Olemisen sietämättömyys

Tildan heikoin kohta - oleminen. Pikkukettu ei vaan osaa olla rauhassa tilanteessa, jossa se olettaa jotain tapahtuvan. Monessa harrastuksessa ollaan pärjätty Tildan malttamattomuuden kanssa suhteellisen hyvin ja olen jopa oppinut käyttämään siitä syntyvää korkeaa virettä hyväkseni. Tokon taas tullessa kuvioihin enemmän mukaan, valtava malttamattomuus ja korkea vire onkin aiheuttanut suuren ongelman. Paikalla olemisesta ei tule mitään. Tilda on vaihtelevalla menestyksellä onnistunut sinnittelemään paikallaan nippanappa kaksiminuuttisen. Nyt kun paikkamakuusta on tullut yksi tehotreenin kohde, ei se enää ole onnistunutkaan ollenkaan. Kettu muuttuu karvamadoksi ja ryömii minua kohti tai piippaa ja kiljuu paikallaan, kunnes ei pysty enää hillitsemään itseään ja nousee. Kaikenkaikkiaan moodi paikallaan olemiseen silloin, kun mitään ei tapahdu, on Tildalla täysin hakoteillä.

Sunnuntaina päästiin Sarin ja Hilpin kanssa jaetulle Riitta Kivimäen yksärille. Olin valinnut aiheeksi ainoastaan paikkamakuun, koska sen suhteen aloin olla jo toivoton. Miten yksi pieni (tai aika suuri) liike voi olla niin totaalisen hankala? Kerroin Tildan ryömimistaipumuksesta paikkamakuussa ja ryömimisen estämisen seurauksena tulleesta piippauksesta sekä vireestä, joka on paikkikseen aivan väärä. Riitan mukaan ääntely johtuu ristiriitatilanteesta. Koira ei tiedä, mitä siltä halutaan, eikä kestä tilanteen tuomaa painetta, vaan purkaa sen ääntelemällä. Tilda onkin oppinut käyttämään ääntään monenmoisessa tarkoituksessa... Treeni aloitettiin luopumisharjoituksella, jonka tarkoitus on saada koira keskittymismoodiin. Herkkuja tarjoavasta kädestä on osattava luopua, silloin saa palkkaa. Riitta huomautti jo alussa tätä harjoitellessa, että Tilda on ihan hiljaa. Ja sen todella näki kettusesta, kuinka sen pienessä päässä raksutti hurjasti ja se keskittyi! Luopumiskättä voi käyttää kaikissa odottelutilanteissa apuna keskittymisessä. Taidetaan testata sitä noutotreeneissäkin, kun meinaa pikkukettua kiljututtaa.

Luopumisen kautta lähdettiin treenaamaan myös paikkamakuuta. Tilda tarvitsee paikallaoloonsa jotain, mihin keskittyä. Nyt sille tarjotaan herkkuja, joista luopumisen se voi ottaa tehtäväkseen. Namikasa makuussa tassujen väliin ja josko pikkukettu olisi hiljaa ja pää uljaasti ylhäällä, kun pitää kovasti olla edes katsomatta herkkuja. Jos Tilda alkoi piippaamaan, tehtävää vaikeutettiin esim. luopumiskädellä. Tässä kohtaa kävi pari kertaa niin, ettei pieni enää pystynyt ollenkaan olemaan, vaan valitsi hiljenemisen ja rauhoittumisen sijaan ylös ponkaisun. Kaikki namit pois ihmettelyn kera ja alusta uudestaan. Pienin askelin ruvetaan Tildan kanssa Riitan neuvoilla paikallaoloa rakentamaan. Kuulemma se on pitkä ja hikinen tie, mutta me otetaan haaste vastaan ja lähdetään tavoittelemaan kympin paikkista. Sunnuntai-illan ryhmätreeneissä päästiin jo testaamaan luopumista muiden koirien ollessa häiriönä ja kyllä se vaan näyttää toimivan. Varovainen saa olla, ettei haukata liian isoa palaa kerralla, mutta parempi paikkismoodi on jo vilautellut itseään. Kotona tehtävä on Tildalle selvästi helpompi ja siihen tartutaan. Täytyisi nyt jokapäivä tehdä luopumistreeni jumppien ja venyttelyiden ohessa... Katsotaan, kuinka onnistutaan!

Yksäri toi muutenkin taas paljon ajattelemisen aihetta. Olin asettanut tavoitteeksi Tildalle TK1 -tunnuksen syksyyn mennessä ennen kuin tokon uudet säännöt astuvat voimaan. Nyt on kuitenkin pakko miettiä, onko siinä mitään järkeä? Kilpaurheilija pääni sisällä haluaa jo kisaamaan. Se haluaa nopeita ja näkyviä tuloksia ja turhautuu, kun ei onnistu. Tiimissäni on kuitenkin edelleen tärkeämpääkin tärkeämmässä osassa Tilda, joka ei ole vielä valmis kisakentälle. Eikö paljon hienompaa olisi kuvitella menevänsä kympin paikkiksen ja loppuun asti varmojen kivojen liikkeiden kanssa korkkaamaan uusi avoin luokka kuin rämpiä nykyisillä alokkaan liikkeillä koe toisensa perään rimaa hipoen ja kisatuskassa kieriskellen läpi? Tähän ajatukseen pyrin. Meillä jokatapauksessa on jo yhdellä ALO1 tuloksella oikeus avoimeen. Ihmeellinen tuo kilpailemiseen kasvanut mieli, joka häiritsee tosiasioiden näkemistä... ;) Valtavan kivat liikkeet treenattavina avoimessa ja ylemmällä, joten miksi tarrautua yhteen tunnukseen, kun on mahdollisuus muuhunkin!

Namihaaste suoritettu! Kyllä se osaa olla hiljaakin ja keskittyä. :)