Viimeinen agiliito

...kunnes ensi viikolla uudet kujeet agiliitelyn suhteen! Hannan treeneissä oltiin torstaina kuitenkin viimeistä kertaa tältä erää. Haikea mieli vähän jäi, puolisen vuotta tässä oltiinkin Hannan valmennuksessa oltu. Tunnelmaa latisti myös kepit, jotka eivät sujuneet sitten millään. Edellisellä kerralla oli sama juttu. Tuplaväli ohjureissa koitui hankaluudeksi, vaikka joskus aiemmin Tilda on mennyt senkin hienosti ilman ongelmia. Mikälie unohdus kettuselle tullut... Positiivista oli kuitenkin ratapätkä, jossa sain välistävedot menemään aika hyvin nappiin! Niin se vaan on omasta ohjauksesta kiinni, kuinka koira radan lukee. Välillä tuntuu, että Tii osaa ja minä en. Keinuakin tehtiin eteenpäin. Siinä sainkin olla pikkuketusta ylpeä! Aiemmin Hanna on laskenut keinun alas, mutta nyt parin laskukerran jälkeen Tilda meni keinun ihan itse. Ja hienosti menikin, kontaktille pysähtyen. :)

Viime treeneissä meillä on ollut työn alla taas lelupalkan palauttaminen. Ostin Tildalle uudeksi palkkaleluksi nahkaisen ja vinkuvan patukan, joka onkin ilmeisesti huomattavasti parempi lelu kuin edellinen motivointipatukka. Edellisen lelun Tii toi mulle ilman rallatuksia ja pystyin hyvin palkkaamaan sen. Nyt kuitenkin lelu on sen verran kiva, että sillä palkkaaminen aiheuttaa juoksentelun ympäri kenttää. Namilla Tildan saa juuri ja juuri luokse, mutta hyvin se pitää huolen, että en nappaa lelua siltä. Viime treeneissä muutaman kerran houkuttelun jälkeen treenin lopussa sain jo lelua takaisin, mutta varmasti jokunen treenikerta tästä eteenpäinkin menee siihen, että harjotellaan lelun tuomista ja yhdessä leikkimistä. Toinen meidän harjottelunpaikka on passiivisuus. Tildan on tosi vaikea odottaa kentän laidalla omaa vuoroa, saati sitten katsella muiden agiliitoa. Eikä pelkkä pieni piippaus riitä tässä kohtaa... Muistan kyllä joskus saaneeni ohjeen, että tollerin kanssa passiivisuustreeni on aina hyvästä, motivointi kun ei ole ongelma.

Maanantaina alotettiin Tildan kanssa tokon jatkokurssi. Olin vähän huolissani, että onko kurssi meille sopiva, kun ollaan tokon alkeet jätetty kokonaan välistä. Tokon pentukurssilla ollaan kyllä käyty ja Nuuskuilla peto-kurssilla, sekä sitten itsenäisesti treenailtu jo alokasluokan liikkeitä. Ihan sopivalta kurssi kuitenkin vaikutti, on se Tiitii sen verran taitava! Aluksi käytiin kyllä kamppailua siitä, voiko märkään ja kuraiseen maahan istua ollenkaan... Alotettiin tokotreenit peruspujottelulla. Meidän vahvuus ei näkynyt tällä kertaa, kun nenä meinasi koko ajan viedä pikkukettua harhateille. Loppupujottelusta kontakti pysyi paremmin ja kouluttaja sitä kehuikin. Sitten tsekattiin perusasennot ja luoksetulo. Perusasento oli kuulemma Tildalla vähän vino välillä. Peilin eteen siis treenaamaan ja palkkaamaan vain suorasta asennosta. Teen myös huomaamattani vieläkin pienen apuliikkeen kädellä, josta jo pitäisi päästä eroon. Luoksari on meillä myös hyvällä mallilla, kunhan saadaan tuo perusasento täysin suoraksi. Kouluttaja kuulosti yllättyneeltä, kun sanoin Tildan tulevan luokse suoraan perusasentoon "sivu" -käskyllä. Taitava Tii ja yksi liike täysin valmis!

