Olemisen sietämättömyys

Tildan heikoin kohta - oleminen. Pikkukettu ei vaan osaa olla rauhassa tilanteessa, jossa se olettaa jotain tapahtuvan. Monessa harrastuksessa ollaan pärjätty Tildan malttamattomuuden kanssa suhteellisen hyvin ja olen jopa oppinut käyttämään siitä syntyvää korkeaa virettä hyväkseni. Tokon taas tullessa kuvioihin enemmän mukaan, valtava malttamattomuus ja korkea vire onkin aiheuttanut suuren ongelman. Paikalla olemisesta ei tule mitään. Tilda on vaihtelevalla menestyksellä onnistunut sinnittelemään paikallaan nippanappa kaksiminuuttisen. Nyt kun paikkamakuusta on tullut yksi tehotreenin kohde, ei se enää ole onnistunutkaan ollenkaan. Kettu muuttuu karvamadoksi ja ryömii minua kohti tai piippaa ja kiljuu paikallaan, kunnes ei pysty enää hillitsemään itseään ja nousee. Kaikenkaikkiaan moodi paikallaan olemiseen silloin, kun mitään ei tapahdu, on Tildalla täysin hakoteillä.

Sunnuntaina päästiin Sarin ja Hilpin kanssa jaetulle Riitta Kivimäen yksärille. Olin valinnut aiheeksi ainoastaan paikkamakuun, koska sen suhteen aloin olla jo toivoton. Miten yksi pieni (tai aika suuri) liike voi olla niin totaalisen hankala? Kerroin Tildan ryömimistaipumuksesta paikkamakuussa ja ryömimisen estämisen seurauksena tulleesta piippauksesta sekä vireestä, joka on paikkikseen aivan väärä. Riitan mukaan ääntely johtuu ristiriitatilanteesta. Koira ei tiedä, mitä siltä halutaan, eikä kestä tilanteen tuomaa painetta, vaan purkaa sen ääntelemällä. Tilda onkin oppinut käyttämään ääntään monenmoisessa tarkoituksessa... Treeni aloitettiin luopumisharjoituksella, jonka tarkoitus on saada koira keskittymismoodiin. Herkkuja tarjoavasta kädestä on osattava luopua, silloin saa palkkaa. Riitta huomautti jo alussa tätä harjoitellessa, että Tilda on ihan hiljaa. Ja sen todella näki kettusesta, kuinka sen pienessä päässä raksutti hurjasti ja se keskittyi! Luopumiskättä voi käyttää kaikissa odottelutilanteissa apuna keskittymisessä. Taidetaan testata sitä noutotreeneissäkin, kun meinaa pikkukettua kiljututtaa.

Luopumisen kautta lähdettiin treenaamaan myös paikkamakuuta. Tilda tarvitsee paikallaoloonsa jotain, mihin keskittyä. Nyt sille tarjotaan herkkuja, joista luopumisen se voi ottaa tehtäväkseen. Namikasa makuussa tassujen väliin ja josko pikkukettu olisi hiljaa ja pää uljaasti ylhäällä, kun pitää kovasti olla edes katsomatta herkkuja. Jos Tilda alkoi piippaamaan, tehtävää vaikeutettiin esim. luopumiskädellä. Tässä kohtaa kävi pari kertaa niin, ettei pieni enää pystynyt ollenkaan olemaan, vaan valitsi hiljenemisen ja rauhoittumisen sijaan ylös ponkaisun. Kaikki namit pois ihmettelyn kera ja alusta uudestaan. Pienin askelin ruvetaan Tildan kanssa Riitan neuvoilla paikallaoloa rakentamaan. Kuulemma se on pitkä ja hikinen tie, mutta me otetaan haaste vastaan ja lähdetään tavoittelemaan kympin paikkista. Sunnuntai-illan ryhmätreeneissä päästiin jo testaamaan luopumista muiden koirien ollessa häiriönä ja kyllä se vaan näyttää toimivan. Varovainen saa olla, ettei haukata liian isoa palaa kerralla, mutta parempi paikkismoodi on jo vilautellut itseään. Kotona tehtävä on Tildalle selvästi helpompi ja siihen tartutaan. Täytyisi nyt jokapäivä tehdä luopumistreeni jumppien ja venyttelyiden ohessa... Katsotaan, kuinka onnistutaan!

