Tiiteli juoksee!

Olivatpa juhannuksena pojat oikeassa, kun Tildan perässä kulkivat jatkuvasti! Näin 9 kuukauden ja reilun viikon ikäisenä alkoivat pikkuketun ensimmäiset juoksut. Sain jo päivällä töihin viestin, että verta on lattialla, joten osasin varautua kun hain nopsasti töiden jälkeen Tildan mukaani ja lähdimme aksaan. Pöksyt kassiin ja menoksi!

Tuntui kyllä, että Tilda oli vähän pihalla radalla. Se ei tuntunut kuuntelevan ja monesti jäi esteiden jälkeen vaan ihmettelemään loppuun, vaikka juoksin ja huutelin sitä palatessani lähtöasetelmiin. Muuten oli tolleri pätevä! Itse en osannut oikein ohjata pujottelua, vaikka oltiin sitä jo aiemmin Sarin kanssa treenattu. Kroppa toiseen suuntaan ja jalat toiseen ja vielä liikkeessä nopeasti - ei ole mun vahvuus. Tilda sitten taas hyppyjen välissä ei olisi edes kuunnellut käskyjä. Toivottavasti Tiitiin fiilikset tasaantuvat pian, että päästään aksaa treenaamaan kunnolla, kun nyt saan kentälle avaimenkin. Kepeissä Tilda oli enemmän vauhdissa ja heti alkuun huitaisi putkesta kepit kolmella aukolla loistavasti! Toisella kertaa se huomasikin aukot ja yritti namien luokse niiden kautta. Saatiin kuitenkin kädellä auttaen kepit hienosti läpi. :) Täytyy omissa treeneissä ensin tehdä vielä kahdella aukolla ja myöhemmin ottaa yksi lisää pois.

Vähän on reppana Tilda nyt juoksuinensa. Tänään töistä tullessa minua odotti piippaava kettunen oven takana jo ennen kuin olin ehtinyt avainta laittaa lukkoon. Saa nähdä millanen on toinen päivä. :)

Pehmeän määrätietoisesti taippareita kohti

Sillä ohjauksella aion viedä Tildan taippareihin! Katsotaan milloin, varmaan pitkänkin ajan päästä, mutta taippareihin tähdätään vielä. Sari sai Nuuskujen treeneissä siis luotua varmuutta siihen, että kyllä Tildasta taipparivalmis koira tulee. Vesityötä ei tehty Tiin kanssa tänään, vaikka muut sen suorittivat. Heti ensimmäinen kommentti kouluttajalta oli, kun astuttiin autoista ulos, että "älä nyt sure sitä uimista, kyllä se sieltä tulee". Okei. Uidaan Tildan kanssa nyt ensin paljon helpoilla rannoilla ja hyvä olisi kun itsekin pääsisi järveen. Sitten vasta, kun leikin ja muun kautta uimisesta ja vedestä on tullut kiva juttu, niin otetaan siihen noutoja mukaan ja mennään vaikeampiin rantoihin. Sama riistan kanssa. Pikkuhiljaa totutellen. Tilda vaatii aikaa näissä jutuissa ja painostamalla se ei tule ikinä valmiiksi.

Tildan kanssa tehtiin hakuruutu seitsemällä damilla. Hain kettusen autosta metsään suoraan katsomaan damien heittelyä. Selvästi se oli vähän hämmentynyt mihin oli tullut ja mitä kaikkia ääniä kuuluikaan metsästä. Vähän aikaa kului hakuun lähettämisen jälkeen ihmetellessä metsää, mutta sitten Tii hoksasi, että siellähän oli dameja. Ensimmäisen kanssa se lähti juoksentelemaan ympäriinsä. Kokeilin nätisti kutsua Tildaa luokse, kävellä pois päin sekä kovastikin komentaen käskeä luokse, mutta mikään ei tehonnut. Lopulta se pehmeän määrätietoinen "täällä" käsky sai Tildan pysähtymään jonkun matkan päähän minusta. Taas näin selvästi, kuinka se todella mietti, mitä tekisi seuraavaksi. Odotin ja Tii tuli puoleen väliin, pudotti damin ja tuli luokse. Seuraavan damin kanssa sama temppu. Tällä kertaa lyhyemmällä juoksentelulla. Pudotuksen jälkeen kouluttaja nappasi damin lällätellen ja vaakkuen ja heitti sen kauemmaksi. Tilda pinkaisi äkkiä damin kimppuun ja palautti sen minulle. Kolme seuraavaa damia pieni punainen etsi hienosti nenää käyttäen ja palautti minulle suorinta tietä käteen. Olimpa ylpeä!