Ensi viikolla jatketaan tokolla ja aksan uusilla kuvioilla. Taidetaan myös ottaa paljon metsässä juoksemista ja ehkä vähän noutoja siinä sivussa. Tuntuu tyttönen saaneen juoksunjälkeisen olotilan voitettua ja on nyt täynnä energiaa ja intoa. Tästä onkin jo aikaa, kun viimeksi Tilda on näin paljon hyppinyt, loikkinut ja riekkunut!

1 -vuotias!

Viime viikon tiistaina vietettiin virallisesti Tildan synttäreitä. Hullua, kuinka aika on kulunut nopeasti ja mulla on nyt jo vuoden ikäinen ikioma tolleri. Niin on pikkuisesta villitollerin poikasesta kasvanut kaunis kettunen. :) Kuvia napsinut myös Sari ja Jonna.



Pieni tutkimusmatkailija <3



Vauvana nukutti paljon.

Hieno (inhottava) heijastinliivi!

Mitä iso edellä, sitä pieni perässä.

Hei oho mä oon täällä ylhäällä!



 

Juokseminen on lempparia, talvella lumessa ja kesällä metsässä.

Metsäläinen

Miten nii ei saa mennä kukkapenkkiin?

 

Tylsyys..

Uiminen onki kivaa!

Hieno 1 vuotias <3



Kaikenlaista ollaan ehditty puuhastelemaan niiden kymmenen kuukauden aikana, mitä Tilda on meillä asunut. Ollaan agiliidelty jo puolisen vuotta...

 



...harjoteltu noutamista damilla ja variksella...

...treenailtu tokoa siinä sivussa...

...ja touhuttu kavereiden kanssa. :)

Erittäin hyvä Taateli!

Vielä oli yksi näyttelyreissu odottamassa ennen taukoa näissä puuhissa. Seuraavaksi tähtäimessä on sitten ensi vuoden puolella joku näyttely, kunhan Tilda täyttää sen 15kk... Tänään matkattiin kuitenkin vielä aamuvarhain Hyvinkäälle ryhmikseen Jonna ja Lova mukanamme. Näyttelypaikka ei saanut minulta montaa tähteä, eikä ilmeisesti Tildaltakaan, kun koko ajan ja jokapaikassa oli jotain epäilyttävän kuulosta tai näköstä. Maassa hyppi sammakoita, ympärillä lenteli sudenkorentoja ja puiden takana kulki epäilyttäviä ihmisiä vedettävien häkkien kanssa. Rankkaa on olla pahimmassa mörköiässä ja rankkaa on myös ymmärtää ne kaikki möröt, joita ei näe kuin kettunen itse...

Itse näyttely meni kuitenkin oikein hyvin ja tuloksena olikin JUK-2 erittäin hyvällä arvostelulla. Hyvä Tii ja hyvä Jonna!

"Erittäin hyvän tyyppinen, tasapainoinen mittasuhteiltaan aika juniori. Kuono-osa voisi olla täyteläisempi. Vielä hieman taakselaskeva kallo-osa. Hyvä kaula, syvä rintakehä ja hyvä runko. Sopiva raajaluusto, riittävät takakulmaukset. Korvissa vielä mustaa karvaa, muuten hyvä väritys. Tasapainoiset liikkeet. Esitetään erinomaisesti." (Kirsi Nieminen)

Tilda 11,5kk

Tollerikehässä oli tuomariharjoittelija myös, jolle tuomari jutteli välissä sitäsuntätä. Mustien korvakarvojen kohdalla tuomari oli korostanut harjoittelijalle, että täytyy kirjoittaa arvosteluun vielä, koska mustat karvat saattavat lähteä pois iän myötä. Pientä toivon hiukkasta ei siis ole heitetty hukkaan ja Tildan korvat pääsevät tehonyppimisen kohteeksi!

Näyttelyretken jälkeen suunnistimme pari päivää etuajassa juhlimaan Tildan synttäreitä kavereiden kesken. Mukana menossa Mustavuoren sorakuopalla ja rinteillä oli kaverit Lova, Sella ja Nemo. Kuvaajana Sari.