Yksäri toi muutenkin taas paljon ajattelemisen aihetta. Olin asettanut tavoitteeksi Tildalle TK1 -tunnuksen syksyyn mennessä ennen kuin tokon uudet säännöt astuvat voimaan. Nyt on kuitenkin pakko miettiä, onko siinä mitään järkeä? Kilpaurheilija pääni sisällä haluaa jo kisaamaan. Se haluaa nopeita ja näkyviä tuloksia ja turhautuu, kun ei onnistu. Tiimissäni on kuitenkin edelleen tärkeämpääkin tärkeämmässä osassa Tilda, joka ei ole vielä valmis kisakentälle. Eikö paljon hienompaa olisi kuvitella menevänsä kympin paikkiksen ja loppuun asti varmojen kivojen liikkeiden kanssa korkkaamaan uusi avoin luokka kuin rämpiä nykyisillä alokkaan liikkeillä koe toisensa perään rimaa hipoen ja kisatuskassa kieriskellen läpi? Tähän ajatukseen pyrin. Meillä jokatapauksessa on jo yhdellä ALO1 tuloksella oikeus avoimeen. Ihmeellinen tuo kilpailemiseen kasvanut mieli, joka häiritsee tosiasioiden näkemistä... ;) Valtavan kivat liikkeet treenattavina avoimessa ja ylemmällä, joten miksi tarrautua yhteen tunnukseen, kun on mahdollisuus muuhunkin!

Namihaaste suoritettu! Kyllä se osaa olla hiljaakin ja keskittyä. :)

Tehotokot

Nyt alkaa tokotreenimotivaatio olla kivasti kohdillaan. Olen osannut aika hyvin luopua agilityajatuksista Tildan kanssa ja keskittyä tekemään sitä mitä pystytään. Tildakin on ihanan innoissaan nyt kaikesta, mitä tehdään. Juoksumasennus taitaa olla viimein ohi. Maanantaina lenkkeiltiin Sarin, Sellan ja Hilpin kanssa huippu leikkipaikkaan ja jokainen tyttö oli riemuissaan. Tildakin sai piiitkästä aikaa oikein riekkumishepulin! Samanlaisia hepuleita on alkanut näkyä taas metsässäkin ja pikkukettu kirmaa siellä onnessaan lumi pöllyten. Noutoja ollaan alettu myös palautella mieleen, kun kevät tekee tuloaan ja taipparit hiipivät mieleen pikkuhiljaa. Toissapäivänä kokeilin Tildalle yhdellä damilla linjaa ja ferraristapa löytyi mahtava turbovaihde! Se on kyllä niin super silloin, kun kaikki loksahtaa kohdalleen. ❤

Tänään treenattiin tuplasti tokoa. Ensin oli vuorossa Kärnän Sarin koulutus, johon valitsin meille aiheeksi seuraamisen ja käännökset. Tilda on parantanut seuraamistaan kyllä, mutta käännöset ovat sille vaikeita. Lisäksi pidemmässä pätkässä nenä meinaa mennä maahan. Sari sanoi Tildan seuraavan nätisti oikealla paikalla hetkittäin. Se siis osaa ja on kuulemma ihanan innokas. :) Pitkiä pätkiä se ei vielä kestä ja tarvitseekin nyt vahvistusta oikeasta seuraamisesta. Eli paljon palkkaa (naksu apuna!) ja lyhyitä toistoja. Käännöksissä olikin enemmän tehtävää. Oikealle käännöstä tai täyskäännöstä Tilda ei Sarin mielestä vielä osannut, se levisi aina. Paikka on kerrottava sille nyt huolellisemmin. Vasemmassa kädessä nami Tilda pysyi hyvin oikealla paikalla ja kääntyi tiiviisti. Tätä vahvistetaan välillä nami kädessä, välillä ei. Käännöksiä on treenattava yksinään: kaksi askelta, tiukka käännös ja pysähdys. Vasemmalle käännös on helpompi, mutta siihen Sari vinkkasi takapäänkäyttötreenejä. En vaan tiedä, onko Tilda vielä takapäänkäyttötreeni kunnossa... Jokatapauksessa lupaan ottaa seuraamisen tehotreeniin! 

Toinen aihe tälle päivälle oli (yllätysyllätys!) paikkamakuu. Miinu piti paikkistreeniä erilaisilla häiriöillä ja saatiin luoksepäästävyys ja perusasennossa istuskelutreeniäkin tuplasti. Olipa tehokas päivä! Paikkamakuun suhteen alan olla toivoton. Tuntuu, että ollaan taas palattu lähtöpisteeseen. Sitä ei haluaisi edes sanoa "stay" käskyä, koska tuntuu, että jo se saa Tildan väärään mielentilaan. Jotenkin sitä ahdistaa paikallaan makaaminen ja siihen jääminen suunnattomasti... Takapalkka, etupalkka, mikä tahansa, ei tunnu toimivan. Kettunen tarvitsee tekemistä helpottaakseen oloaan ja rauhoittuakseen. Tänään Tilda piippasi ja kiljui maatessaan, yritti ryömiä, estin, piippasi ja kiljui. Sitä ei häiritse muut ihmiset tai koirat, lelut tai äänet, se ahdistuu olemisesta ja jotenkin olen taas ajanut sen siihen niin hyvän alun jälkeen. Vaikka jäin tänään metrin päähän seisomaan, Tilda piippasi. Miinu vinkkasi opettamaan sille paikkamakuuseen tehtävän, johon voi keskittää ajatuksensa. Pään alhaalla pitäminen olisi yksi vaihtoehto ja silloin tehtävän opettamisen voisi aloittaa kokonaan alusta uudella mielentilalla ja taktiikalla. Mutta jos syy on liian nopeasti edenneet treenit, niin auttaako uuden tehtävän opettelu loppupelissä ollenkaan? Ettei vaan sama ongelma tule silti kolmannen kerran esiin, kun en osaa muuttaa jotain omaa toimintatapaa? Ja siis kotona tuo kettu pysyy ikuisuuden paikoillaan eikä hötkyile yhtään, ja mitä enemmän häiriötä muutenkin on niin sitä paremmin se pysyy paikoillaan ja on paremmalla mielellä. On se vaan vaikeaa pienen punaisen päälle...

