Pieni agilityhurahdus!

On se vaan meidän laji tuo agiliitely! Hauskaa on, että huomaa suunnittelevansa kisoja, kunnes muistaa, että eihän tuo pikkukettunen ole edes kisaikäinen vielä.. Maaliskuun lopulle on meillä aikaa kasvaa oikeiksi kisailijoiksi tähän lajiin, silloin Tii täyttää 18kk.

Torstaina päästiin pitkästä aikaa (puolentoistaviikon tauon jälkeen) treenaamaan aksaa ja voi sitä pienen punaisen täpinää, minkä treenikenttä sai aikaan! Ei se meinannut pienissä karvapöksyissään pysyä. :) Alotettiin kontakti- ja keinutreenillä. Otettiin Tildan kanssa ensin puomia. Laitoin etupalkan Tiin nenän edessä paikalleen ja vein tytön puomin alkuun. Kyselin "missä nami?", "mennäänkö?" ja luvan saatuaan Tii pinkaisi puomille. Kannustuksen voimalla vauhti olikin melkoinen koko puomin ajan, toisin kuin treeneissä tähän mennessä. Hyvä Tilda! Ja hieno kontakti, jonka jälkeen vapautus etupalkalle. Varmistin vielä hihnalla Tildan kontaktin, mutta nyt on otettava sitten seuraavaksi hihna pois ja puomi muutaman esteen takaa. Aan kontaktille Tildan on jostain syystä hankala pysähtyä. Näyttää siltä, että vauhdilla tullessa takatassut eivät vaan pysy esteellä, vaan nekin putoavan maahan kontaktissa. Kovasti Tilda kuitenkin yrittää kontaktin suorittaa oikein ja siirtääkin takatassut heti paikoilleen.

Keinutreeni. Toissaviikolla oltiin Best in Areenalla omatoimitreeneissä ja siellä tehtiin keinua Tiin kanssa. Upeasti menikin koko keinu ratapätkässäkin ja vauhdilla! Ajattelin sitten torstaina, että no mehän näytetään suoraan kokonainen keinu. Luvan saatuaan Tilda lähti keinulle samalla vauhdilla, kun ennenkin ja suoritti esteen samallalailla kun ennenkin, mutta Tallin keinu olikin rämähtävämpää sorttia ja piti kamalan äänen iskeytyessään maahan. Säikähdin itse sitä rämähdystä ja näytti Tiikin vähän hätkähtävän. Isoilla kehuilla hoidettiin kuitenkin sekin rämähdys. Toisella kerralla Tilda vähän hidasteli keinun keskellä, mutta suoritti sen kuitenkin hyvin. Viimeisellä kerralla olikin jo sama hieno vauhti mukana ja hyvä kontakti lopussa. Johanna-koutsi kehuikin Tildan keinua. Mielettömällä vauhdilla se sen menee, mutta hallitusti kuitenkin. Voi kun pysyisikin sellaisena...

Loppuun tehtiin ratatreeni. Pussi on Tildalle vielä liian jännittävä mentäväksi ilman yhtään valon pilkahdusta toisessa päässä, joten Johanna oli pussin luona apuna. Radassa oli hankalia putkikulmia, mutta ne kaikki kettunen suoritti ongelmitta. Eniten vikaa oli omassa ohjauksessa. Tilda on todella tarkka ohjauksen kanssa ja se tuottaa haasteita ohjaajalle. Kaikki pitäisi ohjata supertarkasti... Tähän asiaan yritetään saada löysyyttä ja meno ylipäätään voisi olla rennompaa. Kehuja ja kannustustakin koitin saada radalle mukaan. On se Tilda vaan nopsakka! Johanna juttelikin, että tosi hyvällä mallilla ollaan. Jospa tässä pikkuhiljaa uskaltautuisi epiksiin kokeilemaan...

Ihana lumikin on tullut maahan ja siitähän on nautittu itekseen ja kavereiden kanssa. :)



Kaverit Tilda, Lova ja Sella hetken kaikki paikallaan. :)