Synttäreitä juhlimassa Lova, Tilda, Nemo ja Sella





Pian synttärisankari.. :)

Riistatreeni

Tänään oli tolleriyhdistyksen yhteistyö ja noutojen alkeet -kurssin toinen ja viimeinen kerta. Kivasti taas sai uusia vinkkejä ja uusia näkökulmia kouluttaja Suskilta! Aloitettiin tottelevaisuudella. Luoksepäästävyydessä Tilda istui kiltisti sivulla, kun Suski kätteli ensin minut ja moikkasi sitten Tildaa, joka tyytyi vaan tökkäsemään kuonolla Suskin kättä. Pieni tökkäsy kuonolla riittää, ylitsevuotavan innokkaasti ei tarvitsekaan ihmisiä vastaanottaa. Pujottelussa toisten koirakoiden ohitse nenä meinasi viedä kettusen mennessään. Kuulolla Tilda ei ollut ollenkaan ja maassa oli jotain paljon mielenkiintoisempaa kuin minä. Toiset tollerit eivät tässä kohtaa kiinnostaneet ollenkaan Tildaa, joten siinä mielessä pujottelu onnistui. ;) Tässä onkin meillä haastetta, kuinka saan itseni kiinnostavammaksi kuin hajut maassa sillon, kun nenä vie Tildaa. Tuoksujen vetovoima riippuu paljon Tildan vireestä ja silloin tällöin hajut vievät voiton kaikesta muusta. Namit tai äänenkäyttö eivät tähän mennessä ole tuottaneet suuria tuloksia... Onneksi kuitenkin nuuskuttelu on tosi toimissa usein vähäisempää ja kontakti on se meidän juttu.

Ennen riistan esiin ottamista tehtiin vielä perusnoudot kaikille. Tilda oli hihnassa noudon ajan, jotta vältyttiin damin omimiselta. Hyvin Tii hakikin damin ja toi minulle. Tärkeäksi vinkiksi saatiin kuitenkin treeni, jossa otan ensin Tildan vastaan hellitellen ja jätän damin huomiotta. Lopuksi vasta "kiitos" ja dami nätisti käteen. Suski huomasi nimittäin, että kettunen jäi kauemmas minusta, kun olin käsi ojossa ottamassa damia siltä vastaan. Luoksetulo ja palautukset ovat kuitenkin kiva asia!

Sitten päästiin variksen kimppuun. Tilda nuuhki aluksi varovasti varista, joka olikin aika jännä juttu. Suski sitoi siivet varikseen yhdeksi paketiksi ja houkutteli Tildaa ottamaan linnun. Ottihan se tyttö sitten kiinni ja kantoi pienen matkan. Siipien irrotessa ote oli edelleen siivestä ja riekkumistakin oli havaittavissa. Tiukan kiellon kun Tildalle antoi riekkumisesta, niin kettu tuli varmistamaan tekemisiään. Uusi haku käsky ja varista kohti! Riistan kanssa täytyy lukea Tildaa tarkasti ja olla nopea palkkauksissa ja kielloissa. Suskin sanojen mukaan Tii on riistakoira, jota ei namit kiinnosta, jos vieressä on riista. Kiva kuulla, ettei riista olekaan ongelma. Enemmän täytyy varoa omimista Tildan kohdalla kuin sitä, että se jättäisi riistan ottamatta. Pupuakin katsottiin lopuksi ja selvästi se on "helpompi" Tildalle kuin varis. Omiminen ei niin vahvasti tullut esille ja Tii jopa kantoi pupua nätisti, otti katsekontaktin ja luovutti minulle. Riistan ohi kävelemistä aletaan treenailemaan myös ja sen spontaania noutoa ohikävellessä ja luovutusta.

Loistavat treenit oli Suskin kanssa viime viikolla ja tänään! Kotiin tuomisiksi saatiin paljon ajatuksia ja vinkkejä sekä pakastimen täytteeksi varis ja lokki. Yksi hirvikärpänenkin löytyi Tildan turkista...

Tilda käskyttää!