Tokoinnostus kummallakin on inspiroivaa. Hyvältä tuntuu nähdä kalenterin täyttyvän tokokoulutuksista agilityn murehtimisen sijaan. :)

Joskus on helppo pötköttää. :)

Pikastartti rally-tokoon

Tällä kertaa mukana ei vaan ollutkaan pieni punainen kettuni, vaikka punaisessa treenikaverissa pitäydyinkin. Siskoni Lova oli meillä viikonlopun hoidossa ja koska vanhemmillani asuessaan sen aktivointi on ollut vähäisempää, niin pitihän toiselle tekemistä keksiä. Jonna ehdotti meille rally-tokoa ja sopivan päiväkoulutuksen sattuessa olin innolla ilmoittamassa meitä mukaan. Rally-tokoa olen pitkään jo halunnut kokeilla Tildankin kanssa, mutta muu lajirepertuaari on vienyt sen verran aikaa, ettei olla rallailuun ehditty paneutua. Nyt Lovan kanssa molemmille uuteen lajiin tutustuminen tuntui oikein sopivalta!

Edellispäivänä kävin molempien tyttöjen kanssa treenailemassa tallilla. Tehtiin Tildan kanssa tokoa ja Lovan kanssa tokoa höystettynä rallailulla. Tarkoitus oli saada Luutun kanssa tuntumaa treenihalliin pitkästä aikaa ja testata vähän rally-tokon liikkeitä siinä määrin, mitä niistä ymmärsin. Oikeastaan ainut hankala liike alokas -luokasta (mitä osasin kokeilla) tuntui olevan perusasennosta eteen tuleminen. Seuraaminen ja sivulla oleminen on Lovalla niin vahva, että käännökset ja kaikki toimivat noin vaan!

Tänään pikastartti rally-tokoon -koulutusta veti Päivi Nummi ja se järjestettiin Tamskin tallilla. Alkuun käytiin tunnin verran rally-tokoa teoriassa läpi, jonka jälkeen jokainen koirakko pääsi kokeilemaan alokkaan rataa kokonaisuudessaan. Olikin oikein passeli koulutus ja juuri sopiva meille! 

Lovan kanssa oli niin ihanan huoletonta rallailla! Se teki koko radan noin vaan intensiivisesti, vaikka keskittyessäni omaan suoritukseen en muistanut sitä juuri matkan varrella kehua. Hankala eteen tuleminenkin sujui heti tänään jo paremmin kuin eilen! Päivi kehui suorituksen jälkeen, että hihna pysyi hyvin löysällä ja osasin taitavasti pitää sen liikkeiden aikanakin mukana. Rally-tokon alokas -luokassa koira on kytkettynä koko radan ajan, eikä lukko saa nousta yhtään hihnan kiristyessä tai menettää pisteitä. Seuraavissa luokissa vasta hihna laitetaan taskuun. Radalla toisen kyltin kohdalla tehtiin virhe Lovan kanssa, kun se ei istunut edestä sivulle tulon jälkeen ennen seuraamiseen lähtöä. Olin epähuomiossa unohtanut istumisen rataantutustuessa. Siitä virheestä olisi kokeessa menettänyt 10 pistettä, mutta koska muuten ei tehty virheitä lainkaan, oltaisiin kokeissa tienattu jotakuinkin 90/100 pistettä. Oho! Tarkka tuomari olisi kuulemma kokeessa voinut rokottaa pisteen myös jossain kohtaa seuraamista. Lova seurasi sen verran painaen koko ajan, että sain todella keskittyä kävelemään suoraan ja olemaan tallaamatta sen tassuille. Pari kertaa saatoin vähän rynniä tilaa itselleni...

Koulutus oli kiva ja rallailu tuntui kivalta! Tästäkin löytyi laji agilityn rinnalle, jolla saa haastettua myös itseään, eikä kaikki virheet radalla riipu koirasta. Kylttejä ei ehdi rataa suorittaessa lukemaan ja miettimään, joten rataan tutustumisen aikana on osattava jo suunnitella ja opetella rata niin hyvin, ettei epävarmuuksia itsellä ole. Jes! Ja innostuneena super-Luutun ja minun suorituksesta, päätin laittaa rally-tokokoe ilmoja menemään. Olipa se hauskaa!

Punaiset tytöt <3