Siinä näki kouluttajakin ne Tildan kaksi puolta. Se on pehmeä, herkkä koira, mutta myös kovapäinen jumputtaja. Tasapainoile siinä sitten! Tildan työskentelyä katsellessa Sari totesikin, että "tiedätkö, voi olla, että sulla onkin erityisen fiksu koira". Tilda tietää, mitä sen pitää tehdä ja se osaa tehdä sen, mutta aina kun ei halua. Se miettii selvästi toimiaan ja päättää sitten, miten tekee. Tildaa on oltava ohjauksessa aina askeleen edellä, jotta ehtii toimia oikein ennen sitä. Lisäksi on pysyttävä rauhallisena, koska oma hermostuminen saa sen jumputtamaan entistä enemmän vastaan. Kouluttaja kuvailikin pientä suloista kettuani juonikkaaksi noita-akaksi. :p

Nytpä sitten treenaamme Tildan kanssa hakuruutua muutamana päivänä peräkkäin, sitten taukopäivä ja katsotaan, mitä tollerin päähän on jäänyt. (Ensin täytyy kyllä mennä damikauppaan...) Myös damin piilotuksia voisi tehdä ja väliin tavallisia markkeerauksia. Lenkillä dami pusikkoon ohikulkiessa ja toiselta puolelta aluetta kettunen hakuun. Kyllä se kuulkaa siitä! Ensi tiistaina päästään taas riistan kimppuun ja peltotöihin.

Loppuun vielä juhannuskuvia. Viikko sitten Tiitii täytti 9 kuukautta ja juhannuksena nähtiin pariin otteeseen, että viehättävä neitonen on villitollerista kasvanut. Kaksikin poikaa päätti kulkea kettusen perässä, minne ikinä se menikin. Liekö juoksut nyt jo tekisivät tuloaan...

Uintitreeniä

"Älä ravista mun päälle!"

Kukkaniityllä Sellan ja Vilman kanssa

KesäTiitii

Kaukainen taipparihaave

Paljon on taas ehtinyt tapahtua ja päivät menee niin hurjaa vauhtia, että aika ei meinaa riittää saamaan kaikkia tekemisiä tänne blogiin. Tiistaina oli Nuuskujen pentutreenit Niihamassa. Vettä ripotteli taas taivaalta, joten ajettiin rantaan tekemään vesitreeniä, kun kuitenkin koirat olisivat olleet märkiä. Katselin ensimmäisenä töitä tekevää labbista ja totesin, ettei Tilda välttämättä mene rannasta järveen. Ranta oli kuulemma helppo. Se oli kaislikkoinen, mutta suht matala. Toisena oli sitten meidän vuoro. Tehtiin Tildalle markkeerauksia veteen heittäen damia ihan rannan tuntumaan. Tii yritti kaikkensa, mutta dami oli sille liian kaukana. Kouluttaja heitti toisen damin lähemmäs ja lähetin ketun sitä hakemaan. Kauan Tilda pyöri välillä piipaten kaislikossa ja yritti päästä damin luokse. Veteen se meni juuri ja juuri kahlaamaan. Kolmas dami heitettiin vielä lähemmäs ja siihen Tilda pääsikin pienen pyörimisen jälkeen kiinni. Jostain syystä Tiin on vaikea ottaa vedestä damia suuhun. Dami luiskahtaa aina karkuun, kun toinen yrittää siihen tarttua. Lopulta pikkukettu joutuikin sukeltamaan kokonaan saadakseen damin suuhun. Damin Tilda vei rantaan vähän matkan päästä minusta ja tiputti sen ravistellakseen. Siinä kehuessani en tajunnut napata damia itselleni ja hetken mietittyään Tilda päätti aloittaa ”kivan leikin” ja lähteä dami suussaan juoksemaan rallia rannassa. Käskyni menivät – kuten arvata saattoi – kuuroille korville. Otin taktiikakseni kävellä aina eri suuntaan kuin koira, mutta tällä kertaa se oli Tildasta hauskaa. Se pääsi aina minua kovempaa juoksemaan ohi. Seuraava yritys oli mennä istumaan katsomon portaille ja jättää Tilda huomiotta. Lopulta Tii tuli luokse dami suussaan, katsoi namikättäni ja päätti luovuttaa damin ja ottaa namit. Lokkia ei sitten edes heitetty Tidalle järveen. Se haisteli raatoa maassa ja jätti siihen.

