Metsäretki Helvetinjärvelle

Odotettu syysloma alkoi eilen päiväretkellä Helvetinjärven kansallispuistossa. Kävelyä tuli yhteensä reilut 19 km ja loppumatka seikkailtiinkin otsalamppujen valossa pimeässä metsässä. Tilda ei ehkä ihan hoksannut aamulla lähtiessämme retken ideaa, kun pienikin pysähdys tai aukeampi paikka sai aikaan leikki ja juoksuhepulin Sella-kaverin kanssa. Loppumatkasta meno olikin kettusella huomattavasti rauhallisempaa, vaikka välillä spurtata pitikin. Ja olihan niitä mörköjäkin pimeässä metsässä... :) Kiitos Sarille taas osasta kuvia!



 

 

Rentoutumisesta loistovireeseen

Viimeinen kokonainen viikko ennen edessä häämöttävää syyslomaa on koluttu läpi! Ollaan tehty hankintoja, rentouduttu, aksattu ja noudettu. Ja kaikesta on superhyvä fiilis!

Alkuviikosta meille tuli kummallinen vieras. Ensin ulkona piti vaan kävellä edestakasin ja ympäriinsä ja yhtään ei annettu sisälläkään leikkiä, vaan piti olla paikallaan. Meillä kävi siis koirahieroja Susanna Myllynen. Tilda oli esimerkillinen asiakas ja osasi ottaa rennosti, vaikka alkuun se ei tuntunut tietävän, miten päin olisi ollut. Lopulta silmät lupsuivat, mutta pienistäkin pihan tai rappukäytävän äänistä oli toki ilmoitettava pelottavalla murinalla. Muutama pieni jumi Tildan alaselästä löytyi, mutta ne aukesivat helposti. Susanna kertoi Tildalla olevan ikäisekseen hyvät reisilihakset sekä hyvin kulmautunut etuosa. Saatiin myös venytysvinkkejä namin avulla tehtäväksi. Tosi mukava hierontakokemus oli meillä kummallakin! Kiitos Susanna!

Ennen torstain agilitya käytiin Tildan kanssa ostoksilla. Hankintalistalla oli takki treenikäyttöön sekä heijastinliivi pimeisiin sateisiin iltoihin. Pohdinnan ja sovittelun (joka oli hurjan inhottavaa) jälkeen päädyin Back on track verkkoloimeen ja hienoon oranssiin (tottakai!) Hurtan heijastinliiviin.

Uusi loimi päällä.



Verkkoloimea testattiinkin heti käytännössä ja hyvä oli! Tilda ei ihan ehkä vielä tykkää siitä yhtä paljon kun mä, mutta kyllä se siitä!

"Noni et kuvaa enää ja ota tää juttu mun päältä pois."

Aksatreenit ainakin sujuivat loistavasti. Päätettiin panostaa vahvoihin esteisiin ja sillä teemalla treenattiin kontakteja ja keppejä. Olinkin todella tyytyväinen treeniin, josta jäi niin hyvä mieli. Viime kerroilla keppien pujottelu oli ollut Tildalta hukassa, mutta nyt kettunen oli taas loistavasti mukana. Laitoin varmat ohjurit alkuun ja kun kepit sujuivat, poistin verkkoja yksitellen. Lopulta meillä oli se kohtalokas tuplavälikin siellä, mutta pikkukettu sen kun pujotteli! Ja lujaa pujottelikin! Kontakteja treenailtiin vaakatasoon levitetyllä aalla. Namitargetin kanssa Tilda osaa kontaktin hienosti. Nytpä siis päädyttiin häivyttämään namia ja vahvistamaan oikeaa asentoa. 2on2off treeniä kotona ja naksutin mukaan aksaan ensi kerralla. En malta oottaa, että päästään Tallille taas! Lelupalkkausongelmaan Johanna neuvoi noutamisen vahvistamista. Noutaminen on kuitenkin Tildalla geeneissä. Lelun tuomisesta on vaan tehtävä se kaikkein paras juttu. Toki Tildan iällä on myös pienen pieni osuus lelun kanssa rallatteluun... Viimeistään liikkumisesta ketun kakaraksi tunnistaakin. :)

Ihana pikkukettu on myös pitkän noutamistauon jälkeen tehnyt pari huippua damihakuruutua. Ei mitään vikaa. On se vaan todistanut taas olevansa taitava! :)

Jännittäviä uusia tuulia

Tällä viikolla aloitimme Tiin kanssa agilityn ihan uudessa treeniryhmässä. Tiedossa oli uudet treenikaverit, uusi kouluttaja, uusi paikka ja uudet esteet. Ja treenihän oli sitten sen mukainen... Jätin Tildan pilkkopimeään autoon rataan tutustumisen ajaksi. Rata oli helppo ja olisi ollut ihanaa mennä se vaan vauhdilla kokonaan läpi. Kuitenkin heti radalle päästyämme Tilda huomasi kouluttajan lapset hallin laidalla ja haukkuminen alkoi. Häiriö oli selvästi aivan liian suuri, sillä aksaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun välillä oli haukuttava jännittäviä lapsia. Radalta ohitettiin keinu ja kepit, koska keppeihin ei ollut ohjureita ja keinu oltiin vasta juuri saatu onnistumaan. Aa oli Tildan mielestä jyrkempi kuin Hannalla ja kettunen kääntyikin siltä ensin takaisin. Ohjaukset kuitenkin sujuivat, kontaktit eivät sitten yhtään. En jostain syystä hoksannut laittaa radalle alustaa targetiksi kontakteille ja käskystä huolimatta Tildahan juoksi ne läpi. Ilman nameja kontaktilla Tildalla ei ole syytä pysähtyä siihen. Pikkukettunen ei siis ole vielä hoksannut, että kontaktille on aina jäätävä. Tätä ehdottomasti alamme työstää!

Toinen ratapätkä olikin meillä paljon parempi ja ihan hyvä mieli jäi siitä treenin lopuksi! Lapset olivat unohtuneet ja taitavasti Tilda liiteli renkaankin läpi radassa. Aan kontaktilla edelleen läpijuoksu, josta palautin Tiin kontaktille. Radan lopussa oli pussi, jota emme olleet koskaan aiemmin Tildan kanssa päässeetkään treenaamaan. Ensimmäisellä kerralla Tilda tuli pussin suulta takaisin, mutta jo toisella kerralla kettunen juoksi pussin läpi. Lopuksi saatiin onnistunut ratapätkä onnistuneen pussin kera!

Johanna-kouluttaja ei ollut nähnyt meitä aksaamassa aiemmin, joten tämä ensimmäinen treenikerta meni tutustuessa. Kehuja saatiin Tildan irtoamisesta ja ohjausten kuuntelusta. Ja Tiin ikään nähden kuulemma tosi hyvällä mallilla ollaan. Esteissä ja kontakteissa riittääkin sitten treenattavaa ja varmaan seuraavissa treeneissä tehdäänkin enemmän esteitä kuin ratoja. Kepit ja keinu sekä ne kontaktit vaativat paneutumista. Saa nähdä otetaanko jotain uusia harjoituksia käyttöön vai mennäänkö samoilla tutuilla. Harmi vaan nyt odotella kokonainen viikko seuraavia aksatreenejä, kun tekisi mieli treenata useammin...

Siskoni Lova-bortsu oli meillä yhden illan tällä viikolla hoidossa. Käytiin Sarin ja Sellan kanssa metsälenkillä juoksemassa, mutta kakaroiden painit jatkuivat vielä kotonakin...

 

Leikkiminen on rankkaa - mutta huippukivaa!