Jännittäviä uusia tuulia

Tällä viikolla aloitimme Tiin kanssa agilityn ihan uudessa treeniryhmässä. Tiedossa oli uudet treenikaverit, uusi kouluttaja, uusi paikka ja uudet esteet. Ja treenihän oli sitten sen mukainen... Jätin Tildan pilkkopimeään autoon rataan tutustumisen ajaksi. Rata oli helppo ja olisi ollut ihanaa mennä se vaan vauhdilla kokonaan läpi. Kuitenkin heti radalle päästyämme Tilda huomasi kouluttajan lapset hallin laidalla ja haukkuminen alkoi. Häiriö oli selvästi aivan liian suuri, sillä aksaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun välillä oli haukuttava jännittäviä lapsia. Radalta ohitettiin keinu ja kepit, koska keppeihin ei ollut ohjureita ja keinu oltiin vasta juuri saatu onnistumaan. Aa oli Tildan mielestä jyrkempi kuin Hannalla ja kettunen kääntyikin siltä ensin takaisin. Ohjaukset kuitenkin sujuivat, kontaktit eivät sitten yhtään. En jostain syystä hoksannut laittaa radalle alustaa targetiksi kontakteille ja käskystä huolimatta Tildahan juoksi ne läpi. Ilman nameja kontaktilla Tildalla ei ole syytä pysähtyä siihen. Pikkukettunen ei siis ole vielä hoksannut, että kontaktille on aina jäätävä. Tätä ehdottomasti alamme työstää!

Toinen ratapätkä olikin meillä paljon parempi ja ihan hyvä mieli jäi siitä treenin lopuksi! Lapset olivat unohtuneet ja taitavasti Tilda liiteli renkaankin läpi radassa. Aan kontaktilla edelleen läpijuoksu, josta palautin Tiin kontaktille. Radan lopussa oli pussi, jota emme olleet koskaan aiemmin Tildan kanssa päässeetkään treenaamaan. Ensimmäisellä kerralla Tilda tuli pussin suulta takaisin, mutta jo toisella kerralla kettunen juoksi pussin läpi. Lopuksi saatiin onnistunut ratapätkä onnistuneen pussin kera!

Johanna-kouluttaja ei ollut nähnyt meitä aksaamassa aiemmin, joten tämä ensimmäinen treenikerta meni tutustuessa. Kehuja saatiin Tildan irtoamisesta ja ohjausten kuuntelusta. Ja Tiin ikään nähden kuulemma tosi hyvällä mallilla ollaan. Esteissä ja kontakteissa riittääkin sitten treenattavaa ja varmaan seuraavissa treeneissä tehdäänkin enemmän esteitä kuin ratoja. Kepit ja keinu sekä ne kontaktit vaativat paneutumista. Saa nähdä otetaanko jotain uusia harjoituksia käyttöön vai mennäänkö samoilla tutuilla. Harmi vaan nyt odotella kokonainen viikko seuraavia aksatreenejä, kun tekisi mieli treenata useammin...

Siskoni Lova-bortsu oli meillä yhden illan tällä viikolla hoidossa. Käytiin Sarin ja Sellan kanssa metsälenkillä juoksemassa, mutta kakaroiden painit jatkuivat vielä kotonakin...

 

Leikkiminen on rankkaa - mutta huippukivaa!