Vein Tildan autoon huilaamaan ja menin rantaan katselemaan seuraavan koiran, puolivuotiaan käyttölabbiksen, touhua. Olo oli kuin maansa myyneenä. Kaatuiko meidän taipparihaave nyt tähän? Koira ei mene veteen noutamaan esinettä (saati lokkia) ja palautukset ovat täysin sen fiiliksestä kiinni. Kouluttaja kehotti olemaan painostamatta Tildaa hakuun, koska se on pehmeä ja herkkä koira. (Ehkä on sitten. Silloin tällöin.) Ja, kun Tii tekee töitä, antaa sen tehdä rauhassa ja miettiä itse, miten ne ratkaisisi. Palautuksista saatiin nyt palautetta, että niitä täytyy treenata. Pitäisi vaan olla joku treenikaveri, koska minun kanssa kaksistaan tehdessä Tilda toimii usein lähes täydellisesti. Haku ja palautus onnistuu ilman sähellystä. Toki Tildan kanssa on myös koettu päiviä, jolloin tuntuu, ettei sitä vaan kiinnosta noutaa, saati palauttaa. Mitä tässä nyt tekisi, olisi kiva tietää. Ensi tiistaina jo treenaamme vesityöskentelyä uudestaan jossain toisessa paikassa vaikeammassa rannassa. Sain siis ohjeet harjoitella uintijuttuja Tildan kanssa paljon ennen tiistaita. Jos vesitreeni ei suju, niin sitten tehdään Tildalle maalla hakua. Tiistai on vaan jo tosi lähellä ja järvet kaukana… Saa nähdä kuinka meidän parin päivän päästä käy.

Kavereiden kesken

Tänään olikin eilisen tylsyyspäivän jälkeen tehokas ja kiva sunnuntai! Aamupäivällä käytiin lenkillä siskon ja mummin cavaliertyttösen kanssa sekä harjoiteltiin yhdessä oloa. Fanni asuu Lahdessa mummini luona, joten liian harvoin tulee tyttösten tavattua. Ikää Fasulla on jo 9 vuotta ja koska se on aika epävarma toisten koirien läheisyydessä, on hyvää harjoitustakin Fannin ja Tildan tavata aika ajoin. Hyvin on sujunutkin ja tänään pääsimme jo siihen pisteeseen, että Fanni ja Tilda olivat yhdessä siskoni kotona. Fanni tosin istui oven suussa, kun Tii touhusi ympäri kämppää. Meidän piti kettusen kanssa postua hetkeksi parvekkeelle nauttimaan sadesäästä, jotta Fanni saatiin eteisestä pois nauttimaan herkkupalaansa.

