perjantai 21. helmikuuta 2014

Agilitypulma nro 2

Tilda tulee kuin tuleekin edelleen riman ali. Vastaavanlainen tiukka takaakierto hypylle kuin viime viikolla oli eilenkin radassa ja ensimmäisestä kerrasta alkaen Tilda alitti riman. Ei kai tästä nyt tule seuraava suuri taistelu... Juuri kun edellisestä päästiin.

Onko se vaan niin herkkis, että otti itseensä viime viikkoisen riman pudotuksen? Jumia tai muutakaan fyysistä ongelmaa ei pitäisi olla, mikä estäisi hyppäämästä. Ja itseasiassa, kun otin lelun käteen ja ohjasin, niin hyvin pystyi kiertämään ja hyppäämään. Palkka kun oli tuloillaan... Ilman palkkaa kädessä ja rataa tehdessä Tildasta näki jo paria metriä ennen estettä, ettei sillä ollut aikomustakaan hypätä. Laitettiin sitten kaksi rimaa päällekäin, jottei ali menemisen mahdollisuutta enää syntyisi. Näin kettunen hyppäsi ilman ongelmaa. En tiedä sitten, mikä olisi oikea keino lopettaa heti alkuunsa tällainen rimojen alittelu? Matalistakin rimoista kun tuo menee ali. Paljoa ei treeneissä lohduttanut, että kontaktit oli Tildalla tosi hienot ja meno muutenkin oikein näppärää.

Onneksi kohtalo puuttui peliin maanantaina, kun en ajatuksista huolimatta ilmoittanut meitä huomiselle hyppärille. Taas olisi ensi viikonloppuna mahdollisuus kisata, mutta en taida uskaltaa... Alan kohta itse varoa takaakiertoja ja soppa sotkeutuu entisestään. Voi itku.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Agilitykuulumisia

Agilitysta on selvästi muodostunut minulle se laji, joka saa hetkessä mielen mustaksi tai sydämen pakahtumaan ilosta. Onneksi en ole asian kanssa yksin, vaan taidetaan olla Tildan kanssa samoilla linjoilla! :)

Kasvavan innon ja eri kouluttajien näkemysten ja vinkkien ansiosta olen alkanut kiinnittää ohjaukseeni entistä enemmän huomiota. Nyt ei enää löysäillä (jos ollaan tähän asti löysäilty), vaan yritetään johdonmukaisesti kehittyä ja tavoitella unelmia.


Uusilla kengillä uusiin juoksuihin. Joko mennään?

Paljon ollaan viime aikoina saatukin ajatuksen aihetta. Joku aika sitten omissa ryhmätreeneissä tuuraava kouluttaja kiinnitti huomiota valssiin. Rytmitykseni oli hukassa ja Tilda pääsi livahtamaan pitkälle kaarrokselle esteen jälkeen. "Helppo" ohjaus ei olekaan niin helppo ja olen unohtanut sen koko olemassaolon yrittäessäni keskittyä "hienompiin" kuvioihin. Valssin treenaaminen erityisesti ahtaisiin esteväleihin kuuluu siis meidän treenisuunnitelmaan. Rytmitys yleisestikin tuntuu olevan minulta kadoksissa, joten siihen aion kiinnittää huomiota.
Viime viikolla ostin sitten irtovuoron ProCanikselta Markon opissa. Treeni ei sujunut ollenkaan niin kuin oli tarkoitus Tildan ollessa aivan liian täpinöissään, mutta hyviä vinkkejä saatiin ehdottomasti. Ja mennään uudestaan, kunhan ehditään! Markolta sain muistutuksen vastakäännöksestä. Tilda ohjautuu vastakäännöksellä oikein näppärästi, joten sitä on sen kanssa helppo käyttää. Puomia ja kontakteja puitiin. Marko huomautti, että kannustan Tildaa puomilla sen vapautuskäskyllä. Nyt olenkin yrittänyt muistaa olla hiljaa ja käyttää radalla "tule" -sanaa ainoastaan lähdössä ja kontakteilta vapauttaessa. Kontaktit ovat myös asia, jossa on muistettava olla jatkossa erityisen johdonmukainen ja tiukka. Tilda on ruvennut hyppimään aan alastulokontaktin ja juoksemaan puomilta läpi. Pitkälle ei sellaisella menolla pötkitä, joten nyt ruvetaan karsimaan tällaista vallattomuutta pois. Tilda tasan tarkkaan osaa kontaktit, joten ne aion vaatia. Jatkossa esteeltä ei voi jatkaa eteenpäin ilman kunnon 2on2offia. En kyllä tiedä vielä, kuinka kisatilanteessa hoidan tämän... Markon mukaan palautus kontaktille ja hylly. Ihan ei taida oma pää olla siihen valmis... Johdonmukaisuus myös lähtöihin. Yleensähän Tilda pysyy lähdöissä hyvin, mutta silloin tällöin tulee tilanne, jossa peppu nousee maasta. Silloinkin palautus ja uusi lähtö.

