Nyt tuntuu, että ollaan päästy pikkuketun kanssa treenaamisen makuun! Ja mikä ihana tunne se onkaan! Melkein tekee mieli avata kisakalenteri... Viikko sitten perjantaina oltiin tehorallyssa. Meitä oli vaan kaksi koirakoa, joten aikaa treenata oli hyvin. Jatkettiin samaa teemaa kuin edellisviikolla eli kehään tulemista ja alkua sekä hyppyä. Ollaan ehkä löydettykin kettuselle sopiva tyyli saapua kehään. Menen ensin ja kutsun Tildan sivulle. Kehänauhalla odotellessakin on pidettävä jonkinlaista kontaktia koko ajan, muuten nenä ottaa ketusta vallan. Pienet temput ja juttelut pitävät Tildan kuulolla ennen kuin seuruutan sen lähtöön. Paljon kivempi näin on aloittaa kuin sen haahuilevan nenäeläimen kanssa. Pysyy kummallakin homma hanskassa. Hyppyä ollaan tehty nyt pari kertaa peräkkäin ja sain huomata, että siinähän on paljon ajateltavaa. Eipä ole rally-tokon hyppyeste sellainen hurlumhei hyppely. Miten olen edes ajatellut, että sen kisoissa olisin ilman treenaamista suorittanut. Pari viikkoa takaperin radalla oli tokoeste ja se olikin meille helpompi. Sen takana on seisottu ennenkin paikoillaan ja nätisti hypätty, joten kumpikin oli suht sinut asian kanssa. Viime viikolla se oli sitten se ihana agilityeste, joka kuuluu mennä vaan kovaa ja estehakuisesti. Jopa olikin kettuselle hankalaa seurata sivulla ihan hypylle asti ja luopua siitä sitten. Minulta pienikin ele hyppyä kohti, niin jo se punainen hyppäsi. Idea oli siis, että treeneissä yksi viidestä suoritetusta hyppykyltistä oli oikeasti hyppy ja loput seuraamisia hypyn ohi tai alkua tai loppua ilman esteen yli hyppäämistä. Agilityesteen ollessa kyseessä oma linjauskin oli jotenkin vaikeaa. Ei saa tehdä mutkia suoritusalueella, vaan omaa linjaa pystyy hyppykylttiä edeltävän kyltin suoritusalueen lopussa vähän fiksaamaan paremmaksi. Kamalan paljon osattavaa tässäkin lajissa. Katsottiin vähän myös pyörähdyksen suorittamista ja siitä vinkiksi jäi mieleen ennakointi ensin sanallisella käskyllä ja heti perään käsimerkillä. Ei kuitenkaan molempia täysin samaan aikaan, jolloin koiralla on aikaa reagoida äkkinäiseen suunnanmuutokseen. Pyörähdyksessä suorituspaikkakin on enemmän aikaisin kuin myöhään. En malta odottaa, että päästään taas hiomaan. Hienoa olla taitavien koutsien käsissä tuolla tehoryhmässä.
Viime viikonlopun toinen treenipäivä olikin agilitypäivä! Huikeeta! En voi käsittää, mitä ihania kutkuttavia fiiliksiä se laji aiheuttaa. Ja jo agitreeneihin meneminen saa oman katseen ja asennon erilaiseksi. Saan esiin sen kilpaurheilijan itsestäni, jota kaipaan. Ja Tilda... Jos pikkukettu on nyt ollut onnellisen ja innokkaan näköinen rally-tokoa tehdessä, niin agility sai sen sekoamaan totaalisesti. Ehkä osa sekoamista oli myös siinä, että koutsina olikin ihana Sari, mutta kyllä se esterallia juoksi ihan vaan onnestaankin. Mitä tähän sanoisi... Meillä oli valtavan kivaa! Kettunen juoksi monta kertaa omaa rataansa ja minä olin myöhässä ja ties missä, mutta nautittiin. Sari oli tehnyt radan Oreniuksen ja Emanuelssonin koulutuksen pohjalta ja treenin teemana oli in in -ohjaus. Ohjaus oli meille vaikea. Taisi olla vain yksi kohta radassa, johon sain sen onnistumaan niin että kettunenkin oli samalla kartalla. Ehkä joskus voidaan treenata tätä lisää.
Eilen oltiin taas tehorallyssa. Paneuduttiin hyppy+putki+houkutus komboon sekä saatiin vinkit seuraamisen motivoimiseen ja eteen tulemiseen. Pieni kettula oli oikein pätevänä (taas!). Muutaman alun hairahduksen jälkeen se seurasi iloisella ilmeellä ruokakuppien seassa. Otettiin ennen houkutusta putki, kääntävä kyltti ja hyppy. Hypyn ja putken ohi vain seuruutin ja pientä vilkaisua ja korvien liikettä lukuunottamatta Tilda napitti minua hienosti seuraten. Nyt huomasin taas kuinka kehut tekevät se varmemmaksi tekemisestään ja kettu skarppasi heti, kun muistin kertoa sen tehneen oikein. Onneksi rally-tokossa saa puhua koiralle radallakin! Pitää vaan muistaa käyttää ääntänsä. Myös seuraamisessa olleet häiriöt eli tässä houkutuksen ruokapurkit ja agilityesteet saivat Tildan tekemään töitä intensiivisemmin. Spiraaleihin ja muihin tylsiin seuruupätkiin voisi ottaa ruokahäiriöitä mukaan. Ja palkata enemmän niissä odottamattomissa kohdissa. Eteentuloon sain vinkiksi laittaa ruokapalkan selkäni taakse jalkojen väliin ja päästää koiranlopuksi jalkojen välist ruokakipolle. Vähän sitä kokeilin, mutta vinoon Tilda tuli siltikin tosi helposti. Kokeillaan lisää...
Niin kivaa! Tilda on huippu ja me ollaan hyvä tiimi, kun päästään yhteiseen kuplaan. Tätä on kaivattu <3
