Villikkoprinsessan päiväkirja: Pehmeän määrätietoisesti taippareita kohti

Sillä ohjauksella aion viedä Tildan taippareihin! Katsotaan milloin, varmaan pitkänkin ajan päästä, mutta taippareihin tähdätään vielä. Sari sai Nuuskujen treeneissä siis luotua varmuutta siihen, että kyllä Tildasta taipparivalmis koira tulee. Vesityötä ei tehty Tiin kanssa tänään, vaikka muut sen suorittivat. Heti ensimmäinen kommentti kouluttajalta oli, kun astuttiin autoista ulos, että "älä nyt sure sitä uimista, kyllä se sieltä tulee". Okei. Uidaan Tildan kanssa nyt ensin paljon helpoilla rannoilla ja hyvä olisi kun itsekin pääsisi järveen. Sitten vasta, kun leikin ja muun kautta uimisesta ja vedestä on tullut kiva juttu, niin otetaan siihen noutoja mukaan ja mennään vaikeampiin rantoihin. Sama riistan kanssa. Pikkuhiljaa totutellen. Tilda vaatii aikaa näissä jutuissa ja painostamalla se ei tule ikinä valmiiksi.

Tildan kanssa tehtiin hakuruutu seitsemällä damilla. Hain kettusen autosta metsään suoraan katsomaan damien heittelyä. Selvästi se oli vähän hämmentynyt mihin oli tullut ja mitä kaikkia ääniä kuuluikaan metsästä. Vähän aikaa kului hakuun lähettämisen jälkeen ihmetellessä metsää, mutta sitten Tii hoksasi, että siellähän oli dameja. Ensimmäisen kanssa se lähti juoksentelemaan ympäriinsä. Kokeilin nätisti kutsua Tildaa luokse, kävellä pois päin sekä kovastikin komentaen käskeä luokse, mutta mikään ei tehonnut. Lopulta se pehmeän määrätietoinen "täällä" käsky sai Tildan pysähtymään jonkun matkan päähän minusta. Taas näin selvästi, kuinka se todella mietti, mitä tekisi seuraavaksi. Odotin ja Tii tuli puoleen väliin, pudotti damin ja tuli luokse. Seuraavan damin kanssa sama temppu. Tällä kertaa lyhyemmällä juoksentelulla. Pudotuksen jälkeen kouluttaja nappasi damin lällätellen ja vaakkuen ja heitti sen kauemmaksi. Tilda pinkaisi äkkiä damin kimppuun ja palautti sen minulle. Kolme seuraavaa damia pieni punainen etsi hienosti nenää käyttäen ja palautti minulle suorinta tietä käteen. Olimpa ylpeä!

Siinä näki kouluttajakin ne Tildan kaksi puolta. Se on pehmeä, herkkä koira, mutta myös kovapäinen jumputtaja. Tasapainoile siinä sitten! Tildan työskentelyä katsellessa Sari totesikin, että "tiedätkö, voi olla, että sulla onkin erityisen fiksu koira". Tilda tietää, mitä sen pitää tehdä ja se osaa tehdä sen, mutta aina kun ei halua. Se miettii selvästi toimiaan ja päättää sitten, miten tekee. Tildaa on oltava ohjauksessa aina askeleen edellä, jotta ehtii toimia oikein ennen sitä. Lisäksi on pysyttävä rauhallisena, koska oma hermostuminen saa sen jumputtamaan entistä enemmän vastaan. Kouluttaja kuvailikin pientä suloista kettuani juonikkaaksi noita-akaksi. :p

Nytpä sitten treenaamme Tildan kanssa hakuruutua muutamana päivänä peräkkäin, sitten taukopäivä ja katsotaan, mitä tollerin päähän on jäänyt. (Ensin täytyy kyllä mennä damikauppaan...) Myös damin piilotuksia voisi tehdä ja väliin tavallisia markkeerauksia. Lenkillä dami pusikkoon ohikulkiessa ja toiselta puolelta aluetta kettunen hakuun. Kyllä se kuulkaa siitä! Ensi tiistaina päästään taas riistan kimppuun ja peltotöihin.

Loppuun vielä juhannuskuvia. Viikko sitten Tiitii täytti 9 kuukautta ja juhannuksena nähtiin pariin otteeseen, että viehättävä neitonen on villitollerista kasvanut. Kaksikin poikaa päätti kulkea kettusen perässä, minne ikinä se menikin. Liekö juoksut nyt jo tekisivät tuloaan...