Fanni ja Tilda vierekkäin pari kuukautta sitten

Iltapäivällä sitten ajeltiin vielä Hämeenlinnaan Sarin ja Sellan luo. Paini- ja juoksuleikkien lisäksi päästiin treenaamaan agilitya. Tehtiin kummankin koiran kanssa kahta eri ratapätkää. Tiitii olikin aika taitava! Monta uutta juttua tuli pikku ketulle opittavaksi, mutta hienosti se selvitti kaikki ja seurasi tarkasti ohjausta. Kokeiltiin myös ekaa kertaa rengasta. Sieltähän se Tildakin sujahti! Tajusin jossain kohtaa treeniä, etten huomaa kehua Tildaa tarpeeksi. Toinen tekee kaikkensa ja niin upeasti, mutta mä keskityn vaan ohjaamiseen ja unohdan kehut. Toivottavasti edes palkkalihapullat löysi Tildan suuhun oikeissa kohdissa.. Onpa vaan itselläkin tosi paljon opittavaa.

Viikonlopun aikana huomasi taas, kuinka Tilda on toiminnan koira. Tylsä lauantai hihnalenkkeineen sai Tiin jumputtamaan joka ulkoilulla. Se pysähteli makoilemaan ja kieriskelemään kesken kävelyn ja ehdottomasti halusi nuuskuttaa oikein antaumuksella jokaikisen hajun. Ja tietenkin, kun tämä jumputus jatkuu tarpeeksi kauan, niin hihnan toisessa päässä pinna kiristyy, mikä johtaa siihen, että Tilda jumputtaa entistä enemmän. Lenkkeile siinä sitten. Kaiken kukkuraksi olen saanut jonkunlaisen varis/lokkipelon kehitettyä itselleni, kun tässä joku viikko sitten varis hyökkäsi Tildan ja mun kimppuun. Nytpä siis jokainen variksen rääkäisy tai lokin kirkuna saa sydämen hakkaamaan tuhatta ja sataa ja hihnan kiristymään. Ei ole Tildankaan helppoa ymmärtää, mikä on, kun yhtäkkiä pitääkin lähteä kiireesti vastakkaiseen suuntaan.

Huomenna kuitenkin maanantai ja kiva viikko edessä! :)

Puuhailuja ja ostoksia

Maanantaina oli taas Hannan aksatreenit. Tuntuu, että koira oppii nopsemmin kuin ohjaaja. Onko se sitten huono vai hyvä asia.. :)

Tehtiin hyppy-putki rataa, jossa taas riitti vauhtia. Hienosti Tildalta sujuu takaakierrot, mutta kovin paljon se ei minusta irtoa ja tarkkana saa itse olla ohjausten kanssa. Helposti Tii tekisi myös oman päänsä mukaan. Joitakin ohjauksia saa tosissaan vaatia siltä. Keppitreenissä Tilda joutuikin miettimään taas päänsä puhki, kuinka ne namit saikaan. Kaksi aukkoa oli kepeissä, jotka tehtiin kahden hypyn takaa. Upeasti Tilda hakee kepit ja ensimmäinen aukko ohittui jo monesti. Toisen kohdalla Tii sitten usemman kerran huomasi merkistäni, että väärin meni. Tosissaan pikku kettu mietti keppejä ja pääsi lopulta namikipolle kehujen saattelemana! Lopuksi kontaktitreeni puomilla, mikä taitaakin olla Tildan vahvuus tällä hetkellä. Hypyn takaa vähän vinosta kulmasta se juoksi puomin ja pysähtyi kontaktiin. Kiertelin esteitäkin, mutta Tilda pysyi paikoillaan ja lähti liikkeelle vasta käskystä. Jospa jo ensi kerralla päästäisiin kokeilemaan ilman siivekkeitä.

Tällä viikolla oli myös tollerilenkki Kaupissa. Viisi punaista ferraria juoksentelikin ympäri metsää eikä malttanut pysyä poissa järvestä! Tilda kävi taas kahlailemassa ja vaikka muutama tolleri uiskenteli joka välissä, ei Tiitiitä huvittanut seurata muiden esimerkkiä. Välillä se teki omia retkiä ja seuraili tiiviisti muita. Selvästi Tilda enemmän juoksenteli muiden mukana kuin niiden kanssa. Kerran kettunen jäi jopa yhden tolleripojan kanssa meistä muista jälkeen, mutta tuli onneksi aika pian luokse, kun kutsuin. Poitsulla kestikin retkellänsä hetki, mutta saatiin kaikki hyvin taas kokoon. Kiva lenkki oli ja mukava olisi nähdä muita tollereita jatkossakin koossa.

