- ja keinutreenillä. Otettiin Tildan kanssa ensin puomia. Laitoin etupalkan Tiin nenän edessä paikalleen ja vein tytön puomin alkuun. Kyselin "missä nami?", "mennäänkö?" ja luvan saatuaan Tii pinkaisi puomille. Kannustuksen voimalla vauhti olikin melkoinen koko puomin ajan, toisin kuin treeneissä tähän mennessä. Hyvä Tilda! Ja hieno kontakti, jonka jälkeen vapautus etupalkalle. Varmistin vielä hihnalla Tildan kontaktin, mutta nyt on otettava sitten seuraavaksi hihna pois ja puomi muutaman esteen takaa. Aan kontaktille Tildan on jostain syystä hankala pysähtyä. Näyttää siltä, että vauhdilla tullessa takatassut eivät vaan pysy esteellä, vaan nekin putoavan maahan kontaktissa. Kovasti Tilda kuitenkin yrittää kontaktin suorittaa oikein ja siirtääkin takatassut heti paikoilleen.

Keinutreeni. Toissaviikolla oltiin Best in Areenalla omatoimitreeneissä ja siellä tehtiin keinua Tiin kanssa. Upeasti menikin koko keinu ratapätkässäkin ja vauhdilla! Ajattelin sitten torstaina, että no mehän näytetään suoraan kokonainen keinu. Luvan saatuaan Tilda lähti keinulle samalla vauhdilla, kun ennenkin ja suoritti esteen samallalailla kun ennenkin, mutta Tallin keinu olikin rämähtävämpää sorttia ja piti kamalan äänen iskeytyessään maahan. Säikähdin itse sitä rämähdystä ja näytti Tiikin vähän hätkähtävän. Isoilla kehuilla hoidettiin kuitenkin sekin rämähdys. Toisella kerralla Tilda vähän hidasteli keinun keskellä, mutta suoritti sen kuitenkin hyvin. Viimeisellä kerralla olikin jo sama hieno vauhti mukana ja hyvä kontakti lopussa. Johanna-koutsi kehuikin Tildan keinua. Mielettömällä vauhdilla se sen menee, mutta hallitusti kuitenkin. Voi kun pysyisikin sellaisena...

Loppuun tehtiin ratatreeni. Pussi on Tildalle vielä liian jännittävä mentäväksi ilman yhtään valon pilkahdusta toisessa päässä, joten Johanna oli pussin luona apuna. Radassa oli hankalia putkikulmia, mutta ne kaikki kettunen suoritti ongelmitta. Eniten vikaa oli omassa ohjauksessa. Tilda on todella tarkka ohjauksen kanssa ja se tuottaa haasteita ohjaajalle. Kaikki pitäisi ohjata supertarkasti... Tähän asiaan yritetään saada löysyyttä ja meno ylipäätään voisi olla rennompaa. Kehuja ja kannustustakin koitin saada radalle mukaan. On se Tilda vaan nopsakka! Johanna juttelikin, että tosi hyvällä mallilla ollaan. Jospa tässä pikkuhiljaa uskaltautuisi epiksiin kokeilemaan...

Ihana lumikin on tullut maahan ja siitähän on nautittu itekseen ja kavereiden kanssa. :)



Kaverit Tilda, Lova ja Sella hetken kaikki paikallaan. :)