Viime torstaina sitten ryhmätreeneissä oikein keskityin kontakteihin, kun radalla oli kaikki kolme kontaktiestettä. Ensimmäisellä kierroksella jouduin palauttamaan joka esteellä ja palkkasin, kun Tilda otti kontaktin hyvin. Toisella kierroksella sainkin jo pelkästään kehua. Aankin Tilda otti upeasti, vaikka en voinut itse aan alla olevan putken takia olla vieressä kontaktia varmistamassa. Hienojen kontaktien vastapainoksi Tilda kuitenkin päätti olla hyppäämättä, kun ohjasin takaakiertoon. Ensimmäisellä takaakierrolla kettunen pudotti riman ja otti ilmeisesti nokkiinsa sen verran, ettei voinut enää hypätä, vaan sujahti riman ali. Toivotaan, että tyhmä takaakierto unohtuu seuraavaan treenikertaan mennessä. Taas muistutus Tildan herkkyydestä joidenkin asioiden suhteen...

Parempia ohjauksia ja rytmitystä sekä kontakteja... Niistä on meidän treenit tehty! Kakkosluokan kisojen korkkaaminen on venähtänyt vähän pitkäksi, mutta ei kai tässä kiirehtiä pidä. Olin jo suunnitellut kisoja viikon päähän, mutta ehkä järkevämpää olisikin palauttaa vielä niitä kontakteja pikkuketun mieleen. Ei viitsisi ehdointahdoin mennä pilaamaan johdonmukaisuutta tai ottamaan hyllyjä... Hyppäri kyllä voisi houkutellakin!

Doboilua!

Eilen päästiin Tildan kanssa kokeilemaan doboa, kun Koirapalvelu Taidogas järjesti Tutustu doboon -päivän. Pitkään olen halunnut tätä lajia päästä kokeilemaan, sen verran hauskalta se on kuulostanut. Ja onneksi nyt päästiin - jäin koukkuun!

Tutustumispäivän doboilu kesti tunnin ja sisälsi kattavasti vähän kaikkea dobosta. Ensin tehtiin lämmittelyliikkeitä koiran kanssa. Ne olivatkin meille tuttuja pyörähdyksiä, venytyksiä ja pujotteluita. Sitten päästiin pallon kimppuun! Pallo omien jalkojen välissä koiraa houkuteltiin sen päälle istumaan. Ei ollut Tildalle hankalaa ja äkkiäkös tuo pallon päälle kiipesi. Siinä sitten erilaisia liikkeitä tekemään... Tehtiin välissä aina ihmisten liikkeitä, jotta koirat pääsivät huilaamaan. Rankkaa on tuo tasapainoilu pallon päällä ainakin aloittelijalle ja Tildasta näki pian, kuinka se väsähti. Pikkukettu makoili personal trainerina vieressä, kun punnersin pallon kanssa tai tasapainoilin tyynyllä. Eipä ole sellaista montaa kertaa nähty! Innokkaana Tilda silti teki hommia, kun oli sen vuoro ja tasapainotyynyn kanssa temppuiltiin kumpikin. Tunnin lopuksi vielä pienet venyttelyt koirille ja dobokatsaus oli siinä!

Kylläpä innostuttiin! Hauskan yhteisen tekemisen lisäksi dobo kehittää lihaksia sekä koiralla että ihmisellä ja sanoisin sen tukevan hyvin myös muita harrastuksia. Tasapainotyynyn aion ostaa kotiin pikapuoliin ja dobo-kursseja jo katselin myös...

Dobo!
Harvoin näkee Tildaa treenihallilla maan tasossa...


Pikkuketulla on kivaa!

Samaan syssyyn saatiin myös vieraita, kun Jonna ja Lova tulivat viikonlopuksi meille kylään. On noita kahta erilaista kettua niin hauska seurata. Molemmilla on omat pöhköt tapansa. Leikkiä ei kavereille enää oikein sisällä synny. Joskus kun niitä ei saanut lopettamaan leikkiä ollenkaan... Ovat tainneet kasvaessaan muuttua sen verran erilaisiksi. Lova on toisaalta tosikko ja Tilda toisaalta herkkis, eikä toinen voi käsittää toisen hömpötyksiä juuri sillä hömppähetkellä. Kuitenkin toisen seurasta nautitaan ja ulkona juostaan kovaa kilpaa! Voi muruja! <3