Tokoa ollaan myös treenattu vähän Tildan kanssa. Noutamistakin testasin taas, mutta hetki ei osunut kohdilleen Tildan fiiliksen kanssa, joten se jäi siihen. Luoksareita tehtiin ja ne tuntuvat aika varmoilta. (Koputan varuiksi puuta.) Paikkamaakuu on ollut nyt treenissä ja 45 sekuntiin asti olen uskaltanut sitä pitkittää muutaman muistutuksen avulla. Tosin häiriötä tarvisi tähän treeniin lisätä. Viikonloppuna lisää treeniä!

Ostoksiakin ollaan tehty urakalla. Siskolle kotiutuu maanantaina bordercollietyttönen ja pentuostokset ovat saaneet minut ostelemaan Tildallekin kaikkea. Treenihihna saapui postipakettina samoin kuin hieno violetti sporttipanta. Tänään sai Tildan lelulaatikkokin sitten täydennystä. Missäköhän ne damit viipyvät, jotka on pitänyt hankkia..?



Uusi panta ja pyyhkeet feat Tilda

"Mun pupu!"

"Nää namit ei hei oikein tuu täältä pallosta.."

Mörköjä ja variksia

Eli Nuuskujen treenit! Tilda oli pari tuntia maannut autossa häkissä ennen treenejä, kun ajeltiin Lahdesta kotiin, joten energiaa riitti kun päästiin metsään treenipaikalle. Kotiin saatiinkin viedä hyvin väsyneen oloinen pikku tolleri.. :)

Aloitettiin treenit Tildan kanssa helpoilla markkeerauksilla, koska edellisellä kerrallahan Tii pelkäsi dameja heittänyttä miestä eikä lähtenyt alkuun noutoon ollenkaan. Nyt samaisella henkilöllä oli sadeviitta päällään ja tottakai kettusen piti haukkua mörkö ensin ja käydä sitten toteamassa se vaarattomaksi. Ensimmäisellä markkeerauksella Tilda lähti damia kohti matkan puoliväliin, mutta jäi siihen miettimään miten asian hoitaisi. Mies seisoi taustalla ja se selvästi mietitty vielä Tiitä. Kun toinen dami heitettiin sitten lähemmäs Tildaa, niin nouto sujui ja sain damin käteen.

Toiseksi tehtiin kolme markkeerausta joka kerralla matkaa pidentäen. Tilda lähti nyt hienosti hakemaan damia ja lähti jo tulemaan luokseni, mutta päättikin sitten lähteä kunniakierroksille. Luoksetulokutsut kantautuivat kuuroille korville, joten lähdin Tildalle "täällä" huikaten kävelemään pois päin koirasta. Tätä jatkui jonkin aikaa ja Tilda juoksenteli ympäriinsä seuraten kuitenkin koko ajan missä menin. Lopulta Tilda Tuli luokse ja palautti damin. Pikku kettu oli koko "leikin" ajan kuljettanut damia urheasti mukanaan! Toisella, vähän pidemmällä markkeerausmatkalla Tii tekikin huipputyötä ja palautti damin ilman mutkia suoraan minulle käteen! Kouluttaja kehaisi suoritusta täydelliseksi. :) Kolmas matka oli jo aika pitkä. Tällä kerralla Tilda lähti taas dami suussa kierrokselle, mutta kun taas lähdin toiseen suuntaan "täällä" huudellen, niin pian Tilda tuli luokse ja palautti damin käteen.

Kouluttaja ihmetteli Tildan kehitysvauhtia ja oppimiskykyä. Pikku tolleri on mennyt jo nyt huimasti eteenpäin siitä ettei se uskaltanut noutaa damia ollenkaan. Tildan kanssa treenatessa kannattaa käyttää sitä, että lähtee vaan pois päin kävelemään tai juoksemaan ja houkuttelee sillä koiran luokse. Laumavietti on kuitenkin niin vahva, että Tii tulee luokse lopulta. Kohta ei tarvitse kuin kääntyä lähtemään pois päin, niin se tulee jo luo. (Toivottavasti!) Ja hienoa oli, että dami pysyy koko ajan Tildan suussa, vaikka se lähtisi kiertelemään ja palautuu minulle käteen! Nenääkin Tiitii käyttää hienosti.

Sitten varis. Tilda pääsi odottelun jälkeen toisena varistreeniin. Vesisateesta johtuen varis ja maa olivat aivan märkiä, mutta eipä se treeniä haitannut. En oikein tiennyt millaista käytöstä Tildalta olisin odottanut variksen suhteen. Variksensiipi oli aiemmin aika jännä juttu, mutta sen Tilda otti kuitenkin suuhun ja ulkona saalistusvietti suuntautuu variksiin. No, tällä kertaa kokonainen varis oli tosi tosi jännittävä! Tilda haukkui varista ja teki syöksyjä sitä kohti. Otin variksen käteen ja aloin leikkiä sillä ja noutaa sitä itsekseni. Tästä Tilda kiinnostui ja pyöri ympärilläni välillä hyppien varista kohti. Heitin varista ja annoin Tildan mennä katsomaan sitä. Tyttö nuuhki ja hampaat kävivät välillä siihen malliin, että sen olisi tehnyt mieli ottaa aarre suuhunsa. Aikamoisia kierroksia kertyi pienelle ketulle ja autolle suunnattaessa sain vetää väsynyttä koiraa perässäni.

Variksessa onkin Tildalle harjoittelun paikka. Yritän saada nyt jostain pakkaseen variksen, jotta voitaisi tehdä treeniä kotonakin. Leikkimällä voisi nyt aloittaa varikseen tutustumisen Tildan kanssa ja aina pienesti kehua kerran, kun se menee linnun luo. Ei varmasti ole kaukana, että Tii nappaa varista edes siivestä kiinni. Kun Tildan saa innostumaan variksesta, niin otetaan se tyynesti pois ja lopetetaan treeni siltä erää. Voisi ottaa variksen myös muutamana päivänä päivän kohokohdaksi. Muuten tylsiä tavallisia lenkkejä, mutta kun varis otetaan esiin, niin on kivaa.

Kovasti saatiin kouluttajalta kehuja ylipäätään. Toimiva noutaja Tildasta varmasti tulee. Se oli mukava kuulla. Hyvä asia oli myös minun ja Tildan yhteistyö. Paljon ollaan tehty yhdessä kaikkea ja se näkyy ainakin siinä, että Tilda seuraa todella tarkasti liikkeitäni ja tarttuu pieneenkin merkkiin. Kouluttaja kuvasi Tildaa pehmeäksi tai oikeastaan herkäksi. Tämä saikin miettimään, millainen koira minulla todellisuudessa on? Olen ajatellut Tildan melko kovaksi ja dominoivaksi. Ehkä ajatus on jäänyt Tildan pikkupentuvaiheesta (joka oli aika haastava), koska nyt kun miettii, niin koira on muuttunut paljon tämän reilun puolen vuoden aikana, minkä se on meillä ollut. Siitä on tullut herkkis, joka pitää jännittävänä monia asioita ja turvautuu silloin haukkumiseen, ja kovalla komentamisella Tildassa saa usein aikaan vain entistä kovemman jumputuksen. Kuitenkin Tildasta löytyy omimishalua ja omaa tahtoa rutkasti. Lisäksi moni on sanonut Tildaa rauhalliseksi. Ja minulle kun se on edelleen villi tolleri! :)

Ompa mielenkiintoista nähdä tämän pikku kettusen kehitys aikuiseksi ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Treenailuja jatketaan ja lujitetaan entistä enemmän sidettä minun ja ketun välillä. Ihana päivä ja ihana koira!

Aksapäivä ja muuta puuhaa

Maanantaista on tullut mun ja Tildan uusi lempipäivä! :) Kentän lähelle kun päästään, niin Tildaa ei saisi lenkille millään. Minä vedän Tiitä poispäin kentästä ja takasin päin tullessa Tildalla on neliveto päällä! Olen pitänyt Tildan autossa alussa sen aikaa, kun tutustutaan rataan ja odotetaan meidän vuoroa. Piippaaminen ja kiskominen radalle alkaakin heti, kun Tildan ottaa autosta ulos. Treeniä tähän.. Rataan sisältyi tällä kertaa seitsemän hyppyä ja putki. Ja ohjaaja pääsi taas spurttaamaan minkä jaloistaan pääsi, jotta ehtisi ohjata seuraavan esteen. Eikä oikein ehtinyt! :D Hienosti saatiin rata kuitenkin läpi Tildan kanssa ja voi sitä tunnetta ja vauhdin hurmaa! Keppitreeni sujui aikalailla entisenlaisesti. Tehtiin nyt kahdella aukolla ja yhden hypyn takaa. Alkuun toinen väli keskellä pisti pikku ketun miettimään, miten pääsikään loppunamin luo ja monesti Tii katsoi minuun kysyvästi aukon kohdalla. Pienellä käsiavulla aukoista selvittiin ja tauon jälkeen Tiiteli kipittikin kepit hienosti hypyn kautta ja alusta loppuun! Muistaisin vaan antaa Tildan tehdä itse enkä liikaa huutelisi keppien aikana. Heti Tilda reagoi myös, jos lähden kiirehtimään koiran edelle. Lisää agiliitoa! Jospa heinäkuussa aloittaisi omatoimi treenaamisenkin!

Tiistaina oltiin sitten taas katsomassa agilitykisoja Hervannassa. On se vaan vaikeaa olla tekemättä mitään, kun koiria ja ihania hajuja on ympäriinsä ja vielä se aksakenttä! Aivan kentän laidalla toisten agiliitoa on Tildan vaikea seurata nätisti paikallaan. Pitäisi Tiin päästä myös kentälle ja piippaus ja rempominen alkaa. No ainakaan intoa ei puutu! Tokotreeninä seuraamista, kontaktia ja paikkamakuuta tehtiin kisojen lomassa ja hienosti sujui. Tosi hienosti kettu tekee töitä ja käyttäytyy, kun on sen aika, vaikka häiriötä olisi paljonkin. Heti, kun Tilda "pääsee vapaalle" niin alkaa jumputus hajujen perään. Hassua, että tavallisella lenkillä Tilda jää kyttäämään jokaista koiraa ja ohitus on todella vaikeaa, jos mitään houkutinta (namia tai huippulelua) ei ole mukana. Aina houkuttelukaan ei tehoa. Kuitenkin treenatessa tai paikassa, jossa on paljon koiria, ohitukset onnistuvat ilman muuta.

Kuranassu Tii

Lempipuuha missä tahnsa ja millä kelillä tahansa..

Noutotreenin vuoro oli torstaina. Oltiin Kaupissa lenkillä damien kanssa. Tehtiin ensin pari luoksetuloa pillillä metsästä. Hyvin sujui. Sitten tein markkeerauksen isolla 500g:n painoisella damilla. Hyvin Tilda lähti noutoon ja otti damin, mutta pudotteli sitä matkalla takaisin ja näytti siltä, että joku ongelma siinä nyt oli. Tein seuraavan markkeerauksen pienellä pentudamilla ja heti sujui tosi hienosti ja ongelmitta. Hakuruudutkin Tilda selvitti helposti ja toi damin käteen. Hakuruutua ollaan tehty kahdellakin pikkudamilla ja hyvin menee. Selvästi se iso painavampi dami on jotenkin outo Tildan mielestä, kun heti sen kanssa nouto tökkii. Jospa jostain saisi dameja näiden kahden väliltä, niin voisi pikkuhiljaa totutella isompaan noutoesineeseen. Sunnuntaina sitten Nuuskujen pentutaipparitreenit!